Dreams to reality

Parin päivän aikana näkynyt taas aika ikävistä aiheista unia. Nämä unet palaavat mieleeni oikeastaan sieltä noin viiden tai kuuden vuoden takaa, jolloin käsittelin mielessäni vähän samantyyppisiä juttuja.

Olen aina pitänyt sellaisia ihmisiä tavalla tai toisella valehtelijoina tai miedompaa termiä käyttäen "huiputtajina" jollain asteella jotka väittävät etteivät näe unia mukamas ollenkaan. Ymmärrän kyllä että suurin osa ihmisistä todella nopeasti unohtaa uniensa sisällön, mutta sitä minä en suostu uskomaan ettäkö ihmiset mukamas noin vaan eivät näkisi ollenkaan unia; kenties syynä onkin vain se että niiden unien todellisia aiheita ei haluta paljastaa ulkopuoliselle kenties syystä tai toisesta. En minäkään varmaankaan haluaisi tietyssä seurassa myöntää näkeväni tasaisin väliajoin väkivaltaisia tai seksuaalisia unia, vaikka niin kenties teenkin tasaisin väliajoin monien muidenkin ihmisten ohella.

Tästä uniaiheesta oli tullut dokumenttikin tässä eräänä päivänä telkkarista. Eräs ystäväni kertoi siitä, mutta nyt pelkään että sen katseleminen ei taida olla enää mitenkään mahdollista. Veikkaan kuitenkin että ko. dokumentissa olisi varmasti ilmennyt sekin että onko tosiaan olemassa ihmisiä jotka eivät mukamas näe ollenkaan unia, vai voidaanko sekin pistää vain huonon muistin edesauttaman illuusion piikkiin.

Minä veikkaan että me kaikki hyvinkin näemme unia, mutta osa ihmisistä ei vain halua myöntään unien aiheiden johdosta näkevänsä niitä unia taikka sitten eivät vaan muista 99% unistaan herätessään. Lisäksi on myös todennäköisempää että laajan ja vilkkaan mielikuvituksen omaavat persoonat näkevät vahvempia unia kun ne vähän tavanomaisemmat mielikuvituksen lahjat omaavat puolestaan. Se kenties selittää miksi minunkin uneni ovat sisällöltään useasti niin englanninkielistä termiä käyttääkseni "vivid in nature", että jälkeenpäin oikein ihmetyttää että mikähän arvomaailmassani on pielessä kun joka toinen yö unissa pikkuvauvat hajoavat kappaleiksi käsissä ja kääpiöt ryhtyvät ryöstöpuuhiin.

Oikeastaan minulle on joskus sanottu että liika asioiden rationalisointi on pahasta. Minulla on tapana rationalisoida lähes kaikkea- nykyisin jopa unia ja unimaailmaa sinänsä. Täten onkin vähän ikävää kun tajuaa että mikä asia milloinkin on pinttynyt mieleen tai mikä muuten vaan vaivaa, jonka jälkeen voi jo hyvinkin suurella todennäköisyydellä olettaa näkevänsä unia sen asian tiimoilta piakkoin. Sinänsä siis sanoisinkin että omalla kohdallani viimeaikaisetkaan unet eivät niin ihmetytä, vaikka näen kyllä edelleen sellaisiakin unia joiden aiheita ei voi aivan helposti tulkita.

Muistan itseasiassa kesän 2009, jolloin olin jälleen Ruotsissa käymässä tavalliseen tapaani. Silloin näin kaksi unta, joiden sisällön kykenin abstraktiudestaan huolimatta rationalisoimaan hyvinkin pitkälle omituisesta symbolismistaan huolimatta.

Minua hieman pelottaa että mihin tämä oma pieni (ilmeisen?) kuutiomainen maailmani on menossa kun tällaisiakin asioita pystyy ennakoimaan näinkin pitkälle. Elämästä selkeästi puuttuu yllätyksellisyyttä ja sattumanvaraisuutta, jota minullakin kai joskus elämässäni tasaisin väliajoin oli. Tällä hetkellä koen sen kuitenkin suurelti puuttuvan.

Juon tässä muuten juuri kaakaota samalla. Tämä ei suinkaan ole parasta kaakaota mitä olen juonut, vaan paras on tainnut olla aikanaan eräs sellainen Hollantilainen todella suhteellisen kitkerä kaakaopulveri lajikkeena, joka oikeastaan sulautui parhaiten kuumaan veteen. Join sitä toisinaan vanhempieni luona.

Nyt pitää kuitenkin lähteä lukemaan yksi kirja pikapikaa loppuun. En ole itseasiassa aivan varma että onko siitä jo laina-aika lopuillaan. Jos on, niin sitten pitää kai taas maksaa itsensä vapaaksi siitäkin ongelmasta.