Ei tarpeeksi huonoa ettei jotain hyvääkin. Kaiketi.
Eilen tuli katsottua sellainen elokuva kuin Killing Zoe. Ostin sen tässä jokin aika sitten Helsingistä ihan DVD:lle, kun kävin eräässä aivan helvetin "trevligt"-ilmapiirin omaavassa elokuvakaupassa. Se tuon putiikin myyjäkin oli todella mukava heppu ja jopa suositteli tuota pätkää, niin kuin taisinkin asiasta jossain vaiheessa kirjoittaa.
Kuitenkin niin oli hauskaa huomata että Killing Zoen ohjaaja oli sama Roger Avary kuin Rules of Attractioninkin. Kyseessähän on siis lähes ainoa oikeasti hyvä Bret Easton Ellis-teoksen filmatisointi, ja olenkin alati käymässä henkisellä tasolla kamppailua siitä että onko Amerikan Psyko parempi kuin Rules of Attraction leffamuodossa vaiko eikö. Ovathan asiat periaattessa vähän näin kirjateostenkin osalta, mutta valinnan vaikeus alleviivaa itseään kieltämättä eniten kaiketi näissä leffaversioissa.
Vaikka en aivan hirveästi enää Easton Elliksestä (sen puoleen kuin Patrick Batemanistäkään) perusta tietyistä syistä, niin tuo Killing Zoe oli kyllä hemmetin hyvä pätkä. Muistan joskus nähneeni pieniä silmänräpäyksiä tuosta elokuvasta, ja kenties mieleenpainuvin juttu jonka näin tuosta leffasta aikanaan eräässä dokumentissa oli se osio missä pankkivirkailijana häärii pikaisesti ryöstön tiimellyksessä itse "kuningas", nimittäin Ron Jeremy!
Noh, aika pieni osahan hänellä tuossa pätkässä kieltämättä on. Se on kuitenkin hauska Cameo-rooli, ja siksipä niin mieleenpainuva. Oikeastaan minäkin haluaisin tehdä tuollaisen Cameon jossakin leffassa- siis hyvin samantapaisen Cameon jos vain tarjoutuisi mahdollisuus. Se oli niin lyhyt ja brutaali esiintyminen, että moistahan voisi vaikka harkita! Toisekseen niin joskus yritin pitää mentaalipuolella listaa niistä kaikista elokuvista missä Ron Jeremy näytteli ns. "housut jalassa"-pohjalta, ja listoilleni pääsi Detroit Rock City, The Boondock Saints sekä nyt sitten Killing Zoe. Kaikkihan noista ovat oikeastaan omilla tavoillaan hyviä leffoja, mutta oli hauskaa lisätä tuohon listaan vielä tämä uusinkin.. ja riittäähän niitä vielä muutenkin.
Elokuvien ulkopuolella niin järjestin itselleni jopa hieman tekemistä Helsingissä koko tulevaksi viikoksi. Tai no, lähes koko tulevaksi viikoksi. Siitä tuleekin aika jännää kenties, vaikka eilen olikin tiettyä epäselvyyttä siitä että tapahtuuko moista settiä edes. Hyvä kuitenkin että asia saatiin järjestymään, vaikka hiukan päin helvettiähän se olikin tällä kertaa minusta riippumattomista syistä.
Nukuin myöskin viime yönä vain neljä tuntia. Tuli laiminlyötyä hieman eräitä suunnitelmia, mutta minkäs teet kun väsytti.
Yritin myös pitkästä aikaa pelata konsolipelejä. Minulla on täällä itseasiassa tuollainen PS2-konsoli, ja siihen sellainen vanhojen pelien kokoelma nimeltään Taito Legends. Oikeastaan minulla on myös osa 2 tuosta kokoelmasta, mutta ei nyt puhuta siitä.
Minulla on tuo videopelaaminen jäänyt suurelti taka-alalle jo pitemmän aikaakin. Toisinaan kuitenkin tulee pelattua kaikenlaista, ja eilen itseasiassa pelasin aika pitkään sellaista vanhaa ilmeisesti Arcade-pohjais Taiton julkaisemaa tekelettä kuin "Rainbow Islands". Se on minusta oikeastaan aika mukava, vaikkakin paikoitellen vaikeahko pelielämys.
Siinä pelissä pitää olla hieman kuhmurainen poika, joka ampuu sateenkaaria. Sateenkaaret sitten muodostavat tavallaan kielekkeitä, joiden päälle voi kävellä ja pomppia myöskin jotta pääsee eteenpäin ruudun yläreunaan, jonne pitää aina päästä jotta tason läpäisee. Toki vihollisiakin on matkalla, ja niitä voi myös ampua sateenkaarilla. Välillä pitää tapella jotain isokokoista pomohirviötä vastaan- itse pääsin vain hymyilevää helikopteria sekä jotain ampiaista vastaan.
Se on kuitenkin hauska peli. Tykkään tuollaisista yksinkertaisista platformereista suurestikin, mutta toivoisin kyllä välillä että pelissä voisi jopa tallentaa etenemisensä jottei hajotus iskisi kun kumminkin ennen pitkää kuolee.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment