Tylsyyksissään voi valitettavasti erehtyä tekemään mitä vain..
Friday, January 30, 2009
Thursday, January 29, 2009
Irti Oravanpyörästäkö?
Nyt seuraa taas hiukan pohdintaa hieman isommasta aiheesta tällä kertaa..
Tässä kun seuraa uutisia joka päivä ja lukee netistä maamme erinäisten päivälehtienkin artikkeleita vaikka mistäkin, niin väkisinkin alkaa vieraantumaan tästä kaikesta. Sivut ovat täynnä uutisia irtisanomisista, murhista, tapoista, sodista, nälänhädistä, köyhyydestä ja vaikka mistä muusta epämiellyttävästä ihmissivilisaation vaellukseen olennaisena osana kuuluvasta. Jotenkin tuntuu että joka päivä kun jotakin tiedotusvälinettä seuraa, niin se antaa aina vain synkempiä ja synkempiä uutisia tulevaisuudestamme.
Armeijassa ollessani tapasin erään uskovaisen nuoren miehen. En yleensä piittaa uskovaisista, sillä omien kokemusten perusteella moni on vähintäänkin aika omituinen sitten vähän syvemmin tutustuttaessa. Hän oli kuitenkin ihan siedettävä kaveri, ja kerran niitä näitä keskustellessani hänen kanssaan tuli puheeksi eräs televisio-ohjelma erään keskusteluun kolmantena osapuolena osallistuvan kanssa. Uskovainen toverimme oli selvästi jäämässä hieman ulkopuoliseksi keskustelusta, ja hän tiedustelikin että oliko puheenaiheenamme kenties jokin televisio-ohjelma. Vastasin myöntävästi, johan hän sitten ilmoitti että ei ollut katsonut televisiota kuin kaksi kertaa koko elämänsä aikana. Ei hän ollut kokenut onneksi mitään sitä mitä me muut koko kahdenkymmenen ikävuotemme aikana. Tavallaan pidin hänen päätöstään todella hyvänä, sillä eipä tuo televisio lopulta ole mitään erityisen rakentavaa tuonut minunkaan elämääni. Ymmärrän tietysti että n. 85% television tarjonnasta on tarkoitettu viihteeksi, jonka ei siis de facto ole tarkoituskaan olla mitenkään järkevää tai sivistävää - mutta tuleehan sitä mietittyä että mitä kaikkea sitä voisi tehdä ilman sitäkin aikaa minkä viettää/vietti television ääressä.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana armeijassa pelkkänä tykinruokana ollessa oli tavallaan helppoa. Pitkillä leireillä saatettiin olla viikkokin ilman mitään kontaktia mihinkään tiedotusvälineeseen. Toiset eivät siitä pitäneet, mutta itse tavallaan nautin siitä että sai olla poissa kaikenmaailman informaation luota pitkiäkin aikoja. Eipä tarvinnut pahemmin huolestua mistään henkilökohtaisista saatika sitten että globaaleista ongelmista tällöin. Olenkin alkanut miettimään että kenties elämässä yksi parhaimmista ohjenuorista on juuri "Ignorance Is Bliss"-lause, eli tietämättömyys on autuutta yms.
Mitä vähemmän tiedät niin sitä onnellisempi lopulta olet. Mutta ihmisen jatkuva tiedonjano on kuitenkin se mikä lopulta tämänkin asian kääntää päälaelleen, sillä ihminen aina välttämättä "haluaa tietää" totuuden tai jonkun asianlaidan huolimatta siitä mitä se tuo tullessaan. Myönnän itsekin että mikäli olisin jättänyt monestakin niin henkilökohtaisesta kuin yleisestäkin asiasta ottamatta selvää, niin eläisin varmasti huomattavasti huolettomampaa elämää. Oikeastaan asioiden pitäisi vain antaa olla niin kuin ne ovat, sillä eivät ihmiset useinkaan tiedä puoliakaan siitä asiasta mistä he mielikuvansa muodostavat. Ja entäs sitten vaikka tietäisit tai kuvittelisit tietäväsi jotakin toisen ihmisen luonteesta tai toimintatavoista - taikka ylipäätään mistään? Ketä kiinnostaa 100 vuoden päästä?
Tässä kun seuraa uutisia joka päivä ja lukee netistä maamme erinäisten päivälehtienkin artikkeleita vaikka mistäkin, niin väkisinkin alkaa vieraantumaan tästä kaikesta. Sivut ovat täynnä uutisia irtisanomisista, murhista, tapoista, sodista, nälänhädistä, köyhyydestä ja vaikka mistä muusta epämiellyttävästä ihmissivilisaation vaellukseen olennaisena osana kuuluvasta. Jotenkin tuntuu että joka päivä kun jotakin tiedotusvälinettä seuraa, niin se antaa aina vain synkempiä ja synkempiä uutisia tulevaisuudestamme.
Armeijassa ollessani tapasin erään uskovaisen nuoren miehen. En yleensä piittaa uskovaisista, sillä omien kokemusten perusteella moni on vähintäänkin aika omituinen sitten vähän syvemmin tutustuttaessa. Hän oli kuitenkin ihan siedettävä kaveri, ja kerran niitä näitä keskustellessani hänen kanssaan tuli puheeksi eräs televisio-ohjelma erään keskusteluun kolmantena osapuolena osallistuvan kanssa. Uskovainen toverimme oli selvästi jäämässä hieman ulkopuoliseksi keskustelusta, ja hän tiedustelikin että oliko puheenaiheenamme kenties jokin televisio-ohjelma. Vastasin myöntävästi, johan hän sitten ilmoitti että ei ollut katsonut televisiota kuin kaksi kertaa koko elämänsä aikana. Ei hän ollut kokenut onneksi mitään sitä mitä me muut koko kahdenkymmenen ikävuotemme aikana. Tavallaan pidin hänen päätöstään todella hyvänä, sillä eipä tuo televisio lopulta ole mitään erityisen rakentavaa tuonut minunkaan elämääni. Ymmärrän tietysti että n. 85% television tarjonnasta on tarkoitettu viihteeksi, jonka ei siis de facto ole tarkoituskaan olla mitenkään järkevää tai sivistävää - mutta tuleehan sitä mietittyä että mitä kaikkea sitä voisi tehdä ilman sitäkin aikaa minkä viettää/vietti television ääressä.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana armeijassa pelkkänä tykinruokana ollessa oli tavallaan helppoa. Pitkillä leireillä saatettiin olla viikkokin ilman mitään kontaktia mihinkään tiedotusvälineeseen. Toiset eivät siitä pitäneet, mutta itse tavallaan nautin siitä että sai olla poissa kaikenmaailman informaation luota pitkiäkin aikoja. Eipä tarvinnut pahemmin huolestua mistään henkilökohtaisista saatika sitten että globaaleista ongelmista tällöin. Olenkin alkanut miettimään että kenties elämässä yksi parhaimmista ohjenuorista on juuri "Ignorance Is Bliss"-lause, eli tietämättömyys on autuutta yms.
Mitä vähemmän tiedät niin sitä onnellisempi lopulta olet. Mutta ihmisen jatkuva tiedonjano on kuitenkin se mikä lopulta tämänkin asian kääntää päälaelleen, sillä ihminen aina välttämättä "haluaa tietää" totuuden tai jonkun asianlaidan huolimatta siitä mitä se tuo tullessaan. Myönnän itsekin että mikäli olisin jättänyt monestakin niin henkilökohtaisesta kuin yleisestäkin asiasta ottamatta selvää, niin eläisin varmasti huomattavasti huolettomampaa elämää. Oikeastaan asioiden pitäisi vain antaa olla niin kuin ne ovat, sillä eivät ihmiset useinkaan tiedä puoliakaan siitä asiasta mistä he mielikuvansa muodostavat. Ja entäs sitten vaikka tietäisit tai kuvittelisit tietäväsi jotakin toisen ihmisen luonteesta tai toimintatavoista - taikka ylipäätään mistään? Ketä kiinnostaa 100 vuoden päästä?
Wednesday, January 28, 2009
JALAT HUUTAA HOOSIANNAA!!
Taas yksi lenkki tehty. Tällä kertaa panokset koveni, ja juoksin normaalin lenkin maiharit jalassa tavallisten lenkkitossujen sijaan.
Nyt on kyllä paikat ensimnäistä kertaa yli kuukauteen todella kipeät. Jalat eivät oikein tykänneet maihareista, mutta minkäs teet - se lopulta vain auttaa lisäämään kestävyyttä. Penikatkin olivat todella kipeät - vähintäänkin tuntui ihan pohkeista ylöspäin pakaroihin asti. No, pakko oli jatkaa ja pakko oli tehdä. No pain, no gain.
Pitäisi varmaan alkaa myös juoksemaan reppu selässä. Joskus lukiossa ollessani niin juoksin lenkkejä metsäteitä pitkin reppu selässä jonka kuormana oli 4-6 litraa vettä. Kumma kyllä siinä iässä sen kyllä jaksoi tehdä, vaikkakin ensimmäisinä viikkoina selkä oli aivan säpäleinä juoksulenkkien johdosta. Se voisi kuitenkin näyttää vähän oudolta juoksennella tuolla pitkin ja poikin reppu selässä. Liian bisarria.
Juoksentelen nykyään pitkin ja poikin kaupunkia kurssiverkkarit päällä. Ne alkavat kylläkin olemaan minulle aivan liian isot lähinnä siitä syystä että olen pakostikin laihtunut. M-kokoa kohdenhan tässä ollaan menossa, ellei jopa jo olla siellä nytkin. Itse en näe mitään ongelmaa kyseisten verkkarien käytön kanssa, sillä olen niistä puoli vuotta sitten aikamoisen summan pulittanut ja hyvät/laadukkaat Adidaksen verkkarithan nuo ovat. Niitä voi aivan hyvin käyttää nyt siviilissäkin, eivät ole ainakaan mitään "hameväen välimallia" - selässähän on ainoan oikean aselajin, eli Kiväärin koulutushaaramerkki!!
Tein myös muutaman päätöksen tänään tulevaisuuden suunnitelmiani silmälläpitäen. En nyt lähde niistä tähän kirjoittamaan, sillä ne eivät toistaiseksi kuulu kenellekään muulle kuin minulle. Tiedoksiantona siis totean vain että päätöksiä on tehty ja aikanaan sitten pistän vähän lisää settiä tulemaan niistäkin. Kunhan ehdin.
Olo on nyt pitkästä aikaa melkoisen raukeahko ja tyytyväinen. Nyt ei pitkästä aikaa vituta mikään. Sitä täytyy vain osata tehdä päätöksensä ja pysyä niissä kertaalleen.
Nyt on kyllä paikat ensimnäistä kertaa yli kuukauteen todella kipeät. Jalat eivät oikein tykänneet maihareista, mutta minkäs teet - se lopulta vain auttaa lisäämään kestävyyttä. Penikatkin olivat todella kipeät - vähintäänkin tuntui ihan pohkeista ylöspäin pakaroihin asti. No, pakko oli jatkaa ja pakko oli tehdä. No pain, no gain.
Pitäisi varmaan alkaa myös juoksemaan reppu selässä. Joskus lukiossa ollessani niin juoksin lenkkejä metsäteitä pitkin reppu selässä jonka kuormana oli 4-6 litraa vettä. Kumma kyllä siinä iässä sen kyllä jaksoi tehdä, vaikkakin ensimmäisinä viikkoina selkä oli aivan säpäleinä juoksulenkkien johdosta. Se voisi kuitenkin näyttää vähän oudolta juoksennella tuolla pitkin ja poikin reppu selässä. Liian bisarria.
Juoksentelen nykyään pitkin ja poikin kaupunkia kurssiverkkarit päällä. Ne alkavat kylläkin olemaan minulle aivan liian isot lähinnä siitä syystä että olen pakostikin laihtunut. M-kokoa kohdenhan tässä ollaan menossa, ellei jopa jo olla siellä nytkin. Itse en näe mitään ongelmaa kyseisten verkkarien käytön kanssa, sillä olen niistä puoli vuotta sitten aikamoisen summan pulittanut ja hyvät/laadukkaat Adidaksen verkkarithan nuo ovat. Niitä voi aivan hyvin käyttää nyt siviilissäkin, eivät ole ainakaan mitään "hameväen välimallia" - selässähän on ainoan oikean aselajin, eli Kiväärin koulutushaaramerkki!!
Tein myös muutaman päätöksen tänään tulevaisuuden suunnitelmiani silmälläpitäen. En nyt lähde niistä tähän kirjoittamaan, sillä ne eivät toistaiseksi kuulu kenellekään muulle kuin minulle. Tiedoksiantona siis totean vain että päätöksiä on tehty ja aikanaan sitten pistän vähän lisää settiä tulemaan niistäkin. Kunhan ehdin.
Olo on nyt pitkästä aikaa melkoisen raukeahko ja tyytyväinen. Nyt ei pitkästä aikaa vituta mikään. Sitä täytyy vain osata tehdä päätöksensä ja pysyä niissä kertaalleen.
Monday, January 26, 2009
Things the way I see them..
I think that my life is about cycles. What you leave behind will sooner or later come around.. Just like in that saying "What goes around comes around" etc.
To think about it, this is the way my life has always been: first you find that thing X is bad for you and you try to get away from it - and once you finally get away from it, you just find it staring you straight in the face again sometime later. Things like these don't change, believe me. I've got a dozen examples to show you, but I guess I'm too tired to list even a few of them concerning the cycles.
So, umm.. I've been trying to figure out what to do next with my life. All I know right now is, though, that once I'm finished with that one course at school I'm finished with studying for awhile. I'm gonna get a job of some sort. Don't really care what I do for a living as long as I get paid monthly for it. And I've also considered moving - but currently I just don't know where to. Should I just cut the chase and return back to the south? There would certainly be enough jobs there as of now. On the other hand, though, this place has grown on me in a weird way. Must be because I've settled in quite well.. And god forbid, I've been here for three years soon. Some things kinda do grow on you after awhile.
During the nights I think. I plan for things and formulate schematics in my head about what to do next and what not to do. Going to High School in this country was a mistake. I should've gone to one of those vocational schools and gotten a profession - and by now I'd be working and having a blast earning a monthly salary. Right now being a student sucks big time. But then again, I think students rarely have it that easy anywhere. Maybe I'd be better off if I wasn't here.. Leaving the south so hastily was a really immature choice. I made it in a hurry, and didn't think about the long-term consequences at all. But I do blame myself for it. I was an adult man back then, albeit with poor judgment - but an adult man nonetheless. And I'll bear with the consequences. As a sidenote, a handful of people I know from around here have left Ostrobothnia to move to the south. They keep telling me that there aren't any jobs here. Well, they are kinda right.
To think about it, this is the way my life has always been: first you find that thing X is bad for you and you try to get away from it - and once you finally get away from it, you just find it staring you straight in the face again sometime later. Things like these don't change, believe me. I've got a dozen examples to show you, but I guess I'm too tired to list even a few of them concerning the cycles.
So, umm.. I've been trying to figure out what to do next with my life. All I know right now is, though, that once I'm finished with that one course at school I'm finished with studying for awhile. I'm gonna get a job of some sort. Don't really care what I do for a living as long as I get paid monthly for it. And I've also considered moving - but currently I just don't know where to. Should I just cut the chase and return back to the south? There would certainly be enough jobs there as of now. On the other hand, though, this place has grown on me in a weird way. Must be because I've settled in quite well.. And god forbid, I've been here for three years soon. Some things kinda do grow on you after awhile.
During the nights I think. I plan for things and formulate schematics in my head about what to do next and what not to do. Going to High School in this country was a mistake. I should've gone to one of those vocational schools and gotten a profession - and by now I'd be working and having a blast earning a monthly salary. Right now being a student sucks big time. But then again, I think students rarely have it that easy anywhere. Maybe I'd be better off if I wasn't here.. Leaving the south so hastily was a really immature choice. I made it in a hurry, and didn't think about the long-term consequences at all. But I do blame myself for it. I was an adult man back then, albeit with poor judgment - but an adult man nonetheless. And I'll bear with the consequences. As a sidenote, a handful of people I know from around here have left Ostrobothnia to move to the south. They keep telling me that there aren't any jobs here. Well, they are kinda right.
Tilintekoa
Palattuani armeijasta tiesin että minua ei odottaisi siviilielämän puolella enää mikään. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen näin jälkeenpäin että olin sen vuoden siellä, vaikka kieltämättä henkisesti ja fyysisesti se olikin rankka vuosi. Monet eivät ehkä pidä siitä mitä minä tulen nyt sanomaan, mutta totuus on kai se että olen tyytyväinen siitä että lähdin Aukkiinkin. Kurssilla valittu linja oli fyysisesti raskas, mutta tulipahan siitäkin selvittyä. Fyysinen kestävyys joutui kyllä näin ihan normaalin nuoren miehen kunnolla toisinaan koetukselle, mutta voinpa ainakin sanoa että selvisin siitä. Muutama ei selvinnyt.
En tiedä että kuinka moni epäili minun kykyjäni selvitä vuoden palveluksesta. Itse en kuitenkaan nähnyt siinä lopulta mitään ongelmaa, ja armeijan rutiineihinkin tuli yllättävän äkkiä totuttua. Kyse on kai loppujenlopuksi kyvystä omaksua uuden nk. "kulttuurin" säännöt ja lait mahdollisimman nopeasti jotta voit toimia sen sisässä menestyksekkäästi. Vaikka alussa olikin melko hajottavaa, niin äkkiäkös sitä kaikkeen siihen sotilaalliseen settiin tottui. Armeijassa oli myöskin se hyvin helppoa siviilielämään verrattuna, että siellä oli lopulta kaikki valmiina: ateriat, vaatteet ja pienet päivärahatkin maksettiin vaivanpalkaksi. Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Tällä tolalla asiat harvemmin siviilissä ovat, ellet sitten omaa vahvaa symbioosisuhdetta esim. vanhempiisi, jotka hoitavat sinulle kaiken valmiiksi eteen kuin Manulle illallisen - kuten sanonta kuuluu.
Totta helvetissä minä kaipaan tuollaista elämää. Se on sitä helppoa ja huoletonta elämistä, kun ei tarvitse oikeastaan miettiä mistään mitään ja itse vaan toteuttaa käskettyjä tehtäviään. Joskus on hyvä kokea tällaistakin, sillä itse huolehdin aika pitkälti itse itsestäni nykyään.
Myös armeijassa tuli tavattua monia hyviä tyyppejä. He jäävät varmasti minulle mieleen loppuelämäkseni. Vaikka minulla on useamman puhelinnumerot, ja näenkin heitä toisinaan, niin siltikään en lopullisesti halua tietää mitä heille tapahtui 2.1.09 jälkeen. Minne he menivät? Mitä he tekivät? Missä he asuvat nyt? Miljoona kysymystä miljoonine vastauksineen.
Hmm.. On ollut vaikeaa kotiutua, oikeastaan. Joka päivä armeijassa käydyt tapahtumat tulevat mieleen. Muistan vieläkin sen illan kun ajoimme kotiuttamispäivänä Kajaanista kotiin siinä lomabussissa. Silloin satoi hiukan lunta ja sää oli kylmä - pakkasta oli ilmassa. Olisin mielelläni jäänyt vaikkapa toiseksi vuodeksi sen porukan kanssa palvelukseen, mikäli olisin voinut. Ymmärrän kuitenkin että mikään hyvä ei kestä ikuisesti, ja siksipä onkin vain loogista että armeijani kesti sen vuoden jonka jälkeen loppuelämä pyhitetään siellä koettujen muistojen kultaamiselle. Ei sitä lisäaikaa saa kukaan näissä asioissa.
Siviilissä on ollut jonkin verran vaikeuksia tottua tähän päivärytmiin.. Tuntuu että etsin vieläkin paikkaani. Ei minulla ole oikeastaan mitään tavoitteita tällä hetkellä. Hankin luultavimmin työpaikan, ja sen jälkeen työstä saamallani rahalla hoidan muutaman välttämättömän paheen pois päivänjärjestyksestäni.
Olen ruvennut tosissani harkitsemaan kriisinhallintatehtäviin hakemista. Monet ystävistäni pitävät tätä päätöstä varmasti aivan sairaana, sillä monetkaan heistä eivät ymmärrä armeijaa. Totta puhuen en minäkään sitä ymmärrä, mutta sen tarjoamat palkolliset ulkomaankomennukset kuulostavat todella hyvältä tämän lintukoto-Suomen talouslamaisessa alkukeväässä. Ei minulla ole tässä maassa mitään sellaista mikä sitoisi minut täällä olemiseen, ja YK-hommissa varmaan sitä rahaakin säästyisi jonkin verran pitkällä tähtäimellä. Haluan vielä kokea jonkinlaisen suuren seikkailun ennen kuin "kasvan aikuiseksi", ja haluan omata jotakin kerrottavaa sitten nuoremmille vanhoilla päivilläni. I wanna see the world, man.
En tiedä että kuinka moni epäili minun kykyjäni selvitä vuoden palveluksesta. Itse en kuitenkaan nähnyt siinä lopulta mitään ongelmaa, ja armeijan rutiineihinkin tuli yllättävän äkkiä totuttua. Kyse on kai loppujenlopuksi kyvystä omaksua uuden nk. "kulttuurin" säännöt ja lait mahdollisimman nopeasti jotta voit toimia sen sisässä menestyksekkäästi. Vaikka alussa olikin melko hajottavaa, niin äkkiäkös sitä kaikkeen siihen sotilaalliseen settiin tottui. Armeijassa oli myöskin se hyvin helppoa siviilielämään verrattuna, että siellä oli lopulta kaikki valmiina: ateriat, vaatteet ja pienet päivärahatkin maksettiin vaivanpalkaksi. Asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Tällä tolalla asiat harvemmin siviilissä ovat, ellet sitten omaa vahvaa symbioosisuhdetta esim. vanhempiisi, jotka hoitavat sinulle kaiken valmiiksi eteen kuin Manulle illallisen - kuten sanonta kuuluu.
Totta helvetissä minä kaipaan tuollaista elämää. Se on sitä helppoa ja huoletonta elämistä, kun ei tarvitse oikeastaan miettiä mistään mitään ja itse vaan toteuttaa käskettyjä tehtäviään. Joskus on hyvä kokea tällaistakin, sillä itse huolehdin aika pitkälti itse itsestäni nykyään.
Myös armeijassa tuli tavattua monia hyviä tyyppejä. He jäävät varmasti minulle mieleen loppuelämäkseni. Vaikka minulla on useamman puhelinnumerot, ja näenkin heitä toisinaan, niin siltikään en lopullisesti halua tietää mitä heille tapahtui 2.1.09 jälkeen. Minne he menivät? Mitä he tekivät? Missä he asuvat nyt? Miljoona kysymystä miljoonine vastauksineen.
Hmm.. On ollut vaikeaa kotiutua, oikeastaan. Joka päivä armeijassa käydyt tapahtumat tulevat mieleen. Muistan vieläkin sen illan kun ajoimme kotiuttamispäivänä Kajaanista kotiin siinä lomabussissa. Silloin satoi hiukan lunta ja sää oli kylmä - pakkasta oli ilmassa. Olisin mielelläni jäänyt vaikkapa toiseksi vuodeksi sen porukan kanssa palvelukseen, mikäli olisin voinut. Ymmärrän kuitenkin että mikään hyvä ei kestä ikuisesti, ja siksipä onkin vain loogista että armeijani kesti sen vuoden jonka jälkeen loppuelämä pyhitetään siellä koettujen muistojen kultaamiselle. Ei sitä lisäaikaa saa kukaan näissä asioissa.
Siviilissä on ollut jonkin verran vaikeuksia tottua tähän päivärytmiin.. Tuntuu että etsin vieläkin paikkaani. Ei minulla ole oikeastaan mitään tavoitteita tällä hetkellä. Hankin luultavimmin työpaikan, ja sen jälkeen työstä saamallani rahalla hoidan muutaman välttämättömän paheen pois päivänjärjestyksestäni.
Olen ruvennut tosissani harkitsemaan kriisinhallintatehtäviin hakemista. Monet ystävistäni pitävät tätä päätöstä varmasti aivan sairaana, sillä monetkaan heistä eivät ymmärrä armeijaa. Totta puhuen en minäkään sitä ymmärrä, mutta sen tarjoamat palkolliset ulkomaankomennukset kuulostavat todella hyvältä tämän lintukoto-Suomen talouslamaisessa alkukeväässä. Ei minulla ole tässä maassa mitään sellaista mikä sitoisi minut täällä olemiseen, ja YK-hommissa varmaan sitä rahaakin säästyisi jonkin verran pitkällä tähtäimellä. Haluan vielä kokea jonkinlaisen suuren seikkailun ennen kuin "kasvan aikuiseksi", ja haluan omata jotakin kerrottavaa sitten nuoremmille vanhoilla päivilläni. I wanna see the world, man.
Sunday, January 25, 2009
The Return of The Trouble Man
I just came home from my regular 30 minute run again. It's night.
A few hours ago as I returned, I saw that someone had smashed through the small window located on the door leading outside from my apartment building. What was more disturbing, however, is the fact that there was blood all over the place near the door - and by the looks of it someone had indeed punched his fist right through the glass in an attempt to unlock the door. The door leading outside of the apartment building that I live in is normally locked around 21.00-22.00 PM to early morning hours - it's a pretty standard procedure in Finnish apartment buildings. I'm suspecting that it was that drunk sonofabitch next door who probably smashed his fist through, since the hallway was also full of small drops of blood as he had walked to his apartment after punching through the window on the door and unlocking it from the outside. You got to wonder, though - what kind of a sick sonofabitch smashes a bare fist through a small window? Is he on drugs? Or on booze? Or on perhaps both at the same time!? Anyways, that drunken bastard is scary as hell. A few weeks ago, the police came to fetch that guy in the middle of the night. He had kept his usual ruckus all over his apartment the whole damn night, and I'm beginning to suspect that he was fighting somebody in there or something. Later though, the police showed up and by the sounds that their entrance emitted, that drunken bastard wasn't so willing to be arrested either. I saw the cops hauling his ass out of the front door while he was cuffed. Things were pretty quiet from there on out, but now things have flared up again. The first time the cops showed up, they had two cars! Can you believe that!? Two fucking police cruisers here to arrest that drunkard - which I'm guessing was a safe bet since he was violent as hell.
The sight on the front door is real fucking brutal, I'm telling you. Blood all over the place. That drunk was probably, well, drunk as usual again and had forgotten his keys or something - so he just decided to punch through the goddamn window in order to get in. Did he think he was The Terminator, or something? I mean, you'd think that he would've tried to find a rock or something to smash the window with, but no! He just used his knuckles.
A few hours ago as I returned, I saw that someone had smashed through the small window located on the door leading outside from my apartment building. What was more disturbing, however, is the fact that there was blood all over the place near the door - and by the looks of it someone had indeed punched his fist right through the glass in an attempt to unlock the door. The door leading outside of the apartment building that I live in is normally locked around 21.00-22.00 PM to early morning hours - it's a pretty standard procedure in Finnish apartment buildings. I'm suspecting that it was that drunk sonofabitch next door who probably smashed his fist through, since the hallway was also full of small drops of blood as he had walked to his apartment after punching through the window on the door and unlocking it from the outside. You got to wonder, though - what kind of a sick sonofabitch smashes a bare fist through a small window? Is he on drugs? Or on booze? Or on perhaps both at the same time!? Anyways, that drunken bastard is scary as hell. A few weeks ago, the police came to fetch that guy in the middle of the night. He had kept his usual ruckus all over his apartment the whole damn night, and I'm beginning to suspect that he was fighting somebody in there or something. Later though, the police showed up and by the sounds that their entrance emitted, that drunken bastard wasn't so willing to be arrested either. I saw the cops hauling his ass out of the front door while he was cuffed. Things were pretty quiet from there on out, but now things have flared up again. The first time the cops showed up, they had two cars! Can you believe that!? Two fucking police cruisers here to arrest that drunkard - which I'm guessing was a safe bet since he was violent as hell.
The sight on the front door is real fucking brutal, I'm telling you. Blood all over the place. That drunk was probably, well, drunk as usual again and had forgotten his keys or something - so he just decided to punch through the goddamn window in order to get in. Did he think he was The Terminator, or something? I mean, you'd think that he would've tried to find a rock or something to smash the window with, but no! He just used his knuckles.
Saturday, January 24, 2009
Taistelukalan paluu
Kävin äsken taas lenkillä. Kello tuli kyllä tuolloin jo jotain puoli yksi yöllä, mutta minkäs teet kun päivällä nostelin painoja ja jäin jotenkin sitten koukkuun muun muassa telkkariohjelmien ja Youtubesta musiikkivideoiden katselun väliin.
Yöllä kun kävin juoksemassa normaalin lenkkini, niin huomasin että lyhtypylväiden ympärillä lenteli jotain tunnistamattomia otuksia. Aluksi ajattelin niitä linnuiksi, mutta siihen aikaan yöstä linnut eivät enää lentele pitkin taivaita. Ne olivat lepakoita, ja muutamat niistä olivat aika valtavia. Niiden siipien kärkiväli täytyi olla varmasti ylitse metrin..
Kun lähdin lenkille, naapurissani asuva hämärä mies tuli minua vastaan. Hän näki kerran aivan armeijan lopussa - saattoiko jopa olla viimeisellä lomalla että menin rappuun lomapuku päällä. Hän sitten kertoi että hänen poikansakin oli lähdössä armeijaan vuodenvaihteessa. Tämän jälkeen kyseinen tyyppi alkoi tervehtimään minua, ja itsekin ihan kohteliaisuudesta häntä tervehdin. Tyyppi on varmasti joku eronnut alkoholisti - sillä senpä näköinen hän ainakin on. Tänään kun lähdin lenkille, niin tyyppi ilmestyi taas rappukäytävään ja kertoi vievänsä roskia ulos. Samalla hän jutteli minulle, ja kertoi että hänen poikansa oli tullut ensimmäisille lomilleen kahteen viikkoon tänään. Itse jätin keskustelun melko lyhyeksi, sillä itse halusin juosta lenkin loppuun nopeasti enkä jäädä vaihtamaan kuulumisia tyypin kanssa jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä minun elämäni kanssa. Toivotin hänelle ja hänen pojalleen hyvää jatkoa.
Tilasin myös piruuttani sotilasläänin esikunnasta paperit YK-hommiin hakua varten. En oikeastaan tiedä vielä miksi, mutta mikäli tämä talouslama pahenee, niin voisin olla kiinnostunutkin lopulta lähtemään joksikin aikaa pois tästä maasta. Hakupapereiden mukaan potentiaalinen hakija tarvitsee mm. hyväksytysti suoritetun keskitason kielitutkinnon, josta suoritin aikoinaan lukiossa todistuksen arvoisen merkinnän. Myös varusmiespalveluksen arvosanojen täytyi olla tasolla 'hyvä', jotta koulutukseen pääsisi. Noh, minullahan nämä ovat. Onneksi.
Yöllä kun kävin juoksemassa normaalin lenkkini, niin huomasin että lyhtypylväiden ympärillä lenteli jotain tunnistamattomia otuksia. Aluksi ajattelin niitä linnuiksi, mutta siihen aikaan yöstä linnut eivät enää lentele pitkin taivaita. Ne olivat lepakoita, ja muutamat niistä olivat aika valtavia. Niiden siipien kärkiväli täytyi olla varmasti ylitse metrin..
Kun lähdin lenkille, naapurissani asuva hämärä mies tuli minua vastaan. Hän näki kerran aivan armeijan lopussa - saattoiko jopa olla viimeisellä lomalla että menin rappuun lomapuku päällä. Hän sitten kertoi että hänen poikansakin oli lähdössä armeijaan vuodenvaihteessa. Tämän jälkeen kyseinen tyyppi alkoi tervehtimään minua, ja itsekin ihan kohteliaisuudesta häntä tervehdin. Tyyppi on varmasti joku eronnut alkoholisti - sillä senpä näköinen hän ainakin on. Tänään kun lähdin lenkille, niin tyyppi ilmestyi taas rappukäytävään ja kertoi vievänsä roskia ulos. Samalla hän jutteli minulle, ja kertoi että hänen poikansa oli tullut ensimmäisille lomilleen kahteen viikkoon tänään. Itse jätin keskustelun melko lyhyeksi, sillä itse halusin juosta lenkin loppuun nopeasti enkä jäädä vaihtamaan kuulumisia tyypin kanssa jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä minun elämäni kanssa. Toivotin hänelle ja hänen pojalleen hyvää jatkoa.
Tilasin myös piruuttani sotilasläänin esikunnasta paperit YK-hommiin hakua varten. En oikeastaan tiedä vielä miksi, mutta mikäli tämä talouslama pahenee, niin voisin olla kiinnostunutkin lopulta lähtemään joksikin aikaa pois tästä maasta. Hakupapereiden mukaan potentiaalinen hakija tarvitsee mm. hyväksytysti suoritetun keskitason kielitutkinnon, josta suoritin aikoinaan lukiossa todistuksen arvoisen merkinnän. Myös varusmiespalveluksen arvosanojen täytyi olla tasolla 'hyvä', jotta koulutukseen pääsisi. Noh, minullahan nämä ovat. Onneksi.
Friday, January 23, 2009
Not tonite-
Sweat pours down my face. The snowfall gets thicker and thicker. I can feel my clothes sticking on my sweaty body as I run through the sideroads. The music coming out the earphones of my little MP3-player drums out the huffing and puffing coming out of my mouth. The cold air feels brisky on my face. I look down on the road and run faster. Got to be faster.
I don't really know why I'm running anymore. I guess it's to pass time. However I'm a competetitive person sometimes, and by that I mean that I'm mostly compating against myself. I've always got to run a bit faster - no matter the exhaustion it might create. I think I've lost something like 5kg's by now, but it's hard to tell how much exactly since I don't have one of those scales at home. It's kind of a good thing, because if I'd have a scale then I'd be spent every day looking at it and scaling myself. When a pair of old BDU trousers fit me again, I'm skinny enough again. That's my way of measuring weight-loss, and that's all I've got to say about that.
I don't really know why I'm running anymore. I guess it's to pass time. However I'm a competetitive person sometimes, and by that I mean that I'm mostly compating against myself. I've always got to run a bit faster - no matter the exhaustion it might create. I think I've lost something like 5kg's by now, but it's hard to tell how much exactly since I don't have one of those scales at home. It's kind of a good thing, because if I'd have a scale then I'd be spent every day looking at it and scaling myself. When a pair of old BDU trousers fit me again, I'm skinny enough again. That's my way of measuring weight-loss, and that's all I've got to say about that.
Monday, January 19, 2009
Vuoden synkimmän päivän tyly tilitys
Heräilin tänään joskus kymmenen aikoihin. Joku soitti - numero tosin oli tuntematon, enkä ehtinyt siihen vastaamaankaan. Mieli olisi tehnyt kyllä nukkua vielä pitempäänkin, mutta alan suorastaan saamaan huonoa omaatuntoa mikäli en herää jo kahdeksalta tai viimeistään yhdeksältä. Jopa lomapäivinä armeijasta heräsin melko aikaisin, ja oikeastaan se oli sikäli hyvä että kun heräsi aikaisin niin sai paljon enemmän aikaiseksi. Nyt kun miettii niin armeijassa ruokakin jotenkin täytti vatsaa enemmän verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Unen laatu oli kyllä sitten taas vähän niin ja näin siellä, mutta nälkä ei ainakaan viimeisen 6kk:n aikana päässyt yllättämään.
Tuli tehtyä taas vähän kauppaakin. Yli 100 euroahan sieltä pitäisi taas putkahtaa tilille tulevan viikon aikana, joten toivotaan nyt parasta. Ne rahat ajattelin säästää myöhempää tarvetta varten.
Talvikin jatkaa edelleen olemassaoloaan. Kuulin että Etelässä ei ole lunta paljoa ollenkaan. Täällä taas sitä on jonkin verran, josta minä en itse niinkään välitä. Lumi, talvi, kylmyys, pakkanen.. Pimeys.. Kaikki se on jotenkin todella masentavaa. Armeijassa se oli ehkä pahinta kestää, sillä me liikuimme koko ajan ulkona ja sen kylmyyden ja pimeyden keskellä sitten pyrimme jotenkin elämään.
Viime aikoina opiskelut ovat myös menneet vähän niin ja näin. Jo ennen kuin armeijaan lähdin, niin tiesin että Vaasassa en tulisi enää kovinkaan pitkään jatkamaan. Syynä on kai lähinnä se että ko. aine mitä opiskelen on minulle jokseenkin nyky-ajan tilanteessani tarpeeton, ja lisäksi kyseenalaistan suuresti mahdollisuuteni työllistyä tuon aineen maisterinpapereilla sitten joskus jos valmistun. Lisäksi se tärkein seikka, eli ensivaikutelma ko. aineen opettajista ja koko aineesta oli aikoinaan melkoisen negatiivinen, joka puolestaan sai minut etääntymään siitä jo aivan alussa. Kun oma Tutorikin kertoo että mahdollisuudet työllistymiseen ovat joko opettajan taikka kääntäjän hommissa, niin sitä tietää jo tuolloin aika pitkälti saaneensa tyhjän arvan opiskelipaikakseen. Nyt kun tämä talouslamakin pyörii päällämme, niin olen harkinnut jotakin käytännöllisempää vaihtoehtoa itseni elättämiseksi. Mtyönnän aivan suoraan että kenties lukiokin oli aikoinaan minulle melkoisen väärä vaihtoehto, sillä siitä kaikesta vaivasta ja ponnistelusta jonka näin ko. tutkinnon eteen ei lopulta ole ollut tähän päivään mennessä mitään hyötyä. Totta kai ylioppilastutkinto auttaa mikäli jatkaa jollekin akateemiselle alalle, mutta itse valitsin alani väärin ja sen johdosta sitten olen päätynyt tähän tilanteeseen. Lisäksi loputon opiskelu alkaa kyrsimään. On käyty vaikka mitä alaylä-astetta, lukiota ja vaikka mitä muuta, eikä vieläkään näy loppua millekään. Aina pitäisi vaan siirtyä seuraavalle ja seuraavalle asteelle. Viisi vuotta pitäisi nyt opiskella, jotta saisi jonkun tutkinnon jolla sitten työnsaanti on vähän niin ja näin taas. Enkä myöskään halua miksikään opettajaksi, sillä niillä papereilla voisi lähinnä vain sellaiseksi päästäkin. Olisi aika lamauttavaa ensiksi olla koko elämänsä eri kouluissa, ja lopuksi sitten päätyä kouluun töihin opettajaksi. Ei todellakaan minua varten olevaa settiä.
En oikein vielä tiedä että mitä teen. Jatkan luultavasti nämä muutamat kurssit ainakin loppuun yliopistolla, mutta sitten sen jälkeen etsin jotakin tuottavampaa. Opintotuella ei nimittäin elä, ja samalla jos tekee vielä töitäkin, niin et tule koskaan valmistumaan ajallasi. Ja viisi vuotta kituuttamista on sitäpaitsi aika pitkä aikaväli. En todellakaan aio sellaiseen johtopäätökseen ruveta. Olen väsynyt opiskeluun, olen väsynyt penninvenytykseen ja sen kaiken muun lisäksi olen väsynyt tähän yhteiskunnan luomaan suorituspaineeseen. Totta kai olen epämotivoitunut opiskelija, sillä korkeakoulu-opiskelijan elämä on oikeasti aika helvetin vaikeaa mikäli asuu yksin 400km lähimmistäkään sukulaisista. Se on sellaista jatkuvaa penninvenytystä, valitettavasti. Myönnän kyllä että omaa syytähän se tämä tietenkin on, mutta olisi se ihan kivaa jos joskus tulisi joku vähän vastaankin näissä asioissa.
Tämän tilityksen lisäksi pistän vielä linkin vähintäänkin osuvaan päivän uutiseen. Vaikka uutisessa esiintynyt herra professori yrittikin kovasti hyssytellä että "eihän tällaista nyt suomessa", niin kyllähän nuo uutisen asiat pätivät aivan hyvin tännekin! Ja kyllä tämä nyt aika synkkää aikaa edelleenkin valitettavasti on.
Tuli tehtyä taas vähän kauppaakin. Yli 100 euroahan sieltä pitäisi taas putkahtaa tilille tulevan viikon aikana, joten toivotaan nyt parasta. Ne rahat ajattelin säästää myöhempää tarvetta varten.
Talvikin jatkaa edelleen olemassaoloaan. Kuulin että Etelässä ei ole lunta paljoa ollenkaan. Täällä taas sitä on jonkin verran, josta minä en itse niinkään välitä. Lumi, talvi, kylmyys, pakkanen.. Pimeys.. Kaikki se on jotenkin todella masentavaa. Armeijassa se oli ehkä pahinta kestää, sillä me liikuimme koko ajan ulkona ja sen kylmyyden ja pimeyden keskellä sitten pyrimme jotenkin elämään.
Viime aikoina opiskelut ovat myös menneet vähän niin ja näin. Jo ennen kuin armeijaan lähdin, niin tiesin että Vaasassa en tulisi enää kovinkaan pitkään jatkamaan. Syynä on kai lähinnä se että ko. aine mitä opiskelen on minulle jokseenkin nyky-ajan tilanteessani tarpeeton, ja lisäksi kyseenalaistan suuresti mahdollisuuteni työllistyä tuon aineen maisterinpapereilla sitten joskus jos valmistun. Lisäksi se tärkein seikka, eli ensivaikutelma ko. aineen opettajista ja koko aineesta oli aikoinaan melkoisen negatiivinen, joka puolestaan sai minut etääntymään siitä jo aivan alussa. Kun oma Tutorikin kertoo että mahdollisuudet työllistymiseen ovat joko opettajan taikka kääntäjän hommissa, niin sitä tietää jo tuolloin aika pitkälti saaneensa tyhjän arvan opiskelipaikakseen. Nyt kun tämä talouslamakin pyörii päällämme, niin olen harkinnut jotakin käytännöllisempää vaihtoehtoa itseni elättämiseksi. Mtyönnän aivan suoraan että kenties lukiokin oli aikoinaan minulle melkoisen väärä vaihtoehto, sillä siitä kaikesta vaivasta ja ponnistelusta jonka näin ko. tutkinnon eteen ei lopulta ole ollut tähän päivään mennessä mitään hyötyä. Totta kai ylioppilastutkinto auttaa mikäli jatkaa jollekin akateemiselle alalle, mutta itse valitsin alani väärin ja sen johdosta sitten olen päätynyt tähän tilanteeseen. Lisäksi loputon opiskelu alkaa kyrsimään. On käyty vaikka mitä alaylä-astetta, lukiota ja vaikka mitä muuta, eikä vieläkään näy loppua millekään. Aina pitäisi vaan siirtyä seuraavalle ja seuraavalle asteelle. Viisi vuotta pitäisi nyt opiskella, jotta saisi jonkun tutkinnon jolla sitten työnsaanti on vähän niin ja näin taas. Enkä myöskään halua miksikään opettajaksi, sillä niillä papereilla voisi lähinnä vain sellaiseksi päästäkin. Olisi aika lamauttavaa ensiksi olla koko elämänsä eri kouluissa, ja lopuksi sitten päätyä kouluun töihin opettajaksi. Ei todellakaan minua varten olevaa settiä.
En oikein vielä tiedä että mitä teen. Jatkan luultavasti nämä muutamat kurssit ainakin loppuun yliopistolla, mutta sitten sen jälkeen etsin jotakin tuottavampaa. Opintotuella ei nimittäin elä, ja samalla jos tekee vielä töitäkin, niin et tule koskaan valmistumaan ajallasi. Ja viisi vuotta kituuttamista on sitäpaitsi aika pitkä aikaväli. En todellakaan aio sellaiseen johtopäätökseen ruveta. Olen väsynyt opiskeluun, olen väsynyt penninvenytykseen ja sen kaiken muun lisäksi olen väsynyt tähän yhteiskunnan luomaan suorituspaineeseen. Totta kai olen epämotivoitunut opiskelija, sillä korkeakoulu-opiskelijan elämä on oikeasti aika helvetin vaikeaa mikäli asuu yksin 400km lähimmistäkään sukulaisista. Se on sellaista jatkuvaa penninvenytystä, valitettavasti. Myönnän kyllä että omaa syytähän se tämä tietenkin on, mutta olisi se ihan kivaa jos joskus tulisi joku vähän vastaankin näissä asioissa.
Tämän tilityksen lisäksi pistän vielä linkin vähintäänkin osuvaan päivän uutiseen. Vaikka uutisessa esiintynyt herra professori yrittikin kovasti hyssytellä että "eihän tällaista nyt suomessa", niin kyllähän nuo uutisen asiat pätivät aivan hyvin tännekin! Ja kyllä tämä nyt aika synkkää aikaa edelleenkin valitettavasti on.
Saturday, January 17, 2009
Blast from the past?
Today wasn't exactly the best of days. I went down to Vaasa to start a language course at the university. I've decided to handle it because that way I'll have a paper saying I'm somewhat fluent in Swedish - which in turn might land me a job somewhere. Maybe.
Vaasa was cold again. Going to a lecture wasn't like the best of ideas, but it only lasted for two hours and I kept my mouth shut for the whole time. It sure felt weird to be out there again with the people inside that room. I had that "What The Fuck am I doing Here?"-feeling again. I remember having it a year ago - like when this stuck-up of a teacher started tormenting me about this certain matter I discussed in this blog at that moment. You know, come to think of it, I should've just probably told him to go fuck himself that time, since the university isn't like High-School - You can say pretty darn impolite things there to the teachers if need be. I should've exercised that right that time. Too bad I didn't.
