Luin tänään sellaista sivustoa kuin fmylife.com, joka on yksinkertaisuudessaan täynnä tarinoita siitä miten helvetin kieroutunutta elämä voi olla aina tasaisin väliajoin ihan kenelle vaan.
Koska olen itsekin kai vähän kieroutunut, niin luin noita tuon sivuston tunnustuksia jonkin aikaa. Todettakoon että osa niistä sai minut nauramaan, toiset hiukan apeaksi ja kolmannet sitten olivat siinä rajalla että tunteako epätoivoa vaiko todellista myötätuntoa jotakin aivan tuntematonta toista ihmistä kohtaan.
Kieltämättä minulla itsellänikin olisi varmasti parikin settiä jotka voisin heittää tuonne listalle aina seurustelusuhteiden kiemuroista lähtien, mutta sitä asiaa ajateltuna niin tämä osui silmiini:
Today, I got an email from a professor saying he was going to fail me for missing the alloted absences, which is school policy. I pointed out I was in the hospital for two weeks with a life threatening illness and that he even came to visit me. He told me "rules are rules." FML
Itselläni oli vähän samanlainen tapaus lukiossa erään matematiikan kurssin kanssa. Sairastin nimittäin siinä samalla vähän tietämättäni sitä yleisintä mitä yleensäkin kuumeen iskiessä- keuhkoputkeni tulehdusta. En tosin tiennyt sitä silloin, vaan orjamaisesti vedin niitä tunteja lävitse yhdessä vaiheessa jopa hämärän rajamailla hilluen.
Syytän tietysti vain itseäni siitä etten mennyt lääkäriin aikaisemmin, mutta sitten kun menin niin olin jo aikaisemminkin oikeastaan ilmaissut tuolle opettajalleni sillä kurssilla että en oikein voi hyvin ja kuumetta on. Häntä se ei oikein näyttänyt kiinnostavan, vaan hänen ensimmäinen vastauksensa oli alkaa luennoida poissaolokäytännöistä sekä niiden konkreettisista määristä. Sinä päivänä kun sitten sain tuon diagnoosin lääkäristä keuhkoputkentulehdukseen, niin jäin välittömästi kotiin makaamaan ihan lääkärinkin kehoituksesta.
Ilmoitin kuitenkin koululle mikä tilanne oli ja mikä minua vaivasi. Lopulta niin olin tuon sallitun määrän poissa tunneilta, jonka jälkeen ilmaannuin kokeisiin sen kurssin osalta- jossa opettaja ilmoitti minulle että en tulisi kuitenkaan läpäisemään sitä kurssia sillä kertaa, sillä poissaollessani oli joku monistenippu tai vastaava jaettu.
No perhana, olisi se kai voinut sanoa vaativansa sellaisen jotta kurssista pääsisi lävitse. Niinpä ei nyt kuitenkaan aivan käynyt, vaan se "korppikotkaksi" kutsuttu vanha opettajatar pysyi asiasta ihan hiljaa siihen asti kunnes koeviikko koitti. Melko reilua ja ehtaa minun tuuriani.
Muistan vielä lakkiaisista tuon saman todella yrmeän ja happamanoloisen matematiikan opettajan, joka ojenteli meille lakkeja todella ympäripyöreästi mutisten. Jotenkin sen koulun osalta muuten usein tuntuikin siltä että ne matematiikan opettajat olivat pahimpia mahdollisia persoonia ihan muutenkin.
Mutta se jääköön toiseen kertaan sitten kerrottavaksi että miksi ja milloin näin oli.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment