Kiikun Kaakun

No nyt on taas yö.

Ilta on mennyt ihan suhteellisen hyvin: söin Lidlin jogurttia, katsoin kolmosen leffan ja sain vihdoinkin pakattua erään huuto.netin asiakkaan tuotteet. Huomenna pitäisi sitten viedä kyseinen paketti postiin, ja mikäli huvittaa, niin hakea samasta "lafkasta" se toinen paketti pois. Vituttaa kyllä tämän paikan joustamattomuus.

Outoa on myös se, että kyseinen minulle kuuluva paketti on ilmeisesti postin toimesta määrätty kirjatuksi paketiksi. Keskustellessani lähettäjän, eli setäni kanssa, hän kuitenkin totesi että ei ollut missään vaihessa ainakaan laittanut sitä eteenpäin kirjattuna. Thus we can draw the conclusion, että Suomen "ihana" posti sitten päätti työntää sen tänne kirjattuna. Että vituttaa.

Anyway, viime aikoina ei ole oikein jaksanut tehdä taas mitään. Huutonetin kaupat kokivat hienoisen noususuhdanteen tänään, kun joku osti kolme halpaa peliä viidellä eurolla. Muuten kuitenkin voitakoon sanoa, että kukaan ei ole pahemminkaan mitään ostellut, vaan hiljaista on ollut. Voi tietty olla, että myymilleni tavaroille ei oikeastaan ole vielä minkäänlaista sesonkia edessä. Tai, sitten kukaan ei vain halua niitä joko hintojensa tai jonkun muun ansiosta.

Sanottakoon, että vielä keväällä kauppa kävi niin vilkkaasti, että rahaa riitti työntää vaikka lattianraoista sisään. Nyt kuitenkin isoin voitto jonka olen tehnyt on ollut suurudeltaan 20 €. Yhteensä olen tehnyt kauppaa tämän syksyn aikana 90€ arvosta. Se on aika keskitasoa, vaan täytyypä toivoa, että jonkinlainen viime kevääseen verrattavissa oleva virtaus tavaroitani kohtaan iskisi pian. Vieläkin vituttaa se, että eräs nk. "vitun akka" viime keväänä huusi minulta kirjoja 20 € arvosta: hän kuitenkin ehti häslätä maksun kanssa reilusti yli kuukauden, jonka jälkeen sitten annoin hänelle negaa ja annoin kaupan olla. Hänen väitteistään huolimatta rahat eivät koskaan saapuneet tililleni. Kirjat jäivät paketoituina odottamaan tuonne hyllyyn, jossa ne ovat vieläkin.

Tältä syksyltä huuto.netin kaupustelu on ollut aika hiljaista. Mitään rahaa en ole oikeastaan saanut säästöön, sillä juoksevat kulut ovat vieneet kaiken mennessään. Nytkään minkäänlainen nk. "säästö-kampanja" ei ole onnistunut aivan odotetusti, sillä rahaa on mennyt todella paljon kaikkeen muuhunkin. Eipä tällä internetin huutokaupustelulla oikeastaan elä, vaan pikemminkin kyse on usein siitä, että jos joskus onnistaa vähän isompi kauppa, niin se on sitten jo puhdasta onnea. Ainakin minun kohdallani.

Tilini on myös aika huvittava paikka: jos joku seuraisi sen statusta viikottain, huomaisi hän varmasti aika pelottaviakin vaihteluita sen statuksessa. Toisinaan se on aivan täynnä rahaa, kun taas toisella hetkellä viikkoa muutama euro kilisee sen pohjilla. Vanha sanonta "se mikä soittaen tulee, laulaen lähtee" tjsp. pätee tähän siis aivan erinomaisesti.

Tarkoitukseni oli oikeastaan keräillä rahaa tämän syksyn aikana uuden asuntoni sisustukseen. Hah, it failed. Rahaa on tullut niin huonosti, että näillä hiluilla ei saisi edes yhtä jakkaraa, mikäli tarve tulisi. Luultavinta onkin, että yritän suoraan sanoen pummata rahaa vanhemmiltani sisustukseen, mikäli mahdollista. Tämä on kuitenkin hiukan epävarmaa.

Minä lähden tästä nyt juomaan taas Cappuccinoa.. Ostin "Amaretton" makuista.. Hah !!

Muistilista V.0.6. Lidlin natsi-turismi

Stuff bought from Lidl

Pakastepatonki 0,99€
Chow Mein - nuudeli 0,99 €
Cappucino - Jauhe 1,99 €
Jogurtti laj. 1,79€
Cordon Blue 2,49€
Kivennäisvesi 0,59€
Ostoskassi 0,12€
Tom. pasta-ateria 0,99€
Tom. pasta-ateria 0,99€
Sienipasta-ateria 0,99€
Sienipasta-ateria 0,99€
Tonnikalahiutale 0,49€
Ranskalaiset 1,49€
Perunamuusijauhe 1,49€

Summa 16,39 €
Käteinen 20,00 €

Stuff that has to be found

The ruler that's in better condition, so the old one I "borrowed" from school a year ago can be thrown away.

The human Zoo

Asuntoasiaa

Näyttää taas siltä, että pitää lähteä mahdollisuuksien mukaan käymään Kauhavalla tämän viikon perjantaina. Syynä on se, että minun pitää lähteä valvomaan että tulevan asuntoni kuntotarkastus suoritetaan perusteellisesti. Asia sattuu nimittäin olemaan niin, että tämä isännöitsijä sattuu myös toimimaan samassa toimessa tyttöystäväni asunnolla, ja on valitettavasti tunnettu hieman kitsaana henkilönä. Ja tällä kitsaalla tarkoitan sitä, että kuulemani mukaan tämä isännöitsijä ei suostu ainakaan vapaaehtoisesti merkitsemään asunnon vikoja raporttiinsa ellei niistä itse mainita.

Tässä kaksiossa, syystä että se on vanha, sattuu olemaan ikävä kyllä hiukan huomautettavaakin. Mikäli nämä huomautukset, ja mahdolliset korjaukset eivät tule kuntotarkastusta koskevaan raporttiin, voi niiden korjausten maksaminen myöhemmin päätyä minun kontolleni. Olen suunnitellut asuvani kyseisessä kaksiossa ainakin n. 5 vuotta.

Hyvähän sinne on siis mennä, sillä kyseinen taloyhtiö voi myös olla pakotettu korjaamaan muutamat kaakelit vessan seinästä yms. yleistä huoltoa harjoittamaan. Nämä asiat siis täytyy hoitaa viikonlopulla, mikäli asunto nyt sitten tulee minulle. Mikä on kyllä aika todennäköistä.


