Autoilun ihmemaa

Tämän viikon torstaina sattui kyllä taas varsin ikävä juttu. Uskon sen kuitenkin olleen puhdas vahinko, vaikkakin kieltämättä vältettävissä ollut.

Palailin kaupasta paikallisen risteyksen tuntumissa, ja huomasin että luultavimmin 80-luvulla valmistettu, suhteellisen huonossa kunnossa ollut auto pysähtyi hiukan edemmälle siitä, mihin olen yleensä huomannut auton pysähtyvän. Aloitin siis suojatien ylittämisen, kun auton puskuri jo osui minuun ja kaaduin maahan ottaen vähän osumaa niin päähän kuin olkapäähänkin. Voinen kertoa, että omaan tällä hetkellä varsin ihania asfaltti-ihottuman olomuotoja yliruumiissani. Auton puskurin osuessa jalkaani, sain myös muutaman mustelman.

No, onneksi kyseinen autoilija oli tajunnut jarruttaa. Minä nousin ylös auton edestä ja katselin nopeasti itseni läpi tyypin noustessa autosta. Kyseinen kuljettaja oli ehkä minun ikäiseni, ja selvästi aika pelästynyt tapahtumasta. Ensimmäiset sanat suustani taisivat olla että: "eikö tämä olekin suojatie?" - johon tyyppi sitten vastasi pahoitellen. Siirryin kuitenkin välittömästi tien sivuun ja sanoin että kylläpä jalkaani ja käteeni nyt sattuu. Tyyppi meni välittömästi auton sisään, ja palasi sieltä lompakko taskussa. Hän kaivoi sieltä sadan euron setelin, ja ojensi sen minulle. Tämän jälkeen hän vielä kysyi, että selviänkö kotiin asti. Suoraan sanoen olisi ollut kai hyödyllistä mennä heti sairaalaan, mutta minusta oli kovin noloa seistä siinä pidellen olkapäätäni - kun kerran en mistään verta vuotanut ja pysyin tolpillani. Ilmoitin siis pystyväni poistumaan kotiin asti. Samassa tyyppi hyppäsi autoon ja lähti.

Menin itsekin kotiin. Tarkistin itseni vielä kerran läpikotaisin ja lisäilin olkapäähän ja käsivarteen muutaman laastarin. Itse kuvittelin että olin selvinnyt pienestä "yhteentörmäyksestä" säikähdyksellä, mutta ilmoitettuani asiasta mm. vanhemmilleni, niin he halusivat että menisin kuitenkin vielä lääkäriin näyttämään osumia. Teinpä sitten niin.

Onneksi ajanvaraus oli täällä vielä klo 22.00 asti, sillä muuten olisin voinut joutua lähtemään Seinäjoelle asti. Pääsin heti kuitenkin täälläkin lääkärille, joka muisti minut muutaman kuukauden takaisesta "oudot kivut rinnassa" - käynnistäni. Lääkäri tutki minut pintapuolisesti ja katsoi kättäni, jonka päälle olin onnistunut kaatumaan suojatakseni päätäni. Poikki se ei ainakaan ollut mennyt - kuten ei myöskään jalkani. Lääkäri kuitenkin halusi kuvata jalkani varmuuden vuoksi - ja niinpä sitä sitten mentiin. Röntgen kesti itse asiassa vain ehkä n. 10 minuuttia, jonka jälkeen minun käskettiin odotella paikoillani eräänlaisessa "vuoteessa" kunnes tulokset tulisivat. No, tulokset tulivatkin melko nopeasti, ja lääkäri totesi, että jalka ei ollut saanut minkäänlaista pahempaa vahinkoa. Olimme siis molemmat samaa mieltä siitä, että taisin päästä säikähdyksellä tästäkin. Lääkäri antoi minulle sitten tällaista voidetta, mitä tulisi laittaa näihin hankaumiin mikäli tarvetta on. Sen jälkeen "reseptissä" ei sitten muuta ollutkaan kuin lepoa.

Olen nyt sitten vain pyrkinyt lepäilemään nämä muutamat päivät. Tietenkin oikeaan jalkaan polven tienoille vielä sattuu, olkapää ja käsivarsi on hellänä ja päässä taitaa olla kuhmu - mutta "otherwise I'm okay". Onhan minulla myös tästäkin se satanen korvauksena, joten eiköhän tuo riitä ihan hyvin kipurahaksi.