Se tämän kaiken rumempi puoli-

Nyt kun aika täällä alkaa muutaman päivän kuluessa olemaan lopuillaan, niin on kai aika harrastaa hieman lisää reflektioita sen suhteen että mikä on mennyt hyvin ja mikä pieleen.

Ottaen huomioon että tämän loman aikana kaksi ulkomaalaisperäistä tyyppiä on näyttänyt minulle keskisormea (toinen Motalassa, tosin), sää on ollut lähinnä koko ajan järkyttävän sateista sekä muutama muukin juttu on vituttanut, niin olen kaiketi enimmäkseen tyytyväinen. En kuitenkaan varsinaisesti sään osalta. Jonkinlainen särö on kuitenkin väistämättä syntynyt mielikuviini ja rutiineihini liittyen tämän kaupungin harmoniseen ulkokuoreen, mutta ehkäpä se sitten ajan mittaan palautuu.

Syksy on oikeastaan alkanut täällä erään paikallisen mukaan. Siltä se todellakin vaikuttaa, sillä tänäänkin oli niin paska ja sadekuuroinen päivä etten jaksanut lähteä palauttamaan DVD:eitä ollenkaan. Oikeastaan minua on vituttanut muutamakin asia jonkin verran tänään, ja huomasin että niiden asioiden täytyi painaa minun mieltäni todella kun kerran puin niitä päässäni vielä lenkiltä tullessanikin ja siellä ollessanikin.

Okei, no minua kyllä kieltämättä vaivaa muutamakin asia. Nimittäin, ensinnäkin nuo keskisormensa heiluttelijat ottavat päähän lähinnä sen takia että heillä ei ole oikeastaan ollut mitään oikeaa syytä näyttää sitä keskisormea, mutta silkassa ylimielisyydessään ovat päättäneet ilmeisesti kostaa ilmeisesti egonsa tönäisyt, joita ei oikeastaan ole koskaan tapahtunutkaan. Syy miksi en ole viitsinyt vastata noihin vulgaareihin sormimerkkeihin samalla mitalla on ollut siinä, että ennen olisin varmaan tehnytkin niin ja sen tuloksena olisi sitten varmaan ollut jonkinlainen Skandinaavis-Välimerellinen mittelö keskellä kaupunkia. Sitä en tosiaankaan halua, vaan olen väsynyt tuollaistenkin koitosten osalta. Nyt kuitenkin jokin sisimmässäni huutaa, että seuraavan kerran kun joku m_lkku näyttää keskisormeaan, niin on aika vastata samalla mitalla takaisin.

En tiedä että olenko vain herkkä vai yliherkkä. En kai voi olla ainakaan liian herkkä, mutta jossain määrin taidan olla herkkä tällaisille ruokottomuuksille silloin kun en mielestäni ole mitenkään provosoinut toista millään tavalla. Helpointa minun on ollut oikeastaan aina ja kaikissa tilanteissa myös analysoida omaa käyttäytymistäni ja samalla miettiä ja huomata omatkin mokani. Pyrin olemaan tasapuolinen ja huomaan molemmat puolet asioista, mutta nyt kyllä tuntuu että ketään ei ihan oikeastikaan kiinnosta. Siksipä sisältäni kumpuaakin se sama vanha tunne siitä että ehkäpä pitäisi vain vastata samalla mitalla ja pistää se toinenkin puoli hieman miettimään käyttäytymisensä, sanavalintansa tai jonkun muun seuraamuksia tarvittaessa.

Jälleen mieleeni tuoksahtaa ajatus siitä miten varmaan tosi monelle tässä kaupungissa tuollaiset tilanteet ovat ihan arkipäivää ja niihin tulee suhtautua kuin ruohon huojuntaan tai pieneen tuulenhenkäykseen. Parhaimmat kaupunkilaiset eivät varmaan huomaa moisia juttuja ollenkaan, vaan heittävät ilmoille vaan "Tupla-Fakjuut" ja lähtevät muualle.

Tunnen olevani kovin erilainen tässä asiassa. Tunnen myöskin että nuo hyökkäykset ovat henkilökohtaisia, vaikka kenties ihan kuka muu tahansa olisi voinut joutua samojen tilanteiden uhriksi ja vain päättää tilanteen puinnit olankohautuksella.

Periaatteessa nämä asiat eivät aina vaikuta minuunkaan tällä tavalla. Olen kuitenkin nyt tällä kertaa päätynyt jollain tapaa miettimään näitä asioita aivan toiselta kantilta, mutta uskoisin että jonkinlainen ulkoinen häiriötekijä kuitenkin ylipäätään aiheuttaa sen että nämä ajatukset singahtavat mieleen juuri nyt tällä hetkellä.

Ikävää että tällä kertaa taidan palata lomalta tavallista raskaimmin mielin.