Going up the country (that's where we wanna go)

Nyt loppukesää kohden vaikuttaisi taasen siltä että täällä kaupungissa on todella paljon turisteja liikkeellä. Joka toinen ihminen suurinpiirtein vastaantulevana puhuu jotain muuta kieltä kuin Ruotsia, mutta sehän on toisaalta vain mielenkiintoista.

Tänään lähdin aamusta kirjastoon käymään kertaalleen viemässä vanhat DVD:t pois ja hakemassa uusia tilalle. Ikävä kyllä tuo Maltan haukka jonka lainasin sieltä oli todella huonossa kunnossa, eikä DVD-soitin nähnyt lukeakaan sitä muutamassa kohdassa. DVD-levy olikin niin huonossa kunnossa etten yhtään ihmettele miksei se toiminut jälleen kerran muistuttaen ilmaisen yhteisomaisuuden vaaroista ja problematiikasta. Onneksi kuitenkin suurin osa noista DVD-elokuvista toimi, joten sinänsä noin kahdestatoista levystä vain yhden ollessa enimmäkseen toimimaton niin on kai sanottava että kokonaisuutena sentään se oli ihan kelvollinen.

No, kumminkin niin seuraavat leffat tuli lainailtua tuolta kirjastosta:

-Children of men
-We own the night
-Casablanca
-American Beauty
-Häxan
-Polkupyörävaras (Vittorio De Sica)
-Taxi Driver
-Ikiru
-Man on the moon
-Kill Bill vol.1
-Blood diamond
-The day the earth stood still (alkup.)

Muuten niin on kai sopivaa tässä vaiheessa myös kertoa elokuvien ohella että huomenna lähden täältä kultaisten kaarten alaisuudesta vähäksi aikaa käymään vähän niissä pienemmissäkin kylissä tämän maan puolella. Huomenna aamulla lähdetään nimittäin ajelemaan kohti Mjölbytä, joka on itäistä Götanmaata. Miksi me muuten olemme sinne menossa? No, ihan siksi että mahdollisuus sinne ajelemiseen tarjoutui. Oikeastaan me olemme menossa Mjölbyn viereiseen kuntaan tai taajamaan nimeltä Skänninge, mutta yhtälailla siellä Mjölbyssäkin tulee varmasti käytyä, joten sinänsä ajattelin viitata koko matkaan tuollaisella nimellä muutenkin.

Toki matka täältä sinne kestää jonkin aikaa kyseisen paikan sijaitessa itäisellä Götanmaalla meidän ollessamme läntisellä puoliskolla. Sinne nyt kuitenkin lähdetään, joten toivoisin että kun on automatka kyseessä niin ilma olisi viileämpi. Itselläni on nimittäin kokemuksia siitä miten helvetin kuumat automatkat kesällä tuottavat paahtavia ongelmia autossa istuville porukoille, enkä tosiaankaan halua moista kokea kovinkaan usein vaikka ilmastointikin pelaisi ja ne ikkunat voisi avata kesken autoilun.

Lisäksi on myönnettävä että vaikka viime yönä nukuinkin ihmeellisesti koko yön ihan aamukahdeksaan asti, niin näin valitettavasti kaksi varsin ikävää painajaista täysin putkeen. Ensimmäinen painajainen oli eräs vanha klassikko, jonka muistan nähneeni ensimmäistä kertaa noin kuutisen vuotta sitten ja puolestaan se toinen sitten taas liittyi eräällä tavalla ihmissuhteisiin. Tuo ensimmäinen painajainen oli kyllä fyysisestikin rankin, nimittäin heräsin tosiaan keskellä yötä sen nähtyäni ja meni tovi kunnes pystyin taas hahmottamaan etten ollut tosiaankaan siinä tilanteessa oikeasti mihin uni päättyi. Tuo toinen uni puolestaan oli kyllä yhtä epämiellyttävä, mutta siitä herättyäni en ollut täysin sekaisin ja omissa maailmoissani toisin kuin tuossa ensimmäisessä. Oikeastaan niin