Muuta sen ulkopuolella

Käväisin tuossa aamusella taas kaupassa Porvoon Lidlissä. Pistin merkille, että aamuisin kyseisen kaupungin kaduilla liikkuvat lähinnä vanhukset, jotka päätyvät jostain syystä Lidliin kaivelemaan kenkälaareja yms. alennuksesa olevia kamoja.

Meinasi taas alkaa vituttamaan oikein kunnolla, kun huomasin että Porvoon Lidlissä ei ollut näitä Kauhavan Lidlistä tuttuja pieniä sinisiä koreja (taaskaan). Tarjolla on ainoastaan helvetin isoja ostoskärryjä, jotka maksavat 0.50 - 1 € käyttäjälleen. Kun huomasin tämän, kiroillen meinasin jättää moisen kärryn "vuokraamisen", kun ystävällinen vanha pappa työnsi eteeni kärryn, ja sanoi että "otapa poika tuosta kärri, ettei tarvithe maksaa".

That was pretty good.

Tällä kertaa tuli jopa ostettua kaikki tarpeellinen. Jopa Lidlin hyvää jogurttia, jota on muuten aina tarjolla Kauhavalla, vaan ei viime viikolla Porvoossa, oli hyllyt pullollaan ! Sitä sitten tietenkin ostin.

Pakkasin tavarani ostoskasseihin, ja lähdin kävelemään pois Lidlistä, kun toinen äärimmäisen vitutuksen tunne valtasi minut: valtava ulkomaalainen turistibussi ajeli pitkin Maistraatinkatua, ja sieltä sitten koppavat ulkomaalaiset turistit pällistelivät meitä tavallisia kulkijoita. Epäilen, että kyseessä saattoi olla Saksalaisten turistien osasto, sillä mitenpä muuten ne olisivat tulleet katsomaan Lidliä. Kun ei viimeksi koko maailmaa saatu panssarein ja lentokonein, niin ainakin Lidlillä Euroopan herruus varmistettiin.

Itse en mielelläni menisi moisille kierto-ajeluille, sillä pidän niiden asetelmaa äärimmäisen alentavana: yksi joukko istuu bussissa, ja pällistelee ulos ikkunoista jonkun selostaessa mikrofonin ääressä turhuuksia. Mieleen tulee eläintarha, jonka keskelle ilmaantuu ihmisiä kierto-ajeluille katselemaan leijonia, antilooppeja taikka sitten krokotiilejä. Näytillähän mekin siellä olimme niille. Vittumaista on ajatella, kuinka jotkut koppavat rikkaat turistit pällistelevät minun tarpomistani pitkin katua autoistaan. Näytin moisille turisteille hyvin nirpeästi kieltä. Hih hih hih hih hih.

Tämän jälkeen minun piti sitten mennä taas vaihteeksi muiden kulkiyhteyksien ollessa hiukan niukilla kotiin bussilla. Tällä kertaa bussiin ilmestyi erästä entistä lukion matematiikan opettajaa muistuttava parrakas nainen (!) , joka mulkoili ympärilleen inhottavasti. Mikä kuitenkin iljettävintä, oli ilmeisesti joku nk. "karvaperse" istuskellut penkillä, jonne minä istahdin. Tämän karvaperseen vierailu ilmeni sillä, että penkki jossa istuin ja seuraavankin penkin noja olivat aivan täynnä epämääräisiä valkoisia ja harmaita karvoja ! Ne tarttuivat housuihini, jotka pyyhin pois hiljaa kiroillen.

Sitten kun pääsin kotiin, niin alkoi satamaan...

Ja niin edelleen.

Muistilista V.0.5 Salmonella-mössö

Shopping list

Tuna

Marinoitu Kalkkunan rintafilee

Cappuccinoa

Pasta-ateria (juusto/sieni)

Lähdevesi

Lidlin Jogurtti

Perunamuussia

Welcome back, Mr. B

Eilen palattuani Kauhavalta, jouduin pahaksi onnekseni matkustamaan takaisin Sipooseen bussilla. Kuten odottaa saattaa, sain tilaisuuden maksaa seitsemän euroa matkasta, joka normaalisti on hinnaltaan vain 5,70 € arvoinen. Kävin lyhyen, vaikkakin äärimmäisen vittumaisen sanaharkan kyseisen kuljettajan kanssa tästäkin maksu-asiasta.

Palattuani kotiin, huomasin että pihaltani juoksi raidalliseen paitaan sonnustautunut nuori tyttö: edellisten kuukausien kokemusten perusteella lähdin välittömästi hänen peräänsä juosten. Huusin häntä pysähtymään, mutta moinen tytteli kuitenkin jatkoi etenemistään. Välillä tytteli pysähtyi ja katseli taakseen minun huutaessani ruokottomuuksia.

Palasin nopeasti kotiin, ja katselin ympärilleni: paikka näytti ehjältä , eikä pihalta oltu viety mitään kummempaa. Huomasin kuitenkin, että kyseinen tyttö juoksi eräälle läheiselle vihannestarhalle johtavalle tielle. Porhalsin siis perään.

Päästyäni vihannestarhan pihalle, huomasin että siellähän seisoskeli joku nainen aamutakissa. Saavuin hänen luokseen, ja kysyin että olisikos hän mahdollisesti nähnyt tuntomerkkejä vastaavaa nuorta naista. Nainen totesi, että kyseessä taisi olla hänen tyttärensä, Kiia 11v.

Kiian saavuttua pihalle, kysäisin että mitähän hän mahtoi tehdä pihallani. Tyttö kertoi, että oli käynyt naapurissani asuvan tytön luona, ja siellä oli neuvottu menemään minun pihani kautta oikoreittinä. Tämän tyttelin äiti oli todella vihainen tapahtumasta, mutta itse olin pikemminkin täysin helpottunut siitä, että kyseessä ei ollut jonkinlainen yritys ryöstää tavaroitani. Selvittelimme tapauksen, ja näyttääkin siltä, että Kiia ei enää mene kenenkään kehoituksesta pihamme kautta. Vituttaa vain se, että tuossa naapurissa asuvat niljakkeet ovat aidon Sipoolaismaisesti käskeneet käyttää pihaani oikotienä. Heidän varalleen pitää keksiä jotakin ennen kuin muutan pois. Heh-Heh.

Tänään sitten tein Peace Station Encyclopediaan kamaa useamman tunnin ajan, ja join usean kupin Capuccinoa ja söin loput talon näkkileivät loppuun. Huomenna, tai pikemminkin tänään, pitää sitten heti herättyään jatkaa Encyclopedian tekemistä. Minulle on taas noussut addiktio ilmaista itseäni tämän Post-Modernin luomuksen kautta.

