Pitkästä aikaa mainittavissa määrin sumua. Ilma selkeästi jälleen kylmenee.
Juoksulenkillä sää on jälleen sateinen. MP3-soittimen korvalapuista pääni uumeniin tunkeutuva Armin van Buurenin biisin hehkeältä kuulostava (ilmeisesti) Hollantilainen naisääni kehottaa kesken laukan että "just a little bit longer"/love me, don't leave me/How could it end this way".
Juoksulenkeillä musiikin on kyllä oltava jotain nopeaa. Hidastempoinen ei missään nimessä käy fyysisiin aktiviteetteihin, mutta sitten esim. hehkeästi lasillisten ääressä kuunneltava Jazz tai muu vastaava sopii sitten taustamusiikiksi Lounge-pohjalla todella oikeinkin hyvin. Muistan että joskus lukiossa juoksin useasti joko a) raskaamman rokin tai b) ns. "Cadence"-musan tahdissa. Molemmat kestivät aikansa, jonka jälkeen sitten päädyin tähän elektroniseen mukaan lenkkien soundtrackiksi.
Pohjimmiltaan olen kuitenkin sellainen ihminen, että kuuntelen niin montaa eri genreä musiikillisesti että ei niitä millään voi laskea kaikkea. Toki sen myönnän myös että parin viime vuoden aikana tuo musiikkivalikoima jota kuuntelen on hirveästi kasvanut- periaatteessa en langeta jyrkkää kieltoa enää minkään genren ylle.
Näin kun kuntoiluaiheissa pysytään, niin olen kai ennenkin myöntänyt että halu olisi kova jossain vaiheessa juosta Maraton. Tiedän kyllä yhden toisenkin melko läheisen kaupungin jossa moisen voisi vetäistä, mutta tietenkin jos moiseen menee niin eiköhän se olisi parasta heittää sitten kunnolla menemään ihan Helsinki City Maratonissa eikä missään sivutapahtumassa. Lähinnä kai haluaisin toteuttaa sen jotta näkisin että onko minusta siihen- en nimittäin aivan tarkalleen muista että kuinka pitkä ko. matka onkaan. Olen muutamaan otteeseen lukenut eräiden pitkään Maraton-juoksua harrastaneiden kertomuksia, ja niistä olen ymmärtänyt että pohjimmiltaan se että onnistuuko moinen pitkäaikainen juoksu ei välttämättä riipu pelkästään juoksukunnosta vaan vähän myös ilmankosteudesta. Itseasiassa muistaakseni ilmankosteus on melko tärkeä juttu, sillä sen ollessa korkea saattaa ihminen rasittua nopeammin ja täten mm. nestehuollosta tulee pitää todella tärkeää huolta.
Tuollaiseen Maraton-juoksuun valmentautuminen on kuitenkin suhteellisen tuskallinen prosessi monessakin mielessä. Ensinnäkin pitäisi laihtua sellaiset 10-15 kiloa jotta olisi mahdollisimman kevyt- tsekatkaapa vaikka kuvia tyyliin Paavo Nurmesta ja monesta muusta pitkällisemmän matkan juoksijasta, niin huomaatte että melko laihoja mutta sitäkin jäntevämpiä kavereita he olivat. Hirveästi en ole muutenkaan nähnyt 75-80kg Maratoonareita edes, vaan veikkaan että se noin 70kg taitaa melkein vähän pituudestakin riippuen olla kuitenkin se raja.
Lisäksi pitäisi sitten alkaa vetelemään useamman kilometrin matkoja niin useasti kuin mahdollista valmentaakseen itseään. Mielellään tietysti niin usein kuin mahdollista, sillä itse en henk.koht. näe että on mitään hyötyä käydä vain kolme tai neljä kertaa viikossa lenkillä, vaan siellä pitää käydä joka päivä harjoittelumäärän maksimoimiseksi tietysti vähän lähtötason mukaan.
Tuo Maraton on vaikea prosessi. Haluaisin kuitenkin sitä ennen pitkää kokeilla, vaikka ymmärränkin kyllä että vähintään yhtä noloa olisi sitten jo viiden kilometrin päästä kuukahtaa maahan ja "call it quits", niin kuin sitä sanotaan.
Mieleeni muuten muistuu eräs uni takavuosilta, jolloin juoksin jopa Maratonin. Päästessäni maaliin siellä alkoi soimaan sellainen omituinen Segan 16-bittisen Mega Drive-konsolin peleistä tutun "tason" omaava piippausmusiikki ja taakseni ilmaantui pupukorvaisia Playboy-tyttöjä ns. "sheikkaamaan" sen musiikin tahdissa. Sitten kaulaani nostettiin vihreä seppele ja yleisö hurrasi uskomattoman teennäisesti.
Ja joo, on todettava kliseisesti että "sitten mä heräsin". Untahan se olikin, mutta vielä häiriintyneempää on että muistan sen näinkin hyvin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Niin, maratonin juokseminen on haastavaa, mutta eipä se nyt ylivoimaista ole. Nuo painoarviosi eivät käytännössä päde, maratoneilla näkee kyllä ihan kaikennäköistä ja -kokoista kuntoilijaa. Painoa löytyy jopa sataan kiloon ja siitäkin ylöspäin. Aloitin itse juoksuharrastuksen joskus viitisen vuotta sitten, ja nyt takana on seitsemän maraa ja kasapäin puolimaratoneja + muita lyhyempiä juoksuja. Pituutta on 181 cm painoa sellaiset 80 kg. Ennen juoksuharrastusta painoa oli muutama kilo enemmän mutta rasvaprosentti huiteli ihan eri sfääreissä.
Ihan vaan vinkkinä: Kun aloitat treenaamisen, älä heti vedä itseäsi ihan tilttiin. Aloitat vaikka neljällä viikoittaisella lenkillä, joista yhden teet pidempänä ja hitaampana kuin muut. Joka viikko lisäät tuon pitkän lenkin pituutta sellaiset 10 prosenttia, niin suht nopeasti alat nähdä kuntosi kohoavan ja rasvan muuttuvan lihaksiksi. Joka neljännen viikon otat vähän rauhallisemmin, sitten taas jatkat siitä mihin jäit. Lupaan, että reilun puolen vuoden kuluttua olet maratonkunnossa, mikäli jaksat juosta pitkällä lenkilläsi 2,5 tuntia putkeen, vauhdista riippumatta.
Varoitus: Aluksi homma tuntuu raskaalta, tylsältä ja puisevalta; parin kuukauden päästä siitä tykkää ja puolen vuoden päästä siihen tulee himo.
Onnea matkaan!
Heippa,
Joo, varmasti nuo painoarviot ovat itsellä melkolailla vääriä. Pohjasin mielipiteeni lähinnä tuntemieni ihmisten Cooper-tuloksiin, jotka ovat kaikki suhteellisen laihoja (60-70kg) mutta juoksevat aika kovia Cooper-tuloksia.
Ja on aivan totta että tuollaisen pitkäkestoisen juoksun harjoittaminen olisi hyvä aloitus Maraton-valmentautumiselle. Nykyiset päivittäiset lenkkini ovat noin puolisen tuntia juoksua, mutta olen kyllä useasti miettinyt että useammankin tunnin yhtäjaksoista ja ihan omaan suhteellisen rauhalliseen tahtiin suoritettua juoksua olisi kenties parasta harjoittaa tuohon suoritukseen valmentautumisena.
Kiitokseni kuitenkin vinkeistäsi.
Post a Comment