Kipeänä ei tosiaankaan ole kiva olla.
Ulkona kylmä sade aamullakin. Nukahdin eilen sohvalle ja jos joku ihmetteli jälleen kerran että miksi mm. MSN-osallistumiseni pysähtyi kuin seinään, niin kerron suoraan että siitä kun nukahdin ja aamuyöstä painoin koneen kiinni niin moiset setit eivät voineet aivan hirveästi kiinnostaa.
Olo on kuin ilmapallolla. Milloinhan elämä työntää proverbiaalisen piikkinsä ja poksauttaa pääni tai muun vapaavalintaisen ruumiinosani ilmapallonlailla palasiksi.
Pahinta on kai se psykosomaattinen kipu, joka ilmenee siinä vaiheessa kun ei esimerkiksi pääse lenkille. Paikkoja kolottaa ja särkee, sekä huono omatunto vaivaa liian joutilasta. En uskalla sanoa ettäkö tähän olotilaan voisi edes pikkuhiljaa tottua, vaan olen salaa tyytyväinen että niin henkisesti kuin vähän kai fyysisestikin olen nyt sillä tasolla että sattuu niin henkisesti kuin fyysisestikin mikäli en voi tehdä päivittäisiä liikuntasuorituksiani.
Sanotaan ettei kipeänä kannattaisi liikuskella. Olen rikkonut tuota sääntöä useasti, mutta aina kuitenkin aivan tietoisesti ja lapsellisesti todeten "mitään ei ole sattunut koskaan". Lisäksi en ole ollut kipeänä pitkään aikaan (1-1,5v.), joka sinänsä nyt sitten sopivasti masentaa ja yllättää tällä hetkellä.
Viime yönä sain jopa ihan kunniallisesti unta. Harmi vaan että nukuin a) valot päällä b) muutama muukin elektroninen laite päällä sekä c) heräsin siihen kun valot olivat jääneet päälle. Näin käy muuten aika usein.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment