Everybody Gets What They Want

Kävelin tänään tuolla kaupungilla lähellä satamaa ja silmieni eteen osui varsin osuva teksti. Se oli maalattu spray-maalilla keltaisen ja ilmeisesti entisen satamarakennuksena toimineen varastohallin seinään ja seiniin. Keltaisessa seinässä oli paljon Spray-maalilla töherrettyjä sanoja sekä ylipäätään kieliopillisesti virheellistä Ruotsinkieltä, mutta suurin ja kenties kantaaottavin teksti oli isolla hopeisella värillä töherretty "alla fick allt".

Automaattisesti tuli mieleen se Amerikan Psykon loppukohtaus niin kirjateoksen kuin elokuvankin osalta, jossa Patrick Bateman heittää kenties erään parhaimmista monologinpätkistä jonka olen koskaan kuullut. Joka tapauksessa niin kun minulle kerrottiin näin vilpittömästi töhrityn satamatalon seinän kautta että kaikki saavat kaiken niin hänen tilallaan Baarin seinässä luki että "This is not an Exit".

Tämä oli jälleen kerran eräs elämäni tämänastisista hetkistä jolloin sellainen tietynlainen reflektio eli asioiden sekä tapahtumien jälkeisten tilojen heijastuminen alkoi mietityttämään. En tarkalleen osaa sanoa vielä että mitä pohdin tuosta, mutta tuo viesti oli selkeästi tarkoitettu minulle tai ainakin se puhutteli minua suorasti.

Kieltämättä tuo tapaus on vaivannut minua. Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään sen ajatuksenkulussa sivuraiteille toistaiseksi, vaikka tiedänkin ja osaankin jo sanoa mitä tuo viesti voisi tarkoittaa. Tietenkin se on selvää että tämä varmasti tuntuu hiukan kieroutuneelta ajatukselta- eli siltä että joku nuori mies mukamas kokee epämääräisten töherrysten puhuttelevan häntä vahvan henkilökohtaisesti keskellä jotain syrjäkatuja. Se on kuitenkin yksinkertaisimmillaan se totuus tästä kaikesta, ja näen sen kyllä edelleenkin reflektoivan useita asioita elämässäni ja edesottamuksissani.

Muihin asioihin keskittyen nyt vaihteeksi niin tässä eräänä aamuna tuli kohdattua eräs varsin mielenkiintoinen juttu. Heräsin tuossa joskus neljän aikoihin ja menin tuonne (taka)pihalle seisoskelemaan hetkeksi. Panin sellaisen asian merkille että oikeastaan tuuli nimenomaan tuoksuu täällä kovin erilaiselta kuin monessa eri paikassa missä olen luuhaillut, asunut tai oleskellut. Väittäisin sen jotenkin johtuvan tuosta meri-ilmastosta tai vastaavasta tekijästä vaikka ei nyt ihan periaatteessa lähellä merta ollakaan eräältä kantilta katsottuna. Joka tapauksessa siinä seisoessani niin kuulin hiljaista rapinaa läheisestä puskasta, ja yllätys oli melkoinen kun huomasin että sieltä putkahti ulos keskikokoinen metsäkauris tai vastaava.

Se ei onneksi huomannut minua aluksi, ja lähdinkin hiipimään sisälle kameraa hakemaan jotta saataisiin jonkinlaisia kuvatuksia siitä. Valitettavasti kuitenkin se äkkäsi minut hyvin nopeasti kameran haettuani ja puikkelehti jonnekin pakoon.

Sinänsä mielenkiintoinen sattuma että täälläpäin en ole noita tuollaisia nähnytkään. Toki luin tässä vastikään että Tukholmaankin oli keskustassa eksynyt joku hirvi tai vastaava. Harmillista että en saanut kuvaa.