I was beat when I got back from school. I lifted weights for 45 minutes despite my tiredness, though. After that I ate some tasty chicken and Wok-vegetables and finally managed to watch the remaining 10 episodes of Lost's third season on DVD. I'd really like to get back to the series again, although I've heard that they've showed the fourth season here in Finland while I've been at the army. I remember when I bought the 3rd season last october (or something), the same store was already selling the 4th season box there. I didn't buy it, though - I should've since I've just got a terrible addiction to that particular series.
Oh yeah, and then also something else happened.. Which I'm kinda not supposed to mention. The bottom line is, though, that I've already got a new pair of gloves, thank you very much!
Today's song: Tehosekoitin - Pillitä Elli Pillitä
Vaasa was cold again. Going to a lecture wasn't like the best of ideas, but it only lasted for two hours and I kept my mouth shut for the whole time. It sure felt weird to be out there again with the people inside that room. I had that "What The Fuck am I doing Here?"-feeling again. I remember having it a year ago - like when this stuck-up of a teacher started tormenting me about this certain matter I discussed in this blog at that moment. You know, come to think of it, I should've just probably told him to go fuck himself that time, since the university isn't like High-School - You can say pretty darn impolite things there to the teachers if need be. I should've exercised that right that time. Too bad I didn't.
I was beat when I got back from school. I lifted weights for 45 minutes despite my tiredness, though. After that I ate some tasty chicken and Wok-vegetables and finally managed to watch the remaining 10 episodes of Lost's third season on DVD. I'd really like to get back to the series again, although I've heard that they've showed the fourth season here in Finland while I've been at the army. I remember when I bought the 3rd season last october (or something), the same store was already selling the 4th season box there. I didn't buy it, though - I should've since I've just got a terrible addiction to that particular series.
Oh yeah, and then also something else happened.. Which I'm kinda not supposed to mention. The bottom line is, though, that I've already got a new pair of gloves, thank you very much!
Today's song: Tehosekoitin - Pillitä Elli Pillitä
Tuesday, January 13, 2009
No joopa joo ja juupa juu. Eipä tässä nyt mitään kummempaa ole tapahtunut viime kirjoitelman jälkeen. Yöt menevät leffoja katsellessa/pelatessa, ja päivisin kuntoillaan.
Eilen katsoin pitkästä aikaa televisiota. Kun vuoden armeijassa olin, niin tämän legendaarisen 362:n päivän aikana television katselu oli aika vähäistä. Se oli sinänsä helvetin hyvä päätös siinä mielessä, että sitä turhaa telkkarin edessä löhöilyä ei onneksi päässyt koskaan tapahtumaan. Ja kaikkihan me tiedämme että sen löhöilynkin tilalle voi keksiä vaikka mitä muuta tekemistä. No kuitenkin! Eilen katsoin tosiaan pitkästä aikaa telkkaria, ja muistaakseni Subi taisi olla siinä päällä. Telkusta tuli sitten jakso Frendejä, sekä heti sen perään totutusti Simpsoneita. Tämä Frendien jakso oli se sama vanha missä tämä sarjan porukka viettää ystävänpäivää ja synnytysvideot sekaantuvat pornoelokuviin ja sen yliopistoproffan kämpässä asusteleekin hänen raskaana oleva ex-tyttöystävänsä.. Nähty tuokin ainakin kaksi kertaa ennemminkin. Noh, sitten oli Simpsonien vuoro: tällä kertaa jakso kertoi siitä kun Simpsonien koira (pikku-apuri tai jotain?!!?) päätyi kaljatehtaan mannekiiniksi ja sitten joku Bartin huvimaja paloi siinä alussa. Vitutti suunnattomasti katsoa tosiaankin jälleen molempien sarjojen uusintoja taas monennen kerran peräkkäin. Ymmärrän tietysti Frendien uusinnat, mutta Simpsonien uusintojen näyttö kyllä hieman.. Hmm.. "Vaivasi mieltä". Pitäisiköhän myydä telkkari pois? Toisaalta ilman telkkaria ei voisi sitten räveltää Xboxin/PS2:n parissa, että siinä mielessä se olisi kaiketikin aika tyhjä arpa.
Eilen katsoin pitkästä aikaa televisiota. Kun vuoden armeijassa olin, niin tämän legendaarisen 362:n päivän aikana television katselu oli aika vähäistä. Se oli sinänsä helvetin hyvä päätös siinä mielessä, että sitä turhaa telkkarin edessä löhöilyä ei onneksi päässyt koskaan tapahtumaan. Ja kaikkihan me tiedämme että sen löhöilynkin tilalle voi keksiä vaikka mitä muuta tekemistä. No kuitenkin! Eilen katsoin tosiaan pitkästä aikaa telkkaria, ja muistaakseni Subi taisi olla siinä päällä. Telkusta tuli sitten jakso Frendejä, sekä heti sen perään totutusti Simpsoneita. Tämä Frendien jakso oli se sama vanha missä tämä sarjan porukka viettää ystävänpäivää ja synnytysvideot sekaantuvat pornoelokuviin ja sen yliopistoproffan kämpässä asusteleekin hänen raskaana oleva ex-tyttöystävänsä.. Nähty tuokin ainakin kaksi kertaa ennemminkin. Noh, sitten oli Simpsonien vuoro: tällä kertaa jakso kertoi siitä kun Simpsonien koira (pikku-apuri tai jotain?!!?) päätyi kaljatehtaan mannekiiniksi ja sitten joku Bartin huvimaja paloi siinä alussa. Vitutti suunnattomasti katsoa tosiaankin jälleen molempien sarjojen uusintoja taas monennen kerran peräkkäin. Ymmärrän tietysti Frendien uusinnat, mutta Simpsonien uusintojen näyttö kyllä hieman.. Hmm.. "Vaivasi mieltä". Pitäisiköhän myydä telkkari pois? Toisaalta ilman telkkaria ei voisi sitten räveltää Xboxin/PS2:n parissa, että siinä mielessä se olisi kaiketikin aika tyhjä arpa.
Sunday, January 11, 2009
Hot Coffee Mod
For the last five days I've spent my time just watching DVD's. I just finished Ghostbusters 2, and an hour ago continued with Terminator 1. It's kinda fun to spend time watching your favorite childhood movies once in a while. It's kinda funny - I've must've seen both movies a dozen times when I was a kid, but they're still good enough to watch over and over again. On Terminator, though, this one scene struck me real bad: I'm referring to the scene at the start of the movie in which Michael Biehn's character teleports to present day in a sticky alley somewhere in LA. Since he is naked, he immediately sets out to find something to wear - and conveniently finds an alley bum! He takes the bum's trousers as the police arrive to the scene! Hahahaah. DUDE! He took some poor Hobo's pants - I mean, he took a bum's MOTHERFUCKIN' OVERPANTS! Has he got any idea how many times that guy has probably crapped and pissed all over himself!? Those pants must've been soiled to the point in which they possibly couldn't be more soiled anymore. Yet our charismatic hero just takes the pants and runs off - not to mention that he spends the entire movie in those same pants.. Even has sex with that chick and all... Hahahah. That's hilarious, but then again - come to think of it, Biehn's character is from the dark apocalyptic future, right? I bet they don't really get to wash their clothes after the end of the world, now do they? It's still pretty funny, come to think of it.
Anyways, I also lifted weights for about 30 minutes today. Went jogging too - and I took time on how long it took for me to run 2 kilometres - the timer showed 20 minutes and 25 seconds! Must be a new damn record or something. Seriously though, exercising is a good way to pass the time and it's got to be healthy too. Let's hope I can keep up with my training schedule, since I kinda have a plan to "get in top shape" before the summer.
I'd really like to have one of those coffee machines. I've lived on my own for three years soon, and still only have one of them water boiler-things. The last time I was in Helsinki during the Christmas holidays, I thought about finally buying a coffee brewing machine. The very basic ones cost about 30 €, which scared me to death. I am kind of a cheap-ass nowadays, and couldn't bother to spend 30 easy's on a simple coffee brewer. Now, if the pricetag would've said 20 €, then maybe it would've been a completely different of a deal. To hell with it, I guess I'll just stick with the instant coffee-crap for now.
Anyways, I also lifted weights for about 30 minutes today. Went jogging too - and I took time on how long it took for me to run 2 kilometres - the timer showed 20 minutes and 25 seconds! Must be a new damn record or something. Seriously though, exercising is a good way to pass the time and it's got to be healthy too. Let's hope I can keep up with my training schedule, since I kinda have a plan to "get in top shape" before the summer.
I'd really like to have one of those coffee machines. I've lived on my own for three years soon, and still only have one of them water boiler-things. The last time I was in Helsinki during the Christmas holidays, I thought about finally buying a coffee brewing machine. The very basic ones cost about 30 €, which scared me to death. I am kind of a cheap-ass nowadays, and couldn't bother to spend 30 easy's on a simple coffee brewer. Now, if the pricetag would've said 20 €, then maybe it would've been a completely different of a deal. To hell with it, I guess I'll just stick with the instant coffee-crap for now.
Thursday, January 08, 2009
Parallel universe
I swear there's no end to this coldness during this winter. I remember that a few years ago everyone was damned afraid of global warming, and people got all freaked about the coming changes to weather. I kinda started believing in it myself, cause the following winters the weather indeed changed. It wasn't that cold around here anymore, either. So, I was like "cool" - maybe we'll be like California in a few years and can waltz around in shorts during Christmas. I was all for global warming.
But now it turns out that it's been very cold since I got discharged - or as my military pass says "date of mustering out". You've got to dress pretty warmly out there. So much for the big promises of "weather getting warmer even during the winters".
Life's kinda boring at the moment in all aspects. I'm trying to figure out about what to do next. I'm not going to go back to the university for full time, that's for sure. The way that place treated me sucked, and it took me a long time to realize that the subject that I had been studying there had been the wrong choice for me. Infact, coming to this part of the country was the wrong choice. I only came here because of a girl, and since we broke up about nine months ago my presence here has.. Umm.. Been kinda pointless. I've been aching a living though, but not a very comfortable one at that, though.
I suppose I made the wrong choice to begin with. Moving because of a girl. That's one of those mistakes that people make only in love - and I'm willing to admit that I was way much in love to even consider the reality behind it. And the reality behind it was, that relationships don't always last. Infact, in my experience most often than not do they not last. The latest "bigger" relationship I had lasted on-and-off for about five years. But even during that time we broke up at least twice. A wiser man would've probably understood the message after the first break up, but you can't blame a guy for trying, now can you? I thought the relationship was very much worth preserving, but yet again the reality behind it was - That it never was and never would be.
A friend of mine's kinda having the same situation himself. He's also planning to move to another part of the country because of a woman. I told him not to, because it's his first relationship and those sorts of things very rarely have a chance of working out in the long term. He said that he took my advice in a positive way, but was willing to take a chance despite my experiences. I told him to be careful.
On positive news, living here doesn't really bother me that much. I've lived in this part of the country for about three years now, and have settled in quite well, I might say. I've got friends and all, but naturally one has to wonder if things could've turned out better. I mean, I would've liked to study, but not in that place and definitely not that subject. I hate Vaasa.
Anywas, during my time in the army we used to go to the evening leave lasting from 18.00 PM to 22.00 PM. During that time an insane amount of guys would force themselves into the available taxi-cabs and drive to the center of town. This small concentration of bars in Kajaani, known as the "Kuoleman Kuja" (Alley of Death) was the place where all the bars were located neatly beside each other. So, we'd go into the bars and drink, try to chat up the girls there and get their numbers. We also sang Karaoke, and generally just hang out there for three to four hours a night. One of the bars also had Guitar Hero. The only downside to this bar-hopping was, that the bars there usually didn't last that long. The last time I was out on town a few months ago, this one bars called "Blues" had been sacked and some sort of "hippier" bar had replaced it. I guess Blues wasn't attracting the right kind of crowd, although I remember the bartenderess there especially well. She was this cute blond girl, who once told me about how she used to love White Russians (the drink, people!) when she was in her early twenties as I ordered the same drink. Now, I doubt that she was even over twentyfive, but she was definitely older than me. Blues was a nice bar with it's seedy dark atmosphere and all. I really liked it, too bad it was replaced with that more spacy "modern" establishment. The last time I visited that trendier Blues, there was just some bald middle-aged guy there trying to pick up girls. What a disgrace, man.
Anyways, after a night of drinking, the Turkish/Kurdish-owned Pizzeria's were also located in the same alley - where we'd go. So, we'd go and grab a Pizza, Kebab roll etc. to go and then retreat back to the barracks via a cab. I remember when we did this during the warm summer months: the late-afternoon sun gleaming on us as a group of us NCO's just sat outside and drank beer. We discussed a bunch of shit, and everyone had fun. Once I remember we even went to this little park near a lake located smack dab in the middle of Kajaani, and proceeded to drink there. The cops showed up, but they didn't really care about our business - I guess they were looking for regular Hobos and drunkards hanging about town. Not us shiny hopes of the Fatherland just enjoying a night out in town. Those were probably the best times in the army, to tell you readers the truth.
But now it turns out that it's been very cold since I got discharged - or as my military pass says "date of mustering out". You've got to dress pretty warmly out there. So much for the big promises of "weather getting warmer even during the winters".
Life's kinda boring at the moment in all aspects. I'm trying to figure out about what to do next. I'm not going to go back to the university for full time, that's for sure. The way that place treated me sucked, and it took me a long time to realize that the subject that I had been studying there had been the wrong choice for me. Infact, coming to this part of the country was the wrong choice. I only came here because of a girl, and since we broke up about nine months ago my presence here has.. Umm.. Been kinda pointless. I've been aching a living though, but not a very comfortable one at that, though.
I suppose I made the wrong choice to begin with. Moving because of a girl. That's one of those mistakes that people make only in love - and I'm willing to admit that I was way much in love to even consider the reality behind it. And the reality behind it was, that relationships don't always last. Infact, in my experience most often than not do they not last. The latest "bigger" relationship I had lasted on-and-off for about five years. But even during that time we broke up at least twice. A wiser man would've probably understood the message after the first break up, but you can't blame a guy for trying, now can you? I thought the relationship was very much worth preserving, but yet again the reality behind it was - That it never was and never would be.
A friend of mine's kinda having the same situation himself. He's also planning to move to another part of the country because of a woman. I told him not to, because it's his first relationship and those sorts of things very rarely have a chance of working out in the long term. He said that he took my advice in a positive way, but was willing to take a chance despite my experiences. I told him to be careful.
On positive news, living here doesn't really bother me that much. I've lived in this part of the country for about three years now, and have settled in quite well, I might say. I've got friends and all, but naturally one has to wonder if things could've turned out better. I mean, I would've liked to study, but not in that place and definitely not that subject. I hate Vaasa.
Anywas, during my time in the army we used to go to the evening leave lasting from 18.00 PM to 22.00 PM. During that time an insane amount of guys would force themselves into the available taxi-cabs and drive to the center of town. This small concentration of bars in Kajaani, known as the "Kuoleman Kuja" (Alley of Death) was the place where all the bars were located neatly beside each other. So, we'd go into the bars and drink, try to chat up the girls there and get their numbers. We also sang Karaoke, and generally just hang out there for three to four hours a night. One of the bars also had Guitar Hero. The only downside to this bar-hopping was, that the bars there usually didn't last that long. The last time I was out on town a few months ago, this one bars called "Blues" had been sacked and some sort of "hippier" bar had replaced it. I guess Blues wasn't attracting the right kind of crowd, although I remember the bartenderess there especially well. She was this cute blond girl, who once told me about how she used to love White Russians (the drink, people!) when she was in her early twenties as I ordered the same drink. Now, I doubt that she was even over twentyfive, but she was definitely older than me. Blues was a nice bar with it's seedy dark atmosphere and all. I really liked it, too bad it was replaced with that more spacy "modern" establishment. The last time I visited that trendier Blues, there was just some bald middle-aged guy there trying to pick up girls. What a disgrace, man.
Anyways, after a night of drinking, the Turkish/Kurdish-owned Pizzeria's were also located in the same alley - where we'd go. So, we'd go and grab a Pizza, Kebab roll etc. to go and then retreat back to the barracks via a cab. I remember when we did this during the warm summer months: the late-afternoon sun gleaming on us as a group of us NCO's just sat outside and drank beer. We discussed a bunch of shit, and everyone had fun. Once I remember we even went to this little park near a lake located smack dab in the middle of Kajaani, and proceeded to drink there. The cops showed up, but they didn't really care about our business - I guess they were looking for regular Hobos and drunkards hanging about town. Not us shiny hopes of the Fatherland just enjoying a night out in town. Those were probably the best times in the army, to tell you readers the truth.
Tuesday, January 06, 2009
Talvi jatkuu
Tänään ei ole kummempaa tapahtunutkaan. Muutama tyyppi osti minulta taas tavaraa Huuto.netissä, eli toistaiseksi saldo on vähän yli sata euroa parissa päivässä. Ihan hyvin.
Pelailin Fallout kolmosenkin lävitse. Vitutti suunnattomasti sen äkkinäinen lopetus, sillä ko. peli oli kuitenkin sellainen mitä olen odottanut pienen ikäni. Noh, läpi se nyt kuitenkin on ja pysyy. Aloitin Hitman: Blood Moneyn.
Oikeastaan minun tekee mieli pitsaa. Vaikka tiedän että pitsa ei ole minulle terveellistä, ja painojen nostelu + päivittäiset juoksulenkit pitäisi taas aloittaa - niin silti tekee mieli pitsaa. Muutama kuukausi sitten aloitin taas kuntoilun tarkoituksena saada armeijassa Coopperista "hyvä"-tulos. Kävin joka päivä juoksulenkillä n. kahden kuukauden ajan, ja juoksinkin kotiuttamiscooperissa sen hyvän tuloksen. Vähän jos oltaisiin enemmän saatu aikaa harjoitella, niin varmasti oltaisiin se 3000m saatu aikaiseksi. Kesäkuntoon tässä kuitenkin pitäisi ruveta pääsemään, sillä kesäkin on nimenomaan tulossa.
Juon tässä samalla tätä kirjoitellessani Liptonin Persian Earl Grey-teetä. Kahvin makuun pääsin taas valitettavasti armeijassa, ja nyt olisi tarkoitus lopettaa se teellä. Armeijassa Sotkun kahvit munkilla kuin munkilla olivat yleensä aina alle sen euron, joten täytyy myöntää että päivärahat riittivät aika mukavasti useampaankin kahviin päivässä. Muistelisin että olen joskus juonut sellaista kun "Russian Earl Grey"-merkkistä teetä. Siinä taisi olla hiukan sitruunan makua mukana. Samalla soi nyt muuten Radio Rockin Playeri. Biisinä Maj Karman, tai pikemminkin Herra Ylpön "Sata Vuotta". Helvetin hyvä biisi, josta tulee mieleen pari kuukautta sitten pitkästä aikaa ostamani Maj Karman pitkäaikainen klassikko-CD nimellä Sodankylä. Myös levyn nimikkobiisi on aivan helvetin hyvä kappale sinänsä - ja vaikken Sodankylässä armeijaani käynytkään, niin kyllä se muistoja herättää. "Me olimme napapiirin rakastavaiset..."
Päivän biisi: Garbage - Push it
Pelailin Fallout kolmosenkin lävitse. Vitutti suunnattomasti sen äkkinäinen lopetus, sillä ko. peli oli kuitenkin sellainen mitä olen odottanut pienen ikäni. Noh, läpi se nyt kuitenkin on ja pysyy. Aloitin Hitman: Blood Moneyn.
Oikeastaan minun tekee mieli pitsaa. Vaikka tiedän että pitsa ei ole minulle terveellistä, ja painojen nostelu + päivittäiset juoksulenkit pitäisi taas aloittaa - niin silti tekee mieli pitsaa. Muutama kuukausi sitten aloitin taas kuntoilun tarkoituksena saada armeijassa Coopperista "hyvä"-tulos. Kävin joka päivä juoksulenkillä n. kahden kuukauden ajan, ja juoksinkin kotiuttamiscooperissa sen hyvän tuloksen. Vähän jos oltaisiin enemmän saatu aikaa harjoitella, niin varmasti oltaisiin se 3000m saatu aikaiseksi. Kesäkuntoon tässä kuitenkin pitäisi ruveta pääsemään, sillä kesäkin on nimenomaan tulossa.
Juon tässä samalla tätä kirjoitellessani Liptonin Persian Earl Grey-teetä. Kahvin makuun pääsin taas valitettavasti armeijassa, ja nyt olisi tarkoitus lopettaa se teellä. Armeijassa Sotkun kahvit munkilla kuin munkilla olivat yleensä aina alle sen euron, joten täytyy myöntää että päivärahat riittivät aika mukavasti useampaankin kahviin päivässä. Muistelisin että olen joskus juonut sellaista kun "Russian Earl Grey"-merkkistä teetä. Siinä taisi olla hiukan sitruunan makua mukana. Samalla soi nyt muuten Radio Rockin Playeri. Biisinä Maj Karman, tai pikemminkin Herra Ylpön "Sata Vuotta". Helvetin hyvä biisi, josta tulee mieleen pari kuukautta sitten pitkästä aikaa ostamani Maj Karman pitkäaikainen klassikko-CD nimellä Sodankylä. Myös levyn nimikkobiisi on aivan helvetin hyvä kappale sinänsä - ja vaikken Sodankylässä armeijaani käynytkään, niin kyllä se muistoja herättää. "Me olimme napapiirin rakastavaiset..."
Päivän biisi: Garbage - Push it
Monday, January 05, 2009
Flunssa iskee!
Oikeastaan olin kipeänä jo lauantaina, eli kotiuttamispäivän jälkeisenä päivänä. Kurkkukipu ja päänsärky alkoi. Samoin nenä meni tukkoon. Olo oli kuin olisi heliumia pumpattu aivoihin. Groovy.
Katsoin eilen DVD:ltä Indiana Jones ja Kristallikallon Arvoitus (tjsp.) - elokuvan. Minusta oli aika etovaa että 60-vutias Harrison Ford luikki pitkin kaikenmaailman luolastoja etsien jotain Ufojen kalloja kommunistit perässään. What bullshit.
Huuto.netissä joku osti minulta yhden avokelan neljäänkymppiin. Helvetin hyvä juttu. Kunpa vaan ostaisivat lisää tavaraa, niin allekirjoittaneen kukkaronnyörit pullistelisivat seteleistä oikein kivasti. Ja saisi vielä tätä tavaraakin pois kämpästään.
Viime aikoina on myös tullut kuunneltua huomattavasti enemmän suomalaista musiikkia. Ennen en niinkään raaskinut suomalaista, suomeksi laulettua settiä kuunnella - vaan nyt kuitenkin vuoden aikana aika monikin bändi on alkanut kuulostamaan hyvältä. Esim. Eppu Normaali, Don Huonot, Egotrippi, Ultra Bra ja monet muut ovat säännöllisesti vierailleet MP3-soittimessani. Muista kuunnelleeni Eppu Normaalin biisiä "Vuonna 85" lomabussissa useammankin kerran vuoden aikana.