Juuri äsken pesin pyykkiä, ja ripustin sitä tuolla pimeässä yössä langalle kuivumaan. Tämä saattaa kuulostaa hiukan oudolta, vaan asia on kuitenkin niin, että muulloin kuin nyt en ehdi sitä tekemään. Toivottavasti pyykit kuivuvat.

Nukkumaanmenoaikani: 3:54

Muistilista V.0.4. Humpauttajat

Stuff bought from Lidl of Kauhava

Kivennäisvesi 0,59€
Ostoskassi 0,12 €
Lasisetti 6,99 €
Summa 7,70
Käteinen 7,70

Stuff bought from kilotavara-shop in Kauhava

New mess tin 2€
Neck cushion 2,50 €
Shoeshine 3,40 €

Summa 7,90
Käteinen 10,00

Stuff bought from Anttila in Kamppi

Lapinlahden Linnut: 7 kuolemansyntiä DVD 19,95 €

Summa 19,95
Käteinen 20,00 €


Stuff forgotten to Kauhava

Lasisetti
Kivennäisvesi

Under the gun

Olen nyt siis palannut Kauhavalta.

Asunto järjestyi. Vuokrasopimukseni kierrätetään vain Helsingissä taloyhtiön kautta, jonka jälkeen haen avaimet kaksiooni, ja alan viemään vähäisiä tavaroitani täältä sinne. Vuokrasopimus alkaa tulevalta kuulta.

Ensiksi tulisi varmasti kertoa hiukan siitä, minkälainen tämä tuleva asuntoni tulee olemaan: ensinnäkin se sijaitsee Kauhavan ilmasotakoulun alueella, joka merkitsee sitä, että talossa asuu mm. kyseisen puolustusvoimien tukikohdan (nykyistä ja entistä) henkilöstöä. Tässä hiukan vanhemmassa kerrostalossa on pyörä-, ja yleisvarasto sekä sauna. Kaksio jonka vuokrasin, sattuu olemaan hintaansa nähden harvinaisen tilava. Se voisi olla jopas lähes kolmio, joten tilaa siellä riittää - ehkäpä jopa liian kanssa yhdelle/kahdelle henkilölle. Alunperin minun oli tarkoitus vuokrata kerrostalon ylimmän kerroksen kaksio, vaan ikävä kyllä se oli niin huonossa kunnossa, ja sisälsi vieläpä kuntoonsa nähden todella fasistisen vuokratakuun, että ei tullut kuuloonkaan maksaa moisesta roskasta sellaista hintaa. Tämä alimman kerroksen kaksio, minkä nyt vuokrasin, oli paremmassa kunnossa lähes kaikin puolin. En kuitenkaan valitettavasti saa nk. "upeaa näköalaa". Well, you can't have everything.

Kaksio kieltämättä edustaa rakenteeltaan hiukan vanhempaa tyyliä. Esimerkiksi kaapistot ovat siinä kunnossa, että mahdollisuuksien mukaan ne täytyy ehostaa parempaan kuntoon. Keittiö on kuitenkin siinä mielessä mahtava, että se on älyttömän iso ja tilava. Se on jopa niin tilava, että sinne saa oikein kunnollisen ruokapöydänkin. Ainoa pieni puute asunnossa on myös se, että pakastinta ja pesukoneita ei saada omasta takaa. Nämä inhimmilliset välttämättömyydet tulee siis hankkia mahd. pian lopullisen kotiutumisen tapahduttua. Olohuone on muuten myös todella iso ja viihtyisä.

Niin, parvekekin siinä on. Se nyt kieltämättä ei ole oikeastaan mikään erikoinen parveke sikäli, että se on alimman kerroksen parveke, ja sikäli sen pääasiallinen funktio jää aika pieneksi. Näköalaa on siis ilmasotakoulun sotilaskodin pihalle saakka. Plääh.

Ja kuten aikaisemmin totesinkin, niin minun tarkoituksenihan oli vuokrata ylimmän kerroksen kaksio. Nyt kuitenkin kun kävimme sitä katsomassa, totesimme että se oli aika huonossa kunnossa: seinistä puuttui tapetteja, vessan kaakelit olivat enemmän tai vähemmän epämääräisessä kunnossa, ja parvekkeen ainoa hyvä puoli oli sen tarjoama näköala. Minulle luvattiin, että kaksion varsin suolaisesta vuokratakuusta ja koko vuokrasta voitaisiin mahdollisesti neuvotella alennusta Helsinkiläisen vuokranantajan kanssa. Varmaa ei kuitenkaan ollut, mikäli tätä alennusta olisi yläkerran asunnon huonosta kunnosta huolimatta tullut. Täten päädyimme alakertaan.

Kiintoisana yksityiskohtana voitakoon todeta, että taloyhtiö ilmoittaa läheiselle ilmasotakoululle kyseisessä talossa asuvien nimet ja tiedot. Tämä varsin salaisen sotilaallinen toimenpide on aika jännää, vaan ymmärrän tietty senkin, että sotilastukikohtien välittömässä läheisyydessä asusteleminen saattaa olla yksityisyydelle haitallista. Minulle se kuitenkin sopii, vaikken kyllä olekaan kaikista ideaalisinta materiaalia lentoon.

Nyt kuitenkin lähden tekemään taas pientä muistilistaa, joten odotelkaapa sillä aikaa mehukkaan jatkokertomuksen tuloa.

This week I've mostly been eating..

Palattuani takaisin Ruotsista lomilta, olen muuttanut jälleen radikaalisti ruokavaliotani. Olen nimittäin palannut jälleen kerran nk. "less is more"-ajatteluun, jonka mukaan varoilla jotka on tarkoitettu ruokaan, voidaan tehdä jotain muutakin.

Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen pyrkinyt pihistämään mahdollisimman paljon kaikesta siitä, mitä olen syönyt. Tämä on tavallaan ollut ihan hyvä systeemi, sillä sen avulla säästyy rahaa kaikkeen siihen tarpeelliseen, mitä tulen tarvitsemaan uudessa asunnossani. Suosittelen tätä patentoitua Ö-dieettiä kaikille, jotka päättävät kokeilla ajattelutapaa ruokailun välttämättömästä pahuudesta.

Tarkoitan tällä siis sitä, että tällä hetkellä miellän ruoan puhtaasti polttoaineeksi, jota täytyy toisinaan syödä, jotta ruumis ei alkaisi protestoimaan energiavarojen vähyyttä. Syön siis tasan yhden kerran, josku ehkä kaksi, päivän aikana. Tällaisina aikoina toivon, että ruokailun voisi suorittaa puhtaasti jonkinlaisen tabletin tai ravintopuristeen kautta. Vaikka eipä silti, yleensä kyllä nautinkin ruoasta ja sen syömisestä. Nyt kuitenkin asiat ovat niin, että välipalat ovat jokseenkin jääneet täysin pois.

