Noir

Sitä virhettä ei kai koskaan saisi tehdä että aloittaisi kuusi projektia ja yrittäisi saada tasaisin väliajoin niitä kaikkia aina hiukan eteenpäin samaan aikaan.

Oli tästäkin mukaillusta vanhasta viisaudesta huolimatta pakko aloittaa Snabba Cashin lukeminen. Olen nyt oikeastaan jo kirjan puolessa välissä, eli viime yö meni melko napakasti tutustuen Stureplanin snobikulttuurin ja Tukholman lähiöiden Kokaiinidiilerien tyylikkäällä tavalla yhteen kiedottuun elämäntarinaan. Teksti on myös omalla tavallaan hyvin julmaa.

Päällimmäisinä tuosta teoksesta tulee mieleen kai se että a) se on aivan helvetin tyylikäs ja siksi todellista leffamateriaalia sekä b) Suomessa ei koskaan voitaisi tehdä mitään yhtä tyylikästä tuollaisista aiheista. Pohdin jopa hetkellisesti että jos tuo Snabba Cash olisi elokuvateattereissa pyörimässä, niin voisin lähteä sen katsomaankin. Taitaa se kuitenkin olla ohitse, ja tilalla on enää DVD-julkaisu.

DVD:lle tuo Snabba Cash on ainakin julkaistu jo aikoja sitten. Katselin sitä ihan ensi kertaa jo Ruotsissa eräässä ICA:ssa, mutta jäi hankkimatta kun en ollut edes nähnyt leffan traileria tai tiennyt mitään muuta kuin sen että Jens Lapidus oli tosi kova nimi sillä hetkellä.

Tuolle kirjalle on näemmä julkaistu jatko-osakin. Nimeltään se on alkuperäisesti Aldrig fucka upp, ja oli aivan pakko hankkia sekin vaikka lupasin muun muassa itselleni että ensiksi maistelisin tämän alkuperäisen teoksen ilmapiiriä ja vedenpitävyyttä, jonka jälkeen siirtyisin vasta jatko-osaan. No niin ei todellakaan aivan käynyt, vaan kävin hakemassa sen "Siisti Kosto"(?)-nimellä kulkeneen jatko-osan parisen päivää sitten.

Pakko todeta että tuon Snabba Cashin eräs päähenkilö JW on.. mielenkiintoisen ristiriitainen persoona. Lisäksi tuossa kirjassa on se mielenkiintoinen piirre, että senkin sivuilta kuulen oikeastaan aina tasaisin väliajoin jostain aivan uudesta ja tuntemattomasta paikkakunnasta Ruotsissa. Kirjassa kerrottiin heti alussa Robertsforssista, ja itseasiassa itselläni on aina tasaisin väliajoin asiat niin että kuulen aina jostain aivan uudesta, usein "pikkupaikasta" Ruotsissa erinäisistäkin lähteistä. Ruotsissa on itseasiassa varmaan miljoona "pikkupaikkaa" josta kuulen aina tasaisin väliajoin jostain lähteestä, ja sitten on aivan pakko ottaa selvää että minkälainen paikka on kyseessä ja missä se tarkalleen sijaitsee. Robertsfors sijaitsee muuten Västerbottenissa, missä en kai muistaakseni ole koskaan halunnut käydä mutta menisin sinne kuitenkin mielelläni. Puolestaan haluaisin oikeastaan käydä Norrlannissa, sillä leffa nimeltään Jägarna teki minuun vaikutuksen maisemien osalta Norrlannin huomioonottaen.

Enpä muuten tiedä että pitääkö Norrlanti kirjoittaa virallisesti äidinkielelläni yhdellä vai kahdella ärrällä. Kirjoitan sen kuitenkin varmuuden vuoksi kahdella ärrällä puhtaasti kunnioittaen ko. alueen nimen alkuperäistä kirjoitusasua.