Eilen lähti kuudelta taas lomabussit Kajaaniin. Ajattelin mennä keskustaan katsomaan, vaan en sitten suoraan sanoen raaskinut tehdä sitä flunssan johdosta. Kenties sitten 12. päivä kun uudet Mokkulat lähtevät kohti Kajaania. Hah hah, I was one of them a year ago. Noh.. OHI ON 362!! Jokatapauksessa.
Yöllä tuli myös nähtyä helvetin omituista unta. Ensimmäisessä olin taas normi-kiväärimies jossakin poterossa ja ammuskelin neljänsadan metrin päähän jotakuta toista samaan maastopukuun sonnustautunutta äijää kohti. Rk95 syöksi nopeita, puristavia kertalaukauksia sitä mukaan kun liipaisinta painelin. Näin että vastustajalla oli Apilas (112mm raskas kertasinko) selässään. Pyrin tiputtamaan jätkän mutta sitten jokin välittömässä läheisyydessäni alkoi piipittämään. Tajusin että kyseessä oli paukkupatruunoilla toteutettu harjoitus. Tasi-liivit piippasivat osumaa. Muistan kyllä elävästi polviani vasten hohkaavan kylmyyden maatessani siinä poterossa. Vitunmoinen Vuosanka-syndrooma iskee päälle.
Toisessa unessa sitten oli lähdetty puolestaan ihan oudoille teille. Jahtasin jonkinlaista kalkkunaa pitkin maatalon pihaa iso puukalikka kädessäni. Ilmeisesti kalkkuna oli jotenkin vihamielinen, sillä hutkin sitä halolla mutta se vain nokki minua. Lopuksi se katosi johonkin maanrakoon ja jäin miettimään siihen itsekseni tekosiani. Tämän jälkeen heräsin todellisuuteen - eli siihen että auraaja-auto kolisteli äänekkäästi ikkunan takana pihan puolella. Oli maanantai. The first day of the rest of your life.
Päivän biisi: Maija Vilkkumaa - Totuutta ja Tehtävää
Katsoin eilen DVD:ltä Indiana Jones ja Kristallikallon Arvoitus (tjsp.) - elokuvan. Minusta oli aika etovaa että 60-vutias Harrison Ford luikki pitkin kaikenmaailman luolastoja etsien jotain Ufojen kalloja kommunistit perässään. What bullshit.
Huuto.netissä joku osti minulta yhden avokelan neljäänkymppiin. Helvetin hyvä juttu. Kunpa vaan ostaisivat lisää tavaraa, niin allekirjoittaneen kukkaronnyörit pullistelisivat seteleistä oikein kivasti. Ja saisi vielä tätä tavaraakin pois kämpästään.
Viime aikoina on myös tullut kuunneltua huomattavasti enemmän suomalaista musiikkia. Ennen en niinkään raaskinut suomalaista, suomeksi laulettua settiä kuunnella - vaan nyt kuitenkin vuoden aikana aika monikin bändi on alkanut kuulostamaan hyvältä. Esim. Eppu Normaali, Don Huonot, Egotrippi, Ultra Bra ja monet muut ovat säännöllisesti vierailleet MP3-soittimessani. Muista kuunnelleeni Eppu Normaalin biisiä "Vuonna 85" lomabussissa useammankin kerran vuoden aikana.
Eilen lähti kuudelta taas lomabussit Kajaaniin. Ajattelin mennä keskustaan katsomaan, vaan en sitten suoraan sanoen raaskinut tehdä sitä flunssan johdosta. Kenties sitten 12. päivä kun uudet Mokkulat lähtevät kohti Kajaania. Hah hah, I was one of them a year ago. Noh.. OHI ON 362!! Jokatapauksessa.
Yöllä tuli myös nähtyä helvetin omituista unta. Ensimmäisessä olin taas normi-kiväärimies jossakin poterossa ja ammuskelin neljänsadan metrin päähän jotakuta toista samaan maastopukuun sonnustautunutta äijää kohti. Rk95 syöksi nopeita, puristavia kertalaukauksia sitä mukaan kun liipaisinta painelin. Näin että vastustajalla oli Apilas (112mm raskas kertasinko) selässään. Pyrin tiputtamaan jätkän mutta sitten jokin välittömässä läheisyydessäni alkoi piipittämään. Tajusin että kyseessä oli paukkupatruunoilla toteutettu harjoitus. Tasi-liivit piippasivat osumaa. Muistan kyllä elävästi polviani vasten hohkaavan kylmyyden maatessani siinä poterossa. Vitunmoinen Vuosanka-syndrooma iskee päälle.
Toisessa unessa sitten oli lähdetty puolestaan ihan oudoille teille. Jahtasin jonkinlaista kalkkunaa pitkin maatalon pihaa iso puukalikka kädessäni. Ilmeisesti kalkkuna oli jotenkin vihamielinen, sillä hutkin sitä halolla mutta se vain nokki minua. Lopuksi se katosi johonkin maanrakoon ja jäin miettimään siihen itsekseni tekosiani. Tämän jälkeen heräsin todellisuuteen - eli siihen että auraaja-auto kolisteli äänekkäästi ikkunan takana pihan puolella. Oli maanantai. The first day of the rest of your life.
Päivän biisi: Maija Vilkkumaa - Totuutta ja Tehtävää
Sunday, January 04, 2009
4.1.2009 - Tuli ja jää
Helvetillinen kylmyys jatkuu. Tuntuu että taidan olla flunssassakin, sillä aamulla oli kurkku helvetin kipeä ja karhea - puhumattakaan nenäni tukkoisuudesta. Vituttaa saada kaksi päivää kotiutumisen jälkeen flunssa. Sitä luulisi olevansa elämänsä kunnossa, mutta kun ei niin ei..
Kävin kaupasta ostamasta uudet käsineet, sillä vanhat olivat johonkin kadonneet. Epäilen niiden jääneen ex-tyttöystävi luo, mutta vitutpä minä niitä enää sieltä lähden hakemaan. Samalla tuli ostettua myös uusi "sporttinen" pipo sekä mustat, vähitäänkin sympaattiset "tumput". Syy miksi ostin mustat tumput oli puhtaasti se että armeijassa meillä oli vihreät tumput, ja ne jollain oudolla tavalla kiehtoivat minua. Eli toisin sanoen pidin niitä lapasia hauskoina - lämpimyyden ohella. Muutamaan kertaan teki mieli tehdä hävärit ko. vihreistä lapasista. Muistan pitäneeni niitä myös iltavapailla kaupungilla. Saarakin tykkäsi niistä... Niinh, Saarakin niistä tykkäsi.
Tänään tulee myös telkusta Lostin neljättä kautta. Vituttaa kun ei voi katsoa ihan puhtaasti Spoilereiden välttämiseksi. Hankin onneksi muutama kuukausi sitten Lostin kolmannen kauden boksin Helsingistä siellä käydessäni, joten enää pitää jostain löytää rahat neljännenkin kauden jaksoihin. Which reminds me - muutama jakso kolmatta kautta on vielä katsomatta. Ikävää olla vuosi poissa hyvien sarjojen ääreltä.
Päivän teemakappale: Smashing Pumpkins - 1979
Kävin kaupasta ostamasta uudet käsineet, sillä vanhat olivat johonkin kadonneet. Epäilen niiden jääneen ex-tyttöystävi luo, mutta vitutpä minä niitä enää sieltä lähden hakemaan. Samalla tuli ostettua myös uusi "sporttinen" pipo sekä mustat, vähitäänkin sympaattiset "tumput". Syy miksi ostin mustat tumput oli puhtaasti se että armeijassa meillä oli vihreät tumput, ja ne jollain oudolla tavalla kiehtoivat minua. Eli toisin sanoen pidin niitä lapasia hauskoina - lämpimyyden ohella. Muutamaan kertaan teki mieli tehdä hävärit ko. vihreistä lapasista. Muistan pitäneeni niitä myös iltavapailla kaupungilla. Saarakin tykkäsi niistä... Niinh, Saarakin niistä tykkäsi.
Tänään tulee myös telkusta Lostin neljättä kautta. Vituttaa kun ei voi katsoa ihan puhtaasti Spoilereiden välttämiseksi. Hankin onneksi muutama kuukausi sitten Lostin kolmannen kauden boksin Helsingistä siellä käydessäni, joten enää pitää jostain löytää rahat neljännenkin kauden jaksoihin. Which reminds me - muutama jakso kolmatta kautta on vielä katsomatta. Ikävää olla vuosi poissa hyvien sarjojen ääreltä.
Päivän teemakappale: Smashing Pumpkins - 1979
Homecoming
Linja-auto kiitää eleettömästi kohti pimeää tammikuista iltaa. Hienoinen lumisade sävyttää noin kymmenen matkustajan tietä kohti kotia jossakin päin etelä-pohjanmaata. Ilma on edelleen kylmä, niin kuin se on ollut jo useamman päivän.
Vihdoinkin linjuri pääsee määränpäähänsä. Astun ulos kylmään talvi-iltaan. Heilautan kassini olalleni ja vilkutan eräälle palvelustoverilleni bussin lähtiessä kohti Nurmoa. Kaupungilla on hiljaista. Vain lumisade ja kylmä ilma siivittävät paluutani. Uskomatonta että tästä samasta paikasta lähdettiin kohti Kajaania vuosi sitten. 362 kunnian päivää sitten.. Vittu.
Kävelen kohti asuntoani. Kaupungilla on edelleen hiljaista. Kassini roikkuu laiskasti olalla pienehkö "OHI ON 362"-tarra kiinnitettynä sen kylkeen. Tunnustelen takkini rintataskua: siellä se vieläkin on. Ostin nimittäin itselleni ensimmäistä kertaa sikarin - mielessä tietenkin polttaa ensimmäistä kertaa elämässäni voitonsikari. Minulla ei tietenkään ole sytkäriä tai tulitikkujakaan, sillä en polta. Sauhuttelu saa luvan odottaa.
Saavun kotiini. Rappukäytävässä on hiljaista. Kaivelen laukkuani hetken, sillä en löydä heti ja välittömästi avaimiani. Tuohtuneena avaan oven asuntooni ja livahdan sisään. Ummehtunut, tuulettamaton kämppäni haisee juuri sille miltä sen pitääkin: paikalta jossa ei ole pahemminkaan liikuttu vuoden aikana. Avaan ikkunan tuulettaakseni. Heitän kassin sängylleni ja totean hiljaa "honey, I'm home". Vain ontto kaiku vastaa minun olevan edelleenkin yksin kämpässäni. Ripustan vaatteeni naulakkoon, mutta otan sikarin takin povitaskusta ja noudan paketin tulitikkuja pienestä laatikosta. Astun parvekkeelle. Kuuntelen hiljaista yön ääntä kylmässä illassa ja sytytän sikarin. Vedän siitä muhkeat savut keuhkoihini ja nautin sen tuomasta koko vartaloa koskettelevasta hyvänolon tunteesta.
On vaikeaa tulla takaisin. Vuosi poissa siviilielämästä ja kaikesta sen tuomasta muutamaa pilkahdusta lukuunottamatta ovat olleet vaikeita. Oikeastaan olen asunut enimmäkseen Kajaanissa yhden vuoden. Käynyt lävitse sen yöelämän, pitsapaikat, baarit ja kaupat. Siellä on ollut kaikki se millä on ollut väliä vuodelle 2008. Saavuttuani kotiini en tiedä mitä mistäkin pitäisi enää ajatella. Joku kutsui Kainuuta mm. "pohjattoman negatiivisuuden maakunnaksi", mutta itselläni sieltä on vähän erilaisempaa kokemusta. I had fun there.
Poltettuani sikarin istahdan pöydän ääreen. Tutkiskelen saamaani sotilaspassia ja palvelustodistusta. Paperit ovat keskitasoa parempia - Cooper-tuloskin oli tasolla "hyvä". Olen yllättynyt mutta samalla tyytyväinen saamiini papereihin. Mietin hetken minkälaista hommaa näillä saisi puolustusvoimien leivissä. Hetken jopa mietin aikaisemmassa tilanteessa että jäisin sopimussotilaaksi - mutta kuten Apocalypse Now:ssakin todettiin "When I was here, I wanted to be there; when I was there, all I could think of was getting back into the jungle".
Kaksitoista kuukautta sitten minulla oli vielä elämä. Lähdin armeijaan ja menin Aukkiin - muutama viikko tämän jälkeen tyttöystävän kanssa tuli sitten aika out of the blue-tilanteessa ero. Yhden viikonlopun minua tuo tapahtuma suretti, mutta sen jälkeen en ole oikeastaan uhrannut asialle sen kummemmin mietintää ja aikaa. It don't mean nothing anymore.
Juuri kotiutessani iski myös tämä globaali talouslama. "Tyypillistä", ajattelin ääneen siitä kuultuani. Mietin hetken jopa kokonaan maan vaihtamista toiseen. Monet armeijakavereistani lähtivät kaukoitään etsimään itseään vuoden palveluksen jälkeen. Itse en sitä tekisi monestakaan syystä: päällimmäisenä kai taloudelliset seikat. Turha opintolaina pitää maksaa pois. Töitä saatava.
Näillä puitteilla alkaa siis vuosi 2009.
Saturday, December 15, 2007
Kuviot vaihtuu
Tämä tulee nyt olemaan viimeinen postaukseni tämän blogi-osion sisäpuolelle vähään aikaan. Kuten olen jo viime kuukausien mittaan ilmoitellut, niin armeija tässä alkaa hurahtelemaan käyntiin hyvinkin pian. Täten myös elämänkulun raportointi siirtyy täältä pääblogista tuonne uuden sivublogin, eli Dalleerin Sotapäiväkirjan puolelle. Vähän harmittaa tuo nimeke, mutta kun mitään kovinkaan korkealentoista en siihen nimeksi keksinyt, ja suoraan sanoen tuokin nimi näyttää edustavan aika normaalia standardia armyblogi-nimistöjen keskuudessa. Päivittäkää kuitenkin, te potentiaaliset lukijat, kirjanmerkit ja linkkilistat uudempaan kuntoon tämän myötä. Ja vielä semmoinenkin tieto, että (toinen) suora linkki sotapäiväkirjaan löytyy tuosta teidän oikealtanne (tai sitten monitorin paikasta riippuen vaihtoehtoisesti vasemmalta). Ja kuten varmasti arvaatte, niin tuon blogin sisältö tulee vain ja ainoastaan keskittymään armeija-ajastani jauhamiseen, sillä siihenhän se on pyhitettykin.
Tämä blogi tulee siis päivittymään seuraavan kerran 6-12kk:n päästä, ellei sitten tietenkin jotakin todella erikoista tule vastaan. Siitäkin tullaan kuitenkin ilmoittamaan.
Näkemisiin ja hyvät joulut.
Tämä blogi tulee siis päivittymään seuraavan kerran 6-12kk:n päästä, ellei sitten tietenkin jotakin todella erikoista tule vastaan. Siitäkin tullaan kuitenkin ilmoittamaan.
Näkemisiin ja hyvät joulut.
Friday, November 09, 2007
RIP victims of Jokela High School Massacre
I might be a generally unpleasant and unlikable fellow, but I am certainly not impervious to the pain and suffering of others. Especially innocent people.
May all the relatives and family of those affected by this tragedy be comforted.
May all the relatives and family of those affected by this tragedy be comforted.
Friday, September 28, 2007
Elämä on nykyisin niin jumittavaa ettei enää ehdi/jaksa kirjoitella tätäkään kovinkaan paljolti. Nytpä on kuitenkin kaiketi aika hieman kunnostautua, ja heittää ilmoille oikein kunnolliset päivitykset elämän tapahtumista.
Armeijaan on aikaa pian vain kaksi kuukautta ja seitsemän päivää. Palveluspaikkani on vielä aika auki, vaan toivoisin edelleen pääseväni siihen Lentosotakoulun hommaan ihan lyhyiden matkojenkin johdosta. Epäilenpä kuitenkin onneni kääntyvän, sillä minua ennen LentoSK:hon otetaan varmasti kymmenkertaisesti enemmän pätevämpiä tyyppejä. A grunt will always be a grunt.
Opiskelukin heittää taas vähän niin ja näin. En suoraan sanoen enää usko palaavani yliopistolle armeijan jälkeen, sillä suoraan sanoen olen lopen kyllästynyt jokseenkin aika päämäärättömältä tuntuvaan opiskeluun. Myös tämän päämäärättömyyden sivutuotteena ilmenevään nk. "penninvenytykseen" alan minäkin jo vähän leipääntyä, enkä suoraan sanoen halua enää olla koko ajan pyytämässä varoja vanhemmiltanikaan erinäisiin elämän välttämättömyyksiin. Hävettää olla mukamas kovinkin 'itsenäinen' nuori aikuinen, joka on kuitenkin ihan yhtä riippuvainen vanhempiensa rahallisesta tuesta kuin ennen kotoa poismuuttoakin. Siltikään en kadu mitään, vaan olen päättänyt hommata jonkinlaisen työn viimeistään armeijan jälkeen. Suurin osa kavereistani jakaa lehtiä, ja kuulemani mukaan tälläkin paikkakunnalla voisi moista työtä saada ihan kohtuullisestikin. Eräs puolituttukin aloitti täällä eilen varhaisjakelu-uransa. Ja hyvin näyttää pyörivän. Ja minä muuten pidän vieläpä yötöistäkin.
Työnteko näyttää nyt tällä hetkellä huomattavasti tuottoisammalta hommalta kun koulunpenkillä nysvääminen. Ja tämä ihan sen takia, että ala jota yliopistolla opiskelin ei oikeastaan ollutkaan sitten pitemmällä tähtäimellä minun juttuni. Eipä silti, ei se minua mitenkään yllättänytkään. Minun motivaationi ovat siis aika paljolti toisaalla. Ja mikä parasta, elämän kiertokulku on osoittanut työnteon vaan kannattavan enemmän: suurin osa ystävistäni tekee tavalla jos toisella töitä tällä hetkellä, ja hyvin ainakin näyttävät tulevan toimeen. Minä taas mukamas "hyödyllisesti" opiskelen, eli saan päättää että ostaako tänään puuroa vaiko kenties puuroa, ja vieläpä itkeä täysin surkeaa ja jatkuvasti tankkausta vailla olevaa rahatilannettani vanhemmilleni. Ja paskat, minä haluan jäädä eloon, enkä nauttia jostakin olemattomasta tittelistä joka ei kuitenkaan tuo minulle mitään hyödykettä kuin vasta vuosien päästä. Ja jos nyt silloinkaan.
Tänne on kuulemma avattu eilen Tokmanni-ketjun myymälä. Voisin käydä sen tarkistamassa, sillä en edes tiedä että minkä alan kamaa ne myyvät, saatika sitten että olisin koskaan sellaisessa käynyt. Jälleen kerran eräät puolituttuni olivat kuulemma saaneet sieltä jonkinlaisen kymmeniä euroja maksaneen lautapelin euron hintaan jonkinlaisen avajaistarjouksen yhteydessä.
Armeijaan on aikaa pian vain kaksi kuukautta ja seitsemän päivää. Palveluspaikkani on vielä aika auki, vaan toivoisin edelleen pääseväni siihen Lentosotakoulun hommaan ihan lyhyiden matkojenkin johdosta. Epäilenpä kuitenkin onneni kääntyvän, sillä minua ennen LentoSK:hon otetaan varmasti kymmenkertaisesti enemmän pätevämpiä tyyppejä. A grunt will always be a grunt.
Opiskelukin heittää taas vähän niin ja näin. En suoraan sanoen enää usko palaavani yliopistolle armeijan jälkeen, sillä suoraan sanoen olen lopen kyllästynyt jokseenkin aika päämäärättömältä tuntuvaan opiskeluun. Myös tämän päämäärättömyyden sivutuotteena ilmenevään nk. "penninvenytykseen" alan minäkin jo vähän leipääntyä, enkä suoraan sanoen halua enää olla koko ajan pyytämässä varoja vanhemmiltanikaan erinäisiin elämän välttämättömyyksiin. Hävettää olla mukamas kovinkin 'itsenäinen' nuori aikuinen, joka on kuitenkin ihan yhtä riippuvainen vanhempiensa rahallisesta tuesta kuin ennen kotoa poismuuttoakin. Siltikään en kadu mitään, vaan olen päättänyt hommata jonkinlaisen työn viimeistään armeijan jälkeen. Suurin osa kavereistani jakaa lehtiä, ja kuulemani mukaan tälläkin paikkakunnalla voisi moista työtä saada ihan kohtuullisestikin. Eräs puolituttukin aloitti täällä eilen varhaisjakelu-uransa. Ja hyvin näyttää pyörivän. Ja minä muuten pidän vieläpä yötöistäkin.
Työnteko näyttää nyt tällä hetkellä huomattavasti tuottoisammalta hommalta kun koulunpenkillä nysvääminen. Ja tämä ihan sen takia, että ala jota yliopistolla opiskelin ei oikeastaan ollutkaan sitten pitemmällä tähtäimellä minun juttuni. Eipä silti, ei se minua mitenkään yllättänytkään. Minun motivaationi ovat siis aika paljolti toisaalla. Ja mikä parasta, elämän kiertokulku on osoittanut työnteon vaan kannattavan enemmän: suurin osa ystävistäni tekee tavalla jos toisella töitä tällä hetkellä, ja hyvin ainakin näyttävät tulevan toimeen. Minä taas mukamas "hyödyllisesti" opiskelen, eli saan päättää että ostaako tänään puuroa vaiko kenties puuroa, ja vieläpä itkeä täysin surkeaa ja jatkuvasti tankkausta vailla olevaa rahatilannettani vanhemmilleni. Ja paskat, minä haluan jäädä eloon, enkä nauttia jostakin olemattomasta tittelistä joka ei kuitenkaan tuo minulle mitään hyödykettä kuin vasta vuosien päästä. Ja jos nyt silloinkaan.
Tänne on kuulemma avattu eilen Tokmanni-ketjun myymälä. Voisin käydä sen tarkistamassa, sillä en edes tiedä että minkä alan kamaa ne myyvät, saatika sitten että olisin koskaan sellaisessa käynyt. Jälleen kerran eräät puolituttuni olivat kuulemma saaneet sieltä jonkinlaisen kymmeniä euroja maksaneen lautapelin euron hintaan jonkinlaisen avajaistarjouksen yhteydessä.
Sunday, September 09, 2007
Pala tämänhetkistä viisautta:
All your sanity and wits they will all vanish
I promise, it's just a matter of time...
I promise, it's just a matter of time...
Friday, August 24, 2007
24,8,2007
I bought an X-Box 360 about a week ago. I also got three games for it: Dead Rising, Tomb Raider Legend and Need For Speed: Carbon. The machine's been great, although additional games do cost alot.
