Puskaradion taajuus toimii..

Huolimatta aavisteluistani ettei yksikään nk. "vanhoista naamoista" tätä blogia enää lukisi , sain hurjan muistutuksen siitä ettei asia ollutkaan näin. Nimittäin nyt näyttää siltä että CW , joka vähän aikaa sitten oli väittänyt että blogini olisi poistettu (?) olikin saanut jaettua blogini osoitteen eteenpäin Mr. Henkalle. Nyt siis hänkin lukee sepustuksiani.

No , eihän siinä mitään , olinkin itseasiassa jo vähän peloissani sen suhteen että lukeeko tätä enää kohta kukaan. Eipä silti , enhän minä tätä olen kävijämäärien johdosta pitkään aikaan tehnytkään , mutta tietty epäilyshän siinä aina nousee alitajunnan syövereistä otsalohkoon kun tajuaa että sekavia kommentteja ei enää postauksien perään irtoa. Ja tämä oli sitten sarkasmia , tajusitte sitä tai ette.

Mitä taas tulee yleisesti blogiini , niin voin nyt ilmoittaa kaikille "smygtittare" - statuksen omaaville CW:nkin ohella , että tätähän blogia ei tulla sulkemaan niin kauan kun Blogger sivustona on maksuton ja sen serveri toimii. Olen jo alusta alkaen lähtenyt siitä tämän blogin sisällössä että sen aktiiviseen tuottamiseen ei tulla väsymään puhumattakaan siitä ettäkö tämä suljettaisiin tuhansien "my job is Pizza delivery !11111!!!!!" - vammailujen jälkeen. Evoluutio on suonut minulle sormet jotka kykenevät poistamaan tuollaiset ikävät kommentit kädenkäänteessä (no pun intended).

Sain muuten myös konkreettista palautetta postauksestani liittyen erääseen ex-tuttavuuteeni. Kuulemma sen sisältämää analyysiä pidettiin hyvänä ja muutenkin edes jotenkin totuutta mukailevana teoksena. Kysehän oli kuitenkin aivan subjektiivisesta näkemyksesta jonka väritin sitten oman makuni mukaan. Lähinnä syy miksi ylipäätäänkään sen tein , oli halu kirjoittaa nk. "paperille" tiukkoja mielipiteitä kyseisestä henkilöstä ja hänen toimintatavoistaan vuosien mittaan. Nykyisin kun en enää hänen kanssaan ole missään tekemisissä niin huomattavasti helpompaahan se on avautua näistäkin asioista. Ja oikeastaan , olisin kaiketi voinut avautua jo aikaisemminkin - tarvitsin vain jonkinlaisen välineen jolla nämä mielipiteet ilmaista. Ja nyt se sitten löytyi.

Tulipahan tiukkaa asiaa siitäkin seikkailusta , häh häh hää.

Cause' it sucks me up

Tänään oli sitten toisen jakson koeviikon toiseksi viimeinen päivä. Huomenna käyn vielä vetäisemässä Ruotsin neljännen kurssin kokeen toistamiseen jonka jälkeen ajattelin käydä kenkäkaupassa ostamassa itselleni uudet kengät. Jos se helvetillinen neloskurssi ei nyt tuo minulle haluttua numeroa , jätin sen suoraan sanoen omaan arvoonsa ajan loppuun asti.

Tämänpäivän historiankoe oli kyllä jokseenkin aika yllättävänkin helppo. Näin heti että koe ei painaisi läheskään yhtä paljon kuin koko kurssin aikana tehty materiaali. Kokeen kysymyksetkin eivät oikeastaan olleet mitenkään yksittäisistä aiheista , vaan aseellisten konfliktien syntyä piti käsitellä yleisellä tasolla. Toinen tehtävä , johon saimme käyttää internetin laajaa materiaalivarastoa , käsitteli Syyriaa Lähi-Idän valtiona.

Sen jälkeen palasin kotiin. Olo oli jotenkin nk. "vähemmän suolainen" kun yleensä huolimatta siitä että perjantaina olisi vielä normaalienkin ihmisten koulua kahdeksasta kahteen lusittavana. Onneksi tosin tuleva , nk. "joulujaksoksikin" nimetty koetus on vain n. 4 viikon pituinen , joten kovinkaan suolaista tästä loppuajasta ennen kirjoituksia ei tule. Katselin muuten myös alustavasti jo uutta kiintolevyasemaa itselleni , ja näyttää ilmeisemmältä että joko ostan Seagaten 160 Gigan "hiljaiseksi ja hyväksi" kehutun aseman taikka sitten 200 Gigan aseman jonka valmistajan nimeä en kirjoitusvirheiden pelossa uskalla tähän kirjoittaa. Valmistajan nimessä on kuitenkin ainakin yksi "X" - kirjain jonka vääränlaisesta sijoittamisesta voi tippua sen verran runtua blogini lukijoilta että taidanpa jättää toiseen kertaan.

Mitä säähän tulee , se on jo asiantuntijoidenkin mukaan tähän aikaan vuodesta "epätavallisen lämmintä". Olen jo kahden päivän ajan pystynyt jättämään kaulaliinan kotiin sen ohella että luntakin on näkynyt vain television kuvaruudun välityksellä. On siis mitä todennäköisintä että lunta ei tulla näkemään ainakaan vähään aikaan , ja se jos mikä on erittäin helvetinkin hyvä juttu sillä yleisesti ottaen vihaan lunta.

Hani antoi minulle muuten lahjaksi Akiran , tuo Japanilaisten Anime-elokuvien klassikon jo syyslomalla. Olen katsellut sen läpi tässä nyt neljä kertaa teknisesti parannetulla versiolla ja sekä sillä vanhemmalla myöskin. Olenkin edelleen sitä mieltä että se kuuluu ehdottomasti mielestäni parhaimpiin koskaan nähtyihin Animeihin listoillani sen ohella että vanhempi Englanninkielinen dubbaus on minusta jotenkin parempi tämän uuden DVD-version dubbaukseen verrattuna. Vanhemmassa versiossa ääninäyttelijät olivat jotenkin uskottavampia rooleissaan , kuten esimerkiksi se yksi niistä "koelapsista" joka lenteli sillä tuolillaan ympäriinsä puku päällä. Juuri hänen Englanninkielisen dubbauksen ääninäyttelijänsä oli vanhemmassa versiossa karheammalla äänellään jotenkin uskottavampi kun DVD-version kimeä-ääninen lapsukainen. Muuten DVD-version ääninäyttely ei oikeastaan negatiivisia pisteitä saanutkaan muuta kuin ehkä siitä että alkuperäisessä dubbauksessa olikin ehkä minusta enemmän eloa ja huulisynkkaus muuten toimi kanssa paremmin siinä. Uusimmassa muutamissa kohdissa hahmojen huulienliikkeet eivät pysy dubbauksen tahdissa tai dubbaus ei pysy huulienliikkeitten tahdissa. Ihan kuinka vaan se haluaa sanoa.

Kateuden konkreettinen arvo

Seuraavissa postauksissani aion jutella hieman muutamista varsin kiinnostavista persoonista joita olen viimeisten vuosien aikana saanut tuntea. En kieltämättä voi sanoa ettäkö olisin nyt jälkeenpäin mitenkään iloinen heidät tavattuani ja 'tunnettuani' , mutta voinpahan näin miehekkäästi todeta että onpa sekin tullut tehtyä.

Varsinainen syy kuitenkin seuraavaan tekstiin on haluni pukea viimeisten vuosieni ajatukset sanoiksi muutamista henkilöistä jotka olen tuntenut ja näin jälkeenpäin hyvinkin kieroiksi todennut. Oleellisena osana näihin henkilöihin tietenkin liittyy heidän syvä kateutensa minua kohtaan jota he eivät kuitenkaan vihoissaan ole koskaan uskaltaneet näyttää suoraan.

Ensimmäinen tapaus josta tulen käyttämään salanimeä "FG" on kaiketi se suurin ihmetyksen aihe ollut minulle jo vuosia. Hän on minua n. 4 - 5 vuotta nuorempi mieshenkilö johon sain ensikontaktin erään nimeltämainitsemattoman internetin keskustelupalstan kautta. Aluksi hän ei vaikuttanut mitenkään vihamieliseltä tai muutenkaan ilkeältä tapaukselta puhumattakaan kateellisesta. Juttelimme toisinaan milloin mistäkin jonka jälkeen varsinainen kontaktimme tapahtui kauppojen muodossa. Hän nimittäin halusi ostaa minulta konsolipelin jonka olin hänelle valmis myymään. Jo tuolloin FG:llä oli jonkinlaisia kontakteja tulevaan tyttöystävääni joka melko avoimesti ystävystyi FG:n kanssa.

