This corrosion-

Yöt ovat läpeensä tummia. Ehkäpä se johtuu oikeastaan siitä että katuvalot ovat jostain kumman syystä olleet täälläpäin täysin pimeinä jo siitä asti kun saavuin. Välillä ne ovat kyllä päällä, mutta eivät läheskään koko ajan. Mikähän niitä vaivaa?

Tuo subtrooppinen helle puolestaan vaivaa yhä ja edelleen. En pysty nukkumaankaan. Kahvia kuluu. Lisäksi hämmästelen tämän asunnon kykyä imeä itseensä tuota kuumuutta.

Eräälle asialle tuli päätös tässä tänään. Se otti päähän, mutta kuului eräisiin elämäni realiteetteihin. Olen tyytyväinen että tuo päätös tehtiin, ja nyt olenkin oikeastaan siihen jo valmistautunutkin. Ihan hyvä päätös, lopulta.

Kävin kunnollisella lenkillä oikeastaan ensimmäistä kertaa uusilla juoksukengilläni. Tulihan näistä maksettua, mutta ne tuntuivat todella hyviltä jaloissa juurikin siinä ympäristössä jossa niitä käytin. Kerrankin urheiluliike oli palkannut asiantuntevan miehen töihin kun ne ostin. Kiitos siitä hänelle.

Kun juoksentelen pitkin noita teiden varsia tai yöllisiä katuja niin näen oikeastaan vain jonkinlaisen pienen pisteen päämääränäni kaukaisuudessa. Keskitän näköni johonkin pieneen valopilkkuun kaukaisuudessa ja pyrin juoksentelemaan sitä kohti niin kauan kunnes saavutan sen tai havahdun siihen että se on aivan liian kaukana.

Katselin Robert De Niron Taxi Driverin tänään pitkästä aikaa. Jollain tapaa se puhuttelee minua juuri nyt hyvin syvällisesti, ja välillä tuntuu että Travis Bickle on kenties eräs tavallisimmista ja helpoiten omaksuttavimmista hahmoista koko länsimaisen elokuvahistorian ajalta. En toisaalta vieläkään ymmärrä että miksi hän päätti viedä sen naisen pornoelokuviin ensimmäisillä treffeillä- kenties älli ei riittänyt ymmärtämään että niin ei todellakaan tulisi noudatella.

Laskin juoneeni seitsemän kahvikuppia. Nukuin viime yönä vain kaksi tuntia, sillä lakanat liimautuivat minuun kiinni. Yritin myös nukkua ikkuna auki, mutta sieltä lenteli kaikenlaisia pieneläimiä sisään. Heräsin seitsemältä, ja pelkään että tämäkin yö taitaa mennä enimmäkseen ylhäällä pomppiessa.

Pankissa keski-ikäinen kassaneiti oli vihdoinkin oppinut hymyilemään. Kun kävin siellä viimeksi, niin nainen oli todella epäempaattinen ja palveluhaluton. Tai siltä minusta ainakin tuntui, nimittäin sellainen fiilis minulle pohjimmiltaan jäi. Odotin pitkään pankkijonossa sitä kun kassanainen neuvoi jotakuta nuorta miestä siitä miten nettipankki toimii hänen avattuaan tilin tuossa pankissa. Sikäli hauskaa että oikeastaan itse olen jo pitkään leikitellyt ajatuksella lopettaa tilini tuossa pankissa, mutta en aio varsinaisesti sittenkään tehdä sitä eräästä syystä.

Pitäisiköhän minun oikeastaan tunnustaa itselleni että syksy on alkanut. Kenties pitäisi, mutta tällä kertaa se ei ollenkaan tunnu huonolta vaihtoehdolta. Olenhan nimittäin viettänyt suuren osan lomastanikin sellaisessa paikassa jossa satoi enimmäkseen koko ajan. Olihan siis paluu tavallaan pehmeä lasku- vaikkakin nimenomaan ei mitenkään erilainen.

Tänään olen ajatellut lähteä käymään eräässä paikassa. Kerron siitä lisää myöhemmin, mutta sen verran kai sanon että minun on nähtävä se ennen kuin on liian myöhäistä.