The summer's still proceeding well here. It doesn't really feel like autumn at the moment, although if I had been asked the same question about a month ago, I would've probably stated otherwise. It rained about half of time time here for a few months, but towards the end of the summer, the weather has considerably cleared - and we've even had a long period of warm weather and clear skies.
I have to go back to the university in about a week. Don't really feel like it, to tell you the truth. And just so happens, I can only study there for three months until the army drafts me for at least six months. Although, it's not like I'd be able to study much there anyway this year, since my motivation for all that bullshit over there combined with this anxiousness over my military service aren't a good mixture to begin with. I guess I'll just try to do what I can over at the university, but I'm not motivated enough to try and really outperform myself.
I'm also trying to get a job of some sort from this place. The choices aren't too breath-taking, but at this moment I'll try anything short of working in a food store. I just really need the money, since just the sheer cost of living in this country is too much for a low-life student like me. And I'm pretty tired of being constantly out of money, too.
I've also drawn plans for moving out of Kauhava. This place is nice enough, but the neighbouring city of Seinäjoki just offers alot more - and the cost of living there might be slightly cheaper than here. I've decided, if possible, to move out of Kauhava next spring - right after being discharged from the army. Hopefully this plan will work, since I'd really love to move out of Kauhava as soon as possible. We shall see how this plan plays itself out, however.
The summer's still proceeding well here. It doesn't really feel like autumn at the moment, although if I had been asked the same question about a month ago, I would've probably stated otherwise. It rained about half of time time here for a few months, but towards the end of the summer, the weather has considerably cleared - and we've even had a long period of warm weather and clear skies.
I have to go back to the university in about a week. Don't really feel like it, to tell you the truth. And just so happens, I can only study there for three months until the army drafts me for at least six months. Although, it's not like I'd be able to study much there anyway this year, since my motivation for all that bullshit over there combined with this anxiousness over my military service aren't a good mixture to begin with. I guess I'll just try to do what I can over at the university, but I'm not motivated enough to try and really outperform myself.
I'm also trying to get a job of some sort from this place. The choices aren't too breath-taking, but at this moment I'll try anything short of working in a food store. I just really need the money, since just the sheer cost of living in this country is too much for a low-life student like me. And I'm pretty tired of being constantly out of money, too.
I've also drawn plans for moving out of Kauhava. This place is nice enough, but the neighbouring city of Seinäjoki just offers alot more - and the cost of living there might be slightly cheaper than here. I've decided, if possible, to move out of Kauhava next spring - right after being discharged from the army. Hopefully this plan will work, since I'd really love to move out of Kauhava as soon as possible. We shall see how this plan plays itself out, however.
Friday, July 27, 2007
Varainkeruujuhla
Siinäpä tuo nyt sitten olisi. Uusi hankintalistan kärkisijoitus.
Eli X-Box 360:n olen päättänyt hankkia kunhan kiireiltäni ehdin. Tällä hetkellä minulla on jo nk. "rahat kädessä" moiseen laatikkoon, vaan miettimisaikaa tarvitaan sen verran, että pitääkö lähteä Vaasaan vaiko Seinäjoelle asti moista hakemaan. Syy miksi olen päätynyt X-Boxiin on se, että minulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään konsolia, ja tämä laatikko tässä on täynnä mitä kiinnostavampia pelejä. Vaikka PS2 on melkein puolet halvempi kuin X-Box 360, niin onhan se nyt kiva tämmöinenkin vehje hankkia - ainakin pelitarjonta näyttää olevan ihan mielenkiintoista tasoa. Lisälaitteista puhumattakaan.
Tällä hetkellä olen taas Huuto.netin puolella aloittanut tekemään kauppaa oikein kunnolla. Täytyy sanoa, että jo kolme todella sievoista kauppaa on tullut iskettyä. Näillä rahoilla mitä saan huutiksen kaupoista olisi tarkoitus rahoittaa niin monta peliä X-Boxille kuin mahdollista. Toivotaan siis että ihmiset oikein törsäävät kohteisiini. Täytyy kyllä myöntää, että pieni himohan se olisi ostaa myös PS2:kin samaan syssyyn - tuon verran rahaa kun nimittäin jää minulle aina ylitse opintotuistakin kuukausittain. Eihän sitä tosiaan tiedä, että jos vaikkapa sen PS2:nkin ostaisi, tosin ei kyllä vielä samaan aikaan X-Boxin kanssa. PS2 saa nyt vähän aikaa odotella.
Olen tehnyt myöskin listaa peleistä, joita pitäisi X-Boxille hankkia. Tällä hetkellä listalla taitaa olla about seuraava:
Dead Rising (kun zombieista ja ruohonleikkureista on kyse, niin tämä on pakollinen ostos!)
Grand Theft Auto: San Andreas (PC:lle en ainakaan tätä vielä raaski ostaa - ja X-Boxille se on kuulemma myöskin tätä nykyä halpa)
Grand Theft auto IV (tämän hankkimisen syitä ei edes tarvitse perustella)
Canis Canem Edit (kunhan tämä X-Boxille tulee)
Saints Row (kuulemma joku GTA-klooni)
Gun (kuulostaa ihan kivalta)
Hitman-Blood Money (Herra 47 jaksaa salamurhata tiensä suoraan sydämeeni!)
Tomb Raider - Legend (pitkään aikaan en ole Tomb Raidereitakaan pelaillut!)
Condemned (hauskaa sarjamurhausta!?)
Rahat pitäisi siis näille kaikille keräillä. Uskon että ihan ensialkuun en varmasti voi ostaa kuin ihan muutaman, mutta tarkoitushan se onkin, että nämä keräillään hiljalleen kokoon!
Monday, July 16, 2007
Peruskoulun päättötodistus- testi
No johan on ajat muuttuneet !
Selailin tuossa Helsingin Sanomien sivuja, ja sieltä sitten löytyi tällainen testi. Täytyy kyllä sanoa, että mikäli peruskoulu olisi ollut noinkin yksinkertainen - ja helposti arvioitavissa niin... Niin... Hmm... Tuota.. Olisivatkohan asiat niinkään muuttuneet ?
No kuitenkin, tässäpä ovat minun tulokseni "läpäisisitkö peruskoulun?" - testistä:
PERUSKOULUN PÄÄTTÖTODISTUS
Äidinkieli..................... 8
Englanti....................... 9
Ruotsi......................... 8
Matematiikka.................. 10
Fysiikka ja kemia.............. 9
Biologia ja maantieto.......... 8
Historia ja yhteiskuntaoppi... 10
Elämänkatsomustieto............ 8
Liikunta ja terveystieto...... 10
Musiikki....................... 9
Kotitalous..................... 7
Käsityö: tekninen työ.......... 8
Kuvataide...................... 6
Käytös ja huolellisuus......... 9
Keskiarvo.................... 8,5
SYK kutsuu?? Ja btw:nä näkee kyllä, että tämän todistuksen saanut toisesta todellisuudesta saapunut minä on kyllä ollut lähes kaikessa aivan käänteisen arvosanan saanut henkilö kuin minä tuolloin aikanaan. Tuo liikunnan numero näyttää kyllä menneen sikäli aika hyvin, että kymmenen punnerruksen tekeminen ei kyllä tehnyt minulle tiukkaakaan - olisivat pistäneet tekemään enemmän ! Ha-haah !
Matematiikassa näytänkin sitten aivan täydellisesti ylittäneen itseni. Mikäli tuo olisikin totta,
niin saattaisin olla toiminut hiukan toisenlaisesti hiukan toisenlaisissa tilanteissa kuin nyt. Eipä silti, kyseinen testihän oli todella hauska - lisää tällaisia !
Kiitos ja kuittaus tähän loppuun !
Selailin tuossa Helsingin Sanomien sivuja, ja sieltä sitten löytyi tällainen testi. Täytyy kyllä sanoa, että mikäli peruskoulu olisi ollut noinkin yksinkertainen - ja helposti arvioitavissa niin... Niin... Hmm... Tuota.. Olisivatkohan asiat niinkään muuttuneet ?
No kuitenkin, tässäpä ovat minun tulokseni "läpäisisitkö peruskoulun?" - testistä:
PERUSKOULUN PÄÄTTÖTODISTUS
Äidinkieli..................... 8
Englanti....................... 9
Ruotsi......................... 8
Matematiikka.................. 10
Fysiikka ja kemia.............. 9
Biologia ja maantieto.......... 8
Historia ja yhteiskuntaoppi... 10
Elämänkatsomustieto............ 8
Liikunta ja terveystieto...... 10
Musiikki....................... 9
Kotitalous..................... 7
Käsityö: tekninen työ.......... 8
Kuvataide...................... 6
Käytös ja huolellisuus......... 9
Keskiarvo.................... 8,5
SYK kutsuu?? Ja btw:nä näkee kyllä, että tämän todistuksen saanut toisesta todellisuudesta saapunut minä on kyllä ollut lähes kaikessa aivan käänteisen arvosanan saanut henkilö kuin minä tuolloin aikanaan. Tuo liikunnan numero näyttää kyllä menneen sikäli aika hyvin, että kymmenen punnerruksen tekeminen ei kyllä tehnyt minulle tiukkaakaan - olisivat pistäneet tekemään enemmän ! Ha-haah !
Matematiikassa näytänkin sitten aivan täydellisesti ylittäneen itseni. Mikäli tuo olisikin totta,
niin saattaisin olla toiminut hiukan toisenlaisesti hiukan toisenlaisissa tilanteissa kuin nyt. Eipä silti, kyseinen testihän oli todella hauska - lisää tällaisia !
Kiitos ja kuittaus tähän loppuun !
Parasta tässä ja nyt
Viime aikoina on kyllä satanut aivan kamalasti. En muista yhtäkään päivää milloin vettä ei olisi tullut joko todella paljon tai todella todella paljon. Ikävää kun ei oikein voi mennä uloskaan - ja tämänpä takia pääasialliset harrastukseni ovatkin olleet pelaaminen ja parran kasvattaminen. Sisälläkin voi olla tietty ihan kivaa.
Simcity 3000 on kyllä jokseenkin ikävä peli. Siinä olisi älyttömästi potentiaalia - vaan sen ainoa heikkous onkin siinä, ettei siihen ole varsinaisesti laitettu minkäänlaista "loppumaton raha" - koodia. Muutama väliaikaisesti rahan loppumisen ratkaiseva koodi kyllä löytyy, vaan kaupungin kasvaessa minulta jostain syystä aina loppuu rahat siksi että menot ovat suuremmat kun tulot. Konkurssiin päättyy vähän jos jonkinlainenkin kyläpahasen alku.
Olen päättänyt pistää hankintalistani kärkeen Simcity 4:n. Olen sitä erään sukulaiseni luona pelaillut aika paljonkin, ja nyt suoraan sanoen harmittaa etten ole hankkinut peliä itselleni. Myös tämä Rush-Hour pitäisi varmasti hankkia - se kun on nimittäin ihan ilmeisesti hyödyllinenkin lisäosa peliin. Simcity 4:ssa voi myös kuulemma tunkea omat Siminsä kyseiseen kaupunkiin sekoilemaan - vaikka kuulemma vuorovaikutus voikin olla aika pientä. Eipä silti, olisihan tuo tietty ihan jännää katsella että miten esimerkiksi legendaariset Herra Tynnyri ja Jorma Kokkeli selviäisivät kaupungissani. Puhumattakaan Tri. Streichesniffistä, tuosta kaksinaismoralististen grillijuhlien organisaattorista.
Eilen kun oli vielä edes jotenkin lämmin päivä, niin loikoilin tuossa parvekkeella Mango-mehua juoden ja vanhoja Trivial Pursuit-pelin kysymyksiä pohtien. Jostain syystä tyhmyys taisi iskeä, sillä muutamat kysymykset olivat niin ällöttävän vaikeita, että rupesin heittämään yhtä älyttömiä vastauksiakin niihin. Arvatenkaan jokaiseen urheilukysymykseen naishiihtäjistä ei suinkaan ole vastauksena "Nörssö Tamanen", vaan sen huutaminen parvekkeella yksin hysteerisesti nauraen päälle on kyllä joskus älyttömän terapeuttista toimintaa. Mieleen välittömästi tulvahtaakin eräät yläasteella historian tunnilla pidetyt tietokilpailut, joissa minä joukkoeeni kanssa heitimme tuota vastausta koko ajan ilmoille - toinen vakiomme oli että "Pohjois-Korean Demokraattinen Kansantasavalta" oudolla aksentilla lausuttuna. Tuolloinen historianopettajamme, joka oli muuten tosi mukava tyyppi, ei kylläkään oikein ymmärtänyt vitsiämme. Huonoina muistoina voitakoon kuitenkin todeta, että kyseinen tyyppi pisti minut myös kerran tekemään esitelmän RKP:sta - eli tuosta viheliäisestä vähemmistökielen lobbaamispuolueesta.
Ja nyt kun ruvetaan saapumaan harmaille historian aromaille, niin täytyy muistuttaa eräästä todella ansiokkaasta artista - joka taisi ikävä kyllä kuolla kupsahtaa tässä muutama vuosi sitten. Kyseessä on nimittäin Captain Jack (ei Sparrow - prkl !) , tuo älyttömän amis-eurotekno-sukupolven sanansaattaja. Muistan tunteeni eräänlaista surunomaista tunnetta muutama vuosi sitten kun sain kuulla Captain Jackin kuolleen. Moinen tyyppi oli aika erinomainen parodia ehkäpä juuri itsestään - tai jonkinlaisesta militaris-fasistisesta tanssikoneesta. No, oli miten oli, kyseinen tyyppi kuuluu kyllä lapsuuden musiikkimakuun. R.I.P. Captain Jack !
Toinen erikoinen tyyppi oli myös muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla saapunut Dr. Bombay. Muistan ostaneeni tyypin levynkin, ja tuollahan se on edelleen CD-hyllyssäkin istumassa. En voi suoraan sanoen ymmärtää, että miksi Intialaiset julistivat jonkinlaisen yleisen kirouksen tätäkin hemmoa vastaan - todella onnistunut tyyppi ! Ja varmana toi sekoiluillaan Intialaisillekin jonkinlaista rahaa kirstuun. Ja täytyy sanoa, että jotakin vaikutustahan Dr. Bombayllähän on täytynyt olla minuunkin, kun muistan "Calcutta" - biisin sanatkin ulkoa ja nähtyäni sen videon Youtubesta, rupesi kummasti laulattamaan.
Hitto,
I AM A TAXIDRIVERMAN ! I DRIVE MY TAXI IN CALCUTTA !!!
JEES !! BRING BAACK DR.BOMBAY !
Ja sitten vähän kovia lyricsejä:
One day when I got hungry I sold the wooden house
Thad to visit uncle Gandhi who lives in Calcutta town
Uncle Gandhi is rich he's a taxidriverman
And I know that he will help me as much as he can
A taxidriverman is what I want to be
But there are no customers who want to ride with me
I don't know why it could be that I'm almost blind
But every street in Calcutta I can find
Calcutta, I am a taxidriver in
Calcutta, I drive my little taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, I am a taxidriverman
I love to drive the taxi I like it very much
Even though I have no license I always find the clutch
I can drive without my hands I can drive without my feet
And I have no problem keeping taxi on the street
Calcutta, I am a taxidriver in
Calcutta, I drive my little taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, I am a taxidriver in
Calcutta, I drive my little taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, I am a taxidriverman
I am a taxidriverman
Jees !
Rock on !!
Simcity 3000 on kyllä jokseenkin ikävä peli. Siinä olisi älyttömästi potentiaalia - vaan sen ainoa heikkous onkin siinä, ettei siihen ole varsinaisesti laitettu minkäänlaista "loppumaton raha" - koodia. Muutama väliaikaisesti rahan loppumisen ratkaiseva koodi kyllä löytyy, vaan kaupungin kasvaessa minulta jostain syystä aina loppuu rahat siksi että menot ovat suuremmat kun tulot. Konkurssiin päättyy vähän jos jonkinlainenkin kyläpahasen alku.
Olen päättänyt pistää hankintalistani kärkeen Simcity 4:n. Olen sitä erään sukulaiseni luona pelaillut aika paljonkin, ja nyt suoraan sanoen harmittaa etten ole hankkinut peliä itselleni. Myös tämä Rush-Hour pitäisi varmasti hankkia - se kun on nimittäin ihan ilmeisesti hyödyllinenkin lisäosa peliin. Simcity 4:ssa voi myös kuulemma tunkea omat Siminsä kyseiseen kaupunkiin sekoilemaan - vaikka kuulemma vuorovaikutus voikin olla aika pientä. Eipä silti, olisihan tuo tietty ihan jännää katsella että miten esimerkiksi legendaariset Herra Tynnyri ja Jorma Kokkeli selviäisivät kaupungissani. Puhumattakaan Tri. Streichesniffistä, tuosta kaksinaismoralististen grillijuhlien organisaattorista.
Eilen kun oli vielä edes jotenkin lämmin päivä, niin loikoilin tuossa parvekkeella Mango-mehua juoden ja vanhoja Trivial Pursuit-pelin kysymyksiä pohtien. Jostain syystä tyhmyys taisi iskeä, sillä muutamat kysymykset olivat niin ällöttävän vaikeita, että rupesin heittämään yhtä älyttömiä vastauksiakin niihin. Arvatenkaan jokaiseen urheilukysymykseen naishiihtäjistä ei suinkaan ole vastauksena "Nörssö Tamanen", vaan sen huutaminen parvekkeella yksin hysteerisesti nauraen päälle on kyllä joskus älyttömän terapeuttista toimintaa. Mieleen välittömästi tulvahtaakin eräät yläasteella historian tunnilla pidetyt tietokilpailut, joissa minä joukkoeeni kanssa heitimme tuota vastausta koko ajan ilmoille - toinen vakiomme oli että "Pohjois-Korean Demokraattinen Kansantasavalta" oudolla aksentilla lausuttuna. Tuolloinen historianopettajamme, joka oli muuten tosi mukava tyyppi, ei kylläkään oikein ymmärtänyt vitsiämme. Huonoina muistoina voitakoon kuitenkin todeta, että kyseinen tyyppi pisti minut myös kerran tekemään esitelmän RKP:sta - eli tuosta viheliäisestä vähemmistökielen lobbaamispuolueesta.
Ja nyt kun ruvetaan saapumaan harmaille historian aromaille, niin täytyy muistuttaa eräästä todella ansiokkaasta artista - joka taisi ikävä kyllä kuolla kupsahtaa tässä muutama vuosi sitten. Kyseessä on nimittäin Captain Jack (ei Sparrow - prkl !) , tuo älyttömän amis-eurotekno-sukupolven sanansaattaja. Muistan tunteeni eräänlaista surunomaista tunnetta muutama vuosi sitten kun sain kuulla Captain Jackin kuolleen. Moinen tyyppi oli aika erinomainen parodia ehkäpä juuri itsestään - tai jonkinlaisesta militaris-fasistisesta tanssikoneesta. No, oli miten oli, kyseinen tyyppi kuuluu kyllä lapsuuden musiikkimakuun. R.I.P. Captain Jack !
Toinen erikoinen tyyppi oli myös muistaakseni viidennellä tai kuudennella luokalla saapunut Dr. Bombay. Muistan ostaneeni tyypin levynkin, ja tuollahan se on edelleen CD-hyllyssäkin istumassa. En voi suoraan sanoen ymmärtää, että miksi Intialaiset julistivat jonkinlaisen yleisen kirouksen tätäkin hemmoa vastaan - todella onnistunut tyyppi ! Ja varmana toi sekoiluillaan Intialaisillekin jonkinlaista rahaa kirstuun. Ja täytyy sanoa, että jotakin vaikutustahan Dr. Bombayllähän on täytynyt olla minuunkin, kun muistan "Calcutta" - biisin sanatkin ulkoa ja nähtyäni sen videon Youtubesta, rupesi kummasti laulattamaan.
Hitto,
I AM A TAXIDRIVERMAN ! I DRIVE MY TAXI IN CALCUTTA !!!
JEES !! BRING BAACK DR.BOMBAY !
Ja sitten vähän kovia lyricsejä:
One day when I got hungry I sold the wooden house
Thad to visit uncle Gandhi who lives in Calcutta town
Uncle Gandhi is rich he's a taxidriverman
And I know that he will help me as much as he can
A taxidriverman is what I want to be
But there are no customers who want to ride with me
I don't know why it could be that I'm almost blind
But every street in Calcutta I can find
Calcutta, I am a taxidriver in
Calcutta, I drive my little taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, I am a taxidriverman
I love to drive the taxi I like it very much
Even though I have no license I always find the clutch
I can drive without my hands I can drive without my feet
And I have no problem keeping taxi on the street
Calcutta, I am a taxidriver in
Calcutta, I drive my little taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, I am a taxidriver in
Calcutta, I drive my little taxi in
Calcutta, taxi taxi taxi in
Calcutta, I am a taxidriverman
I am a taxidriverman
Jees !
Rock on !!
Sunday, July 15, 2007
Autoilun ihmemaa
Tämän viikon torstaina sattui kyllä taas varsin ikävä juttu. Uskon sen kuitenkin olleen puhdas vahinko, vaikkakin kieltämättä vältettävissä ollut.
Palailin kaupasta paikallisen risteyksen tuntumissa, ja huomasin että luultavimmin 80-luvulla valmistettu, suhteellisen huonossa kunnossa ollut auto pysähtyi hiukan edemmälle siitä, mihin olen yleensä huomannut auton pysähtyvän. Aloitin siis suojatien ylittämisen, kun auton puskuri jo osui minuun ja kaaduin maahan ottaen vähän osumaa niin päähän kuin olkapäähänkin. Voinen kertoa, että omaan tällä hetkellä varsin ihania asfaltti-ihottuman olomuotoja yliruumiissani. Auton puskurin osuessa jalkaani, sain myös muutaman mustelman.
No, onneksi kyseinen autoilija oli tajunnut jarruttaa. Minä nousin ylös auton edestä ja katselin nopeasti itseni läpi tyypin noustessa autosta. Kyseinen kuljettaja oli ehkä minun ikäiseni, ja selvästi aika pelästynyt tapahtumasta. Ensimmäiset sanat suustani taisivat olla että: "eikö tämä olekin suojatie?" - johon tyyppi sitten vastasi pahoitellen. Siirryin kuitenkin välittömästi tien sivuun ja sanoin että kylläpä jalkaani ja käteeni nyt sattuu. Tyyppi meni välittömästi auton sisään, ja palasi sieltä lompakko taskussa. Hän kaivoi sieltä sadan euron setelin, ja ojensi sen minulle. Tämän jälkeen hän vielä kysyi, että selviänkö kotiin asti. Suoraan sanoen olisi ollut kai hyödyllistä mennä heti sairaalaan, mutta minusta oli kovin noloa seistä siinä pidellen olkapäätäni - kun kerran en mistään verta vuotanut ja pysyin tolpillani. Ilmoitin siis pystyväni poistumaan kotiin asti. Samassa tyyppi hyppäsi autoon ja lähti.