Tässäpä tulee nyt lista siitä, mitä olen oikeastaan syönyt viime viikon aikana:


Maanantai 14.8.2006

Nuudeleita

Näkkileipää

Vettä/Vadelmamehua

Tiistai 15.8.2006

Nuudeleita

Näkkileipää

Juomaksi vadelmamehua

1 pussi Mustaviinimarjakeittoa (valmis)

Digestive-keksejä

Keskiviikko 16.8.2006

2 kpl mustaa leipää + salami-makkaraa

5 kpl Pita-leipiä

1 pullo Orange-limonadia

1 pussi sienipastaa

1 kuppi Cappuccinoa

Torstai 17.8.2006

2 kpl Pita-leipiä

???

???

----


Voitakoon siis sanoa, että torstaina tuli syötyä hiukan paremmin, vaan eipä juuri hirvittävää eroa kuitenkaan näkynyt. Huomenna, eli torstaina, tulee varmasti syötyä sitten Kauhavalla vuokrasopimuksen kirjoittelun jälkeen sitten hiukan paremmin. Viikonlopun jälkeen aion kuitenkin taas palata Ö-dieetin ääreen.

Muistilista V.0.2 Humpauttajat

Stuff Bought from Lidl:

Cappucino-jauhe 1,99€
Pitaleipä 0,99€
Appelsiini-limonadi 1,09 €
Pitaleipä 0,99 €
Ostoskassi 0,12 €
Curry-nuudeli 0,49 €
Curry-nuudeli 0,49 €
Juustopasta-ateria 0,79€
Sienipasta-ateria 0,79€
Juustopasta-ateria 0,79€
Juustopasta-ateria 0,79€

SUMMA 9,72 €
Käteinen 10,00 €

Stuff that should've been bought, but was not available or was forgot:

-Cans of Tuna (forgot)
- Lidl Yoghurt (wasn't available)

Raportti 2

No joo, vaikka mitä on taas ehtinyt tapahtua viimeisten viikkojen aikana. Enpä ole tätä blogiani päivitellyt ihan jo siitäkin syystä, että en ole vain jaksanut. Hah.

No kuitenkin, pääasiana voin todeta, että minä aion nyt todellakin muuttaa pois Uudeltamaalta ja first and foremost Sipoosta. Mitä todennäköisimmin muutan Kauhavalle, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin. Asia on kuitenkin niin, että siellä on suhteellisen halvat asunnot ja sieltä pääsee uuteen opiskelupaikkaan myöskin suhteellisen helposti. Tyttöystäväni asuu myös tätä nykyä Kauhavalla. Torstaina lähden katsomaan kahtakin asuntoa samassa talossa, josta mahdollisuuksien mukaan valitsen jomman kumman. Käsittääkseni toinen asunnoista on paremmassa kunnossa, vaan sen vuokrauksesta en ole kuitenkaan varma. Toinen asunnoista on kuitenkin varma vuokrauksen suhteen. Torstainahan se sitten selviää. Molemmat asunnot ovat muuten kaksioita, joiden hinta on yllättävän halpa kokoluokalleen.

Huuto.netin kaupusteluakin on taas jatkettu. Asiakkaita on ikävä kyllä ollut aika vähän, ja viimeisimmät kaksi kauppaani taisivat tuottaa yhteensä uskomattomat 20 € rahaa. Kovin lujaa ei siis mene. Olenkin päättänyt olosuhteiden pakosta nk. "kiristää vyötä" kustannusten kanssa, jotta kykenen mm. ostamaan uuteen asuntooni kaiken tarpeellisen. Ongelmia oli myös erään huuto.netin asiakkaan kanssa, joka aluksi varsin halvan tuotteen huudettuaan totesi, ettei omannut tarpeeksi rahaa sen maksamiseen. Hänen kuitenkin piti saada rahaa maksuun 10. päivä. Kun tämä päivämäärä koitti, sain epämääräisen emailin, missä kyseinen ainakin neljä eri nimeä omaava tyyppi kertoi vaimonsa "shoppailleen" 800 €:n edestä. Rahaa ei siis löytynyt reilusti alle kymmenen euron huutoon.

Minua vitutti äärettömästi moinen toiminta: ilmoitinkin kyseiselle henkilölle, että mikäli rahat eivät olisi tililläni viikon kuluessa, antaisin negatiivisen palautteen ja purkaisin kaupat. Sain kuitenkin pienellä uhkailulla paljon aikaan, nimittäin kyseinen kaveri suostui maksamaan rahat tililleni. Rahaa siis omituisesti löytyi. Sain kuitenkin päälleni kirouksia siitä, miten kaikki eivät elä paratiisissa. Sivuutin kuitenkin jutut, ja kiitin kauniisti rahojen maksamisesta.

Kyseinen tyyppi vaikuttaa kuitenkin aika hämärältä kaverilta, nimittäin tyypillä näyttää olevan ainakin neljä eri nimeä: yksi Japanilainen, yksi Vietnamilainen, yksi Amerikkalainen/Brittiläinen/Australialainen ja myös yksi naisen nimi. Välillä on hiukan vaikeaa tietää, että kenen kanssa puhuu milloinkin.

Nyt minä lähden tästä juomaan teetä näiden Venäjän metsäpalojen tuomien savupäästöjen keskellä. Tehkää tekin samoin.

Muistilista V. 0.1 Saamarinpalvojat

Tämä postaus toimii puhtaasti pienenä muistilistana niistä asioista, mitä pitää pistää muistiin.

Books to buy

Pietiläinen, Petri & Kyösti (2003): Legioonalainen Peters : suomalaisen palkkasoturin muistelmat.

Pietiläinen, Petri & Kyösti (2005): 120 päivää legioonalaiseksi.

Jimi Hendrix: The Man, the Magic, the Truth (Suom. Jimi Hendrix – Mies, musiikki ja totuus)

Kapuscinski, Ryszard: Keisari (2006)

Paasilinna, Arto: Suomalainen Kärsäkirja (2005)


Other Stuff to Buy

Pattereita taskulamppuun

Shipping news

Tämän postauksen tarkoituksena olisi sitten tehdä selkoa siitä, minkälainen paluumatkani oli Ruotsista suomeen kaksi viikkoa sitten. Jälleen kerran tapahtumat olivat kovinkin persoonalliset, ja todellakin sellaisia, joita voisi tapahtua vain minulle.

