When it rains, it pours

No nyt kuulemma se sadeilma täällä oikein alkaakin. Huomasin eilen kaupassa käydessäni Expressenin etusivulta ison uutisen siitä kuinka emme saisikaan nauttia "venäläishelteistä", vaan pikemminkin saisimme kauhulla odottaa sitä että milloin kuulemma trooppiset mittasuhteet saava sääkaos iskeytyisi päällemme.

No, tämähän oli periaatteessakin odotettavissa sen vanhan Murphylaisen sananlaskun mukaisesti että "kun asiat menevät huonosti, niin todennäköistä on että pian ne menevät vielä huonommin".

Tästä kaikesta huolimatta syvennyin eilen katsomaan jälleen televisiota. Olen huolissani siitä miten tuo laite mädättää aivoni ja kusee moraalis-eettisten arvomaailmojeni päälle jälleen kerran minun antauduttuani sen vetovoimalle tasaisin väliajoin. Oikeastaan totta puhuen on jo ainakin kymmenen vuotta tuntunut siltä että aivoni ja moraalikäsitykseni on jo ehditty mädäntää, joten elämänihän on siinä mielessä merkityksetön televisionkatselun osalta.

Seurailin tuolta televisiosta sellaista jotakin keskusteluohjelmaa, jota juonti Tyra Banks. Mikäli kukaan ei tiedä kuka on Tyra Banks, niin voitakoon sanoa että hän on mitä ilmeisimminkin Oprahin manttelinperijä tai kovasti ainakin pyrkii Oprahiksi Oprahin paikalle. Olen sivusilmällä joskus nähnyt tuon "Tyra Banks Show"-ohjelman pätkiä, ja jo niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen ettei Oprahia voi ainakaan virallisesti voittaa Tyra Banks. Tyra Banks ei periaattessa ole positiivis-sympaattinen ja samalla "tätimäinen" ymmärtäjä niin kuin Oprah, vaan hänestä huokuu sellainen nykynaisen sporttinen malli joka ikävä kyllä ainakin näin tämän katsojan osalta ei onnistu huokumaan minkäänlaista sympatiaa- vaan kyseessä saattaa jopa olla aistimus siitä että Tyra Banks enemmän tai vähemmän epäsuorasti vihaa samoja vieraita, mitä juoksee samoista aihepiireistä joissakin Oprahissakin nyt vaikkapa.

Muistan kerran nähneeni sellaisen varhaisen Tyra Banks Show'n jakson, missä vieraana oli tuo Jenkkiläisten keskusteluohjelmien iänikuinen supertähti, nimittäin vakavasti ylipainoinen naisihminen. Tuossa jaksossa sitten tämä Tyra Banks seisoi tuon naisen vieressä hänen syötyään jäätelöä ja katseli häntä ylimielisesti. Jossain vaiheessa tuo nainen kai yritti tarjota Tyra Banksillekin lusikallista, mutta suoraan sanoen hänen kasvoiltaan kuulsi niin vahva itseinhon ja kenties jopa vähän halvennuksenkin tuntemus, että kyseeseen ei enää jäänyt se että kuka edelleenkin on se aito Oprah ja kuka ei. Sitäpaitsi, Tyra Banks Show'ssa ei vielä ole kertaakaan käynyt niin että Tom Cruise olisi pomppinut pitkin sohvia siellä vieraana ja muutenkin sekoillut ympäriinsä. Tietenkin se on oleellisin kysymys tuossakin tapauksessa, että oliko se hyvä vai huono asia.

Sillä kertaa kun tuota Tyra Banks Show'ta seurailin sivusilmällä, niin keskustelunaiheena tuntui olevan se että kuinka kuulemma tosi moni kyttää entisten seurustelukumppaneidensa elämää tavalla jos toisella ihan vaan silkasta mielenkiinnosta. Tämä aihe jossain määrin kyllä koskettaa minua itseänikin, mutta totta puhuen niin aion jättää aiheen käsittelemisen sikseen kun olen oikeastaan luvannut koko jutusta vaieta ikuisiksi ajoiksi. Aiheena se oli kuitenkin aika pistävää materiaalia omaan elämääni suhteutettuna, ja siksipä tilanne kieltämättä oli vähän hassu varsinkin television kautta tiedotettuna.