Menin itsekin kotiin. Tarkistin itseni vielä kerran läpikotaisin ja lisäilin olkapäähän ja käsivarteen muutaman laastarin. Itse kuvittelin että olin selvinnyt pienestä "yhteentörmäyksestä" säikähdyksellä, mutta ilmoitettuani asiasta mm. vanhemmilleni, niin he halusivat että menisin kuitenkin vielä lääkäriin näyttämään osumia. Teinpä sitten niin.
Onneksi ajanvaraus oli täällä vielä klo 22.00 asti, sillä muuten olisin voinut joutua lähtemään Seinäjoelle asti. Pääsin heti kuitenkin täälläkin lääkärille, joka muisti minut muutaman kuukauden takaisesta "oudot kivut rinnassa" - käynnistäni. Lääkäri tutki minut pintapuolisesti ja katsoi kättäni, jonka päälle olin onnistunut kaatumaan suojatakseni päätäni. Poikki se ei ainakaan ollut mennyt - kuten ei myöskään jalkani. Lääkäri kuitenkin halusi kuvata jalkani varmuuden vuoksi - ja niinpä sitä sitten mentiin. Röntgen kesti itse asiassa vain ehkä n. 10 minuuttia, jonka jälkeen minun käskettiin odotella paikoillani eräänlaisessa "vuoteessa" kunnes tulokset tulisivat. No, tulokset tulivatkin melko nopeasti, ja lääkäri totesi, että jalka ei ollut saanut minkäänlaista pahempaa vahinkoa. Olimme siis molemmat samaa mieltä siitä, että taisin päästä säikähdyksellä tästäkin. Lääkäri antoi minulle sitten tällaista voidetta, mitä tulisi laittaa näihin hankaumiin mikäli tarvetta on. Sen jälkeen "reseptissä" ei sitten muuta ollutkaan kuin lepoa.
Olen nyt sitten vain pyrkinyt lepäilemään nämä muutamat päivät. Tietenkin oikeaan jalkaan polven tienoille vielä sattuu, olkapää ja käsivarsi on hellänä ja päässä taitaa olla kuhmu - mutta "otherwise I'm okay". Onhan minulla myös tästäkin se satanen korvauksena, joten eiköhän tuo riitä ihan hyvin kipurahaksi.
Palailin kaupasta paikallisen risteyksen tuntumissa, ja huomasin että luultavimmin 80-luvulla valmistettu, suhteellisen huonossa kunnossa ollut auto pysähtyi hiukan edemmälle siitä, mihin olen yleensä huomannut auton pysähtyvän. Aloitin siis suojatien ylittämisen, kun auton puskuri jo osui minuun ja kaaduin maahan ottaen vähän osumaa niin päähän kuin olkapäähänkin. Voinen kertoa, että omaan tällä hetkellä varsin ihania asfaltti-ihottuman olomuotoja yliruumiissani. Auton puskurin osuessa jalkaani, sain myös muutaman mustelman.
No, onneksi kyseinen autoilija oli tajunnut jarruttaa. Minä nousin ylös auton edestä ja katselin nopeasti itseni läpi tyypin noustessa autosta. Kyseinen kuljettaja oli ehkä minun ikäiseni, ja selvästi aika pelästynyt tapahtumasta. Ensimmäiset sanat suustani taisivat olla että: "eikö tämä olekin suojatie?" - johon tyyppi sitten vastasi pahoitellen. Siirryin kuitenkin välittömästi tien sivuun ja sanoin että kylläpä jalkaani ja käteeni nyt sattuu. Tyyppi meni välittömästi auton sisään, ja palasi sieltä lompakko taskussa. Hän kaivoi sieltä sadan euron setelin, ja ojensi sen minulle. Tämän jälkeen hän vielä kysyi, että selviänkö kotiin asti. Suoraan sanoen olisi ollut kai hyödyllistä mennä heti sairaalaan, mutta minusta oli kovin noloa seistä siinä pidellen olkapäätäni - kun kerran en mistään verta vuotanut ja pysyin tolpillani. Ilmoitin siis pystyväni poistumaan kotiin asti. Samassa tyyppi hyppäsi autoon ja lähti.
Menin itsekin kotiin. Tarkistin itseni vielä kerran läpikotaisin ja lisäilin olkapäähän ja käsivarteen muutaman laastarin. Itse kuvittelin että olin selvinnyt pienestä "yhteentörmäyksestä" säikähdyksellä, mutta ilmoitettuani asiasta mm. vanhemmilleni, niin he halusivat että menisin kuitenkin vielä lääkäriin näyttämään osumia. Teinpä sitten niin.
Onneksi ajanvaraus oli täällä vielä klo 22.00 asti, sillä muuten olisin voinut joutua lähtemään Seinäjoelle asti. Pääsin heti kuitenkin täälläkin lääkärille, joka muisti minut muutaman kuukauden takaisesta "oudot kivut rinnassa" - käynnistäni. Lääkäri tutki minut pintapuolisesti ja katsoi kättäni, jonka päälle olin onnistunut kaatumaan suojatakseni päätäni. Poikki se ei ainakaan ollut mennyt - kuten ei myöskään jalkani. Lääkäri kuitenkin halusi kuvata jalkani varmuuden vuoksi - ja niinpä sitä sitten mentiin. Röntgen kesti itse asiassa vain ehkä n. 10 minuuttia, jonka jälkeen minun käskettiin odotella paikoillani eräänlaisessa "vuoteessa" kunnes tulokset tulisivat. No, tulokset tulivatkin melko nopeasti, ja lääkäri totesi, että jalka ei ollut saanut minkäänlaista pahempaa vahinkoa. Olimme siis molemmat samaa mieltä siitä, että taisin päästä säikähdyksellä tästäkin. Lääkäri antoi minulle sitten tällaista voidetta, mitä tulisi laittaa näihin hankaumiin mikäli tarvetta on. Sen jälkeen "reseptissä" ei sitten muuta ollutkaan kuin lepoa.
Olen nyt sitten vain pyrkinyt lepäilemään nämä muutamat päivät. Tietenkin oikeaan jalkaan polven tienoille vielä sattuu, olkapää ja käsivarsi on hellänä ja päässä taitaa olla kuhmu - mutta "otherwise I'm okay". Onhan minulla myös tästäkin se satanen korvauksena, joten eiköhän tuo riitä ihan hyvin kipurahaksi.
Sunday, July 01, 2007
Call To Arms
Nyt se päivä sitten koitti.
Olen päättänyt vihdoinkin lähteä hoitamaan asepalvelukseni pois alta. Tässä vaiheessa en vielä tarkalleen tiedä että missä se tulee tapahtumaan. Melko varmaan kuitenkin taitaa olla se, etten pääse toiveistani huolimatta tänne Kauhavalle Ilmasotakouluun sitä suorittamaan. Todennäköisesti siis Kainuun Prikaati odottaa.
Hyvä on kuitenkin tässä vaiheessa muistuttaa siitä, että aivan välittömästi en ole minäkään sinne vielä lähdössä. Olen nimittäin tykästynyt siviili-, ja opiskelija-elämääni siinä määrin, että aikaisintaan lähtö tulee olemaan saapumiserässä I/08. Tammikuussa 2008 siis palvelukseen - minne nyt sitten ikinä joudunkaan - vai pitäisikö sanoa pääsenkään ? No kuitenkin, asia on sillä tavalla, että armeija on nyt hoidettava pois elämää haittaamasta. Pidän sitä pikemminkin lainalaisen velvollisuuden kuin minkään isänmaallisen paatoksen alaisuudessa tehtävältä suoritukselta. Siviilipalvelus minulle ei valitettavasti tule kuuloonkaan, sillä se on liian pitkä ja saattaa tuoda yhteiskunnassame epämieluisaa "stigmaa" joka on oikeastaan viimeinen asia mitä haluan kokea.
Minä en kuitenkaan valita. Useimmat sukulaiset ja jo armeijan käyneet ystävät ovat neuvoneet, että kaikki mikä tuleekaan eteen armeijassa on otettava puhtaasti huumorilla. Rankkaa saattaakin olla, mutta kaikki on otettava huumorilla. Muuten ei pärjää.
Ensimmäiseen mahdolliseen lähtöön on siis tätä kirjoittaessani aikaa seitsemän kuukautta. Kunhan saan muilta kiireiltäni vapaata, niin tarkoitus olisi tietty tehdä ihan armeija-ajalle oma blogikin. Sen kehittelyyn menee kuitenkin vielä vähän aikaa - ja se varmasti tulee tämän blogin kylkeen sitten jossain vaiheessa.
Nyt annan kuitenkin uutisen sulaa syvällä sisimmässänne jonkin aikaa. Minä puolestani lähden siivoamaan asuntoani vähintäänkin sotilaallisen uskottavaan kuntoon.
Siihen asti,
"Moi".
Olen päättänyt vihdoinkin lähteä hoitamaan asepalvelukseni pois alta. Tässä vaiheessa en vielä tarkalleen tiedä että missä se tulee tapahtumaan. Melko varmaan kuitenkin taitaa olla se, etten pääse toiveistani huolimatta tänne Kauhavalle Ilmasotakouluun sitä suorittamaan. Todennäköisesti siis Kainuun Prikaati odottaa.
Hyvä on kuitenkin tässä vaiheessa muistuttaa siitä, että aivan välittömästi en ole minäkään sinne vielä lähdössä. Olen nimittäin tykästynyt siviili-, ja opiskelija-elämääni siinä määrin, että aikaisintaan lähtö tulee olemaan saapumiserässä I/08. Tammikuussa 2008 siis palvelukseen - minne nyt sitten ikinä joudunkaan - vai pitäisikö sanoa pääsenkään ? No kuitenkin, asia on sillä tavalla, että armeija on nyt hoidettava pois elämää haittaamasta. Pidän sitä pikemminkin lainalaisen velvollisuuden kuin minkään isänmaallisen paatoksen alaisuudessa tehtävältä suoritukselta. Siviilipalvelus minulle ei valitettavasti tule kuuloonkaan, sillä se on liian pitkä ja saattaa tuoda yhteiskunnassame epämieluisaa "stigmaa" joka on oikeastaan viimeinen asia mitä haluan kokea.
Minä en kuitenkaan valita. Useimmat sukulaiset ja jo armeijan käyneet ystävät ovat neuvoneet, että kaikki mikä tuleekaan eteen armeijassa on otettava puhtaasti huumorilla. Rankkaa saattaakin olla, mutta kaikki on otettava huumorilla. Muuten ei pärjää.
Ensimmäiseen mahdolliseen lähtöön on siis tätä kirjoittaessani aikaa seitsemän kuukautta. Kunhan saan muilta kiireiltäni vapaata, niin tarkoitus olisi tietty tehdä ihan armeija-ajalle oma blogikin. Sen kehittelyyn menee kuitenkin vielä vähän aikaa - ja se varmasti tulee tämän blogin kylkeen sitten jossain vaiheessa.
Nyt annan kuitenkin uutisen sulaa syvällä sisimmässänne jonkin aikaa. Minä puolestani lähden siivoamaan asuntoani vähintäänkin sotilaallisen uskottavaan kuntoon.
Siihen asti,
"Moi".
Tuesday, June 26, 2007
Korruptoitunut Pingviinimies(kö) ?
Luin uutisista äsken varsin erikoisen uutisen. Maamme entistä presidenttiä ja nykyistä kansainvälisen rauhanrakentajaa, Martti Ahtisaarta, syytetään 2 miljoonan euron lahjuksien ottamisesta Albaanialaisilta järjestäytyneen rikollisuuden kärkihahmoilta. Uutisen mukaan Saksan tiedustelupalvelu olisi jopa nauhoittanut asiasta jonkinlaisia sopimuskeskusteluja.
Mikä tietenkin näin ensin tulee mieleen kysymyksistä on, että onkohan tällaista nyt sitten ollenkaan edes tapahtunut ? Ymmärrän kuitenkin kansainvälisen politiikan kentällä esitetyn epäilyksenkin arvon. Eli tällaisessa tapauksessa syytöksenkään ei välttämättä tarvitse olla totta - vain sen esittäminen ja siten epäilys riittää tahrimaan maineen ja uskottavuuden. On kuitenkin aivan mahdollista, että maamme entinen presidentti on saattanut syyllistyä lahjuksien ottamiseen. Eipä tuo kaiketi ole varsinkaan entisen Yugoslavian alueen politiikassa mitenkään uusi keino. Ja politiikassahan kaikki on mahdollista. Absolute power corrupts - absolutely.
Itse olen nähnyt kyseisen Mr. Ahtisaaren vain kerran elämässäni. Tuolloin tosin turvamiehet työnsivät minut, viidesluokkalaisen tylysti sivuun yrittäessäni saada hänestä kuvaa kamerallani kymmenen metrin päästä. Toisella kerralla sitten lukioomme saapui Ahtisaaren puoliso, Eeva Ahtisaari. Hän piti suurelle joukolle luennon kehitysmaiden naisista ja heidän oikeuksistaan. Muistan luennosta sen, että Mrs. Ahtisaari ainakin näytti seisovan puolisonsa rinnalla monessakin asiassa.
Mikä tietenkin näin ensin tulee mieleen kysymyksistä on, että onkohan tällaista nyt sitten ollenkaan edes tapahtunut ? Ymmärrän kuitenkin kansainvälisen politiikan kentällä esitetyn epäilyksenkin arvon. Eli tällaisessa tapauksessa syytöksenkään ei välttämättä tarvitse olla totta - vain sen esittäminen ja siten epäilys riittää tahrimaan maineen ja uskottavuuden. On kuitenkin aivan mahdollista, että maamme entinen presidentti on saattanut syyllistyä lahjuksien ottamiseen. Eipä tuo kaiketi ole varsinkaan entisen Yugoslavian alueen politiikassa mitenkään uusi keino. Ja politiikassahan kaikki on mahdollista. Absolute power corrupts - absolutely.
Itse olen nähnyt kyseisen Mr. Ahtisaaren vain kerran elämässäni. Tuolloin tosin turvamiehet työnsivät minut, viidesluokkalaisen tylysti sivuun yrittäessäni saada hänestä kuvaa kamerallani kymmenen metrin päästä. Toisella kerralla sitten lukioomme saapui Ahtisaaren puoliso, Eeva Ahtisaari. Hän piti suurelle joukolle luennon kehitysmaiden naisista ja heidän oikeuksistaan. Muistan luennosta sen, että Mrs. Ahtisaari ainakin näytti seisovan puolisonsa rinnalla monessakin asiassa.
Monday, June 25, 2007
Sitä ja tätä
Juhannus meni kyllä kieltämättä mukavasti. Tuli tyttöystäväni kanssa käytyä katsomassa ihan omalta aitiopaikalta Kauhavan Juhannuksen - vai pitäisikö sanoa että Lentäjien Juhannuksen näytöstä. Liput olisivat maksaneet kaiketi n. 30 euroa, vaan kyseisen show'n näki aivan valtavan hyvin läheiseltä pelloltakin. Ja voin todeta, että me emme olleet suinkaan ainoat paikalla.
Kauhavankin täyttyi aika onnistuneesti ihmismassoista. Näin jopa kolme Finnairin matkustajakonetta laskeutumisineen tänne. Aika epätodellinen näky - varsinkin kun ajattelee että sitä ei tapahdu kun kerran vuodessa. Onneksi kuitenkin torstaina oli aivan täydellinen ilma - lämmintä ja auringonpaistetta. Taivas oli myös täysin pilvetön - ainakin melkein. Ja olivathan nuo F16-, ja Hornet-koneet hienoja. Ääntä ja pauhua niistä ainakin lähti.
Tänään saatiin sitten pitkästä aikaa sadetta. Kerrankin täytyy todeta, että onneksi sataa! Eilen oli aivan älyttömän kuuma päivä - meinasin kauppareissulla jalkaisin tehtynä kuolla kuumuuteen. Toivottavasti sade ei kuitenkaan jatkuisi aivan loputtomiin, sillä kesänhän ainakin tulisi olla lämmin ja sateeton ollakseen hyvä. Satunnaiset sadekuurot eivät kuitenkaan haittaa -vaan mielestäni pikemminkin auttavat pitämään luonnon tarpeeksi vihreänä. Kuivumisen estämiseksi siis - "Hah hah".
Huuto.netissäkin ovat kaupat hurahtaneet muutamia viikkoja sitten ihan hyvään käyntiin. Sain jopa niin omissa kuin muutaman muunkin nimissä myytyä tavaraa. Rahaa siis tulee kaikille osapuolille - joka on varmasti se tyydyttävin vaihtoehto. Eräs asiakas jopa soitti minulle henkilökohtaisesti - joka on muuten modernin mittapuun mukaisesti aika harvinaista, vaikkakin tietysti epäilemättä kohteliasta. Hyvä kuitenkin että tavara vaihtaa omistajaa ja raha virtaa.
Nytpä täytyy ruveta nostelemaan kohti kauppaa. Juhannuksen jäljiltä ovat nimittäin kaapit tyhjät samoin vatsojenkin kanssa.
Kauhavankin täyttyi aika onnistuneesti ihmismassoista. Näin jopa kolme Finnairin matkustajakonetta laskeutumisineen tänne. Aika epätodellinen näky - varsinkin kun ajattelee että sitä ei tapahdu kun kerran vuodessa. Onneksi kuitenkin torstaina oli aivan täydellinen ilma - lämmintä ja auringonpaistetta. Taivas oli myös täysin pilvetön - ainakin melkein. Ja olivathan nuo F16-, ja Hornet-koneet hienoja. Ääntä ja pauhua niistä ainakin lähti.
Tänään saatiin sitten pitkästä aikaa sadetta. Kerrankin täytyy todeta, että onneksi sataa! Eilen oli aivan älyttömän kuuma päivä - meinasin kauppareissulla jalkaisin tehtynä kuolla kuumuuteen. Toivottavasti sade ei kuitenkaan jatkuisi aivan loputtomiin, sillä kesänhän ainakin tulisi olla lämmin ja sateeton ollakseen hyvä. Satunnaiset sadekuurot eivät kuitenkaan haittaa -vaan mielestäni pikemminkin auttavat pitämään luonnon tarpeeksi vihreänä. Kuivumisen estämiseksi siis - "Hah hah".
Huuto.netissäkin ovat kaupat hurahtaneet muutamia viikkoja sitten ihan hyvään käyntiin. Sain jopa niin omissa kuin muutaman muunkin nimissä myytyä tavaraa. Rahaa siis tulee kaikille osapuolille - joka on varmasti se tyydyttävin vaihtoehto. Eräs asiakas jopa soitti minulle henkilökohtaisesti - joka on muuten modernin mittapuun mukaisesti aika harvinaista, vaikkakin tietysti epäilemättä kohteliasta. Hyvä kuitenkin että tavara vaihtaa omistajaa ja raha virtaa.
Nytpä täytyy ruveta nostelemaan kohti kauppaa. Juhannuksen jäljiltä ovat nimittäin kaapit tyhjät samoin vatsojenkin kanssa.
Tuesday, June 19, 2007
Porvoon puukotuksesta 18.6.2007
Luin eilen illalla varsin järkyttävän uutisen Porvoon keskustassa tapahtuneesta puukotuksesta. Syy miksi uutinen kiinnosti juuri minua oli se, että Porvoo on kaupunkina minulle varsin tuttu ihan jo pelkästään lukion ajoilta. Tunnen siis sen keskustan ja lähitienoot hyvin.
Sanottakoon näin alkuun, että en olisi tällaisen uskonut tapahtuvan keskellä kirkasta päivää ja vieläpä Porvoon Citymarketin edustalla. Ja mikä pahinta, uhriksi joutui vieläpä toisen maan kansalainen - turisti. Ainakin uutisten antamien tietojen mukaan esitutkinnassa ei ole selvinnyt tarkempaa syytä tekijän käyttäytymiselle. Ennusmerkkeinä kuitenkin voidaan pitää sitä, että kyseinen mieshenkilö omaa rikosrekisterin jo aikaisemmista teoista. Muun muassa huumausainerikoksia yms.
Kyseisen tapauksen sattuminen Porvoossa on minulle ainakin henkilökohtainen tragedia. En olisi voinut uskoa että Porvoossa - mutta toisaalta asiaa ajattellen tarkemmin, on selvää että kyseiseen tekoon pystyviä asuu silläkin seudulla. Tekijä on kuitenkin valitettavasti yhteiskuntamme ulkopuolelta - juurikin tältä kaidalta polulta - poikennut yksilö, jonka teosta ei vastaa kukaan muu kun hän itse.
Uutisraporteissa ja päivälehdissä on kuitenkin julkaistu runsaasti kertomuksia siitä, kuinka puukottaja oli käynyt jo ennen varsinaista tekoaan ainakin kolmen muun ihmisen kimppuun. En moiti mitenkään poliisin ripeyttä, mutta ihmettelen suuresti että miksei poliisia kutsuttua jo muutamaa hetkeä aiemmin Citymarkettiin ? Jos mies oli käynyt ohikulkijoiden kimppuun jo aiemmin, niin mikseivät sitten yksikään uhreista soittanut poliisille aiemmin ? Asiahan on nimittäin niin, että Porvoon poliisilaitos on keskustasta n. kilometrin päässä, ja ruuhka-aikaankin autot antavat varmasti tietä hälytysajoneuvoille. Kenties aiemmat uhrit eivät vain pitäneet sitä tarpeellisena.
Jotkut myös peräänkuuluttivat Citymarketin myymälävartijoiden osuutta asiaan. Kysyttiin, että mikseivät he puuttuneet jo aiemmin häiriötä aiheuttaneen miehen toimintaan ? Itselläni on tähän ainakin osittainen vastaus. Eräs tuttavani Porvoosta työskenteli vielä vuosi sitten Securitaksella, ja hänen asemapaikakseen oli annettu Citymarket. Tällä nuorella ystävälläni ei ollut minkäänlaisia voimankäyttövälineitä tai suojavarusteita - yksinkertaisesti siitä syystä että niihin ei ollut hänellä varaa. Ymmärrätte siis varmasti, että Porvoon Citymarketin myymälävartijat eivät ole parhaimmillaan tilanteessa, missä juopunut, aseistettu ja huumausaineiden vaikutuksenalaisena sekoileva mies riehuu ympäriinsä. Mennessään väliin riskeerasivat vartijatkin enempien uhrien aiheuttamisen. Helsingin ydinkeskustassa - ja joskus ei ilmeisesti aina sielläkään - ovat vartijat aivan eri tavalla varustettuja kuin Porvoon Citymarketissa. Tämä on hyvä muistaa - erityisesti tällaisessa tilanteessa.
