Roadtripping

Nyt on sitten Itä-Götanmaa ainakin jossain määrin kuljettu ja ajettu ympäriinsä.

Aika mielenkiintoinen kokemushan se oli. Suurimmaksi paikaksi tekemisen osalta päätyi Vadskena, jossa joku paikallinen heppu neuvoi että meidän kannattaisi käydä paikallisessa luostarissa. No, sinnehän sitten mentiinkin ja löydettiin joku aika mittavan kokoluokan kivikirkko. Siellä sisällä sitten ekumeeninen tunnelma rahan hajun ohella alkoi tuulahtelemaan sieraimistamme sisään, sillä jonkun kynttilän sytyttäminenkin maksoi siellä muistaakseni parisenkymppiä. Lisäksi kun oltiin poistumassa tuosta luostarista, niin ulko-oven läheisyydessä oli joku kirstu jonne piti kuulemma vähintään laittaa kaksikymppiä ihan sen takia että tuo luostari ja kirkko sekä kaikki muu oli kuulemma "niin pienen seurakunnan alueella". Minä yllätyin noista rahavaateista aikalailla, sillä olen tottunut siihen että kirko(i)lla jos kellä on rahaa, mutten sentään koskaan ole törmännyt siihen että kirkot ovat vaatineet rahaa noinkin suorasukaisesti toimintaansa tukeakseen. Suurin kävijäryhmä kuitenkin oli turistipohjaista, joten sinänsä ymmärrän vaikka en hyväksykään että heiltä yritetään saada rahaa irti jonkun tuollaisenkin päämäärän hyväksi. Vertailun vuoksi eräässä Buddhalaispaikassa aikoinaan käyneenä voin todeta, että siellä asunut aito Buddhalaismunkki ei missään vaiheessa itse kerjännyt mitään lahjoituksia, vaan porukka lahjoitti hänelle erinäisiä tarpeita sen mukaan mitä keksivät. Tuo Buddhalainen munkki oli muuten siinä mielessä vielä todella yllätyksellinen, että lähtiessämme pois hänen luotaan tyyppi heitti meille paketit nuudeleita sekä muistaakseni joitain kirjoja Buddhalaisuudesta mukaan. Siellä ei pahemmin rahaa anottu, pyydetty tai vaadittu- sen sijaan tämä paikka sitä kyllä teki aika suorasukaisestikin.

Kuitenkin palataksemme aiheeseen niin lisäksi yhdessä vaiheessa pitkin tuota kirkon pihaa pyöri joku pitkähiuksinen tyyppi joka nyökytteli päätään tervehdykseksi ja omasi jonkun rukousnauhan kätensä ympärillä. Oletin hänen olevan jonkinlainen munkki, vaikka kuulemma tuon paikan pitikin olla jonkinlainen nunnaluostari. Toki jos tuo luostari salli noinkin läpinäkyvän rahankeräyksen, niin eiköhän sen ideologiaan sitten sopinut vähintään yksi miespuolinenkin heppu sinne nunnien sekään vaikka viralliset käskyt tämän kieltäisivätkin. Hohhoijaa.

Sitten pyörimme myös Skänningessä, joka on lähellä Mjölbytä. Siellä ajaminen muodostui aikalailla samanlaiseksi kuin Porvoon vanhassa kaupungissa, jossa kadut ovat aika ahtaita ja täynnä vanhoja puutaloja. Oikeastaan tuolla Vadskenassa oli sama juttu. Ajeltiin myös Vänernin ja Vätternin ohitse- enemmän kai Vätternin ainakin menomatkan osalta.

Sitten jossain vaiheessa Motalaan. Se olikin aika mielenkiintoinen paikka sikäli, että sen keskusta oli aika riehakas paikka ja siellä kaiken sen ihmisvilinän keskellä toimi myös ihan kohtuullisen laaja julkinen liikenneverkostokin busseilla sun muilla. Joimme siellä kahvia ja ostin sieltä kivennäisvettä. Joku Motalan kansalainen suuttui myös parkkeeraustapaamme, ja ilmaisikin sen kansainvälisellä sormimerkillä. Tämä on nyt toinen kerta lyhyen ajan sisään kun joku näyttää minulle keskisormea, joten minun on tuumattava että kenties universumilla on minua vastaan jotain hyvinkin konkreettista sitä kolmatta kertaa odotellessa. Näytin kuitenkin tälle tyypille isoa ja punaista kieltäni, joka kai loi eräänlaista tasapainoa loukkauksen ja vastaloukkauksen suhteen ilmoille. Valitettavaa oli kuitenkin huomata jälleen se miten kaupunkilaisilla ei vaan tunnu olevan minkäänlaisia tapoja siellä Motalassakaan, vaikka kuinka yrittäisi saapua tietämättömänä ja "kulttuurinnälkäisenä" kaupunkiin.