Myin FG:lle pelin jonka hän tuli henkilökohtaisesti noutamaan. Valehtelematta tuona päivänä kohtasin nuoren , iältään n. 12 - 13 vuotiaan nuoren pojan joka minut nähtyään oli kovinkin hiljainen. Hän ei ollut läheskään yhtä puhelias kuin internetissä käytävien keskustelujen aikana vaan "hoiti tehtävänsä" ja meni kotiin. Suhteeni syveni myös tuolloin tulevaan tyttöystävääni jonka kanssa FG:llä oli hyvät välit. Saattaisin jopa arvella , että FG:llä ja tyttöystävälläni oli aivan normaali ystävyyssuhde siitä huolimatta että ensimmäisillä kerroilla FG oli käyttäytynyt todella epäilyttävästi ja selvästi esittänyt tyttöystävälleni "kovempaa kuin onkaan" sen lisäksi että valehteli ikänsä heti kättelyssä.

Tyttöystäväni , nyt jälkeenpäin saatujen lausuntojen mukaan , puheli minusta aika paljonkin FG:lle. FG pyrki saamaan aikaiseksi kuvan itsestään vanhempana ja älykkäänä mieshenkilönä sillä sellaisen käsityksen hän oli minusta saanut. Hän mm. vertasi ulkonäköään tunnetun pelisarjan päähahmon ulkonäköön joka sai kaiketi tyttöystävänikin epäilemään. Tarkoituksena oli selvästi herättää tyttöystäväni kiinnostus häntä kohtaan. Tyttöystäväni saatua selville että olin itse asiassa tavannut FG:n nousi kiinnostus siitä että puhuiko FG totta. Kerroin täysin omien kokemusteni pohjalta sen miltä FG näytti tuona päivänä. Tyttöystäväni ei niinkään ollut ihmeissään saatuaan tietää että FG:n kuvailu itsestään ja minun kokemukseni eivät käyneet yhteen. Tämän jälkeen tyttöystäväni kertoi "kuvailustani" FG:lle itselleen.

FG:n reaktio oli jokseenkin arvattavissa. Alkoi väistämätön päteminen siitä kuinka hän oli kasvanut ja muutenkin miehistynyt eikä "ollenkaan näyttänyt siltä miltä minä olin hänet silloin kuvaillut". Tällöin tyttöystävälläni , FG:lle ja eräällä kolmannella henkilöllä oli meneillään sivuprojekti jossa FG pyrki aktiivisesti tyttöystäväni suosioon vähättelemällä tätä kolmatta henkilöä. Myöskin noihin aikoihin aloimme käymään erilaisiin historiallisiin tapahtumiin liittyviä väittelyitä FG:n kanssa tyttöystäväni "suorassa näköpiirissä". Ulkoisesti FG näytti täydellisesti jopa pitävän minusta , mutta oli selvää että sisällä hän selvästi alkoi vihaamaan minua siitä yksinkertaisesta syystä että olin tulevan tyttöystäväni silmissä suositumpi kuin hän. Yksityisissä keskusteluissa tyttöystäväni kanssa FG jopa halveerasi minua kovinkin ikävin sanakääntein joita hän ei kuitenkaan koskaan uskaltanut esittää minulle suoraan.

Mitä tyttöystäväni ja FG:n väliseen suhteeseen tulee , on selvää että FG halusi tyttöystäväni ihan alusta alkaen. FG:n kertomien mukaan hän omasi isoveljen sekä pikkusiskon mutta muita kavereita hänellä ei oikeastaan ollutkaan. Enkä varsinaisesti ihmettelekään jos hänen "selän takana" tapahtuva mielipiteittenvaihtonsa kattoi hänen julkisen elämänsä toimintatavat ja ystävyyssuhteiden muodostamisen myös.

Seuraavan kerran myin jälleen yhden konsolipelin FG:lle. Tapasin hänet pihallani toistamiseen enkä oikeastaan huomannut mitään eroa hänen fyysisessä olemuksessaan. Ilmoitin asiasta tulevalle tyttöystävälleni jonka jälkeen FG:n pätemiset saivat kunnon vauhtia alleen.

Tämän jälkeen FG alkoi käyttäytymään entistä enemmän "herrasmiesmäisesti" ja pänttäsi kirjoista valtavia määriä toista maailmansotaa käsittelevää materiaalia saadakseen jonkinlaista painoarvoa minua vastaan. Muutamaan kertaan hän mm. esiintyi aivan toisena henkilönä keskustelu-palstassa jossa kävimme mutta jäi siitä kuitenkin kiinni. Olen varma että se ei ole ollut ainoa kerta kun näin on käynyt. Tietenkään konkreettisia todisteitahan ei ole.

Joka tapauksessa FG avautui tulevalle tyttöystävälleni minusta oudon avoimesti. Vaikka hän ei oikeastaan muuta osannutkaan tehdä kuin halveerata minua niin hän kuitenkin luotti tyttöystävääni tarpeeksi. FG:llä oli koko ajan takanaan huomattava "näyttämisenhalu" joka loppua kohden keskivaiheiden ohella kulminoitui minua vastaan. Oli selvää että FG oli ihastunut tyttöystävääni ja nyt halusi nolata minut tyttöystäväni silmissä ja näyttää kaikin tavoin kypsemmältä kumppanilta. Se mikä kuitenkin paistaa tästä strategiasta selvästi läpi , on se että tyttöystäväni ei koskaan ollut nähnyt FG:tä oikeasti. Siten FG:n ainoa turva olikin luoda jonkinlainen yltiömaskuulinen kuva itsestään sillä hänen ja minun käsitykseni eivät tietenkään käyneet yhteen. FG jatkoi selkäni takana halveeraamista ja "puhumista" tietäen että hän ei tuskinkaan koskaan tapaisi tyttöystävääni.

Kehitys jatkui. FG todisti enemmän ja enemmän kypsymättömyyttään eri tavoilla koko vuoden ajan erästä toista mieshenkilöä kohtaan hänen osoitettuaan kiinnostusta tyttöystävääni kohtaan huonoin seurauksin. FG väitti "ottavansa selvää" tästä mieshenkilöstä hänen kiinnostuksenosoituksensa jälkeen. Ilmeisesti FG pyrki jollain tavalla pelottelemaan miehen pois tyttöystäväni luota sillä FG olikin jo todennut suoranaisesti tälle mieshenkilölle että tyttöystäväni oli "hänen".

Aikaa kului. Minä ja tyttöystäväni virallistimme suhteemme. FG tämän kuultuaan muuttui kovinkin hiljaiseksi ja selvästi oli suutuksissaan sen kuultuaan siitä huolimatta että toivotti meille onnea. Tämä oli selvästi vähintäänkin karvas teko hänelle. Sen jälkeen kontaktimme häneen katosi joksikin ajaksi.

Tämän jälkeen FG otti tyttöystävääni yhteyttä ja alkoi jälleen solvaamaan minua kesällä 2005. Itse suutuin tästä kovinkin paljon sillä olin jo jonkin aikaa ollut selvillä FG:n tyylistä puhua minusta selän takana negatiivisia asioita. Kirjoitin hänelle emailin jossa enemmän tai vähemmän tyhjensin koko "paskan" (lue: tunnevarastoni hänestä) tuohon viestiin. Ilmoitin sen enempää kiemurtelematta että jos hän kerran vihasi , halveksi , paheksui ja ylenkatsoi minua , niin parasta oli että ilmaantuisi paikanpäälle ottamaan minusta mittaa. Tätä oli tapahtunut jo muutaman vuoden ajan , joten päätin selvittää tilit kerralla. Vastausta ei tullut kuten ei ole edellisilläkään kerroilla kun olen enemmän tai vähemmän asiallisesti vaatinut häntä ilmaantumaan "asioita selvittämään". Tämän jälkeen FG:stä ei ole kuulunut yhtikäs mitään.

