Call To Arms

Nyt se päivä sitten koitti.

Olen päättänyt vihdoinkin lähteä hoitamaan asepalvelukseni pois alta. Tässä vaiheessa en vielä tarkalleen tiedä että missä se tulee tapahtumaan. Melko varmaan kuitenkin taitaa olla se, etten pääse toiveistani huolimatta tänne Kauhavalle Ilmasotakouluun sitä suorittamaan. Todennäköisesti siis Kainuun Prikaati odottaa.

Hyvä on kuitenkin tässä vaiheessa muistuttaa siitä, että aivan välittömästi en ole minäkään sinne vielä lähdössä. Olen nimittäin tykästynyt siviili-, ja opiskelija-elämääni siinä määrin, että aikaisintaan lähtö tulee olemaan saapumiserässä I/08. Tammikuussa 2008 siis palvelukseen - minne nyt sitten ikinä joudunkaan - vai pitäisikö sanoa pääsenkään ? No kuitenkin, asia on sillä tavalla, että armeija on nyt hoidettava pois elämää haittaamasta. Pidän sitä pikemminkin lainalaisen velvollisuuden kuin minkään isänmaallisen paatoksen alaisuudessa tehtävältä suoritukselta. Siviilipalvelus minulle ei valitettavasti tule kuuloonkaan, sillä se on liian pitkä ja saattaa tuoda yhteiskunnassame epämieluisaa "stigmaa" joka on oikeastaan viimeinen asia mitä haluan kokea.

Minä en kuitenkaan valita. Useimmat sukulaiset ja jo armeijan käyneet ystävät ovat neuvoneet, että kaikki mikä tuleekaan eteen armeijassa on otettava puhtaasti huumorilla. Rankkaa saattaakin olla, mutta kaikki on otettava huumorilla. Muuten ei pärjää.

Ensimmäiseen mahdolliseen lähtöön on siis tätä kirjoittaessani aikaa seitsemän kuukautta. Kunhan saan muilta kiireiltäni vapaata, niin tarkoitus olisi tietty tehdä ihan armeija-ajalle oma blogikin. Sen kehittelyyn menee kuitenkin vielä vähän aikaa - ja se varmasti tulee tämän blogin kylkeen sitten jossain vaiheessa.

Nyt annan kuitenkin uutisen sulaa syvällä sisimmässänne jonkin aikaa. Minä puolestani lähden siivoamaan asuntoani vähintäänkin sotilaallisen uskottavaan kuntoon.

Siihen asti,

"Moi".