Don't open the lid

Göteborgissa sataa noin neljä kertaa päivässä ja öisin tuulee kuin pahemmankin luokan katastrofielokuvassa.

Näistäkin varsin tapahtumarikkaista seikoista huolimatta sain itseni lähtemään kameran kanssa kaupungille. Laittelen kuvia tuonne kuvat.fi -osoitteeseeni jossain vaiheessa kunhan jaksan ja kerkeän. En voi kuitenkaan väittää saaneeni mitään kovin kaksisia toimintakuvia aikaiseksi, vaikka väijyin muunmuassa poliisiautoa ja ambulanssia. Poliisiautoa ajeli hupaisa Ruotsalainen poliisisetä, jolla oli hauskat pulisongit. Nämä pulisongit saivat minut repeämään ja kokemaan jälleen sen kuuluisan "only in Sweden"-tuntemuksen. Kotipuolessa poliisit ovat melkein aina kaljuja tai hyvin vähän hiuksia omaavia heppuja.

Kävin myös lainaamassa kasan elokuvia kirjastosta, sillä mulla oli nyt kirjastokorttikin ja kaikkea. Tämän ohella niin täällä olikin noiden DVD-elokuvien lainauksen osalta sellainen sääntö että niitä sai periaatteessa lainata ihan kuinka paljon vaan kolmen päivän ajaksi. Kotipuolesta on tuttu sellainen sääntö taasen että maksimissaan kymmenen elokuvaa saa viedä kotiinsa noin pariksi viikoksi.

Lainasin kuitenkin kaksitoista elokuvaa, jotka ovat:

-There will be blood
-Pride and Glory
-Lost highway
-The Machinist
-Nosferatu
-Zorba the Greek
-Watchmen
-The Wolfman (v.1941!)
-Maltan haukka
-A fistful of dollars
-As tears go by
-Days of being wild

Hiukkasen jännää. Mä olen nimittäin alkanut kiinnostumaan elokuvien katselusta taas aivan uudella tavalla ja sanotaanko jopa että tutkimuksellisessakin mielessä. Monet noista lainaamistani elokuvateoksista löytyivät itseasiassa siitä 1001 elintärkeää teosta listaavasta kirjasta, ja pyrinkin valitsemaan vähän sen kirjan neuvojen mukaan sitä mitä mahdollisesti alkaisin katsella.

Saavuttuani takaisin asunnolle niin täällä oli päätetty ilmeisesti minun kunniakseni tehdä eräs pienehkö käytännön pila. Nimittäin oli ostettu purkki "Surströmming"-nimellä kulkevaa Ruotsalaista "perinneruokaa". Olen kuullut tarinoita tuosta "herkusta", mutta nyt tällä kertaa pääsin todellakin itse sitä maistamaan.

Kyseessähän oli ja on nimittäin käsittääkseni sillä metodilla valmistettu ruoka-aines, jossa kokonaisia sillejä ilman päätä mutta kaikki muut sisuskalut suurinpiirtein tallella on asetettu "käymään" tiivistettyyn säilykepurkkiin. Voin sanoa että kun tuollaisen purkin avaa, niin vähintään se "tuoksuksi" tällä kertaa kutsuttava ensikosketus on hyvin vahva. Lisäksi tuo kala on äärimmäisen suolaista, joten maistoin periaatteessa siitä yhden sillin puolikkaan enkä yhtään enempää. Lähinnä tuon sillin maku toi mieleen sen kuinka jo yhdenkin palan jäljiltä suolakiintiöni taisivat olla taivaissa muutaman kuukauden ajalle tästä eteenpäin.

Että joo, aika karmea elämyshän tuo Surströmming oli kaikesta yrityksestä huolimatta. Vaikka sen kanssa yritti syödä vähän lisukkeitakin, niin lopputulos oli silti aina melko brutaali. Nyt tällä hetkellä on myöskin käynyt niin julmasti että kun tuollaisen purkin tuota kamaa on avannut, niin talossa vieläkin leijailee sellainen epämukava Surströmmingin katku.. ja tuota, se on melko epämukava yllätys kaikesta siitäkin huolimatta mitä olen itse saanut kokea erinäisten kivojen elämänkokemusten ohella ja ne huomioonottaen. Kai tästä kuitenkin selvitään tuuletuksella ja kovalla meditaatiolla sen suhteen ettei moista tapahtumaa ehkä sittenkään koskaan todella käynyt, vaan kaikki oli vain pahaa unta tai todellisuuden vääristymä.

Mutta juu, nyt lähden juomaan kahvia hillitysti ja valmistautumaan seuraavaan koitokseeni. Mikä se sitten ikinä onkaan.