Aamulla kun käppäilin tuolla kadulla niin vähän tähän teemaan liittyen näin eräällä bussipysäkillä jonkinlaisen Spurgun joka kerjäsi rahaa ihmisiltä sellainen todella groteski lintunaamari keltaisine nokkineen päässään. Hetken minusta tuntui että olin jälleen jossain unessa, tai vähintäänkin sellaisessa tilanteessa missä unimaailma ja todellisuus kohtasivat äkisti ja täysin ilmoittamatta. Pelottavinta tuossa tilanteessa oli kenties se lintunaamarimies siinä mielessä etten nähnyt sen naamarin alta hänen kasvojaan, vaan hetkellisesti yhdistin hänet jotenkin omituisesti painajaisiini jonkinlaisena täysin kasvottomana tai muuten vaan linnun kasvot omaavana demonina. Hetkellisesti tosiaan teki mieli vihaisesti lähestyä tuota ilveilevää pultsaria ja vihaisesti repiä se naamari hänen kasvoiltaan samalla toivottaen hänet painumaan helvetin alimpiin syövereihin moisen henkisen terrori-iskun toteuttamisesta.

Toisen kerran havahduin jäätävään todellisuuteen pian tuon lintumiehen kohdattuani sen jälkeen kun olin lähellä tuota maailmanpyörää ja yritin kuvata sitä kamerallani. Siinä samassa suojatietä pitkin lähti kävelemään keski-ikäinen mies, joka tuimasti nosti vasemman käden keskisormen minua kohtaan ilmeisesti luullen että yritin ottaa hänestä kuvan tai että olin joku reportti tai vastaava. Samalla hän huuteli minulle joitain törkeyksiä, ja hetkellisesti tuumin että tällaisessa tilanteessa olisin voinut olla aivan hyvin myös jossain keskellä Porvoota. Mies kuitenkin vihaisesti huudeltuaan ja näytettyään sormeaan eteni nopeasti jonnekin ja katosi ihmisvirtaan.

Tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että väittäisin tuon tyypin kuuluneen siihen sellaiseen ryhmään ihmisiä, jotka omaavat tosiaan niin suuren egon että he kokevat itsensä loukatuiksi mikäli heitä katsookin väärin tai ylipäätään tekee jotain sellaista joka loukkaa heidän itsensä kehittämää ns. "personal space"-konseptia, jonka mukaan persoonalla on ympärillään eräänlainen näkymätön suojakehä jota toinen ihminen loukkaa ilmein, elein tai sitten ihan fyysisestikin vain kävelemällä vahingossa väärällä tavalla sen lävitse. Olen tavannut näitä "personal space"-egoisteja muutamankin, ja olen todennut aina poikkeuksetta että heillä on äärettömän suuri riski tuossa asennoitumisessaan joutua tappeluihin tai sanaharkkoihin ihan kenen kanssa tahansa provosoitumalla ihan pienistä asioista ja kenties usein jopa vähän tahallaankin. Näitä "personal space"-heppuja löytyy muuten myös naisten keskuudessa, mutta erityisen paljon olen valitettavasti huomannut tätä käyttäytymistä miesten keskuudessa. Tähän käyttäytymiseen sellaisten persoonallisuuksien osalta kuuluu muuten myös hyvin vahvasti sellainen tietynlainen "heti rinnuksissa kiinni jos katsot väärin"-toimintamalli, joka voi olla joskus sille äkkipikaiselle "personal space"-miehelle tai naiselle vähän kohtalokastakin. Eräs hyvä lisähuomio tässä asiassa oli vieläpä sekin, että tällä välimerenmiehellä oli ilmeisesti mukanaan joku nainen, joten sikälikin ymmärrän hänen pinnallisen tarpeensa tällä tavoin päätyä osoittamaan maskuliinisuuttaan jollekin tuikituntemattomalle. Toisaalta tässä tilanteessa kyllä vaikutti siltä että tuo nainen oli varsin vaivautunut, joten jo se sinänsä sai minut hiukan epäilemään että kenties kyseessä oli joku omaishoitaja tai vastaavassa roolissa oleva henkilö joka vain yritti viedä jotain höperöä päiväkävelylleen keskelle kaupunkia, mutta hänpä aiheutti sitten kunnon draamat ihan periaatteesta.

Pitemmittä puheitta tämän asian osalta niin kirjoittelen varmaan lisää keskiviikkona.