Broken city

Tänään tuli käytyä pikaisesti Helsingissä.

Käväisin viime kerralla Helsingissä tuossa maanantaina, ja alkaakin jo tuntua että kyseistä paikkaa nautittuani jo kahden kerran osalta tällä viikolla alkaa se jossain määrin olemaan liikaa.

Hassua että Helsinki ei mene samaan tapaan kuin vaikkapa Göteborg. No, ehkäpä se toisaalta taasen johtuu siitä että minulle Helsinki on aina ollut kovin etäinen paikka ilman mitään sen kummempia siteitä. Useampi sukulainen on kyllä asunut siellä ja on sieltä jopa alkuaan kotoisinkin, mutta itse en tunne mitään vetoa koko paikkaa kohtaan.

Tänään oli tuo U2:n konserttikin. Näin vain sen keikkapaikan Olympiastadionilla vilaukselta, eikä minua totta puhuen kiinnosta enää edes tämä moderni U2 samaan tapaan kuin se vanhempi. Toki Bono ei hahmonakaan ole kaikkein suurimpia musiikkimaailman suosikkeja henkilönäkään, ja päällimmäisinä kuten olen todennutkin joskus tämän blogin sivuilla niin tunnen vetoa enemmän tuohon U2:n 80-luvun tuotantoon.

The Unforgettable Fire on kieltämättä U2:lta erittäin hyvä albumi. Pidän siitä ehkä eniten, jopa enemmän kuin Warista tai Joshua Treestä. Päällimmäinen syy kaiketi sille että pidän Unforgettable Firesta on se, että se edustaa minulle aika tyypillisen puhdasta 1980-luvun eri soitinlajien ja tyylien sekoitusta, jota itseasiassa useampikin eri bändi, artisti jne. kokeili tuohon aikaan. Nämä modernit U2:n albumit esim. 2000-luvun puolelta ovat aikalailla täyttä sontaa, eivätkä niiden nimikkobiisitkään (kuten esim. "Vertigo") ole mitenkään ihmeellisiä. Oikeastaan uskon että U2 elää tällä hetkellä sitä vaihetta jossa sen taiteellisin anti on jo annettu maailmalle, ja nyt se elää jälkimmäisintä kaupallisinta vaihettaan, jossa se ratsastaa maineellaan ja omistautuneimmilla faneillaan lähinnä kai rahoittaakseen keikkansa.

En tarkalleen muuten tiedä että mitä biisejä U2 soitti. Kuulemma ainakin "still haven't found what I'm looking for" oli yksi varma tapaus, mutta itse lähinnä kiinnitin kai huomiota siihen kuinka järkyttävän paljon U2:n faneja oli liikkeellä pitkin kaupunkia. Onneksi sentään U2 soitti vähän tuota vanhempaakin tuotantoaan eikä viimeisimpien levyjensä tuotoksia niin kuin vaikkapa tuo Madonna, joka ei kuulemma ollut esittänyt juurikaan yhtään vaikkapa nyt 1980-luvun tuotannostaan silloin sillä Jätkäsaaren keikallaan. Toki Madonnalta sen nyt voi ymmärtääkin, mutta olisi ollut varsin ikävää jos U2 olisi moiseen syyllistynyt.

Lähtiessäni kotiin bussi on myöhässä. Syytä sen myöhäiselle saapumiselle ei oikeastaan koskaan selviä. Jostain syystä saan aivan järkyttävän päänsäryn, joka oikeastaan alkoi jo jossain vaiheessa Helsinkiä.

Bussiin nousee nuori kovaääninen nainen, joka istuu taakseni. Pian saan kuulla kolme eri kertaa tarinan siitä kuinka eräs hänen ystävättärensä ajoi varsin pahan kolarin ilmeisesti mopolla tai skootterilla erään minulle varsin tutun kunnan alueella. Nainen kertoo onnettomuuden yksityiskohdat varsin tarkkaan joka kerta uudelleen puhelimeen puhuessaan, ja hetkellisesti mietin että tuollaisten ihmisten on varmasti helppo myötäelää sellaistenkin juttujen kanssa joita usein esitellään Seiskassa ja sen tapaisissa julkaisuissa.

Saan kuulla yhä uudelleen sen kuinka tuo nuori tyttö oli soittanut kännykällään kavereilleen siitä kuinka hän ei tuntenut enää jalkojaan, kuinka jalat olivat jääneet ilmeisesti auton alle ja lopuksi kuinka skootteri, mopo tai mikä onkaan oli tuhoutunut lähes täysin. Tyttö kertoo myös kavereilleen siitä epävarmuudesta että oliko uhri todella tuo mainittu kaveri, mutta kuulemma vaatteet olivat verisenäkin niin erehdyttävästi "hänen tyyliään" ettei epävarmuutta enää jäänyt.

En tarkalleen tiedä että miksi tämä tyttö haluaa kailottaa koko bussille siitä että mitä tuolle toiselle tytölle oikein tapahtui. Karseinta kenties koko tilanteessa on se että nyt tiedän tarkalleen tuon tytön nimen sekä suurinpiirtein senkin missä hän asuu. Kenties muutamalla puhelinsoitolla saisin tietää asiasta lisää ja jos tosiaan haluaisin, voisin kävellä hänen surevien vanhempiensa pihaan ja hiljaa itkeä sitä kuinka liian pieni paikka maailma kuitenkin lopulta olisi jos tosiaan haluaisin moiseen ryhtyä.

Näiden tapausten takia vihaan tätä ympäristöä.

Kotiin päästyäni minua nukuttaa, mutta siitäkin huolimatta järkyttävä päänsärky jatkuu. Päätin mennä nukkumaan, ja jossain määrin se auttoi.

Tänään Sipooseen.