Flunssa iskee!

Oikeastaan olin kipeänä jo lauantaina, eli kotiuttamispäivän jälkeisenä päivänä. Kurkkukipu ja päänsärky alkoi. Samoin nenä meni tukkoon. Olo oli kuin olisi heliumia pumpattu aivoihin. Groovy.

Katsoin eilen DVD:ltä Indiana Jones ja Kristallikallon Arvoitus (tjsp.) - elokuvan. Minusta oli aika etovaa että 60-vutias Harrison Ford luikki pitkin kaikenmaailman luolastoja etsien jotain Ufojen kalloja kommunistit perässään. What bullshit.

Huuto.netissä joku osti minulta yhden avokelan neljäänkymppiin. Helvetin hyvä juttu. Kunpa vaan ostaisivat lisää tavaraa, niin allekirjoittaneen kukkaronnyörit pullistelisivat seteleistä oikein kivasti. Ja saisi vielä tätä tavaraakin pois kämpästään.

Viime aikoina on myös tullut kuunneltua huomattavasti enemmän suomalaista musiikkia. Ennen en niinkään raaskinut suomalaista, suomeksi laulettua settiä kuunnella - vaan nyt kuitenkin vuoden aikana aika monikin bändi on alkanut kuulostamaan hyvältä. Esim. Eppu Normaali, Don Huonot, Egotrippi, Ultra Bra ja monet muut ovat säännöllisesti vierailleet MP3-soittimessani. Muista kuunnelleeni Eppu Normaalin biisiä "Vuonna 85" lomabussissa useammankin kerran vuoden aikana.

Eilen lähti kuudelta taas lomabussit Kajaaniin. Ajattelin mennä keskustaan katsomaan, vaan en sitten suoraan sanoen raaskinut tehdä sitä flunssan johdosta. Kenties sitten 12. päivä kun uudet Mokkulat lähtevät kohti Kajaania. Hah hah, I was one of them a year ago. Noh.. OHI ON 362!! Jokatapauksessa.

Yöllä tuli myös nähtyä helvetin omituista unta. Ensimmäisessä olin taas normi-kiväärimies jossakin poterossa ja ammuskelin neljänsadan metrin päähän jotakuta toista samaan maastopukuun sonnustautunutta äijää kohti. Rk95 syöksi nopeita, puristavia kertalaukauksia sitä mukaan kun liipaisinta painelin. Näin että vastustajalla oli Apilas (112mm raskas kertasinko) selässään. Pyrin tiputtamaan jätkän mutta sitten jokin välittömässä läheisyydessäni alkoi piipittämään. Tajusin että kyseessä oli paukkupatruunoilla toteutettu harjoitus. Tasi-liivit piippasivat osumaa. Muistan kyllä elävästi polviani vasten hohkaavan kylmyyden maatessani siinä poterossa. Vitunmoinen Vuosanka-syndrooma iskee päälle.

Toisessa unessa sitten oli lähdetty puolestaan ihan oudoille teille. Jahtasin jonkinlaista kalkkunaa pitkin maatalon pihaa iso puukalikka kädessäni. Ilmeisesti kalkkuna oli jotenkin vihamielinen, sillä hutkin sitä halolla mutta se vain nokki minua. Lopuksi se katosi johonkin maanrakoon ja jäin miettimään siihen itsekseni tekosiani. Tämän jälkeen heräsin todellisuuteen - eli siihen että auraaja-auto kolisteli äänekkäästi ikkunan takana pihan puolella. Oli maanantai. The first day of the rest of your life.

Päivän biisi: Maija Vilkkumaa - Totuutta ja Tehtävää