Menomatkan ensimmäiset tunnit etenivät ihan hyvin, paitsi että pysähtyessämme Södertäljen lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan, niin tapahtumat olivat varsin erikoiset. Viime vuonna ajeltuamme täysin samaa reittiä, pysähdyimme myös tässä samaisessa tienvarressa sijaitsevassa ravintolassa. Viime kerralla koko paikka oli aivan helvetin täynnä ihmisiä eikä n. 45 minuutin pituinen suunniteltu pysähtyminen riittänyt ruokailuun. Tällä kertaa paikalla oli todella huvittava sakki ilmeisesti Tukholmasta ajautuneita "motoristikerholaisia", joilla oli nahkatakkiensa selkämyksissä pelottavat "Hell Demons MC" tjsp. merkit. Ongelma heidän uskottavuudessaan kuitenkin oli se, että 2/3 näistä pelottavista motoristimiehistä mustaan nahkaan puettuina olivat hiukan lyhyitä. Itse katselin näiden pelottavien Helvetin Enkelien kopioiden iloista vipellystä heidän päittensä ylitse. Heillä oli mukanaan ilmeisesti samaan porukkaan kuuluvia naisiakin. Äänekkäitä ja äärimmäisen päättämättömiä tilaamiensa ruokalajien suhteen he kuitenkin olivat.

Itse en tarkalleen enää muista, että mitähän mahdoin tilata: hyvä asia kuitenkin oli se, että yhden ruoka-annoksen mukana sai hakea salaattipöydästä täydennystä vaikka kuinka paljon. Söinkin enemmän salaattipöydän antimia, kuin varsinaista ruokaa, joka taisi muistaakseni olla joku Schnitzel - pihvi ja ranskalaiset. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, mutta se oli silloisen päivän ensimmäinen ateria, joten enpä liiemmin vastustellut. Salaattipöydästäkin kuitenkin onnistui täyttämään itsensä ihan kohtuullisesti. Minun piti lukea automatkan aikana Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille, vaan menetin hyvinkin nopeasti kiinnostukseni sitä kohtaan. Taisin muistaakseni päästä sivulle 45.

Päästyämme Tukholmaan ja noustuamme laivaan kiertelimme laivan nopeasti lävitse, jonka jälkeen menin nukkumaan matkan uuvuttamana. Minun on kuitenkin kovinkin vaikeaa nukkua laivoissa, sillä en mitenkään kykene rentoutumaan sen sisässä. Nukkumiseni jäi noin muutaman minuutin pätkiin, jonka aikana käytäviltä kuului epämääräistä Venäläisten molotusta, klassista musiikkia, kovia piippauksia yms. hälinää.

Laiva myös kääntyili koko ajan ja piti ikäviä ääniä, jotka eivät missään nimessä rauhoittaneet minua. Olen nähkääs nähnyt painajaisen, missä herään laivan hytin ylimmästä pedistä, ja vettä on lähes ylimmälle pedille saakka. Tuo vesi on kylmää, ja tajuan kovinkin nopeasti, että taidan hukkua kyseiseen hyttiin ilman minkäänlaista apua. Tämän jälkeen en ole onnistunut nukkumaan kovinkaan hyvin laivoissa, vaan aina pysytellyt hereillä mahdollisimman kauan. Pyörittyäni sängyssä muutaman tunnin, heräsin ja lähdin matkalla mukana olleen sukulaiseni kanssa katselemaan laivaa. Tarkoituksenamme oli syödä, ja mahdollisesti ostaa jotakin tuliaisia. Tuliaiset jäivät onneksi minun kohdaltani aika pieniksi, sillä ostin vain 24 tölkillistä Sprite-virvoitusjuomaa sisältävän pakkauksen. Sukulaiseni nyt tietysti sitten osti sitä miestäkin vahvempaa.

Etsiskelimme laivalta ravintolaa, ja saavuimme paikkaan, joka mainosti itseään "quick and easy" - sloganilla. Saimme eteemme ihan perinteisen Ménun, josta taisin valita jonkinlaisen makkaran perunasalaatilla ja Rucolalla (jostain syystä myös jokaiseen annokseen kuuluivat defaulttina ranskalaiset ???) . Valittuamme ruokalajit, odottelimme hetken jos toisenkin mahdollista valmistumista. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että vieressämme istui neljä henkeä sisältänyt perhe. Kaksi pientä lasta pomppi ympäriinsä ja yritti näyttää tympääntyneelle ja juovuksissa olleelle äidilleen jonkinlaista piirrustusta. Äiti kuitenkin kielsi moisen huvin, ja komensi lapset pallomereen tjsp. vihaisena. Tämän jälkeen hän alkoi sättiä miestään, ja mies sitten yritti honottaa silmälasit heiluen vastalauseita. Tämä nainen oli äärimmäisen äänekäs tapaus, ja mies taas jokseenkin hiljainen. Ikävää oli kuitenkin odotella paikallaan lähes puoli tuntia tätä kaikkea kuunnellessa, ja samalla odotellessa ruokaansa. Hiljalleen aloin kyllästymään moiseen odotteluun, mutta tarjoilija kuitenkin vakuutti, että ruokaa oli tulossa. Totesin kuitenkin tarjoilijalle, että valitettavasti heidän sloganinsa oli varsin harhaanjohtava.

Lopulta saatuamme annoksemme, ne olivat ihan hyväksyttävät. Ainoa huomautettava juttu oli kuitenkin se, että vihreä Rucola taisi sisältää vielä multaa, sillä se narskui todella pelottavasti hampaissa. Hetken arvelinkin, että mahdollisesti yksi takahampaistani taisi mennä poikki. Puolivälissä ateriaamme tämä viereisen pöydän kaksikko onneksi kuitenkin poistui, jonka jälkeen saimme ateriamme loppuun ihan kohtuullisessa ajassa.

Tämän jälkeen mekin poistuimme - nimittäin kuluttamaan hiukan jäljellä olevia rahojamme nk. "yksikätisissä rosvoissa". Se oli jokseenkin harmitonta hupia, jonka aikana eräs pelikoneista mystisesti lakkasi toimimasta eikä suostunut maksamaan n. 1,60 € voittorahoja. Otimme yhteyttä laivan infoon, jonka kommentti antoi vähintäänkin erinomaiset puitteet pienelle huijaukselle: he käskivät vain ottaa koneen sarjanumeron ylös, ja sen jälkeen tulla ilmoittamaan summa. Hetken mietiskelinkin, että teoriassa olisin voinut vaikkapa sanoa voitokseni 10 euroa, ja porhaltaa infoon vaatimaan sen itselleen. En kuitenkaan ryhtynyt moiseen tekoon, vaikka nyt myöhemmin ajatellen niinhän siinä tietty olisi pitänyt tehdä. Helppoa rahaa kun harvemmin osuu tielle.