Yhteenveto


FG:ssä ei tosiasiallisesti ole välttämättä mikään totta. Luultavasti hän on nykyisin n. 15 - 16 vuotias mutta fyysiset ominaisuudethan ovat täysin tuntemattomia edelleen. Myöskään hänen perhetaustaansa ei ole tullut vahvistusta vaan kaikki jäävät hänen lausuntojensa varaan jotka eivät minun mielestäni ole täysin vedenpitäviä olleet koskaan. Kuitenkin se mitä hänestä voidaan sanoa on että hän omaa harvinaisen kateellisen mielenlaadun jonka tyydyttääkseen hän on mitä varmemmin valmis valehtelemaan tai muuten kiertämään totuutta luodakseen kuvan itsestään henkilönä jollainen hän ei välttämättä oikeastaan edes ole.

Myöskin hänen tapansa puhua asioista selän takana kaikille muille paitsi asioiden kohteelle itselleen tekee hänestä kovinkin ikävän persoonan. Loppujen lopuksi hän kuitenkin näyttää olevan kykenemätön kohtaamaan vihaamansa/halveksumansa ihmiset ja tyytyykin puhumaan näistä pahaa selän takana sillä se on ainoa asia mihin hän kykenee. Uskonkin hänen valehtelevan hyvinkin pitkälle ulkonäöstään ja muista fyysistä ominaisuuksistaan ja välttävän suoranaista henkilökohtaista kontaktia kulissien sortumisen pelossa.

Storm damage

We had some pretty serious storms down here a few weeks back. Normally I walk around the countryside and inspect the damage fairly soon afterwards , but recently due to school etc. activities I haven't had the chance to do so. So today I finally did it and walked past our house into the woods. The results were somewhat horrifying despite the fact that no trees had fallen on houses , power lines , cars or on other valuable things.

About a kilometre away from our house there's a small road that leads to the woods near these two medium-sized fields. The road had a large pine tree close to it and during the storm it had fallen on to the small road , or a path more like. The path leads to a small fox-hole I dug last summer and now the road to my little digging-operation has been sealed from the outside world. The pine tree is at least 20 feet high if not even taller and there's no way of moving it away from the small path without the help of a chainsaw. Now , just for the record , I don't have a chainsaw and I can't get to my foxhole either. I doubt that anyone will remove the tree away from the path anyway since there's just me using it.

The storm had ripped smaller bushes and trees off of the ground situated at the sides of the roads too. The big fallen pine tree was actually the only large tree I saw laying on the road. All in all our 'neighbourhood' survived pretty well from the storms a few weeks back.

I haven't bothered to go any further into the nearby woods to inspect the damage yet and I probably won't , either.

Long days & hard nights

Friday.

I've got four exams left out of a sum total of six. Luckily it's weekend now and I'm really exhausted , so the need for relaxation won't exactly be a problem. I've only got two "periods" left back in school before the matriculation examinations of spring.

How do I feel ? It's Christmas soon and after that it won't be exactly long before all of this will primarily end. In my opinion , the worst is already over since the longest periods are behind me. And I can tell you I've had some pretty shitty subjects to tangle with this period but luckily they're over now. I've also managed to sell about 75 % of my school books , but it does seem probable that the German language books I just sold will be the last ones. I'll just dispose of the ones I've got left and won't be sold, I guess.

It's funny to observe the coming and going of the books. A year ago I had huge amounts of them in the bookshelf and now there's still a considerable amount of them , but all of them are books from subjects I'm going to take the tests in on the matriculation examinations so I'll be needing them. This really signifies the end of my studies for the most part.

In today's Swedish test I wrote a composition about animals and their role as man's best friend. I'd say that it wasn't the worst Swedish composition I've ever done especially when compared to the stuff I did compositions about two years ago. Although you can never know how the teachers will rate them , I'd really like to predict fairly good results.

Ball & chain

Exam week.

I went to school around 10.00 AM for the psychology test. The teachers spoke to me for a few minutes and asked if she could make a copy out of the research-essay I did for the course. I agreed to it since she told me that it would make a nice memento of "us" once we leave school for good along with the fact that she seemed to really like it. I had apparently done a good job.

Then the test begun , which was miniscule at best since the course was mainly evaluated on the success of the research-essay instead of the normal test. I was finished quite fast and then I went home. While I sat in the bus I saw a pretty fucking wacky thing walking down the street. I watched a 70 - year-old "army grandpa" walk down the street clad in camouflage clothing and a olive-green jacket with the Finnish flag sewn on it. To top it all off , he had a camouflaged baseball-cap on with army boots on his feet. He didn't seem like a neo-Nazi to me at all , rather like an old patriot. The sort of a guy who is still convinced , in this day and age , that our country is still the best and the people living in it are worth fighting for. Those sort of men are a "depleting natural resource" , I would say. And there certainly ain't too many of them left.

Anyway , I've been thinking about getting a weapon-license as soon as I'll have the money. I'm planning to call the local police station and ask them about how to acquire one of those. Unfortunately though , our firearm laws are certainly one of the strictest in the world , so I can't get a shotgun just yet. I'd need to have an officially licensed permit for hunting in order to get that Winchester shotgun for 500 Euros. That's actually pretty shitty and ignorant as well. I mean , if I'd really want to have a shotgun for the purpose of killing people , I'd just drive to one of the biggest cities in this country and try to seek out members of the "lower levels of the society" and purchase a firearm like that from them. And now , the authorities are restricting the purchase of shotguns etc. in order for the police to remain as the "upper hand" in domestic disputes with their weapons. The government's concerned about the police getting outgunned if our firearms laws would be more liberal.

So I'll have to start small. I'm going to get one of those 22. calibre rifles for starters and squeeze off some rounds in the range with it, and maybe in a year I'm 'good enough' in the local authorities' eyes for the bigger permits.

Once again , our country rears it's uglier side on me.

The best final fantasy of them all - part VII

You may not believe it , but I was a flourishing young man back in the late 90's when Final fantasy VII come out.

Normally the "wizardry and magic" - settings of the earlier games had not motivated me enough to go and take a look at their contents and actually paly through them. But part VII , somehow , has always appealed to me. It's a curious mixture of both Scifi and fantasy. Perhaps that's the reason why I've found it exceptionally good when compared to all the other parts released before this one.

The storyline is quite breath-taking as well. If I'd have to name an RPG that I consider to be the most monumental in terms of a story-line in my gaming experience , I'd pick FF VIII without a moment's hesitation. Of course there are other games with extremely interesting storylines I've played , but FF VII's role is especially emphasized. Afterall , it has been the most profitable series financially to Squaresoft , the developer of the Final fantasy - series. The music and the characters are exceptionally well done in this particular game , I'd say.

Come on and get down with the sickness

Woke up a few hours ago and guess what ? My throat's sore as hell.

Looks like I might've catched the flu. Although it has to be on it's early stages since my nose isn't running and certainly there's no symptoms of a fever yet. And I don't feel groggy. I just hope I won't have the fever since the exam week is just five days ahead. A few years ago I remember I had to go to the exams even though I had fever. The results of the exams were pretty positive although I can tell you that it was more than enough eerie to try and keep your senses together.

I've been taking pills , drinking hot tea , and cutting down on the heavy-metal music since yesterday. I'm hoping that this will die down enough until the exams. It's actually one of your worst nightmares to get a sickness or injury when the exam-week begins or just before them. That way it keeps you on your toes constantly since you don't know if you'll get better soon enough. I'll just have to concentrate on getting better now.

You know it's pretty funny to think about , but I just understood that I'm the only one who's still got a semi-reqularly updated blog here. There were four of us that started out with our blogs but now there's only me with my entries left. Even the guy who influenced me to have to make blog in the first place has gone missing and deleted his blog. As a matter a fact , I think he believes that I have deleted my blog as well since he can't access it. It doesn't really matter if he still reads this or not , but I just happen to find it ironic that the people who influenced me to have this blog in the first place have all deleted their own blogs and gone missing. I have abandoned the idea of making this blog for other people's entertainment a long time ago.

Talking 'bout cars

A friend of mine bought himself a very cool set of wheels the other day. It set him back about 600 Euros but I'd say that by the looks of the car it sure was worth it. Basically , he bought himself a Volvo farmer - wagon that had been painted in camouflage colors and modified here and there. The back lights were busted , the windshield had a huge fracture on it , there were rust all over the place , there wasn't a radio not to mention a CD-player but what it did have was more to make up for all the missing equipment , I would say. The car had a searchlight from a real fuckin' tank on it along with these really bright lights situated at the back of the car on the roof. The interior decoration of the car is pretty awesome too although there seems to be lots of wires hanging around everywhere. Pretty fucking cool , huh ?

