Reality cutting device

Mitä helvettiä.

Viime päivinä kuolleet eläimet erinäisissä yhteyksissä ovat vaivanneet minua. Tänään kävelin keskellä katua, ja eteeni oli omituisesti kuollut harmaanruskea pieni hiiri. Sitä ennen niitä on näkynyt kuolleina vähän siellä ja täällä.

Ilmat ovat tosiaan kylmenneet. Iltaisin voi aivan hyvin tepastella ympäriinsä talvitakki päällänsä. Lenkkeillessänikin pipo on jo päässä, vaikka täytyykin käydä ostamassa jossain vaiheessa sellainen pipo mikä on tehty oikeasti hyvästä ja lämpimästä materiaalista. Tämänhetkinen on suoraan sanottuna nolosti akryylistä valmistettu vanha paska, mutta esimerkiksi Fleece on aivan mahtava materiaali jos harkitsee ostavansa ulkoiluvaatteita monestakin syystä. Toki Fleece maksaa, mutta Akryyli on muuten vaan paska materiaali eikä edes lämmitä. En edes tajua että miksi joku haluaisi pitää akryylistä pipoa päässään muussa kuin leveilytarkoituksessa. Väliasunikin ovat kaikki Fleeceä juurikin siitä syystä.

Kaupassakin kävin. Ostin Capuccinoa jauheena sekä muutaman pullon Kvassia, joka on eräänlaista Slaavilaista kotikaljaa. En ole koskaan sitä maistanut, mutta jääpaloihin sekoitettuna se on itseasiassa ihan hyvää.

Tänään eteeni osui keskustassa eräs varsin yllättävä hahmo- tai no ehkei ihan niin yllättävä. Bussiaseman liepeillä nimittäin odotti eräs naisihminen, jota en ole nähnyt sitten lukion. Hän oli tosiaan samassa lukiossa, ja muutaman kerran muistan kun teimme hänen kanssa erinäisiä ryhmätöitä jonkun äidinkielen projektin tiimoilta. Muistan jutelleeni hänen kanssaan- tuolla naisella oli jo silloin todella valloittavat ruskeat mantelisilmät. Muistan kuinka hän aina jotenkin tuijotti minua pelästyneesti, luoden vähintäänkin pysyvästi minulle kuvan eräänlaisesta pelokkaasta kauriista tai ylipäätään yöllä keskelle ajorataa ajautuvasta peurasta juuri ennen törmäystä.

Hauskinta kai on se, että tuo nainen aikoinaan aivan lukion alussa kysyi minulta että olinko alunperin siitä kaupungista kun hän ei ollut nähnyt minua missään strategisissa paikoissa koskaan. Kerroin hänelle avoimesti olevani toisalta paikkakunnalta, johon nainen ei sanonut sitten mitään.

Toinen muistikuvani on siitä kun hän istui takanani eräällä historiankurssilla ja kuinka juttelin hänen kanssaan syistä miksi hän oli tuolla kurssilla. Selvisi että me molemmat olimme siellä arvosanan korotustarkoituksessa.. Silloin vielä olin sellainen ihminen että arvosanojen kohottaminen jaksoi kiinnostaa.

Oli outoa nähdä hänet. Why haven't you ran away like all the others? Kun olimme lukion toisella, tuo nainen seurusteli erään silloisen punapaitaisen Abin kanssa, ja muistan heidän kiihkeät lähentelynsä koulun yläkäytävällä.

Toivoisin ettei hän muistanut minua, eikä hän kai tunnistanutkaan minua monestakaan syystä. Olen siitä tyytyväinen. Minulla on itseasiassa ollut erinäisiä yhteentörmäyksiä entisten lukiotovereideni kanssa, ja kaikki ovat olleet hiukan ihmeellisiä ja saaneet minut epäilemään niin itseäni, heitä kuin ympäröivää todellisuuttakin.

Tänään myöskin satoi. Sopivasti minut ohitti myös joku ihmeen höyrypää polkupyörällä, joka polki aggressiivisesti eteenpäin ja puuskutti suunnattomasti samaan aikaan kiroillen. Kyseessä ei ollut mikään nuori mies, vaan keski-ikäinen heppuli. Jotenkin taas tyypillistä että moiseen äijään törmäsin.

Eipä tässä siltikään sen kummempaa.