Pelailun jälkeen taisin netotakin moisesta operaatiosta n. 8-10 euroa. Se oli ihan hyvä summa rahaa, sillä suunnilleen saman verran taisin työntää koneisiinkin. Tämän jälkeen kuitenkin olimme sen verran väsyneitä sukulaiseni kanssa, että painuimme hyttiin nukkumaan.

Aurinko poistuu

Tänään on ollut hiukan erikoinen päivä noin sään suhteen. Helteet ovat kadonneet, ja taivas on ollut pitkälti täysin pilvinen. Vettä ei kuitenkaan ole satunut puhumattakaan siitä, että olisi ollut erityisen kylmä.

Siivoilu on jatkunut, mutta olen myös ehtinyt katselemaan muutaman elokuvan tässä välillä: The Bride of Re-Animator:in, ja Children of The Corn:in ensimmäisen jatko-osan. Kyseiset elokuvat olivat kyllä aika erilaisia noin tasoltaan, vaikkakin kyllähän niiden ääressä viihtyi muutaman tunnin siitäkin huolimatta.

Maissilasten jatko-osa oli jokseenkin yllätyksetön tekele, jossa oli kaikki mahdolliset kauhuelokuvan kliseet aina vanhasta sekopäisestä mummosta viisaaseen intiaanipappaan edustettuina. Se kuitenkin jäi aika vaisuksi jatko-osaksi, kuten yleensä tapahtuukin, huolimatta sen muuten ihan keskikertaisesta juonesta. En kuitenkaan suosittele, että kukaan maksaisi tästä elokuvasta minkäänlaista summaa rahaa, ellei se sitten tule esim. jonkun isomman elokuvia sisältävän paketin mukana.

The Bride of Re-Animator taasen, oli aivan eri laatua: kieltämättä se oli kyllä efekteiltään aika huono, mutta lopulta sen huonous kävi eduksi. Elokuvan juoni kertoo kahdesta lääkärin ja tiedemiehen välimuodosta, jotka ottavat asiakseen keksiä nesteen, jolla herättää kuolleita henkiin. Tässä jatko-osassa toinen tohtoreista haluaa entisen rakastettunsa takaisin, ja niinpä kaverukset ryhtyvät kasaamaan sairaalaan ruumishuoneen avustuksella vanhaa rakastettua takaisin. Väliin mahtuu kuitenkin epämääräinen rakkaustarina sekä helvetin absurdiksi etenevää huumoria, jossa mm. kaksikon tappama läski poliisisetä heittää koiran seinään ja pakenee sen etujalka suussaan epämääräisesti muristen. Todella omituisia käänteitä ja aivan saatanan ällöttäviä vihulaisia ei siis tästäkään pätkästä puutu.

Elokuvan "erikoisefektit" (tai niiden puute) ovat myös niin parjaamisen kuin ylistyksenkin aihe. Vaikka ne edustavatkin vahvasti nk. "tekoverta ja lähikaupan pakaste-altaan sisäelimet" - luokkaa, niin juuri tässä elokuvassa ne onnistuvat parantamaan tunnelmaa huomattavasti. Myös näyttelijöiden suoritukset ovat heidän suoranaisen tuntemattomuutensa huomioon ottaen varsin hyviä, ja sopivat elokuvaan. Vaikka tämä onkin halvalla budjetilla toteutettu nk. "gore"-elokuva, niin juuri se onnistuukin kääntymään eduksi. Ainoa huono puoli elokuvassa on kuitenkin se, että sen loppu on hiukan liian nopeaa tempoa omaava, jotta kunnollinen ratkaisu saataisiin aikaiseksi. Olisinkin toivonut, että sitä olisi hidastettu sopivammin ja mm. toisen tohtorin lopullisista edesottamuksista kerrottu hieman enemmän. Muuten kuitenkin suosittelen sitä jokaiselle, joka mahdollisesti voisi kauhuelokuvista tykätä.

Tänään on vielä jäljellä viisi elokuvaa kyseisestä "Kauhukoira" - boksista, joista tulen katsomaan muutaman tuntien kuluttua. Sillä aikaa, pitäkääpä liput korkealla ja älkääkä päätykö ruumishuoneelle.

The duality of man

Päivän uurastuksen jälkeen olen taas vajonnut jokseenkin surkeaan mielentilaan.

Yöt ovat varmasti pahimpaa aikaa juuri minulle, sillä silloin minun sisäinenkin kelloni automaattisesti hiljentää halukkuuttani toimia ja liikkua aktiivisesti. Tällöin jäljelle jäävät vain omat ajatukset ja yön mustat varjot, jotka saavat kaiken näyttämään surrealistiselta painajaiselta.

Yöt pistävät kaikessa hiljaisuudessaan minut miettimään vaikka mitä. Vihaan niitä ajatuksia, jotka saapuvat mieleeni entisten elämieni epäonnistumisista tai ikävistä tapahtumista, jotka oltaisiin kai voitu ratkaista parempaan suuntaan hyvinkin helpoilla tavoilla. Olen kuitenkin usein tehnyt vaikka minkälaisia kämmejä, joilla on ollut ikäviä seurauksia. Uskon myös hartaasti siihen, että olen tosiasiassa kyynisin ihminen jonka tunnen. En pysty aina näyttämään äärimmäistä puoltani muille kuin aivan läheisilleni, mutta silloin kun se näkyy, sattuu harmittavia juttuja. Uskon myös hartaasti siihen, että ellei ympärilläni olisi niinkin huomattavasti pelkästään normaaleja ja positiivisia ihmisiä, olisimme varmaan kaikki hypänneet alas kalliolta jo ajat sitten.

Tämä saattaa kenties kuulostaa myöhäisen teini-iän angstilta, mutta pidän tosiasiassa itseäni useassakin asiassa helvetin epäonnistuneena ihmisenä. Viime päivien aikana suorittamani tavaroiden ulosmittaukset ovat jälleen tuoneet esille vaikka mitä tavaraa, joiden piti olla hävitetty jo kauan aikaa sitten muistojen kera. Harmillisinta on kuitenkin se, että niitä on vielä jäljellä.

Olen myös jälleen miettinyt kertaalleen Karman lakia. Asiahan on nimittäin niin, että olen hiljalleen alkanut pohtimaan sitä mahdollisuutta, että tavallaanhan Karman laki olisi näistä jumalallisista hölpötyksistä kuitenkin se kaikista luonnollisin ja reiluin tapa harjoittaa jonkinlaista kuolemanjälkeistä oikeutusta. En tietenkään sano, etteikö joku Kristinuskonkin käsitys kaikesta olisi aivan yhtä oikein jonkun mielestä. Mutta, tavallaanhan Karman laki hyvien tekojen palkitsemisesta hyvällä heijastaa tavallaan normaalin elämän järjestystä, jossa ainoastaan yrittämällä pääsee eteenpäin asiassa jos toisessakin. Tämä taas voidaan kääntää Karman laissa siten, että mikäli teet hyvää, niin hyvää tulee tapahtumaan sinullekin. Mikäli taas elämässä et tee mitään, tai sitten teet toisille pahaa, niin et etene mihinkään.