I drive (or am going to , at least) a modern Volvo and let me tell you , it's got shit when pitted against the camouflaged farmer-wagon. The coolness factor on the farmer is close to a thousand and still climbing. It'd be very cool to get my hands on a real army vehicle , though. My girlfriend told me yesterday that she's seen Russian UAZ - jeeps for sale at rediculously low prices in some auctions set-up by the military. One of those UAZ's would be pretty damn cool , although I've understood that they're real fuel-hogs. I wouldn't really mind the rattling and the engine noise , those factors would only create a cooler ride , but the amount of fuel the vehicle would consume would make me bankrupt real fast. All in all , I'm sure that many of the military jeeps etc. require alot of fuel but then again they're all pretty much ATV's (all-terrain vehicle) and don't have much trouble crossing hard terrain either.

Last time I was in Sweden I visited a shop that sold the Swedish army's various vehicles. They had camouflaged tractors , trucks , and these really funny looking "box-cars" going by the name of "Terrängbil" or something along those lines. Apparently that thing handles really well in some terrains , and even better than the American hummer , I've read. Plus , it's a really roomy vehicle that really has this cool "APC" - feeling inside it. You can easily fit a small squad-sized element inside that thing since it's been designed as a lightly-armored , all-terrain personnel carrier. The price on one of these "box-cars" wasn't bad at all but I'm sure that the fuel consumption on one of these things is just horrendous. It would a pretty cool "mobile base" for my militaristic activities and hobbies , though. I've even seen them for sale here in Finland and I've actually seen a few people driving around with one of them. It's a actually a pretty nimble vehicle for it's size.. And trust me , there's enough room for the whole family. When I looked inside it , the small compartment for personnel had these handles on the walls where you could rig up your rifle and equipment. It was certainly one cool vehicle.

I guess my ramblings on this matter are all dreams. I know I'll be driving around with my modern Volvo for years to come , but it doesn't hurt to dream. I've actually considered on getting a Hummer/Hum-vee/HMMWV but the price on one of those babies is just insane. Now sure it's a quality car , but the price-tags aren't exactly customer-friendly , if you know what I mean.

27.10.2005 - First snow

We had the first snow fall on the ground a few days ago. It actually started out as a storm of snow falling while it rained and later developed into a semi-stable layer of snow on the sides of the roads.

I've got a few more days to go until the next exam weeks. I'm happy that this particular chapter/episode is over pretty soon since I've been pretty stressed lately. Last night I had to finish a couple of essays 'in the nick of time' since I had been postponing them for several weeks already. I'm happy that they're done now. I've also been able to strike up a few deals in the internet auctions lately. I've made a small sum of money although I've got to admit that in most cases I've been only selling the stuff to get rid of it. I've got very little space in my room and the more I got stuff hauled away from my room the better. Afterall , "you can't take it with you".

There was this dick from Turku who bought some stuff from me today but then he emailed me that he wasn't interested of the purchased item anymore. You're supposed to keep your side of the deal if you reserve items for yourself in the auctions , for fuck's sake ! Well , he sure was a dick. I'll have to put the item on sale again , I guess.

Right now I'm in need of some more sleep so I'll call it a night and come back tomorrow with some fresh material to talk about. So you people reading this have a good day now , ok ?

Good night.

Finding a way to get around the problem

Kello tulee 11:10 ja olen vielä kotona. Syy siihen on se että tänään ei ole oikein nk. "napannut" mikään.

Eilen oli tavallaan hyvä päivä sillä sain tietää vihdoinkin että miten WinMX:n sai toimimaan. Kyseinen "peer-to-peer" - network suljettiin muutama kuukausi sitten kun Amerikan päässä joku oli huomannut useiden vuosien jälkeen että siellähän kulki nk. "laitonta musiikkia" kaiken muunkin ohella.

Olin kovinkin surullinen saatuani tietää että imperialistinen sortovalta oli onnistunut viemään tämänkin ylellisyyden pois elämästäni. Tai oikeastaan välttämättömyyshän tämä oli elämän ylläpitämiseksi. No kuitenkin , vähän aikaa ajelehdin murheen alhoissa kunnes päätin selvittää että mitä oikeastaan olikaan tapahtunut koko WinMX:lle. Siirryin eri keskustelupalstoista toiseen ja selvisi että todellakin WinMX:ää ei enää ollut entisessä muodossaan. Kuitenkin nk. "WinMX-group" - ryhmä oli saanut aikaiseksi jonkinlaisen version WinMX:stä jolla kykenisi pääsemään takaisin tuohon ohjelmaan patchin avulla. Latasin kyseisen ohjelman (myös pätsin) ja siitähän se sitten lähti. Elämäni oli palannut takaisin entisiin uomiinsa.

Mitä koko WinMX:n sulkemispäätökselle tulee , voin vain todeta sen olleen todella paskamainen temppu. Juttelin tyttöystäväni kanssa asiasta muutama päivä sitten ja kyseinen neiti kertoi että erään bändin nimeltämainitsematon CD-levy maksoi 18,90 (!) hänen ostettuaan sen. Onneksi kuitenkin tällä kertaa oli käynyt niin että kyseinen levy oli sisältänyt lähes ainoastaan hyviksi luokiteltavia kappaleita.

Uutinen ei ole niinkään mikään yllätys siinä mielessä että hinnat tälle kamalle ovat aina olleet todella sikamaiset. Alan vihdoinkin tajuta että minkämoisen suuruisia voittoja ne bändit vetelevät jo muutamien satojen levyjen myynnistä. Ja asiaa pahentaa vielä sekin että 18,90 hinnan saavat myös sellaisten artistien levyt jotka ovat täynnä lähinnä rankkaa uudelleenlämmittelyä ja remiksejä.

Kauppa käy -

Siitä onkin taas hieman aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin.

Enkä oikeastaan näe siinä mitään pahaa sillä sitähän varten tämä on. Tänne kirjoitetaan silloin kun ehtii ja sen katsotaan olevan mieluisaa. Useimmiten pakolla rakennetut Blogi-postaukset ovat niitä kaikista ideaköyhimpiä eikä niitä sepustuksia jaksa aina edes lukea.

Mutta nyt kuitenkin kuulumisiin. Viime aikoina ei ole oikein riittänyt juurikaan sitä aikaa blogin ylläpitoon sillä koulu lähes ainoastaan on vienyt aikaa niin paljon minunkin elämästäni. Kuitenkin jossain vaiheessa tämäkin hellittää ja sen jälkeen , kuten olen läheisilleni luvannutkin , niin saatan tavalla tai toisella pistää elämän hieman risaiseksi. Myös ihanaisen tyttöystäväni kanssa on tullut tehtyä vaikka mitä joten aikaa on siihenkin huvennut. Ja harvinaisen hyvä niin.

Olen myös aloittanut nk. "sotaleikkivarustukseni" radikaalin vähentämisen. Vähentäminen on tapahtunut nettihuutokaupan välityksellä jossa , kumma kyllä , suurin osa siitä on jo saatu myytyä ihan kunnollisilla hinnoillakin. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen näiden muutamien kuukausien aikana että on täysin hyödytöntä pitää yllä helvetinmoista määrää kamaa jolla ei kuitenkaan sitten välttämättä tee mitään. Olen vihdoinkin hyväksynyt sen tosiasian että talostani löytyvillä varusteilla ei tarvitse varustaa komppaniallista miehiä. Nyt aionkin siis nojata määrän sijasta tiukkaan laatuun ja niinpä nämä varustekohtaiset reformit tulevat jatkumaan niin kauan kunnes lähes kaikki tarpeeton saadaan myytyä.

No mitenkäs se syysloma ? Niin , taidan kuulua niihin muutamiin onnellisiin joilla vielä tänä vuonna sellainenkin on. No , koko lomahan meni tyttöystävän kanssa ja kaikenlaista kivaahan sitä tuli tehtyä. Rakkaani oli käväissyt sitä ennen Kuusamossa jost löytyi mm. petoeläinkeskus ja todella laadukkaita hotellihuoneita halpaan hintaan. Sielläpäin naiset , nimittäin nuo Lappalaisnaiset, olivat omanneet harvinaisen paksut kulmakarvat ja jopa viiksiä muistuttavaa poskiparroitusta. Pidän tätä kovinkin pelottavana.

