Juoskaa pakoon Morsoa-

Tänään pohdin vielä flunssan kourissa sitä että mikä helvetti tuo "Morso" oikeastaan koskaan olikaan.

Aika mikäkö oli Morso? Se oli sellainen hahmo, joka ilmaantui telkkareihin lastenohjelmista muistaakseni tuossa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Luonnollisesti olin jo kasvanut noihin aikoihin ulos siitä lastenohjelmien katselusta, vaikka nykyään olenkin ostanut mm. alkuperäisten Turtles-animaatioiden ensimmäisen kauden DVD:lle ihan vaan sen takia että a) se oli aikanaan hauska sarja b)lystikkäästi dubattu sekä c) aika hemmetin halpakin.

Kuitenkin muistelisin että siinä ohjelmassa mihin tuo Morso kuului niin oli myös sellainen kissa ja aasi tämän Morso-olennon ohella. Sattumalta osui tuo Morso Googlen kuvahaulla tänään pärstäni eteen monen vuoden tauon jälkeen, ja välittömästi mieleeni nousi sellainen käsitys jostain mieleni syövereistä että ehkäpä noinkin häiriintyneen hahmon keksiminen ja ylipäätään sen sisällyttäminen lastenohjelmaan taisi olla eräs niistä tapahtumista joiden voidaan katsoa aiheuttaneen osaltaan yhteiskunnallisen rappion alkamisen.

Pelottava nukkehan se kieltämättä on. Kun miettii sen naamaa ja ajattelee että sellainen ilmaantuisi jossain pimeällä kujalla tai ihan ylipäätään pimeään aikaan eteen jossakin maantiellä, niin aivan varmasti kuolisin sydäkohtaukseen tai haulikolla aseistettuna pyrkisin tuhoamaan sen peläten kyseisen hirviön olevan jonkinlainen Loviisan ydinvoimalasta ryöminyt mutantti.

Youtubessahan on näitä videoita tuosta Morsosta ja siitä miten siitä on tehty pelottavakin olento. Minusta se on itsessään jo ihan tarpeeksi pelottava olento muutenkin, enkä oikein edes tajua että mitä sen suunnitelleet ihmiset ovat ajatelleet tällaisen esikuvaksi- pitäisikö sen olla eläin vai ihminen vaiko kenties joku välimuoto?

Pelottaa kyllä ajatella tuollaisen kohtaamista jossain pimeällä tiellä tai kadulla yöaikaan. Siksi en tajuakaan miksi moisesta on tehty lastenohjelman hahmo aikoinaan- mitenhän se on vaikuttanut lapsiin? Onkohan sillä ollut todellakin se vaikutus jonka satoa kylvämme nyt tänäkin päivänä? Tuon Morson olemassaolo on kyllä aika järkyttävä juttu, ja minusta olisi parempi että Youtubessa julkaistaisiin video missä tuo Morso vihdoinkin tuhottaisiin liekinheittimellä tai räjähteillä erinäisten pelkotilojen ja painajaisten lopettamiseksi kertakaikkisesti.

Muuten niin uskaltauduin tänään jopa lenkille, vaikka olenkin edelleen kipeä. Noh, omalla vastuullahan se toteutettiin.

Tämä lenkkikerta oli siis vähän huono, että heti viisi metriä juostuani niin koko vartalo iskeytyi aivan täydellisesti hapoille ja suuhun nousi ikävän metallinen ja veren makua muistuttava tunnetila. Kenties se johtui siitä etten ollut lenkittänyt itseäni oikeastaan kunnolla melkein viikkoon.

Yhdessä vaiheessa sitten huomasin että takanani juoksi joku muukin. Näin hänen silhuettinsa muutaman auton ajaessa tiellä ohitsemme, mutta tuo tyyppi oli useita satoja metrejä takanani vaikkakin yllättävän nopeasti etenikin. Minulla on muutamia kokemuksia vuosien mittaan siitä mitä tapahtuu kun kaksi lenkkeilijää kohtaa.

Ensimmäiset kokemukset lenkkeilijöiden kohtaamisista sain luonnollisesti aikoinaan Sipoossa. Silloin lenkkeilyäni piristi poliisipartio (Porvoon robottipoliisista tietenkin), eräs happaman nenäkäs nainen sekä sitten eräs aivan rautaisessa kunnossa ollut keski-ikäinen mieshenkilö. Pahin tästä porukasta taisi olla se nainen, joka vittuili minulle tien toiselta puolelta huudellen että minä kuulemma juoksin "väärää puolta tiestä", johon sitten esitinkin vastakysymyksen siitä että mistä hän tiesi kumpi puoli oli se väärä puoli kun hän ei edes tiennyt minne olin menossa JA KYSEESSÄ OLI MAANTIE.

Minulla on sellainen ikävä tapa nykyään että jos näen toisen lenkkeilijän, niin mentaalipuolella näen ko. tilanteen välittömästi jonkinlaisena kilpailuna ja lähden kiihdyttämään juoksutahtia. Se on vähän omituista, mutta jostain kummasta kuitenkin opittua. Muistan kun aikoinaan tein tuota juuri siellä eräässä paikassa, ja jatkuvasti hävisin sille keski-ikäiselle miehelle.

Noh, tällä kertaa taisin ainakin omassa mielessäni voittaa sen kilpailun sillä vastakilpailija katosi yhdessä vaiheessa sitten kokonaan. Sen jälkeen vastaani tuli eräs pyöräilijä sekä sitten joku koiraansa ulkoiluttanut naisihminen.

Lenkki tuntui kyllä tavallista raskaammalta. Rintaankin pisti yhdessä vaiheessa, mutta se meni ohitse kun hiljensi vauhtia. Mielessä sykki kuitenkin se pieni varoitus siitä sydänlihastulehduksesta- toki tuskinpa moista enää näin loppuvaiheella tulisi, eikä minulla kai edes ole ollut minkäänlaista kuumettakaan.