Mieleeni onkin juolahtanut se mahdollisuus, että Karman laki saattaa toteutua elämässäni: minulle sattuu huomattavan paljon kaikenlaista ikävää koko ajan, mutta siitäkin huolimatta en itse ole esimerkiksi mitenkään antelias ihminen puliukoille tai epämääräisille hiippareille. Pikemminkin odotan koko ajan, että joku epämääräinen sammalteleva pultsari tai laitapuolen kulkija yrittää hyökätä päälleni ja viedä henkeni ja rahani tai lähimmäisteni hengen. Perimmäisin ongelmani on kai siis se, etten pysty oikeastaan rentoutumaan kun tasan yhden ihmisen kanssa - ja se en suinkaan ole minä itse.

Minun on vaikeaa luottaa muihin ihmisiin. Uskoisin tämän kiintoisan ominaisuuden luonteessani johtuvan siitä, että vanhempani eivät ole oikeastaan missään nimessäkään luotettavia henkilöitä. Nuoruudessani minulle on myös sattunut tapauksia, missä minua on yritetty huijata varsin rankastikin. Itsesuojeluvaistoni on siis aika kova. Kaikesta päätellen.

En oikeastaan osaa sanoa, että olenko ylpeä ihminen. Jotkut ovat niin sanoneet, ja niin kuultuani olen alkanut miettimään sitä mahdollisuutta, että olisiko se totta. Itsensä diagnosointi ei oikeastaan onnistu minulta ollenkaan, vaan tässäkin asiassa saattaa käydä niin, että minun on vain uskottava sitä, mitä minulle kerrotaan. Minua kiinnostaisi toisinaan jopa kuulla, että mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaan aivan liian harvoin kuulen siitä. Kunpa joku joskus todellakin 'aukaisisi tulvaportit', ja kertoisi täysin omin sanoin ja ilman pelkoa siitä, minkälainen ihminen oikeastaan heidän mielestään olenkaan. Monet ystäväni sanovat, että he ovat oppineet tuntemaan minut ja luonteeni kovinkin hyvin, mutta eivät sitten kuitenkaan koskaan suostu avamaan sanaista arkkuaan siitä, minkälainen heidän mielestään olen. Kenties he eivät vain halua sanoa, että olenkin todellisuudessa todella ällöttävä persoona, jota mielistellään ihan periaatteesta.

Noh, oli miten oli, niin aion nyt mennä nukkumaan.

Hyvää yötä kaikki.

Vapaaehtoinen roskakuski käy aina kahdesti

Eilen yritin katsoa viidennettä kertaa lävitse Espanjalaista kauhuelokuvaa nimellä Los Sin Nombre. Haluan tosiaankin todeta, että tämä oli viides kerta kun yritin katsella sitä lävitse, sillä edellisillä kerroilla en ole kyennyt nauttimaan sen pitkästyttävyydestä millään tavalla. Tälläkin kertaa onnistuin pääsemään n. 12 minuuttia pidemmälle, jonka jälkeen totesin että katsonpa sen sitten loppuun aikataululla joskus.

Tämän jälkeen sattuikin sitten taas varsin vittumainen tapaus: avasin Dario Argenton elokuvan "Suspiria" sisältävän DVD-laatikon, jonka jälkeen pyrin irrottamaan levyn kannen sisältä. Sattui kuitenkin niin, että kyseinen levy oli aivan älyttömän kireästi tuikattu kiinni pieneen nyppylään, jossa se normaalistikin on kiinni, ja täten yrittäessäni ottaa sitä siitä pois, levy rasahti halki. Pienen kiroilun jälkeen heitin levyn kirjaimellisesti seinään.

Täytyi tehdä uusi valinta katseltavan suhteen: "The Brood" nimellä kulkenut teos tarttui mukaan ja työntyi DVD-soittimeen. Toistaiseksi elokuva on alkanut ihan kelvollisesti, vaan saapa nähdä, että onko se millään lailla hyvä.

Turhaa kamaakin olen taas vienyt pois. Tällä kertaa vein keskikokoisen kasan verran sarjakuvia ja kopioituja CD:tä pois. Seuraavaksi roskikseen lähtee omituinen kasa rikkinäisiä leikkikaluja, joita löysin todella syvältä sänkyni alta. Olenkin yllättynyt, että miten voi olla mahdollista että tällaista kamaa on voinut vielä säilyä suurten puhdistusten takia. Kaikki kuitenkin näyttää olevan mahdollista.

Tästä pitäisi varmaan taas lähteä viemään tavaraa pois kohti lähikaupan roskiksia, jotka varmasti arvostavat toimintaani.

Blow up your videos (and diskettes)

Pääsin onneksi kuitenkin takaisin tänne Suomenkin puolelle.

Viime viikko tuli taas vietettyä tyttöystävän kanssa Kauhavalla, joka oli reissuna melko tavallinen, vaikkakin ihan erilainen entisestä menosta. Kivaahan meillä kuitenkin oli, niin kuin aina, vaikka kuuma kyllä pahasti korvensi.

Palattuani kotiin Huuto.netin kaupustelu on taas alkanut skulaamaan: minulta on ostettu tavaraa taas n. 60 euron arvosta, ja muutamat sukulaiset ovat (jälleen kerran) luvanneet maksaa velkansa takaisin. Rahallinen tilanne näyttää nyt siis hetkellisesti varsin valoisalta, vaan epäilenpä kuitenkin, että jonkinlainen pirulainen ne vie kuitenkin.

Päästyäni kotiin aloitin myös jälleen kerran tavaran laajamittaisen ulosmittauksen. Minulla sattui nimittäin olemaan hyllyittäin täysin turhanpäiväisiä VHS-kasetteja, minne oli mm. aikanaan nauhoitettu huonon kuvan omaavalta Viron kanavalta Babylon 5:sta. Päätinkin, että nyt kyseisistä kaseteista oli päästävä eroon, ja n. 30 laatikollista diskettejä sai myös seurata kavereidensa kohtaloa. Kuten hyvinkin saatatte arvata, niin juuri tällä alueella Sipoossa ei juurikaan löydy nk. "julkista" roskista, joten jouduin heittämään videokasetit lähimmän pikkukaupan roskikseen. Uskonpa kuitenkin, että kukaan tämän paikan tahdikkuuden huomioon ottaen ei tule huomaamaan koko asiaa. Diskettejä minulla on vielä "paljon", jotka pitäisi viedä suuren roskan hyödynnettäväksi. Vittumaista on myös se, että paikallinen huoltoasema, jonka pihassa on iso vihreä roskis, ei suostu antamaan sitä alueen asukkaiden käyttöön, vaan on liimannut infantiilisti siihen kyltin, jonka mukaan sinne ei saa heittää kukaan muu roskia kun tuon huoltoaseman rasvaperseiset rassaajat. Mikä kuitenkin on vielä pahempaa, on se että kyseinen huoltoasema ilmeisesti vuotaa maahan öljyä, joka sitten valitettavasti maistuu pohjavesikaivojen kautta meidänkin juomavedessämme toisinaan. Tämäkin esimerkki illustroi erinomaisesti sitä, mikä on Sipoon marssijärjestys. Aion kuitenkin röyhkeästi olla piittaamatta moisten paskiaisten "kielloista", ja viedä heidän suureen roskalavaansa hieman tavaraa yön tunteina.