Kuusamossa ruokakin oli ollut yksipuolista. Lokaalissa "Supermarketissa" (tai sen tapaisessa) oli myyty vain kahdenlaista ruokalajiketta jotka molemmat sisälsivät poroa. Tämä ei ehkä tullut yllätyksenä monille teistä mutta minulle se ainakin selvittää enemmän kuin tarpeeksi juurikin paikallisten naisihmisten naamakarvoistuksen alkuperän. Yksipuolinen ravinto nostaa väkisinkin pintaan vanhan sananlaskun siitä miten ihminen on sitä mitä syö.

Nyt minä lähden kuitenkin istumaan vähäksi aikaa koulun penkille sillä viimeiset kolme tuntia olen vain nk. "haahuillut" ympäriinsä sen johdosta että henkilön jonka piti opettaa meille Ruotsia on vallannut omituinen tarve olla jossakin muualla kuin työpaikallaan tähän aikaan päivästä. Lupaan taas kirjoittaa kunhan ehdin ja sanottavaa löytyy.

Fuck police brutality

You people must have read about the latest incident in the US about alleged "police brutality". Seems like the civil-rights activists are trying to make another Rodney King out of this , and they'll probably succeed to an extent , too.

These sorts of incidents really anger me since the media almost always emphasizes the "victim" and his role as the poor innocent man who got beaten up by the evil fascist police. What they usually disregard is the fact that the police are never provoked without a reason , and in this case the guy who got beaten up had resisted arrest while he was intoxicated. Then he is shocked to find himself beaten up by police of a city that is still recovering from the disastrous hurricane Katrina ? The police have had to endure looting , getting shot at , shortage of personnel among other things during the whole situation.

The same thing happened with Rodney King. That guy had been driving way past the speed limit , resisted arrest , attacked a police officer under the influence of drugs and then everyone wonders why the hell did he get beaten up ? There's something fundamentally wrong with the society when it feels more compassion for the man who breaks the law than to the man who tries to uphold it.

You think it's right to resist arrest especially if you're intoxicated ? Then you'll probably deserve getting beaten. If you don't see anything wrong with it , then you'll probably deserve to get beaten two times harder.

Kurssin uudelleen suorittamisen ihmeellinen maailma.

Käväisin tuossa viikonlopulla Helsingin puolellakin. Tavoitteena oli mennä kirjakauppaan ostamaan kahdelle viimeiselle jaksolle kirjat mutta puolessa välissä huomasin että osa kirjoista jotka olin lähettänyt itse itseni ostamaan eivät näemmä olleet enää kirjakaupan valikoimassa. Oikeastaan sieltä ei löytynyt seuraavalle jaksolle kuin yksi fysiikan kirja jonka tarpeellisuus on vielä tälläkin hetkellä hieman avonainen.

Katselin kirjalistaani ja ajattelin lyhentää 7 - 8 kirjan tarvettani ostamalla historian kymppikurssin kirjan kun vielä ehdin. Eipä ainakaan tarvitsisi enää ostella historian kurssien kirjoja tämän jälkeen. Valitettavasti yhteiskuntaopin kahden kurssin kirjoja en saanut sillä ne olivat kaikki loppu. En ollut siitä niinkään hätääntynyt siitä huolimatta että kirjoilla on taipumus loppua kaupoista juuri silloin kun niiden ei pitäisi. Oikeastaan olo on hieman haikeakin sillä tajusin että nämä kahden jakson kirjat tulevat olemaan ne viimeiset suuren rahan kirjaostokset ja sen jälkeen hyvinkin suurella todennäköisyydellä ei tarvitsisi enää kuutta kirjaa ostella kerralla.

Minulla on tässä jaksossa iskettynä viimeinen Ruotsin kurssi jota itse asiassa käyn toista kertaa sen johdosta että piti koepäivänä käydä tyttöystävän kanssa hieman "kiertelemässä". Uusintakoepäivänä minulla ei ollut sille aikaa koska silloin piti tehdä erään toisen itsenäisesti suoritettavan kurssin koe. Sain myöhemmin iljettävältä Ruotsinopettajalta , jota tullaan käsittelemään myöhemmin , ukaasin siitä että saisin "K" - merkinnän sen nelosen sijasta. Tämä "K" - merkintä tarkoittaisi sitä etten saisi numeroa ollenkaan vaan kurssi menisi uusintaistuntoon jollen ilmestyisi koeviikon tiettynä päivänä tekemään tätä koetta uudestaan. Tämä käytäntö oli siitä ikävä että minulla oli samana päivänä toinenkin koe. Päätin siis priorisoida ja keskityin lukemaan tämän toisen aineen kokeeseen ja jätin Ruotsiin kokonaan lukematta. Kurssinumeroni ei muuttunut.

Päätin kuitenkin että nelosia ei saisi jäädä , vaan nyt enemmän tai vähemmän masokismin puuskassa menin tälle Ruotsinkurssille uudestaan. Se sattuu olemaan yhtä ikävää kuin ennenkin ja vieläpä tämä opettaja , iältään n. 40 - vuotias itsestään liikoja luuleva noita-akka on kesän aikana vain vituttanut minua enemmän. Olen kieltämättä onnellinen että tämä jakso loppuu kohta ja toiseksi viimeinen koettelemus ennen viimeistä taistoa alkaa. Olenkin nyt päättänyt , että jos tämä Ruotsinkurssi joka nyt on jäänyt väliin ei saa edes hyväksyttyä kurssimerkintää , niin jätän sen sitten siihen tilaan missä se on ennenkin ollut. Opiskelumotivaationi tuossa kurssissa on nimittäin täysin nollissa sen opettajan käytöksen johdosta. Lähinnä istun ja pyrin olemaan täysin muissa maailmoissa kurssin aikana. Pääasia että saan sen suoritetuksi taikka sitten en , nimittäin olen jo kaikki muut Ruotsin kurssit hoitanut pois. Ja mikä hupaisinta tässä koko jutussa , on se että Ruotsin loppuarvosanani on itseasiassa noussut (!) sitten viime vuoden vaan tämä kurssi näyttää jotenkin hidastuttavan muuten hyvin jatkunutta matkaa.

Uskonnollinen julistus

Suurin osa tuntemistani ihmisistä väittävät olevansa ateisteja. He puhuvat avoimesti siitä kuinka kristinusko on väärin ja on orjuuttanut ihmisiä vuosituhansia. He pitävät jumalaa huvittavana illuusiona jonka olemassaolo vähintäänkin on yhtä arveluttavaa kun lentävän kalakukon.

Nämä samat ihmiset jotka eivät kristinuskosta perusta , ja nyt avoimesti kamppailevat sitä vastaan ovat vasta pari vuotta sitten aikuistuneita. Sitä ennen he ovat mm. nauttineet kristinuskon tuomista eduista kuten ilmaisesta rippikoulusta. Mielestäni on huvittavaa nähdä nämä tyypit jotka ovat ensiksi nyhtäneet kaikki edut järjestelmästä kääntyvän sitä vastaan. On helvetin helppoa ensiksi ottaa järjestelmän tarjoamat edut vastaan ja saatuaan kaikki edut alkaa julistamaan kuinka se on niin väärää ja perimmäisen korruptoitunutta että oikein oksettaa.

Tämä on jokseenkin tekopyhyydeksi verrattavaa toimintaa , mielestäni. Sillä heillä on ollut jo hyvin aikaa erota tästä kirkosta ja sen vallasta mutta eivät kuitenkaan ole sitä tehneet syystä taikka toisesta. Jos kerran kristinusko ja ev.lut. kirkko on niin paha imperialismin jatke niin mikseivät he eronneet kirkosta välittömästi täytettyään kahdeksantoista vuotta ?

En itse ainakaan voisi ajatella kuuluvani organisaatioon jota vihaan niin perinpohjaisesti kovinkaan kauaa vaan pyrkisin siitä pois heti kun mahdollista. Tämä ei kuitenkaan ystävieni kohdalla toteudu vaan näyttää siltä että heidän tekonsa jäävätkin sille asteelle mitä ne todellisuudessa ovat , puheiksi. Ja vaikka he nyt kirkosta eroaisivatkin , niin se olisi pelkkä muodollisuus sillä johan he ovat ilmaiset rippikoulut kirkon nimissä käyneet. Eli hyväksikäyttö-periaatteellahan tuossa on mielestänu toimittu.