Yleisesti ottaen tuon maakunnan maaseutu peltoineen, vainioineen sun muineen toi aikalailla mieleen kotipuolen. Se kuitenkin mikä oli ehkä silmiinpistävin eroavaisuus olivat nuo kaikkialla törröttävät tuulivoimalat, jota todellakin dominoivat Ruotsalaista maalaismaisemaa aika täydellisesti. Kotonahan noita ei juuri olekaan, mutta täällä jotenkin maaseutukaan ei ole ihan niin kehittymätöntä ja luonnontilassa kylpevää kun voisi luulla. Lisäksi "pikkukaupungeissa", jotka olisivat kai oman mittapuuni mukaan ihan kohtuullisen kokoisia kaupunkeja muutenkin, sijaitsi todella paljon kivitaloja sun muuta tiheään asuttua rakennusta.

Linköping oli myös ihan mukavaa kokoluokkaa edustava mesta, josta tuumin nyt että siellä pitäisi kaiketi käydä uudestaankin joskus kun kerkeää. Paljonhan siellä olisi tutkittavaa, mutta ainahan aika on minua vastaan asiassa kuin asiassa muutenkin.

Ulricehamn oli myös ihan jännä, vaikkakin melko pieni ihan minunkin mittapuuni mukaan. Siellä kuulemma kuvattiin ja kuvataan jotain supertärkeää leffaprojektia, mutta sen nimi eli "Änglagård" ei kyllä sano minulle mitään. Kai se on kumminkin jollain tapaa hyvä elokuva, jossa sille tehdään kolmatta jatko-osaa.

Lisäksi yhdessä vaiheessa joku moottoripyöräilijä päätti ohittaa meidät vastaantulevien kaistalta, ja olikin todella helvetin hilkulla ettei oltaisi saatu sitä jätkää tuulilasista sisään pärrineen samalla aiheuttaen murskaavan käänteen koko reissulle. Pakko kyllä todeta että lähellähän tuo yhteentörmäys oli, mutta onneksi mitään ei sattunut.. ennen kuin yksi toinen auto melkein törmäsi meihin äkkijarrutuksen muodossa. Kahteen kertaan siis onnistuttiin välttämään liikenneonnettomuus tällä kertaa.

Juuri kun oltiin palaamassa tänne läntiseen osaan niin pysähdyimme Askersundin lähellä. Sinne paikalle saapui myös joku Saksalainen porukka ottamaan kuvia, mutta ikävin asia taisi olla se että tuon pienen metsäisen levähdyspaikan vieressä makaili hiukan orvonoloinen pieni kissa. Se oli selkeästi vähän hämillään eikä myöskään karannut minnekään jos sitä lähestyi. Koko asetelma haiskahti siltä että joku oli vaan jättänyt "kesäkissansa" matkan varrelle, mutta onneksi me annoimme kissalle ne vähäiset eväät jota meiltä jäi. Sille näytti kyllä tosiaan maistuvan kaikki mitä tarjottiin, joten ei voi kun toivoa että kissa selviää ja sen hylänneet tahot päätyvät johonkin helvetin syvimpään notkoon.. vaikka vaikeaahan sitä on sanoa että mikä tilanne toisaalta oli.

Sitten ajeltiin vielä Skaran, Skaraborgin, Alingsåsin ja muutaman muun lävitse kunnes vihdoinkin "Götan" kultaiset kaaret ilmaantuivat jos ei aivan näköpiiriin niin ainakin mielikuvissa luoksemme. Sitä ennen oltiin kai myös jossain vaiheessa Lidköpingissä ja sitten muistaakseni myös Karlsborgissa, joka omituisesti mainosti itseään tekstillä "Sveriges reservhuvudstad". Se asia minkä olen pistänyt huomiolle täällä Ruotsissa on se tapa miten noissa kunta- ja kaupunkikylteissä on se sellainen identiteettiä mainostava slogan tai vastaava amerikkalaiseen tyyliin niin kuin nyt vaikkapa tuo Karlsborginkin osalta. Juurikin nyt vaikkapa Yhdysvalloissa sijaitsevan Renon kaupungin eräs mainoslausehan on että "the biggest little city in the world", niin eräänkin Ruotsalaisen vastine tälle oli että "Sveriges Möbelcentral" tai jotain vastaavaa.

Suomessa tuollaisia mainoslauseita ei kovinkaan montaa ole näkynyt- en sitten tiedä että onko se hyvä vai huono juttu. Lisäksi haiskahtaahan se vähän sellaiselta tietynlaiselta Jenkkilän apinnoinilta, mutta toisaalta kyllä esim. Norrlannissa sijaitsevan Alnön slogan "Alnön - Norrlands Hawaii" saa kyllä väkisinkin suupielet nousemaan hymyyn. Yritinkin automatkalla keksiä hyviä mainossloganeita muun muassa Sipoolle, Porvoolle sekä muutamalle muulle keskeiselle paikkakunnalle. Sipoolle keksin sellaisen kun "Sipoo- kun paska osuu tuulettimeen!" sekä Porvoolle "Tervetuloa! Joka neljäs meistä on tappanut jo jonkun!".

Kuitenkin niin nytpä istun tässä suoraan eilen about yhdeksän aikoihin nukkumaan menneenä. Vasen jalkapohja on jostain syystä hiukan kipeänä ja vettä sataa jälleen kuuroina. Niin muuten satoi tuolla "tripillä" ollessammekin. Ihan kiva reissuhan se siitäkin huolimatta oli ja kuvia tuli oteltua kyllä.

Tämä loppupäivä on kyllä pakko käyttää hyväksi ihan vaan olotilan nollaamiseen.