Liskojen yöt

Paitsi että olen kuluttanut pienen sademetsällisen verran paperia nenäni niistämiseen, niin samalla nukkumiset ovat menneet vähän niin ja näin. Viime yönä en oikein saanut nukuttua, ja jossain vaiheessa ulkoa kuului sellainen aivan hemmetin odottamaton rääkäisykin. En tiedä mikä se oikein siellä oli, mutta saattoihan se olla kissakin kun täälläpäin näillä kissoilla näyttää olevan ihan tapana säikytellä porukkaa a)varjollaan sekä b) epämääräisillä Resident Evil-tason rääkäisyillä keskellä yötä.

Yritin katsella eilen paria elokuvaakin, joiden katselunautinto oli oikeastaan jäänyt kesken viime viikolta. Ensimmäiseksi katsoin loppuun sellaisen aivan härön elokuvan kun "Domino", jonka kai piti kertoa jostain nykyaikana eläneestä naispuolisesta palkkionmetsästäjästä, mutta siinä sitten käsiteltiin jotain aivan muutakin aina tasaisin väliajoin.

Toisekseen sitten katsoin tästä Charles Mansonista jollain tapaa kertovan elokuvan nimeltä The Manson Family. Siinä ainoa huomattava asia oli se valtava Goren määrä, mutta sisällöllisesti se oli aikalailla täyttä paskaa kun kaikki tapahtumatkin menivät kuulemma vähän väärin noin faktuaaliselta puolelta.

Jo näistä kahdesta täysin epäonnistuneesta elokuvasta maksoin yhteensä kymmenen euroa. Vautsi- kuvittelin olevani taloudellinen ihminen, joka silloin ostaessaan DVD-tallenteita tajuaisi aina hankkia varman päälle pätkänsä eikä suinkaan näin typerästi valikoiden. Toisaalta siitä satsista valikoituna ainoa oikeasti hyvä oli tuo Killing Zoe(y?), että siinä mielessä totaalista menetystä ei kaiketi tapahtunut.

Lisäksi minulle selvisi jo oikeastaan viime viikolla eräs mielenkiintoinen tosielämän seikka. Nimittäin kävin muistaakseni tuossa keväällä katsomassa jopa ihan Helsingissä asti tämän Reindeerspotting-dokumenttielokuvan, jonka päätähtenä toiminut narkomaani Jani oli kuollut jo useita kuukausia takaperin Kambodhazassa.

Vasta nyt tässä vaiheessa tuo ruumis oli tunnistettu ja Suomen viranomaiset ilmeisesti asiaan sitten reagoineet. Ainoa huono homma tietysti oli se että ruumis oli ehditty ilmeisesti jo polttaa ja kai tuhkatakin siellä kohdemaassa, joten omaisille ei jäänyt mitään haudattavaa. Kyseessä oli ilmeisesti itsemurha, jonka jälkimainingeista oli ihan kuvallistakin materiaalia erään kohdemaan paikallislehden sivuilla. Siellähän se kaveri riippui "kaulakiikussa", jonka varsin huumeidentäytteistä elämää olin tsiigaillut hämärässä elokuvateatterissa tuoliin uppoutuneena muutamia kuukausia aiemmin.

Jotenkin kyllä arvasin tuon päähenkilön kuolevan ennen pitkää. Se nyt kai on vaan jatkuvasti suurenava fakta todennäköisyydellään siinä tapauksessa että käyttää noinkin kovia huumeita noinkin pitkiä aikoja. Ikävä juttu sinänsä, mutta tiehän oli kaiketi valittu.

Muuten niin olen päättänyt että kun eräs erikoiskahvipaketti on loppunut, niin taidan lopettaa kahvin vähäksi aikaa kokonaan. Nyt sen juonti saa riittää, ja kenties jäänkin sen tiimoilta vähäksi aikaa jälleen Teemieheksi.