Itselleni nämä uskonnolliset asiat eivät oikeastaan koskaan ole merkinneet paljoakaan. Olen suurimman osan aikuistumisestani nojannut vankkaan ateismiin ja pyrkinyt itsekin tappelemaan niin " kristinuskon tekopyhyyttä" kuin jumalan olemassaolon todistamistakin vastaan. Olen vasta nyt tajunnut että jumalan olemassaolon todistaminen tai kieltäminen on turhaa. Emme koskaan pysty löytämään todisteita joko sen puolesta tai sitä vastaan. Jotkut kuitenkin vahvasti uskovat että jumalaa ei olisi olemassa , mihin itse haluaisin esittää kysymyksen siitä että mistä he voivat sen tietää niinkin tarkkaan. Sillä vasta aikuisiällä mieleeni on tullut kysymys siitä mikä jumalan rooli loppujen lopuksi onkaan ? En näkisi että jumalan olisi pakko olla minkäänlainen nk. "aktiivinen toimija" vaan ehkäpä sen rooli on tarkoitettu sivustakatsojaksi. Ennen ajattelin jumalan roolia puhtaasti välineellisenä , eli periaatteella "jos jumala on olemassa niin miksei se sitten tule maan päälle lopettamaan sotia ja nälänhätää ?". Ehkäpä tuo ei ole jumalan alkuperäinenkään tarkoitus. Ei kukaan ole sanonut että jos jumala olisi olemassa , niin sen pitäisi jatkuvasti ollakaan meitä ihmisiä auttamassa. Nykyisin mielestäni on typerää ajatellakaan asioita puhtaasti hyödyn kannalta , jopa uskonnollisia.

Nämä syyt ovat johtaneet siihen että olen jättänyt puhtaan ateismin ja "kääntynyt" agnostikoksi. Kieltämättä näiden kahden erot ovat hyvinkin pienet mutta agnostikko on valmis hyväksymään sen että jumala , muodossa tai toisessa tarkoitusperistään huolimatta , voi olla olemassa taikka sitten ei. Agnostikko nojaa entistä lujemmin todisteisiin ja todellakin uskoo jumalaan kunhan sellaisen näkee tai saa sellaisesta todisteita.

Tämä päätös on yksinomaan omani eikä kukaan ole siihen vaikuttanut. Olen päätynyt siihen pitkällisen observaation ja muihin uskontoihin sekä myös ateistien mielipiteitten tutustumisen jälkeen. Jos joku ateistismia tunnustavista ystävistäni on eri mieltä tästä , niin syytän heitä tekopyhyydestä ja vakaumuksensa keinottelusta joka on itsessään pahempi asia kuin se mitä minä nyt tunnustan. Haluan kuitenkin muistuttaa myös avoimesti kristityille että minkäänlaista käännytystyötä ette ole onnistuneet tekemään minussa , vaan hyväksyn sen että jonkinlainen jumala voi olla olemassa. Tämä olemassaoleva jumala ei todellakaan välttämättä ole kristinuskon versio siitä , vaan ehkäpä Buddhismin käsite tai vaikkapa jonkun luonnonuskonnon versio jumalasta on se oikeampi. Kenties jumala voi jopa olla nainen.

Dr. Phil , mies joka ratkaisee Irakin sodan ja kaiken muunkin

Minun mielestäni maailmassamme on olemassa ihmisiä joiden ei oikeastaan tarvitsisi ilmaista mielipiteitään vakavista asioista kuten esim. ilmastonmuutoksesta tai sodista. Heidän mielipiteensä eivät useinkaan ole ollenkaan järkeviä vaan tuovat jo tarpeeksi mutkikkaaseen asiaan todella typerää säröä entisestään.

Katselin tänään tätä "ihmissuhdepsykologiksi" itseään kutsuvaa "Dr. Phil" - nimistä miestä televisiosta. Hän oli tämän päivässä ohjelmassa nk. "haukannut paskaa" aiheen valinnassa ja käsitteli Irakin sotaa ja sen tilannetta. Paikalle oli kutsuttu kaatuneiden sotilaiden äitejä jotka vaikuttivat nyt sodanvastaisessa liikkeessä. Dr. Phil oli selvästi kutsunut nämä äidit paikalle ihan vain saadakseen haukkua ja solvata ihmisiä jotka olivat jo tarpeeksi menettäneet elämänsä aikana. Hän kehuskeli ettei "tiennyt sodasta mitään mutta kuitenkin jokainen hänen suvustaan oli pudottanut pommeja aina aikojen alusta joko Germaanien , sitruunanväristen äijien tai rättipäiden niskaan". Ihmeellistä kyllä , sota oli Dr. Philinkin mielestä kauhea asia.

Sitten seuraavaksi hän siirtyi kahden äidin kimppuun ja kysyi että miksi nämä äidit ja heidän sotaa vastustava organisaationsa (ilmeisesti tiedossa ei ollut että Amerikan kokoisessa maassa varmasti on muitakin organisaatioita jotka vastustavat sotaa kuin juuri näiden kahden äidin) tukki kadut mielenosoituksillaan jokin aika sitten. Dr. Phil oli kauhuissaan siitä että maan ollessa "korkeimmassa terrorihälytystilassa" 75 poliisia tarvittiin pitämään sotaa vastustavan mielenosoittajajoukon marssi kurissa. Kuulemma tämä mielenosoitus loppujen lopuksi vei enemmän resursseja terrorismin vastaisesta sodasta kun se antoi mitään hyvää takaisin. Äidit pysyivät hiljaa kun Dr. Phil vaati saada tietää mikseivät äidit kirjoittaneet valituskirjeitä yms. materiaalia kongressiedustajilleen tai muille viranomaisille sodan vääryydestä. Äidit kertoivat mielestäni täysin oikeutetusti että menneisyydessäkään kyseinen toiminta ei ollut tuottanut tulosta ja oli aivan turha odottaa että joku niin jäykkä organisaatio kuin yhdysvaltain hallitus tai kongressi välittäisikään koko mielenosoituskirjeiden tulvasta. Suorin tapa oli , ja onkin , tuoda sodan vastustus avoimesti kaduille ihmisten tietoon. Tätä Dr. Phil ei voinut käsittää missään nimessä vaan pikemminkin piti näitä kahta äitiä laiskoina/kelvottomina kun eivät olleet viitsineet kirjoittaa kongressiedustajilleen paperille asioita jotka kumminkin hyvin suurella todennäköisyydellä päätyisivät kuuluisaan "mappi-ö" - arkistoon. Kuulemma itse Saddam Hussein käytti nyt naisia hyväkseen kun heidän mielenosoituksensa sitoi maan poliisivoimia. Kuulemma "vihollinen" käytti naisia hyväkseen. Tuolloin minäkin repesin nauruun.

Olen suorastaan aika ihmeissäni tällaisten "Dr. Philien" asenteesta ottaen huomioon että koko joukkotuhoase - kohu on saatu paljastettua vääräksi Irakissa. Nimittäin halusimmepa tai emme , niin muu maailma kokee edelleen Irakin sodan enemmän suoranaiseksi valloitussodaksi "WMD-kohun" osoittauduttua keksityksi verukkeeksi koko sodalle. En itse kuitenkaan usko että tässä on kyse öljystä ja uskon nimittäin edelleen että Irak ei olisi ikinä voinut/uskaltanut uhata yhdysvaltoja , NATO-maita , naapurivaltioita tai ketään muutakaan millään aseilla Persianlahden 1991 soditun kampanjan jälkeen. Saddam ei yksinkertaisesti omannut munaa uhata enää ketään sillä jos bioase-ohjelma tai ydinase-projekti olisi ollut Irakissa meneillään ja sen "tuloksia" olisi käytetty jotakin muuta maata vastaan niin Irakin tilalla olisi varmasti ollut hyvin äkkiä helvetin iso kraateri.

No kuitenkin , palataksemme Dr. Philin ohjelmaan. "Dr." Phil alkoi avoimesti ihmettelemään että miksi sodanvastaisuudesta tehdään niin suuri numero kun ihmiset voisivat kuulemma vain kaikessa hiljaisuudessa vastustaa sotaa omissa olohuoneissaan menettäessään läheisiään varsin omituisen poliittisen agendan omaavan sodan jaloissa. Kaikki voisivat vain kirjoitella roskakorin täytettä kongressiedustajilleen eikä tarvitsisi mennä kaduille asti. Eräs mies nousi ylös ja sanoi että "the only way for evil to triumph is for the good men to do nothing". Olisin vähintään noussut itsekin taputtamaan käsiäni.

