Reworked parts.

Tänään on maanantai 7.3.2011.

En mene töihin tänään.

Selkein kevään merkki on kai täytynyt olla se miten tiet ovat vihdoinkin sulaneet lähes kokonaan. On helppoa käydä lenkillä ja juosta keuhkojensa kyllyydestä pitkin harmaanruskeita katuja sekä tienvarsia tietäen että mahdollisuudet liukastumiselle tai muullekin moiselle onnettomuudelle ovat minimissään.

Vaikka kevät tuleekin, niin tunnen itseni nimenomaan fyysisesti väsyneeksi kuten olen todennut aikaisemminkin. Olen toistaisen elämäni osalta kohdannut viimeaikaisten tapahtumien osalta hyvinkin erikoisia ihmisiä ja nimenomaan niitä tapahtumia. Uskon että tällaisia henkilöitä ja tapahtumia voi kohdata vain Helsingissä, sillä suurkaupungeissa yleensäkin minun tuureillani kaikenlaisten eksentrikkojen kohtaaminen on erittäin todennäköistä. En kuitenkaan varsinaisesti kutsuisi viime aikoina tapaamiani ihmisiä eksentrikoiksi, vaan pikemminkin "inhorealistisiksi" tyypeiksi, joiden olemassaolo sinänsä askarruttaa minua. Monet ovat nauraneet minulle päin naamaa kerrottuani etten voisi uskoakaan erään 47-vuotiaan miehen olevan sellainen kuin hän on, joten tunnen pitkästä aikaa itseni tavallaan neitseellisen viattomaksi ja suurkaupungin synnillisen lian tahraamaksi kokiessani vaikeaksi hahmottaa erään kahden ihmisen suhdetta ja omaa panostani sen välissä.

Olen pohtinut jonkin verran E:tä ja suoranaisia sekoilujani hänen osaltaan. Olen vältellyt häntä viime aikoina kaikkina erilaisina muotoina, mutta sen sijaan muutamat muut suunnitelmat minulla ovat hahmottuneet ja selkeytyneet todenteolla. Onkin oikeastaan ihan positiivista huomata että tällaisten pienten kriisien jäljiltä syntyy uudenlaisia ideoita, vaikkakin valitettavasti ne kaikki koskevat työasioita ja siksipä ovat lopulta melko yhdentekeviäkin sinänsä kokonaisuuksien kannalta katsottuna.

Olen rakastunut myöskin myslipatukoihin. Ostelen niitä laatikoittain ja suurinpiirtein elelen kyseisillä murkinoilla koko ajan. Kunpa niitä saisi lisää ja mahdollisimman hedelmäisinä vaihtoehtoina. Samalla olen myös pohtinut erään naispuolisen työtoverini alaselän tatuointia arabialaisin kirjaimin kuvioituna. Kyseessä on ns. "tramp stamp"-tyylinen ratkaisu, joka saa jokaisen punaverisen miehen takuuvarmana miettimään että onko kyseessä vain liberaali nainen vaiko kenties huolimaton tapaus tarkoituksenaan herättää keskustelua ja ennen kaikkea huomiota kanssatoveriensa keskuudessa.

Kolmanneksi on kai huomioitava että tämä käyttämäni melko uusi PC alkaa olemaan melko vittumaisessa tilassa. Se on väläytellyt sitä pirullista "sinistä ruutua" jo jonkin aikaa, mutta vaatimattomilla PC-taidoillani ko. laatikon sielunelämän korjailu ja jopa poismanaaminen ovat osoittautuneet haasteellisiksi. Olen saanut tämän koneen kyllä joten ja kuten toimimaan, mutta eihän se täydellisesti ole toiminut noin viikkoon.

Lisäksi olen päättänyt päättää ns. "langattoman aikakauden" elämässäni siinä mielessä että turhautumiseni epikriisinä heitin Microsoftin "standard wireless optical mousen" seinään sen jumittuessa taas sadannen kerran. Palaan vuosikymmen taaksepäin laittamalla tuon Fujitsu-Siemensin hiiren kuntoon johdollisena ihan piakkoin.

Yritän mennä nyt nukkumaan.