Rain in the Night

Parisen tuntia sitten alkoi ihan kiva vesisade ja samalla ilmaantui ukkonenkin. Onneksi täällä kaupungissa ei mennyt sähköjä poikki tai nettiyhteydet kärsineet ollenkaan.

Näin ei ehkä saisi sanoa, mutta kun katselee noita öisiä kaupungin rakennusten silhuetteja vasten tummaa ja satelevaa taivasta, niin väkisinkin tulee mieleen se mitä Robert De Niro sanoi Taxi Driverissa- ja että mitäkö hän sitten sanoi? No hän sanoi että "Some day a real rain will come and wash all the scum off the streets", joka ei kyllä suinkaan ollut se juttu mikä minulla oli silloin mielessäni mutta jos elämäni olisi elokuva niin taustalla olisi soinut dramaattista musiikkia ja siinä samalla sitten tuo monologinpätkä olis pärähtänyt ruutuun kaikkien ihmeteltäväksi.

Kuuntelen muuten tässä samalla The Soundsia. Se on ihan kiva bändi, eikä suinkaan mitenkään ylimitoitettukaan maineeltaan. Lisäksi luin heidän suomennetun haastattelunsa tässä taannoin, ja kyseisen bändin keulakuvana&solistina toimiva Maja Ivarssonkin vaikutti todella "jalat maassa"-tyyppiseltä persoonalta eikä miltään täysin mulkulta jätkältä niin kuin Bonokin U2:sta valitettavan usein.

Maja Ivarssonista tuli mieleen että parisen päivää sitten kaupungilla näkemäni en nuori naispuolinen kansalainen niillä tatuoinneilla varustettuna näytti hieman Maja Ivarssonilta. Mutta se nyt kai on vähän sivuseikka huomautettavaksi tässä vaiheessa.

Seisoskelin ja istuskelin tuolla ulkotiloissa jonkin aikaa kuunnellen vain sadetta sekä ukkosta. Se on äärettömän rauhoittavaa puuhaa, vaikkakaan en aina suinkaan pysty ottamaan tuollaisia tilanteita niiden vaatimalla rauhallisuudella noin niin kuin mielialojen osalta. Pohdin nimittäin tuolla pihalla "lorviessani" että oikeastaan näkisin olevani tässä nykyisessä elämäntilanteessani sellaisen tilanteen sisässä jonka tarkoituksena olisi etsiä tasapainoa ja suuntaa vähän oikeastaan moneenkin asiaan. Eli englanniksi ilmaistuna "that I would see to be the object of the game". Se ei kuitenkaan tule olemaan helppoa, mutta yrittämisen arvoista ja kaiketi vähän metafyysiseen pohdintaan taipuvaisena toteanpa myös että äärimmäisen väistämätöntäkin kohdallani. Kohtaloaan ei voi paeta.

Olen oikeastaan tajunnut tässä vaiheessa elämääni että nyt on tärkeämpää- ja ehkäpä ylipäätäänkin elämässä on tärkeämpää päästä tasapainoon asiassa kuin asiassa jatkuvan konfliktipohjaisen elämisen ja asioihin suhtautumisen osalta. Mielestäni varsinkin menneisyydestäni löytyy se aivan liian konfliktiorientoituneen maailmankuvan omaava herra HC sekä myös helvetisti niitä joilla tuo maailmankuva on yhä edelleen paikallaan. Siksipä olen kai niin väsynyt sellaiseen ja pyristelen siitä eroon.

Että joo, Jack Nicholsonin sanoin "can't we all just get along?". Ilmeisesti kaikista jaloista ja positiivisista tarkoitusperistäkin huolimatta emme näemmä voi, sillä vaikka olen itse todella kiinnostunut hitsaamaan kaiken rikotun siinä mielessä paikoilleen ettei pahaa verta olisi jäljellä enää monenkaan kanssa, niin reaalipoliittisesti katsottunahan se ei tule olemaan koskaan mahdollista. Totta kai luonnollisesti aina tulee olemaan niitä ihmisiä joiden kanssa vaan ei pääse yhteisymmärrykseen ja uskokaapa pois että niitäkin olen löytänyt kourallisen elämäni luurankokaapeista ihan riittävästi. Tämä onkin tosiaan täten ikävä ja huomioonotettava tosiasia, mutta suoraan sanottuna niinhän se on että kaikkien kanssa ei voi aina olla kaveria tai mitenkään hyvissä väleissä muutenkaan koska monien luonnonlakien mukaisesti se nyt ei vaan tule olemaan mahdollista. Minusta kumminkin ehdottomasti kannattaa pyrkiä olemaan mahdollisimman monen kanssa hyvissä väleissä ihan yleisen hyödynkin perusteella, eikä suinkaan hautoa minkäänlaisia kostotoimenpiteitä tai valuttaa pahaa verta ihmistenvälisiin suhteisiin vuositolkulla.

Paljon on vielä tekemättä tämän elämäni aspektin osalta ja siinä samalla ymmärrän kyllä täydellisesti että on myös paljon asioita joihin en voi koskaan vaikuttaakaan tämän osion osalta. Teenpä kuitenkin voitavani.