Tämän jälkeen "Dr." alkoi hiljentämään kantaansa. Yhtäkkiä tulikin suoranainen tahdinvaihdos ja "Dr." alkoi ottamaan vastaan mielipiteitä yleisöltä sillä hänen oma kantansa oli hiljennetty. Mies sitten lopetti ohjelman sanoen kuinka sota on niin monimutkainen asia ja kuinka sen oikeutuksista ja syistä voi olla niin montaa mieltä. Sitten alkoivatkin jo lopputekstit pyörimään.

En ole koskaan tykännyt kyseisestä "tohtorista" joka on mitä ilmeisimmin saanut tutkintonsa jostain jätepaperikeräyslaatikon ja roska-ämpärin välimaastosta. Hänen neuvonsa ovat aina olleet todella avuttomia tai liian ankaria ja nyt kun hän otti kantaa vielä Irakin sotaankin , niin kunnioitukseni vähäisetkin rippeet katosivat. On jokseenkin selvää että Dr. Phil ei ole koskaan kuullutkaan objektiivisuudesta vaan näyttää pikemminkin taittuvan Bushin pää-äänenkannattajien joukkoon. Tämä yhdistelmä tuo pikemminkin mieleen jonkiasteisen propaganda-ohjelman jossa pilkataan vastapuolta ja yksioikoisesti pyritään ylistämään omaa kantaansa. Siksipä hänen koko ohjelmaformaattinsa on vähintään ala-arvoinen , mutta kyseinen "Dr." on Teksasista. Ja Teksasissa kaikki on suurta , jopa idiotismin aste.

Taisteluraportti (the way it happened according to me)

Muutama vuosi sitten osallistuin erääseen airsoft - peliin jossa viihdyin kovinkin paljon. En aio ihan kyseiseen kampanjaan osallistuneiden oikeusturvan takaamiseksi aio nimetä sen enempää sen yksityiskohtia. Äsken luin kyseisestä tapahtumasta ryhmänjohtajani kannanoton eräällä foorumilla. Kieltämättä kannanotto oli yllättävän negatiivinen ottaen huomioon kuinka viihtyisää tuossakin sotasimulaatiossa oli aikanaan ollut. Sinänsä harmi.


Taustatarinana voin kertoa että ryhmämme koostui minun lisäkseni (tuolloin 17 - vuotias) muutamasta vielä nuoremmasta henkilöstä ryhmänjohtajan ja tarkkampujan kapteenin lisäksi tuntiessa toisensa. Oletin ryhmänjohtajan johtamistavasta että hän oli jo tuolloin ehtinyt käväistä "Suomen harmaassa".

Hän kritisoi meitä , ryhmäämme , siitä kuinka viiden metrin välien säilyttäminen avorivissa oli tuottanut ongelmia. Myöskin kyseinen mieshenkilö oli menettänyt hermonsa erään ryhmäläisen jäädessä taistelukosketuksissa muiden taakse "paeten mahdollisia osumia". Minut määrättiin tuolloin lääkintämiehen tehtäviin ja pysyttelin nimenomaan ryhmänjohtajan kuin kapteeninkin käskyjen mukaisesti muutaman askeleen hyökkäävän/etenevän ryhmäni takana jotten saisi nk. "kuulaa otsaan" sillä lääkintämiehen menettäminen ei olisi välttämättä ollut kaikista otollisin käänne. Se mitä tulee nyt täsmentää on se että minä en ollut tuo henkilö jota ryhmänjohtajamme omin sanoin sai olla koko ajan ojentamassa , vaan muistan kyllä kyseisen tapauksen todella hyvin.

Kaikillehan tuo silloinen ryhmänjohtajamme karjui. En kuitenkaan välittänyt lähinnä siitä syystä että olen tottunut ryhmänjohtajiin jotka pyrkivät saamaan haluamansa lävitse kovalla äänellä ja asenteella. Tein tehtäväni kuten oli käskettykin ja en sen kummemmin saanut kovinkaan negatiivista palautetta. Tämä tuon pelin "RJ" oli selvästi ryhmämme suorituskyvystä kovinkin pettynyt ja viestissään kertoi kuinka hermot olivat menneet useaan otteeseen. En välttämättä täysin ymmärtänyt miksi joku voisi ottaa noinkin ylettömän paljon paineita airsoftista harrastuksena sillä kieltämättä panin merkille tuon RJ:mme varsin vihaiset käskyt yms. muut verbaaliset viestit meille. Näyttää myös että hänen kokemuksensa koko operaatiosta eriää huomattavasti minun näkemyksestäni tapahtumien kulusta , jota saattaakin odottaa tietenkin.

Eriäviä mielipiteitä syntyy kahdesta kohtaa; ensimmäisestä partiostamme sekä nk. "paskajauhamistapauksesta". Ensimmäisessä partiossamme minulle oli määrätty vihreä olalla kannettava lääkintämiehen laukku joka sisälsi siteitä. Laukku oli jo valmiiksi suljettu ja ensimmäisen taistelukosketuksen saatuamme johonkin ryhmän jäseneemme osui. Riensin paikalle mutta vihollisen tuli oli sen verran tiheää että jouduin ryömimään haavoittuneen luo vaivalloisesti. Päästyäni haavoittuneen vierelle en saanut lääkintälaukkua auki sillä sen napit olivat todella tuskaisen tiukasti kiinni. vietin seuraavan minuutin yrittäen repiä laukkua auki mutta se ei todellakaan ollut helposti avattavissa. Sain sitten itsekin kiroilujen saattelemana napin otsaani niinkuin kaikki muutkin. Tästä RJ minulle sitten huomautti , ja ilmoitin että lääkintälaukun napit olivat epäkunnossa ja etten kykenisi saamaan sitä kiireessä auki jos sieltä pitäisi siteitä vetää nopeasti. Kumma kyllä , tämä RJ oli täysin ymmärtäväinen selityksen jälkeen ja sanoi että jatkossa laukku pidetään auki. Koen siis pikemminkin että ensimmäisen "kämmin" aiheuttajat eivät olleet ryhmänjäsenet missään nimessä , vaan sotilaille jaetut virheelliset varusteet aiheuttivat uhreja enemmän kuin mikään muu.

Toinen tapaus jossa omat kokemukseni RJ:n kokemusten kanssa eroavat on tämä "paskanjauhamistapaus". Sen lähtöasetelmana ryhmämme määrättiin muodostamaan taisteluparein "vartio" tukikohtamme edessä sijaitsevaan metsään. Eli kaksi ryhmän jäsentä toistensa edessä tai takana linnoittautuneina tasaisin välein. Me olimme ketjun viimeinen lenkki eli me sijaitsimme aivan tukikohdan edessä

Kun saavuimme metsään RJ "itse" katosi jonnekin jäljettömiin. Olettaisin että hän lähti mitä ilmeisimmin juomaan kuumaa kahvia kapteenimme kanssa. Minä ja taisteluparini totesimme että paikka johon meidät oli määrätty ei tarjonnut kovinkaan mainittavaa suojaa tai naamiointia siltä varalta että viholliset tulisivat suoraan päin. Niinpä päätimme hakea katkenneita puunoksia , puskia sekä kuusia ja sijoitimme ne puiden väliin "suojaksi". Se sujuikin hyvin ja jäimme siihen sitten odottamaan ja en kiistä ettemmekö olisi siinä lämpimiksemme jutustelleetkin. Hetken päästä tämä samainen hetkeksi kadonnut RJ ilmaantui paikalle ja istahti viereemme osallistuen keskusteluumme normaalisti. Oman raporttinsa mukaan hän "löysi meidät jauhamasta paskaa poteron pohjalta" ja siten meidän keskittymiskykymme oli herpaantunut. Kieltämättä hänen lausuntonsa on osittain totta , mutta sitä ei voida kiistää etteikö hän olisi itsekin osallistunut keskusteluun mahdollisimman luonnollisesti saavuttuaan paikalle. Voisi siis olettaa että jos kerran toimimme väärin , niin hän olisi välittömästi pyrkinyt ojentamaan meitä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut ja raportissa hän osittain syyttää meitä huolimattomuudesta.