Haluankin osoittaa syvimmät osaanottoni kaikille tämän rikoksen uhreille. Toivottavasti tekijä saa ankaran rangaistuksen ja pääsee istumaan kiven sisälle mahdollisimman pitkäksi aikaa.
Sanottakoon näin alkuun, että en olisi tällaisen uskonut tapahtuvan keskellä kirkasta päivää ja vieläpä Porvoon Citymarketin edustalla. Ja mikä pahinta, uhriksi joutui vieläpä toisen maan kansalainen - turisti. Ainakin uutisten antamien tietojen mukaan esitutkinnassa ei ole selvinnyt tarkempaa syytä tekijän käyttäytymiselle. Ennusmerkkeinä kuitenkin voidaan pitää sitä, että kyseinen mieshenkilö omaa rikosrekisterin jo aikaisemmista teoista. Muun muassa huumausainerikoksia yms.
Kyseisen tapauksen sattuminen Porvoossa on minulle ainakin henkilökohtainen tragedia. En olisi voinut uskoa että Porvoossa - mutta toisaalta asiaa ajattellen tarkemmin, on selvää että kyseiseen tekoon pystyviä asuu silläkin seudulla. Tekijä on kuitenkin valitettavasti yhteiskuntamme ulkopuolelta - juurikin tältä kaidalta polulta - poikennut yksilö, jonka teosta ei vastaa kukaan muu kun hän itse.
Uutisraporteissa ja päivälehdissä on kuitenkin julkaistu runsaasti kertomuksia siitä, kuinka puukottaja oli käynyt jo ennen varsinaista tekoaan ainakin kolmen muun ihmisen kimppuun. En moiti mitenkään poliisin ripeyttä, mutta ihmettelen suuresti että miksei poliisia kutsuttua jo muutamaa hetkeä aiemmin Citymarkettiin ? Jos mies oli käynyt ohikulkijoiden kimppuun jo aiemmin, niin mikseivät sitten yksikään uhreista soittanut poliisille aiemmin ? Asiahan on nimittäin niin, että Porvoon poliisilaitos on keskustasta n. kilometrin päässä, ja ruuhka-aikaankin autot antavat varmasti tietä hälytysajoneuvoille. Kenties aiemmat uhrit eivät vain pitäneet sitä tarpeellisena.
Jotkut myös peräänkuuluttivat Citymarketin myymälävartijoiden osuutta asiaan. Kysyttiin, että mikseivät he puuttuneet jo aiemmin häiriötä aiheuttaneen miehen toimintaan ? Itselläni on tähän ainakin osittainen vastaus. Eräs tuttavani Porvoosta työskenteli vielä vuosi sitten Securitaksella, ja hänen asemapaikakseen oli annettu Citymarket. Tällä nuorella ystävälläni ei ollut minkäänlaisia voimankäyttövälineitä tai suojavarusteita - yksinkertaisesti siitä syystä että niihin ei ollut hänellä varaa. Ymmärrätte siis varmasti, että Porvoon Citymarketin myymälävartijat eivät ole parhaimmillaan tilanteessa, missä juopunut, aseistettu ja huumausaineiden vaikutuksenalaisena sekoileva mies riehuu ympäriinsä. Mennessään väliin riskeerasivat vartijatkin enempien uhrien aiheuttamisen. Helsingin ydinkeskustassa - ja joskus ei ilmeisesti aina sielläkään - ovat vartijat aivan eri tavalla varustettuja kuin Porvoon Citymarketissa. Tämä on hyvä muistaa - erityisesti tällaisessa tilanteessa.
Haluankin osoittaa syvimmät osaanottoni kaikille tämän rikoksen uhreille. Toivottavasti tekijä saa ankaran rangaistuksen ja pääsee istumaan kiven sisälle mahdollisimman pitkäksi aikaa.
Sunday, June 10, 2007
Viime aikoina on tullut mentyä vähän liiankin lujaa elämässä. On jäänyt kieltämättä vähän jalkoihin elämän tärkeimmät ihmiset. Kaduttaa kovasti se, mitä on tapahtunut. Uskon kuitenkin pystyväni korjaamaan asiat. Ja lopulta, mikäpä muukaan aika olisi parasta haavojen parantamiselle kuin lämmin kesä. Olen tässä päättänyt, että elämäni on muutamilta osa-alueilta muututtava täysin, sillä muutamat ikävät traumat ovat aiheuttaneet elämäni tärkeimmälle ihmiselle liikaakin mielipahaa. Ensiaskeleet asian korjaamiselle onkin jo aloitettu.
Koin eräänlaisen heräämisen keskusteltuani elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa eilen. Kieltämättä minun piti kuulla nämä asiat itsestäni häneltä ennen kuin todella tajusin että mikä on mennyt vikaan kohdallani. On pelottavaa ajatella kuinka sulkeutuneena olen kävellyt ympäriinsä kaiken tämän aikaa. Elämästäni on tainnut puuttua vaikka mitä kaiken tämän valittamisen ja itsekeskeisyyden johdosta. Tällainen potku oli minusta tarpeellinen. Tämä sai minut ainakin arvioimaan koko elämänkatsomustani uudestaan. Näin ei voi enää jatkua - it is eating me from the inside and tearing me apart.
No joo, olenkin päättänyt ottaa mahdolliset tulevat haasteet ja ongelmat täysin "iisisti" tästä päivästä lähtien. Vaikken mikään koulutettu ammattilainen näissä asioissa olekaan, niin kuultuani käyttäytymisestäni palautetta, olen alkanut hieman arvioimaan asenteitani ja ongelmanratkaisukykyäni uudelleen. Olen ollut omasta mielestäni vähän liiankin yksinkertainen monessakin asiassa, jossa sitä moninaisuutta olisi todellakin kaivattu. Eipä silti, minä olen kuitenkin aikuinen ihminen, ja ymmärrän nyt tekojeni seuraukset. Edessä taitaa olla kiirastuli: koettelemus joka varmasti tulee avartamaan ja muuttamaan minua. Muutamien päivien aikana olen myös tajunnut minua vaivanneiden ongelmien syvimmän syyn: kenties nk. "vanhan elämän" jäännökset ennen tänne tuloa ovat jääneet vaivaamaan minua liiaksi. Uskonkin, että niiden jättäminen taakse on perimmäinen tehtävä.
Tämän postauksen jälkeen elämäni tulee varmasti muuttumaan aivan toisella tavalla. Aion nimittäin ruveta katsomaan asioita sellaisella tavalla, että tehdyt virheet eivät enää koskaan tule toistumaan. Voisi kai sanoa, että olen valpastunut siitä minkälainen olen ollut.
The time for change is now.
Koin eräänlaisen heräämisen keskusteltuani elämäni tärkeimmän ihmisen kanssa eilen. Kieltämättä minun piti kuulla nämä asiat itsestäni häneltä ennen kuin todella tajusin että mikä on mennyt vikaan kohdallani. On pelottavaa ajatella kuinka sulkeutuneena olen kävellyt ympäriinsä kaiken tämän aikaa. Elämästäni on tainnut puuttua vaikka mitä kaiken tämän valittamisen ja itsekeskeisyyden johdosta. Tällainen potku oli minusta tarpeellinen. Tämä sai minut ainakin arvioimaan koko elämänkatsomustani uudestaan. Näin ei voi enää jatkua - it is eating me from the inside and tearing me apart.
No joo, olenkin päättänyt ottaa mahdolliset tulevat haasteet ja ongelmat täysin "iisisti" tästä päivästä lähtien. Vaikken mikään koulutettu ammattilainen näissä asioissa olekaan, niin kuultuani käyttäytymisestäni palautetta, olen alkanut hieman arvioimaan asenteitani ja ongelmanratkaisukykyäni uudelleen. Olen ollut omasta mielestäni vähän liiankin yksinkertainen monessakin asiassa, jossa sitä moninaisuutta olisi todellakin kaivattu. Eipä silti, minä olen kuitenkin aikuinen ihminen, ja ymmärrän nyt tekojeni seuraukset. Edessä taitaa olla kiirastuli: koettelemus joka varmasti tulee avartamaan ja muuttamaan minua. Muutamien päivien aikana olen myös tajunnut minua vaivanneiden ongelmien syvimmän syyn: kenties nk. "vanhan elämän" jäännökset ennen tänne tuloa ovat jääneet vaivaamaan minua liiaksi. Uskonkin, että niiden jättäminen taakse on perimmäinen tehtävä.
Tämän postauksen jälkeen elämäni tulee varmasti muuttumaan aivan toisella tavalla. Aion nimittäin ruveta katsomaan asioita sellaisella tavalla, että tehdyt virheet eivät enää koskaan tule toistumaan. Voisi kai sanoa, että olen valpastunut siitä minkälainen olen ollut.
The time for change is now.
Friday, June 08, 2007
An hour ago I was flicking through the various channels and noticed something rather surprising on the Finnish music channel, Voice-TV. In my opinion, they don't play old music too much, but for some reason the song 'Estranged' by GNR was on. I had never heard of that one from Guns n' Roses before, and for reason, I liked it alot.
The song had this very late 80's/early 90's feel to it. The good ol' days when GNR was still one of the hardest rocking bands on the face of the earth. Back in the day when W. Axl Rose still wore ripped jeans. The early 90's. The year 1993.. I think that one was a good year.
I was born in the 80's, and must say that the most prominent cultural stuff that took place then passed by me. The early 1990's still had some of that 80's feel to it too, and I remember that alot of that 80's stuff was still around at 1990 to 1993. I feel an odd connection to the 80's and early 90's for the simple reason that those years were the time I grew up from a little child to an adolescent little kiddie.
The song had this very late 80's/early 90's feel to it. The good ol' days when GNR was still one of the hardest rocking bands on the face of the earth. Back in the day when W. Axl Rose still wore ripped jeans. The early 90's. The year 1993.. I think that one was a good year.
I was born in the 80's, and must say that the most prominent cultural stuff that took place then passed by me. The early 1990's still had some of that 80's feel to it too, and I remember that alot of that 80's stuff was still around at 1990 to 1993. I feel an odd connection to the 80's and early 90's for the simple reason that those years were the time I grew up from a little child to an adolescent little kiddie.
Thursday, June 07, 2007
Kirjaustosite & Vasara
Muutama tunti sitten palasin kahden viikon työurakalta tyttöystäväni vanhempien luota. Työtehtäviin kuului hommia niin sisällä kuin ulkonakin - eli sisällä "toimistossa" tiliöintiä ja muuta paperihommaa ja ulkona taas muuta tekemistä. Homma oli paikoitellen juuri sään takia aika vaivalloista ulkona, vaan olen kuitenkin juuri näiden kahden viikon aikana huomannut sen että todellakin arbeit macht frei minun tapauksessani.
Vaikka olenkin aina haaveillut kivoista ja mukavista sisätöistä, niin jostain kumman syystä lapio tai leka kädessä huhkiminen naama turpeessa on kyllä jollakin hyvinkin oudolla tavalla vapauttavan tunteen antavaa hyötyliikuntaa. Annettuaan fyysisesti kaikkensa ei jää tilaa minkäänlaiselle mielentilojen vaihtelulle tai muullekaan negatiiviselle toiminnalle. Raskas ruumiillinen työ vapauttaa niin kehon kuin mielenkin kaikenlaisesta tarpeettomasta aggressiosta t ja edistää myös kuntoa. Ruumiillista työtä sanotaan myös nk. "rehelliseksi työksi", jonka merkityksen ainakin omalla kohdallani ymmärrän täydellisesti.
Fallout 3:n teaseri tuli muutama päivä sitten, vaan minun mielestäni se ei kyllä sisältänyt mitään niinkään mullistavaa tietoa varhaista julkaisupäivää lukuunottamatta. Syksyyn 2008 on vielä valitettavasti aikaa - ja sekään ei lopulta ole pelialalla mikään kiveen kirjoitettu totuus julkaisusta. Kieltämättä into hieman laski peliä kohtaan kun saatiinkin tietää että sen julkaisuun on vielä kaikesta huolimatta ainakin puolitoista vuotta. Olisin kyllä toivonut sen ilmaantuvan kauppoihin viimeistään tämän vuoden lopulla.
Sain tänään myös postissa varsin vähäsanaisen asukasviihtyvyyskyselyn. Se oli erilaisilta vastausvaihtoehdoiltaan vähän liiankin monimutkainen - ja siinä jopa kyseltiin halukkuuttani "lunastaa asunto omaksi mikäli se asetetaan myytäväksi". Näkemystä asuintaloni viihtyvyydestä pystyi kuvaamaan kuudella eri vaihtoehdolla, jotka suoraan sanoen olivat kyllä ihan älyttömiä (jokseenkin samaa mieltä ?) kaikessa yksinkertaisuudessaan. Myös isännöinnistä minulla ei ollut mitään hajua - tai pikemminkin minulla ei ollut siitä ja sen toimivuudesta mitään kokemusta tässä talossa. Sitä ei siis ole. Ja mikä parasta, vessanoven kahva on ollut rikki jo kuukausia - mutta isännöitsijämme ennen joulua päätti korjauttaa vain seinästä puoliksi irti olleen puhelinpistokkeen.
Nyt olisi sitten kaiketi taas aika lopettaa tältä päivältä. Työt kutsuvat ja ylimääräiset kirjahyllyt eivät kokoa ja hajoita itseään. Toivotanpa siis kaikille todennäköisille lukijoilleni hyvää kesän jatkoa - ja varokaa joulupukkia !!
Vaikka olenkin aina haaveillut kivoista ja mukavista sisätöistä, niin jostain kumman syystä lapio tai leka kädessä huhkiminen naama turpeessa on kyllä jollakin hyvinkin oudolla tavalla vapauttavan tunteen antavaa hyötyliikuntaa. Annettuaan fyysisesti kaikkensa ei jää tilaa minkäänlaiselle mielentilojen vaihtelulle tai muullekaan negatiiviselle toiminnalle. Raskas ruumiillinen työ vapauttaa niin kehon kuin mielenkin kaikenlaisesta tarpeettomasta aggressiosta t ja edistää myös kuntoa. Ruumiillista työtä sanotaan myös nk. "rehelliseksi työksi", jonka merkityksen ainakin omalla kohdallani ymmärrän täydellisesti.
Fallout 3:n teaseri tuli muutama päivä sitten, vaan minun mielestäni se ei kyllä sisältänyt mitään niinkään mullistavaa tietoa varhaista julkaisupäivää lukuunottamatta. Syksyyn 2008 on vielä valitettavasti aikaa - ja sekään ei lopulta ole pelialalla mikään kiveen kirjoitettu totuus julkaisusta. Kieltämättä into hieman laski peliä kohtaan kun saatiinkin tietää että sen julkaisuun on vielä kaikesta huolimatta ainakin puolitoista vuotta. Olisin kyllä toivonut sen ilmaantuvan kauppoihin viimeistään tämän vuoden lopulla.
Sain tänään myös postissa varsin vähäsanaisen asukasviihtyvyyskyselyn. Se oli erilaisilta vastausvaihtoehdoiltaan vähän liiankin monimutkainen - ja siinä jopa kyseltiin halukkuuttani "lunastaa asunto omaksi mikäli se asetetaan myytäväksi". Näkemystä asuintaloni viihtyvyydestä pystyi kuvaamaan kuudella eri vaihtoehdolla, jotka suoraan sanoen olivat kyllä ihan älyttömiä (jokseenkin samaa mieltä ?) kaikessa yksinkertaisuudessaan. Myös isännöinnistä minulla ei ollut mitään hajua - tai pikemminkin minulla ei ollut siitä ja sen toimivuudesta mitään kokemusta tässä talossa. Sitä ei siis ole. Ja mikä parasta, vessanoven kahva on ollut rikki jo kuukausia - mutta isännöitsijämme ennen joulua päätti korjauttaa vain seinästä puoliksi irti olleen puhelinpistokkeen.
Nyt olisi sitten kaiketi taas aika lopettaa tältä päivältä. Työt kutsuvat ja ylimääräiset kirjahyllyt eivät kokoa ja hajoita itseään. Toivotanpa siis kaikille todennäköisille lukijoilleni hyvää kesän jatkoa - ja varokaa joulupukkia !!
Wednesday, May 23, 2007
We're All Stars In The Gun Show
It was a damn beautiful day today. Clear, blue skies and the nature starting to awoke to its green beauty. I love the smell of summer. That smell has only good memories attached to it. And now to think of it, I don't think that the winter smells like anything really - unlike summer and autumn. The smell of summer is a fresh odor - it has something pure and new in its tender fragrance. Something to do with the wind, I'd say.
Today was the last day of the hunting license-lectures. This old guy appeared, and he had 11 firearms with him to show to us all. 9 rifles of various (more or less hunting) calibers along with a pair of pistols. The instructor brought his Sako TRG (wow !) and a normal Valmet 412 S double-barreled shotgun with him. Those were real nice pieces of hardware that he had with him, but I'd say that for me personally the old guy's two pistols were of more interest. He had a 9mm Cz75 pistol, which was a real treat to handle. And he also had that interesting little James Bond - pistol, the Walther P22 there. I recently read that Seung-Hui Cho, the Virginia Tech shooter, had a P22 with him. That pistol is alot smaller in size as to when compared to many others, but I'd guess that it can be a very lethal sidearm at close ranges - and especially if aimed at the head of a person. Still though, the P22 felt like a damn kids toy when compared to the Cz75. I'd be real interested of taking that thing to the range and squeezing off a few rounds with it - the P22, I mean.
Then there were almost a dozen different hunting rifles with scopes. Mostly chambered to .306 and .308 calibers. After you had seen one, you had pretty much seen them all. And the absence of a pump-action shotgun really bugged me. I would've been real interested of seeing one, since my interest in pump-action shotguns is ever growing. Then we watched a few DVD's concerning moose- and deer-hunting, too.
Today I've also been playing C&C: Renegade. That game is surprisingly good coming from a game company that has never made any FPS-games before. So far I've only completed a few levels, but the way the guys at Westwood have managed to transform the strategic action of the older games into an FPS-enviroment is just exiting to say the least. Renegade is indeed one of the best games in that questionable Electronic Arts C&C Collection.
Now though, I think I'll go and have a bloody good and refreshing walk in the nocturnal night.
Today was the last day of the hunting license-lectures. This old guy appeared, and he had 11 firearms with him to show to us all. 9 rifles of various (more or less hunting) calibers along with a pair of pistols. The instructor brought his Sako TRG (wow !) and a normal Valmet 412 S double-barreled shotgun with him. Those were real nice pieces of hardware that he had with him, but I'd say that for me personally the old guy's two pistols were of more interest. He had a 9mm Cz75 pistol, which was a real treat to handle. And he also had that interesting little James Bond - pistol, the Walther P22 there. I recently read that Seung-Hui Cho, the Virginia Tech shooter, had a P22 with him. That pistol is alot smaller in size as to when compared to many others, but I'd guess that it can be a very lethal sidearm at close ranges - and especially if aimed at the head of a person. Still though, the P22 felt like a damn kids toy when compared to the Cz75. I'd be real interested of taking that thing to the range and squeezing off a few rounds with it - the P22, I mean.
Then there were almost a dozen different hunting rifles with scopes. Mostly chambered to .306 and .308 calibers. After you had seen one, you had pretty much seen them all. And the absence of a pump-action shotgun really bugged me. I would've been real interested of seeing one, since my interest in pump-action shotguns is ever growing. Then we watched a few DVD's concerning moose- and deer-hunting, too.
Today I've also been playing C&C: Renegade. That game is surprisingly good coming from a game company that has never made any FPS-games before. So far I've only completed a few levels, but the way the guys at Westwood have managed to transform the strategic action of the older games into an FPS-enviroment is just exiting to say the least. Renegade is indeed one of the best games in that questionable Electronic Arts C&C Collection.
Now though, I think I'll go and have a bloody good and refreshing walk in the nocturnal night.
Tuesday, May 22, 2007
No Rest for The Wicked
Turns out those guys from the municipality called me again yesterday. They offered me another two weeks of sanitation + gardening duty, but I declined of the offer. I've got another job coming though: my girlfriend's parents need some help with the dismantling of their former summer cabin - and I'll be the one to clean the site up.
This is good news for two reasons: they'll be paying me a full 6 euros an hour - compared to the municipal 'standard' of just 5.30 euros an hour. And what's best, is that no matter what these guys aren't very strict and tight-assed about work regulations. I landed a very potent summerjob this year, I'd say.
Yesterday I went to one of those hunting license-lessons again. The stuff presented there for us wasn't very interesting, but I tried to hang on for three hours. We're supposed to learn the names of several birds for the final exam a week from now. It seems that one has to be a bloody ornithologist in this country in order to just to be able to hunt. I'm really not that confident of my knowledge of birds - yet they're bound to ask of them during the exam. Fuck.
I watched Terminator 3 yesterday, as well. I haven't watched it in a while, but I felt like seeing it, despite the fact that it isn't exactly the best Terminator movie out there. Naturally T3 screwed with the official canon alot - but I'd still call the movie's subplot of ensuring John Connor's survival somewhat brilliant - I obviously didn't see the end playing itself out quite like that back in the day.
This is good news for two reasons: they'll be paying me a full 6 euros an hour - compared to the municipal 'standard' of just 5.30 euros an hour. And what's best, is that no matter what these guys aren't very strict and tight-assed about work regulations. I landed a very potent summerjob this year, I'd say.
Yesterday I went to one of those hunting license-lessons again. The stuff presented there for us wasn't very interesting, but I tried to hang on for three hours. We're supposed to learn the names of several birds for the final exam a week from now. It seems that one has to be a bloody ornithologist in this country in order to just to be able to hunt. I'm really not that confident of my knowledge of birds - yet they're bound to ask of them during the exam. Fuck.
I watched Terminator 3 yesterday, as well. I haven't watched it in a while, but I felt like seeing it, despite the fact that it isn't exactly the best Terminator movie out there. Naturally T3 screwed with the official canon alot - but I'd still call the movie's subplot of ensuring John Connor's survival somewhat brilliant - I obviously didn't see the end playing itself out quite like that back in the day.
Friday, May 18, 2007
Workday 9: The Grand Finale
Sometimes even a shitty summer job like the one I've been in for the past two weeks is actually worth doing. Today was indeed that day.
We were ordered to go plant grass again, but as it once again rained, me and my new friend were ordered to do indoors work today. A pretty ironic thing it was, since on our final day of work, we finally got ordered indoors. Figures, I guess.
So we were ordered to assist a bunch of construction workers doing a major renovation of a nearby elementary school. The guy we were supposed to report to was the same guy I had met last week while helping out at the plumbing renovation near the city hall. So anyway, we were told to get a pair of brooms and start cleaning up the floors of this thick, fine white dust which pretty much covered all of the floors. We did the job for awhile, and then descended a staircase down to this lower level, which included showers and gymnastics halls. There was a further staircase down to a thick-looking steel door - and it was left open. The guy who worked with me had been at that elementary school when he was alot younger, and he told me about the steel door. It had always wondered him. Now, naturally we could both guess that the place was a civil defence disaster shelter of some sort. So we went in - especially since the construction workers had alot more important matters on their hands than babysitting a pair of summer workers on their final four hours of work.
