Totuttuun tapaan

Jälleen kylmä sade. Yönä ei oikein tullut vieläkään unta ehkä niin nopeasti kun olisi pitänyt. Kahvinjuonti jäänee pian tauolle. Kirjastossa on uusi ihastuttava ja tupakoiva blondi neitonen töissä.

Katselin eilen sellaisen Japanilaisen elokuvan kuin Sonatine. Se kertoo Yakuza-porukasta, jonka päätähtenä vetelee jälleen kerran eräs yhden ilmeen ihme, nimittäin Takeshi Kitano. Oikeastaan hänellä oli elokuvassa vain kaksi ilmettä, joten siinä mielessä taisin hieman liioitella väittämällä hänen omaavan vain yhden ilmeen. Toki eipä sillä toisellakaan hymähdysnaamalla nyt niin hirveän pitkälle pötkitä muutenkaan, mutta onhan se aina yhtä ilmettä parempi.. kai.

Elokuva oli periaatteessa aika väkivaltainen, vaikkakin hidastempoinen. Jotenkin se väkivaltakin oli hirveän hidastempoista ja lähikuvin väritettyä. Sinänsä ihan mielenkiintoinen elokuva, jonka katsoin lähinnä sen takia että olin kuullut siitä näennäisesti hyvää.

Mitäs flunssalle kuuluu? Noh, ainakin sitä kuuluu että kaipa tästä hiljalleen parannutaan. Minulla ei ole siis onneksi mitään kuumetta tai siihen liittyvää tautia, joka voisi olla minun kohdallani eräs bravuureista, eli keuhkoputkentulehdus. Toivottavasti tämä tästä piakkoin paranee, nimittäin en tosiaankaan haluaisi mennä lääkärin vastaanotolle.

Tänään myöskin itseasiassa jouduin taas huonoon valoon ainakin erään eläkeläispariskunnan mielestä. Kävelin heidän ohitseen kun he istuivat bussipysäkillä, ja automaattisesti kun se mummeli äkkäsi minun kävelevän tien vieressä niin sellainen tietynlainen pahasisuinen "kaukotuijotus" kytkeytyi päälle hänen puoleltaan. Minua vituttaa tuollainen käytös, joka oli itseasiassa ihan de facto tapa kohdata ihmisiä vaikkapa nyt Sipoossakin jo. Siellä jos missä kaikki vanhukset tuijottelivat porukkaa paheksuvasti.

Saatuani moista kohtelua tarpeeksi, niin tulin siihen tulokseen että kannattavaa on itseasiassa tuijotella mahdollisimman paheksuvasti takaisin. Tällöin yleensä vastapuoli kääntää katseensa muualle- toki olen kyllä törmännyt aikoinaan tapaukseen joka ajoi minua pyörällä vastaan ja kyyläsi edelleen vaikka kuinka pitkälle mäkeä ylös samalla ajaen sitä pyöräänsä eteenpäin.

Totta kai lukija voi nyt saada sellaisen käsityksen että minussa olisi jotain niin epäilyttävää ettäkö kannattaisi vähintäänkin kyyläillä minua, vai? No, kenties näin asiat ovatkin vanhuksien ja eläkeläisten toimesta. Heillä on ainakin näillä leveysasteilla tapana automaattisesti kyylätä ihan kaikkia sellaisia tyyppejä pahalla silmällä jotka eivät mahdu heidän sosiaaliseen viitekehykseensä. Yleensä tämä siis tarkoittaa sitä että nuorempia pitää ehdottomasti kyylätä paheksuvasti, mutta harvemmin he osaavat varautua siihen että joku tuijottelee takaisin. Toki tässä reaktiossa on se ongelma että sitten he ainakin kyyläävät kahta kertaa pahemmin kun päädyt tuijottelemaan heitä, koska annat suoranaisen syyn heille jo vähintään ainakin siinä vaiheessa epäillä sinua.

Paska juttu kun joutuu miettimään näinkin behavioristisia juttuja päivät pitkät, mutta nykyään ns. "human relations" on suuri mielenkiinnonkohteeni monen muun asian ohella. Oikeastaan monen ihmisen suhtautumisen juurikin sinuun pystyy arvioimaan heidän kehonkielestään, vaikka kuinka naamalla loistaisikin se ns. "respahymy" ja tekopirteys.