Muutaman minuutin päästä paikalle ilmaantui kapteenimmekin ja hän puolestaan istahti myöskin alas ja rupattelimme hetken. Tuona hetkenä muutama vihollisen sotilas oli ilmeisesti päässyt nk. "seulasta lävitse" ja hyökkäsi asemaamme päin haavoittaen minua , RJ:tä sekä kapteenia. Lopputulos oli epäilemättä kuolettava. En kuitenkaan ole valmis ottamaan täyttä syytä tästäkään tapauksesta sillä voisin vähintään olettaa että nk. "asiantunteva ryhmänjohtaja" olisi varmasti pyrkinyt korjaamaan asennettamme välittömästi eikä istahtanut alas juttelemaan ylipäätäänkään. Syytä siis näyttää olevan molemmissa.

Ymmärrän tietysti että oli kyse sitten leikkimielisestä sotaleikistä , niinkuin tässäkin tapauksessa , voittaa aina korkeamman upseerin sana. Minun näkemyksilläni ei ole siis kovinkaan suurta väliä siitäkin huolimatta että ne eroavat tämän syyn jakamisen taholla.

Onnettomuuksia ja väärinymmärryksiä

Tänään oli sitten se palautuspäivä. Kokeiden tulokset olivat yleisesti ottaen todella yllättävät ja mikä yllättävintä pääsin äidinkielen loppuarvosanassani siihen kiintiöön mihin en ollut edes aluksi kurssin väärän opettajavalinnan johdosta arvellut pääseväni. Ruotsin loppuarvosanan numerokin muuten nousi todella yllättävästi , ja se jos mikä pelottaa edelleen.

Sain myös takaisin kuvataiteessa tehtailemani valokuvat. Oikeastaan koko valokuvaus-projekti josta mainitsin muutama postaus sitten osoittautui hieman ikäväksi päätökseltään sillä nk. "ulkopuolinen arvioija" ei ollut tykännyt kuvieni välittämästä tunnelmasta. Hän kutsui työtä kliseiseksi , sodavastaiseksi, ja vasemmistohenkiseksi julistukseksi. Kuulemma sellaisia oli nähty ennenkin eikä tämä tarjonnut mitään uutta. Minua ei niinkään kiinnostanut se arvosana jonka sain , vaan se että tuo arvostelija ymmärsi työni täysin väärin. Vasemmistolaisuus minussa on yhtä mahdotonta kuin Lapualaisen sivarin löytäminen , todetakseni. Joten otin kyllä itseeni kyseisen "arvostelijan" todella loukkaavasta yleistyksestä , varsinkin kun työni ei ollut varsinaisesti edes sodanvastainen. En ole sodanvastainen ihminen vaikka työssäni kuvattiinkin kolmen sotilaan fiktiivisiä hautoja. En pyrkinyt välittämään kuvan arvostelijalle tunnetta siitä kuinka sodassa ihmisen kuolema olisi jotenkin turhaa samalla tapaa kuin sota itsessäänkin olisi turhaa. Pikemminkin teos jonka nimesin "taistelukentäksi" oli kunnianosoitus kolmelle tuntemattomalle sotilaalle joiden haudat jäivät muistuttamaan meitä ihmisten uhrauksista uskomansa asian , olipa se sitten mikä tahansa , puolesta.

No , tätähän tuo arvostelija ei ollut ottanut huomioon. Ja sillä ei nyt voi mitään enää tässä vaiheessa.

Mitä onnettomuuksiin tulee , niin sen verran voin todeta että tämän talon omistajien , "vanhempieni" , ollessa mökillä oli sattunut pienehkö onnettomuus. Siellä oltiin astuttu naulaan joka oli mennyt sitten jalkapöydästä lävitse. Ratkaisuna oli lähdetty sairaalaan ja siellä sitten oli jääty yön yli tiputukseen.

Minuahan tämä ei hetkauta pätkän vertaa. Kyllä kai ne siellä selviävät , ja jos eivät selviä , niin siitäkin huolimatta "I have a school to get to tomorrow".



Hyvää yötä.

Adios , Flamingos !!

Kuten olen aikaisemmissa postauksissani lupaillut niin tänään ne oppilaitokseni 110 - vuotisjuhlat nyt sitten alkoivat. Heti aamusta kouluumme ilmaantui yhtäkisti Ruotsalainen "trubaduuri-duo" nimeltään "Axel Falk & Bengt Magnusson" (turha alkaa esittämään yhtään "et sitten saanut yhtään isompaa kuvaa" - valitusvirttä sillä saisitte olla tarpeeksi kiitollisia että löysin edes noin pienen.)

Nämä tyypit ilmeisesti juonsivat juurensa Ruotsalaisten nk. "allsång på skansen" - perinteestä jossa valtavat määrät ihmisiä laulavat kaikenlaisia Ruotsalaisten yhteislauluja televisiokameroiden ja juontajien hyppiessä ympäri lavaa. Nämä olivat suunnitelleet tekevänsä samaa meille , ja niinhän siinä oikeastaan kävikin sillä meille jaettiin jo edeltävillä tunneilla ihka-oikeat laulujen sanatkin.

Tämä toinen Ruotsalainen ukkeli olikin aikamoinen supliikkimies ja oli koko ajan äänessä ääntäen Suomea todella epämääräisesti. Pitempihiuksinen keskittyi vain kitaransoittoon. En kylläkään ymmärtänyt ihan kaikkea mitä ne siinä yleisölle puhuivat ja laulelivat , mutta yhdessä vaiheessa oli kyse keskiaikaisesta kosimistekniikasta ja toisessa vaiheessa sitten elämä pistettiin risaiseksi jonkinlaisella hävyttömällä tarinalla naturalismia pelkkä viikunanlehti strategisten alueiden peitteenä harjoittavasta Ruotsalaisesta astmaatikosta. Selvää oli että tämä hävytön artisté extraordináire josta laulu kertoi oli todellakin Ruotsalainen ja tapahtumat sijoittuivat Italiaan.

No , kieltämättä osa koko esityksestä jäi hieman epäselväksi valtavan kielimuurin johdosta. Mutta huomenna on sitten palautuspäivä , joten taidanpa kirjoitella sitten lisää.

Hesitation kills all the good plans

I can't remember the exact time when I read a specific article about hesitation from a certain Finnish yellow press newspaper , but the article in it certainly illustrated perfectly why hesitation is the mother of all fuck up's.

The article was about a middle-aged man who had , through one way or the other , deemed it necessary to kill the CO of the Nokia company , Mr. Jorma Ollilla. Apparently , the man had concluded that Ollilla was somehow to blaim for all of his problems in life and needed to be eliminated. I can't remember if the man was somehow mentally ill or was he just desperately looking for someone or something to blame for his own shortcoming's in life. In any case his hate towards Jorma Ollila lacked purpose and proper planning. He had sent Mr. Ollila a letter , in which he proclaimed that it would take "just one bullet to take a man down". And all of you , my dear readers can certainly add two and two together thus understanding that it was clear and present death-threat.

Death threats are almost always a bad idea. They reveal to the target you want to kill that there is certainly someone out there who is now out to get you. Such negligence would be very fatal if I were to kill a man. So I would never resort to death-threats.

Mr. Ollilla , afterall the CO of one of the biggest companies in Finland , wasn't slow in his deductive skills either. So he naturally called the police and the police busted the man who had sent him the letters. The man who had planned to kill Mr. Ollila had a scoped hunting rifle registered under his name in the police authorities' records , so I would assume that this fact sped up the arresting process. He certainly made big mistakes in resorting to threats in the first place since it would have been only logical to assume that Ollilla would've phoned the police the minute a letter written in an aggressive manner hit his mail-box. And that's what he did too.

It certainly makes me wonder if this guy had plans to kill Ollilla in the first place. Since , it would be pretty dumb , first and foremost , to write a letter to the person who you're planning to kill. That way he or she will be prepared since in this sort of business that I am talking about here , I would assume that the element of surprise is certainly the key to success. Lee Harvey Oswald didn't write such letters to Kennedy before he made his move in Dallas , now did he ? Neither did the guy who tried to shoot Pope John Paul II back in the 70's. In both of these cases the assassins had a plan and they executed it in the right time. Like clockwork.

Of course we can't rank this poor Finn in the same category as L.H. Oswald. The Finn had poor planning , empty threats and most likely a few too many beers behind him when he thought it up. Now mind you , I'm not saying that Lee Harvey Oswald would be a hero for doing what he did , but if he truly is the one who did all that by himself then he certainly was a professional at some level. And as it usually is with everything , it is truly the professionals who always keep silent until the moment they strike.

Anyway, I'm going to grab a shower and hit the sack. Tomorrow's a school-day again..