As we went in, I quietly hit all the light switches on the way, and a small hall of some sort opened up before our eyes. Apparently it had not been used for awhile, since there were even thicker layers of white dust littering everything. The little control room had several tables, maps, and a chalk board with stuff written on it along with a pair of messy desks. On the back there was a door leading further down the hall and a small alcove featuring an ancient telephone exchange along with a switchboard were inside. The stuff was real ancient - I'm talking about WWII-era and 50's gear.
The walls were littered with all sorts weird plans and maps: some of them included unit tags labeled with names such as "radiation monitoring crew" and "logistics team 1". The maps on the walls had all sorts of marks on them - and I'm purely guessing that the markings represented other shelters and civil defence shelters in the area. At that point we both understood, that we had quite probably stumbled upon an old emergency operations center for the municipality administration. The place was a strange mixture of 60's and 70's technology along with some 90's stuff as well. We saw one computer - but with no monitor connected, though.
We proceeded on, and came upon another small room. The room included a small kitchen and these rooms with beds. Disposable sheets and blankets were laying on the beds. We found kitchen utensils wrapped in plastic. Iodine pills and some sort of a military-published instruction manual on "upholding of communications on municipal level" was there among an old transistor radio.
The final room was a storage: radiation suits, geiger counters, hardhats, gasmasks of various models, medical kits, stretchers, clearing equipment and the sort were placed in neat little rows in bookcases, cubboards and shelves. The equipment looked quite old - I'm guessing that the stuff was mainly from the sixties and seventies. We found road maps still wrapped in plastic from 1984. The Geiger counters were last checked on 2003. All the documents found from the shelter pointed towards some sort of an exercise which had been held in 1995. As we sweeped through the shelter for the first time, it was nearing lunch break. We decided to call the search off while and have ou break. I also decided to visit my apartment quickly and get my digital camera for future documentation. Me and my co-worker buddy took a pair of protective glasses with gas-proof lenses with us as souvenirs.
So after the lunchbreak, we returned in full force. I took photos, and then we searched through the place. This time we found an order dated 1979 from some sort of a civil defence big shot all the way from Helsinki, urging to get rid of the older model M/39 etc. gasmasks. The shelves sure included alot of different models of masks - and the one I opened was indeed a model M/39 - which dates from WWII. Naturally they had slightly newer masks - models M/62 and M/65 there too. The had several dozens of these newer models from the 60's there - all piled into neat little rows on the shelves. I opened one gasmask container, and took a photo of the contents. Then we proceeded to open up the medical kits and inspect their contents. All the stuff you'd expect to be inside were there.
After searching for awhile, I made a quick conclusion about the place: most of the stuff there was completely outdated and in the event of a real disaster - highly dangerous to use. We speculated for a long time about the place's function. Was it still used ? It seemed like the place could've been operational - and perhaps the rescue operations would be led through these smaller shelters by orders from the shelters of the bigger cities of the area i.e. Seinäjoki and Vaasa. The place had all sorts of small notes with numbers and codes for the operational centers of the other neighbouring municipalities. So, we had indeed stumbled upon just one link in a long line of command center shelters in the area. Pretty crazy, huh ? We also attempted to pinpoint the locations of the other shelters from the map, but we figured that the maps could've been way too old and thus inaccurate. The place fascinated me in a very strange way - finding a semi-functional shelter like this was like my adulthood and childhood dreams had came true at the same time.
After taking photos, we naturally left and turned over our neon vests and a couple of other things. Our two week stint as sanitation division etc. workers ended and 1:30 PM on a rainy friday afternoon. Naturally our boss never knew about our exploration of the municipality administration shelter. It is pretty scary to think about that installation though, since the equipment there was so damn Cold Warish - and thus in questionable condition. If some sort of an accident were to happen here, then I'd guess that we'd be screwed. The gasmasks at that storage were clearly in no condition to be used. And to think that in the event of a crisis that 50's or 40's telephone exchange would actually used ? My god, we'd be literally more than screwed here.
Still though, the experience of seeing all that stuff there and actually managing to locate a real life shelter are once-in-a-lifetime experience for me. The discovery of the shelter was both fun and educational - or should I also note a warning of the state of civil defence in this municipality.
On a final note, I've got about 50 pictures of that place on my other computer. I'll probably make a Winzip file out of them and put them - after some legal consultation and consideration - for free download. So stay tuned for the next chapter.
We were ordered to go plant grass again, but as it once again rained, me and my new friend were ordered to do indoors work today. A pretty ironic thing it was, since on our final day of work, we finally got ordered indoors. Figures, I guess.
So we were ordered to assist a bunch of construction workers doing a major renovation of a nearby elementary school. The guy we were supposed to report to was the same guy I had met last week while helping out at the plumbing renovation near the city hall. So anyway, we were told to get a pair of brooms and start cleaning up the floors of this thick, fine white dust which pretty much covered all of the floors. We did the job for awhile, and then descended a staircase down to this lower level, which included showers and gymnastics halls. There was a further staircase down to a thick-looking steel door - and it was left open. The guy who worked with me had been at that elementary school when he was alot younger, and he told me about the steel door. It had always wondered him. Now, naturally we could both guess that the place was a civil defence disaster shelter of some sort. So we went in - especially since the construction workers had alot more important matters on their hands than babysitting a pair of summer workers on their final four hours of work.
As we went in, I quietly hit all the light switches on the way, and a small hall of some sort opened up before our eyes. Apparently it had not been used for awhile, since there were even thicker layers of white dust littering everything. The little control room had several tables, maps, and a chalk board with stuff written on it along with a pair of messy desks. On the back there was a door leading further down the hall and a small alcove featuring an ancient telephone exchange along with a switchboard were inside. The stuff was real ancient - I'm talking about WWII-era and 50's gear.
The walls were littered with all sorts weird plans and maps: some of them included unit tags labeled with names such as "radiation monitoring crew" and "logistics team 1". The maps on the walls had all sorts of marks on them - and I'm purely guessing that the markings represented other shelters and civil defence shelters in the area. At that point we both understood, that we had quite probably stumbled upon an old emergency operations center for the municipality administration. The place was a strange mixture of 60's and 70's technology along with some 90's stuff as well. We saw one computer - but with no monitor connected, though.
We proceeded on, and came upon another small room. The room included a small kitchen and these rooms with beds. Disposable sheets and blankets were laying on the beds. We found kitchen utensils wrapped in plastic. Iodine pills and some sort of a military-published instruction manual on "upholding of communications on municipal level" was there among an old transistor radio.
The final room was a storage: radiation suits, geiger counters, hardhats, gasmasks of various models, medical kits, stretchers, clearing equipment and the sort were placed in neat little rows in bookcases, cubboards and shelves. The equipment looked quite old - I'm guessing that the stuff was mainly from the sixties and seventies. We found road maps still wrapped in plastic from 1984. The Geiger counters were last checked on 2003. All the documents found from the shelter pointed towards some sort of an exercise which had been held in 1995. As we sweeped through the shelter for the first time, it was nearing lunch break. We decided to call the search off while and have ou break. I also decided to visit my apartment quickly and get my digital camera for future documentation. Me and my co-worker buddy took a pair of protective glasses with gas-proof lenses with us as souvenirs.
So after the lunchbreak, we returned in full force. I took photos, and then we searched through the place. This time we found an order dated 1979 from some sort of a civil defence big shot all the way from Helsinki, urging to get rid of the older model M/39 etc. gasmasks. The shelves sure included alot of different models of masks - and the one I opened was indeed a model M/39 - which dates from WWII. Naturally they had slightly newer masks - models M/62 and M/65 there too. The had several dozens of these newer models from the 60's there - all piled into neat little rows on the shelves. I opened one gasmask container, and took a photo of the contents. Then we proceeded to open up the medical kits and inspect their contents. All the stuff you'd expect to be inside were there.
After searching for awhile, I made a quick conclusion about the place: most of the stuff there was completely outdated and in the event of a real disaster - highly dangerous to use. We speculated for a long time about the place's function. Was it still used ? It seemed like the place could've been operational - and perhaps the rescue operations would be led through these smaller shelters by orders from the shelters of the bigger cities of the area i.e. Seinäjoki and Vaasa. The place had all sorts of small notes with numbers and codes for the operational centers of the other neighbouring municipalities. So, we had indeed stumbled upon just one link in a long line of command center shelters in the area. Pretty crazy, huh ? We also attempted to pinpoint the locations of the other shelters from the map, but we figured that the maps could've been way too old and thus inaccurate. The place fascinated me in a very strange way - finding a semi-functional shelter like this was like my adulthood and childhood dreams had came true at the same time.
After taking photos, we naturally left and turned over our neon vests and a couple of other things. Our two week stint as sanitation division etc. workers ended and 1:30 PM on a rainy friday afternoon. Naturally our boss never knew about our exploration of the municipality administration shelter. It is pretty scary to think about that installation though, since the equipment there was so damn Cold Warish - and thus in questionable condition. If some sort of an accident were to happen here, then I'd guess that we'd be screwed. The gasmasks at that storage were clearly in no condition to be used. And to think that in the event of a crisis that 50's or 40's telephone exchange would actually used ? My god, we'd be literally more than screwed here.
Still though, the experience of seeing all that stuff there and actually managing to locate a real life shelter are once-in-a-lifetime experience for me. The discovery of the shelter was both fun and educational - or should I also note a warning of the state of civil defence in this municipality.
On a final note, I've got about 50 pictures of that place on my other computer. I'll probably make a Winzip file out of them and put them - after some legal consultation and consideration - for free download. So stay tuned for the next chapter.
Thursday, May 17, 2007
One more for the road
I slept until 10 am today, and it still feels like I'd need more. For the time being, though, I don't feel like sleeping. Maybe later.
Anyway, this post is supposed to be about my experiences at work. Now, first of all, let me state the obvious: the pay sucks. We're ordered to do things there that would normally be tasks designed for machines. We're also ordered to do things which won't even normally be done by the normal municipal workers. We're the expendable crop - and that old geezer of a boss can order us to do the most vicious things for us to do.
Now, the pay sucks, and your work experiences greatly differ if you've got a different boss. So far, the old guy we've had has had fun on ordering us to do all sorts of shit on all sorts of weather. He won't come and checkp up on us, though. Instead he just drives around his pick-up and drinks alot of coffee in the fancy little restaurants we have here. This guy is not the worst of the worst, as you can probably imagine - since he is not one of the Nazi-kind. There's this female supervisor there who is much worse and strict. She's a real pain in the butt. And I saw her near the office the other day - and she verbally jumped on me and my buddy. The first thing out of her mouth was: "Why the hell are you just sitting there ? This will be deducted from your pay !" she said. Luckily the janitor of the place, a real cool guy, saved our butts by telling her that we had just been sitting there for a few minutes. What a crappy job. Hopefully I won't have to work under her this summer.
But, to get to the good and bad sides of the job, here's a few:
The Good
Anyway, this post is supposed to be about my experiences at work. Now, first of all, let me state the obvious: the pay sucks. We're ordered to do things there that would normally be tasks designed for machines. We're also ordered to do things which won't even normally be done by the normal municipal workers. We're the expendable crop - and that old geezer of a boss can order us to do the most vicious things for us to do.
Now, the pay sucks, and your work experiences greatly differ if you've got a different boss. So far, the old guy we've had has had fun on ordering us to do all sorts of shit on all sorts of weather. He won't come and checkp up on us, though. Instead he just drives around his pick-up and drinks alot of coffee in the fancy little restaurants we have here. This guy is not the worst of the worst, as you can probably imagine - since he is not one of the Nazi-kind. There's this female supervisor there who is much worse and strict. She's a real pain in the butt. And I saw her near the office the other day - and she verbally jumped on me and my buddy. The first thing out of her mouth was: "Why the hell are you just sitting there ? This will be deducted from your pay !" she said. Luckily the janitor of the place, a real cool guy, saved our butts by telling her that we had just been sitting there for a few minutes. What a crappy job. Hopefully I won't have to work under her this summer.
But, to get to the good and bad sides of the job, here's a few:
The Good
- The job can be a real pleasure if you're given the right supervisor (bossman/woman)
- Coffee tastes the best after a hard a physical day of work
- If you've got the right supervisor, you might have more breaks than real jobs - thus leaving more time to do almost anything.
- If you're given the wrong supervisor, your work experience can change into a very shitty survival game resembling life in Nazi Germany
- Sometimes you can be given really shitty jobs i.e. planting grass seeds in the middle of a huge storm
- Meaningless jobs are quite common in this temporary profession. Get used to it and try to orientate yourself according to the shittyness of the job. Sometimes it's just best throw your hands in the air and unofficially the take rest of the day off.
Wednesday, May 16, 2007
Workdays 5,6,7,8 - Hurricane Season
For the past four days our work has been extremely boring, and perhaps even unproductive. We've mainly spent our time drinking coffee and just talking about stuff. On monday and tuesday we were put on shrub-collecting duty, which meant that about 300 cut hawthorn bushes had to be removed from one spot at the back of the library and placed into neat vertical rows. Why it couldn't have not been done by machines, I have no idea. But we were put to work on it anyways. We accomplished it with great cursing and bitching, and I even managed to negotiate ourselves some benefits: we managed to leave work an hour earlier today (wednesday). The thorn-ridden bushes sucked terribly, too.
Yesterday and today we were also ordered to walk around this place again and plant seeds for grass. The target areas were on the sides of highways and stuff - which couldn't concern me much. Yesterday the grass-planting felt just boring, but on wednesday it just became pure torture. We had a very windy and stormy day, and it rained trenching buckets here. Yet our beloved bossman wanted to send us out to plant seeds. Me and my new friend took his car, and just threw seeds out of the window and into the strategic strips of land. Our little Problem was solved, and everyone was happy. Except maybe the bossman, if he had known.
After doing some strategic cropping, we returned back to the "office", and spent the rest of the day just drinking (coffee), eating and drinking. The only girl on duty today had apparently spent her time just raking outside in the terrible storm. Luckily we got out at three.
Yesterday and today we were also ordered to walk around this place again and plant seeds for grass. The target areas were on the sides of highways and stuff - which couldn't concern me much. Yesterday the grass-planting felt just boring, but on wednesday it just became pure torture. We had a very windy and stormy day, and it rained trenching buckets here. Yet our beloved bossman wanted to send us out to plant seeds. Me and my new friend took his car, and just threw seeds out of the window and into the strategic strips of land. Our little Problem was solved, and everyone was happy. Except maybe the bossman, if he had known.
After doing some strategic cropping, we returned back to the "office", and spent the rest of the day just drinking (coffee), eating and drinking. The only girl on duty today had apparently spent her time just raking outside in the terrible storm. Luckily we got out at three.
Sunday, May 13, 2007
Workday 4: Working Hard - or Hardly Working ?
I was at an exam back at the university on thursday, so naturally I wasn't at work that day. I did return back on friday, though.
We didn't do much that day. Me and the fat guy were instructed to go to the park again. And I'm talking about the long-forgotten shitty park at the edge of the town again. So there we were, anyways. This time the boss ordered us to load up the small flat-bed trailer full of leaves we had been raking up into these small or big piles. As we proceeded to fill the trailer with the crap, he just took off to drink coffee again, I suppose. It didn't take long for me and my lovely co-worker to fill it up, and thus we proceeded to just talk about stuff. We talked about different countries and trips to different places - pretty much just proceeded to have fun. For the next two or three hours, the boss just kept on driving us between this sewage treatment plant and the park - our duty was to empty the trailer of the leaves to a small field near the plant. The work was boring. While we were driving to the plant and back the boss kept on telling us about his trips to Russia. I found it extremely boring. He also promised to let us leave at 11:30 AM, but now it seems like he was just full of shit like usual.
So then after taking the final load back to the plant, the guy just drove us back to the small shack near the local fire station. We proceeded to wait the for a few hours, and after some time had passed, we were just ordered to go pick up trash again. We didn't do that for long, though. And went home at pretty much the same time we were supposed to.
We didn't do much that day. Me and the fat guy were instructed to go to the park again. And I'm talking about the long-forgotten shitty park at the edge of the town again. So there we were, anyways. This time the boss ordered us to load up the small flat-bed trailer full of leaves we had been raking up into these small or big piles. As we proceeded to fill the trailer with the crap, he just took off to drink coffee again, I suppose. It didn't take long for me and my lovely co-worker to fill it up, and thus we proceeded to just talk about stuff. We talked about different countries and trips to different places - pretty much just proceeded to have fun. For the next two or three hours, the boss just kept on driving us between this sewage treatment plant and the park - our duty was to empty the trailer of the leaves to a small field near the plant. The work was boring. While we were driving to the plant and back the boss kept on telling us about his trips to Russia. I found it extremely boring. He also promised to let us leave at 11:30 AM, but now it seems like he was just full of shit like usual.
So then after taking the final load back to the plant, the guy just drove us back to the small shack near the local fire station. We proceeded to wait the for a few hours, and after some time had passed, we were just ordered to go pick up trash again. We didn't do that for long, though. And went home at pretty much the same time we were supposed to.
Wednesday, May 09, 2007
Workdays 2 & 3: Unexpected assignments & forgotten parks
Me and my trusty friend, the fat guy, were ordered to this fairly rotten old park at the edge of town yesterday. It was located pretty close to the local water tower. The bossman transported us there.
Once we arrived to the scene, we saw the grim reality of our assignment: an old children's park located at the very edge of town - unlikely that anyone even used it. We started our jobs anyway, which was among a few other things, raking the yard clean of fallen leaves and branches. Pretty damn boring stuff. I did the job for an hour, and after that the bossman turned up again in his dark orange pickup. The fat guy broke the handle of his rake. The bossman told me to enigmatically leave my work as it was and get inside the vehicle. Then he just grimly ordered the other guy to continue his job.
I was then given a new assignment: a small apartment building located at the back of the city hall was getting its plumbing replaced. I was going to be ordered there. Luckily it was an indoors job, though.
So then I arrived to the building, and immediately was sent to work. The leading construction worker there had been drilling these huge holes to the floor, and he was searching for the exact location of the sewage pipes. I hauled all the small and large pieces of stone flooring and the separate crap out of the hole and the floor as he drilled. Then I had to drill a bit too. I was also ordered to put several batteries for an electronic buzzsaw for loading. The work was hard, but happened to take place indoors - which was always a bonus. I was also ordered to return to the site tomorrow - which I happily agreed to. I mean, just look at the options: either raking crap or spending time doing this sort of stuff indoors. I don't really know why the fat guy couldn't have handled the work there - which brings me to the main question: why me ? Was the post at he construction site a punishment or a reward ?
Anyway, the third day of work begun at the same site. I showed up at seven. Sadly the other workers didn't. Turned out that they turned up at eight - so naturally the bossman drove up and ordered me back to sanitation duties for an hour. He took me to this elementary school and told me to clean up all the trash around a certain fence. All these little kids were running around, but for some strange reason they didn't pay too much attention to me. Which is good.
As my work was done at a record time, the bossman finally took me back to the site. I proceeded to do pretty much the same stuff as I did yesterday, although the workers there broke up a few waste pipes which I had to carry out. You wouldn't believe the lovely odors they emitted. So, at noon we had finished. The work at the municipality-owned apartment was done, and sadly enough I was transferred back to raking at the god-forgotten park. It also started raining, and me and the guy just stopped working and started talking. We were even issued these disposable raincoats - which helped a bit in surviving the massive rainfall.
For the next three hours, we just spend talking about all sorts of things there. Forgot about work, and just let everything hang out. It was cool - and mostly important too. Then a few of his friends showed up, and my girlfriend showed up at the park too ! So, we just started to drink coke that she had brought with her and pretty much just chewed the fat, as the said. We all forgot about "supposedly important work" - but at least we had fun. After the clock was nearing 14:30, I split and walked back to the bossman's office and turned in the rake and went for home.
Anyways, that was for days 2 & 3. Tomorrow, thursday that is, I won't be going to work because of an exam I've got to take in the university. So here's me wishing all you a good time and best wishes until friday. Rock on !
Once we arrived to the scene, we saw the grim reality of our assignment: an old children's park located at the very edge of town - unlikely that anyone even used it. We started our jobs anyway, which was among a few other things, raking the yard clean of fallen leaves and branches. Pretty damn boring stuff. I did the job for an hour, and after that the bossman turned up again in his dark orange pickup. The fat guy broke the handle of his rake. The bossman told me to enigmatically leave my work as it was and get inside the vehicle. Then he just grimly ordered the other guy to continue his job.
I was then given a new assignment: a small apartment building located at the back of the city hall was getting its plumbing replaced. I was going to be ordered there. Luckily it was an indoors job, though.
So then I arrived to the building, and immediately was sent to work. The leading construction worker there had been drilling these huge holes to the floor, and he was searching for the exact location of the sewage pipes. I hauled all the small and large pieces of stone flooring and the separate crap out of the hole and the floor as he drilled. Then I had to drill a bit too. I was also ordered to put several batteries for an electronic buzzsaw for loading. The work was hard, but happened to take place indoors - which was always a bonus. I was also ordered to return to the site tomorrow - which I happily agreed to. I mean, just look at the options: either raking crap or spending time doing this sort of stuff indoors. I don't really know why the fat guy couldn't have handled the work there - which brings me to the main question: why me ? Was the post at he construction site a punishment or a reward ?
Anyway, the third day of work begun at the same site. I showed up at seven. Sadly the other workers didn't. Turned out that they turned up at eight - so naturally the bossman drove up and ordered me back to sanitation duties for an hour. He took me to this elementary school and told me to clean up all the trash around a certain fence. All these little kids were running around, but for some strange reason they didn't pay too much attention to me. Which is good.
As my work was done at a record time, the bossman finally took me back to the site. I proceeded to do pretty much the same stuff as I did yesterday, although the workers there broke up a few waste pipes which I had to carry out. You wouldn't believe the lovely odors they emitted. So, at noon we had finished. The work at the municipality-owned apartment was done, and sadly enough I was transferred back to raking at the god-forgotten park. It also started raining, and me and the guy just stopped working and started talking. We were even issued these disposable raincoats - which helped a bit in surviving the massive rainfall.
For the next three hours, we just spend talking about all sorts of things there. Forgot about work, and just let everything hang out. It was cool - and mostly important too. Then a few of his friends showed up, and my girlfriend showed up at the park too ! So, we just started to drink coke that she had brought with her and pretty much just chewed the fat, as the said. We all forgot about "supposedly important work" - but at least we had fun. After the clock was nearing 14:30, I split and walked back to the bossman's office and turned in the rake and went for home.
Anyways, that was for days 2 & 3. Tomorrow, thursday that is, I won't be going to work because of an exam I've got to take in the university. So here's me wishing all you a good time and best wishes until friday. Rock on !
Subscribe to:
Posts (Atom)