Olen tyytyväinen siitä, että jälleen kerran tavarat, jotka istuskelivat hyllyssäni kuusi vuotta ilman minkäänlaista funktiota, lähtivät pois paikoiltaan kuin tuhka tuuleen. Enpä tule niitä pahemminkaan kaipailemaan, vaan olen tyytyväinen siitä ettei niitä tarvitse enää pitää tuossa tilaa viemässä.

Seuraavaksi aionkin hankkiutua eroon kahdesta printteristä, jotka seisoskelevat tälläkin hetkellä sänkyni alla pölyä keräämästä. Tämän jälkeen alan hiljalleen olemaan valmis löytämään uudenlaisia sijoituskohteita muutamille muille tavaroilleni. Varmaa on kuitenkin se, että jälleen kerran roskasta tullaan hankkiutumaan eroon - hinnalla millä hyvänsä !!

Communications breakdown

Eipä ole taas vähään aikaan tullut kirjoiteltua, sillä mitään kovinkaan järkevää sanottavaa ei ole ollut.

Minulla on täällä vielä huominen jäljellä, jonka jälkeen lähden sitten takaisin Suomeen. Tämän lähtöä koskevan huuman keskelle on kuitenkin laskeutunut varsin ikävä tilanne: kaikki kommunikaatioyhteydet samassa talossa asuviin sukulaisiini ovat kuitenkin mystisesti lakanneet toimimasta. Myös kännykkäni on lakannut toimimasta, ja siitä onkin pääteltävissä, että jokin on ainakin laskujen maksamisessa hiukan enemmän kuin tarpeeksi persiillään.

En tiedä vielä tässä vaiheessa, että mitä on oikeastaan tapahtunut. Se väistämättä herättää äärimmäisen vitutuksen tunteita, sillä epävarmuus elämässä on useastikin niitä tunteita, jotka pyritään tukahduttamaan mahdollisimman nopeasti vastauksen saamiseksi.

Onkin selvää, että en tarkalleen (taaskaan) tiedä, että milloin ilmaannun netin ääreen. Voinee olla, että tämä pieni katkos yhteyksissä ei kestä kovinkaan kauaa, tai sitten se voi kestää hyvinkin kauan. Edelleen, en pysty kertomaan paljoakaan tässä tilanteessa. Pyrin kuitenkin päivittämään blogini mahdollisimman pian siitä, kun saan jo pelkästään senkin tiedon, että onko minulla edes kyytiä kotiin sieltä Helsingin laivarannasta valtavan tavarapaljouden johdosta. Pyrin pitämään itseni siis myös ajan tasalla siitä, miten tämä nyt tulee jatkumaan.

Palaan siis takaisin kirjoittelemaan asioista, kunhan tiedän, että mitähän helvettiä siellä kotipuolessa tapahtuukaan. Pysykää siis kuulolla, ja muistakaakin olla valppaita.

Super Mario Libanonissa

Viime päivät ovat olleen jokseenkin tylsää katseltavaa: CNN:n tarjontaa ja uutisia seurattuani olen pelaillut Super Mario 3:sta emulaattorilla. Se on ollut ihan hauskaa, sillä viimeksi kun todella syvennyin sen saloihin, niin taisin vieläpä ihan oikeastikin omistaa Super Nintendon.

Tämä Libanonin Kriisi, paremman termin puuttuessa, on ollut täälläkin aika iso juttu. Tänäänkin käytyämme nk. "Kvibergin markkinoilla", tuli vastaamme suuri joukko selvästi arabialaisia naisia, jotka olivat tökänneet lastenrattaisiinsa Libanonin punavalkoiset liput liehumaan. Kuulin myös, että jotkut geneeriset "vasemmistotyypit" olivat pitäneet jonkinlaista mielenosoitusta yllä kaupungilla. Taisin myös nähdä erään naisen pitävän ranteessaan valkoista nk. "rannenauhaa", jossa oli Libanonin lippu.

Päästyäni kotiin, tyttöystäväni ilmoitti, että menisi tekemään töitä ainakin seuraavalle viikolle asti, jotta sitten olisi vapaata siinä vaiheessa kun tulen viikon päästä kotiin. Kuulin myös, että Lidl myy erittäin hyviä patonkeja yrttivoilla kuorrutettuna, vaan valitettavasti en taida pitää niistä, sillä olen kehittänyt varsin vahvoja antipatioita juuri yrttipatonkeja kohtaan Pirkan patonkien ällöttävän maun johdosta. Lupasin myös viedä kotoa tyttöystävälleni mahdollisimman paljon lukion ajoilta jäljelle jääneitä konseptipapereita, joita seisoi nyt isoina kasoina kotonani.

Ne Kvibergin markkinat, noin tapahtumana, olivat kyllä tapahtumiltaankin varsin köyhät. Koko paikka oli lähinnä erilaisten "Ahmed" ja "Abdullah" nimisten mieshenkilöiden täyttämä sotku myyntipöytiä, joissa oli tarjolla aina teurastamon antimista matkapuhelimien kautta arabialaiseen musiikkiin. Joku hämärä tanskalainen äijä myi paikalla T-paitoja varsin halvalla, ja hetken mietinkin mahdollisuutta ostaa AC/DC:n logolla yms. raapustuksilla varustetun paidan. Huomasin myös Mr. Punisherin logolla varustetun T-paidan, vaan ongelmaksi muodostuikin sitten se, että oikeaa kokoa ei vain ollut. Nämä paidat olivat aivan suunnattoman isoja, ainakin kaksi tai kolme kokoa normaalin länsimaisen mittapuun ylitse. Tanskalainen äijä yritti tarjota minulle XL-koon paitaa, vaan yritin selittää hänelle, että paita oli vain liian suuri minulle. Pienin koko mikä minulle edes hiukan sopi, oli S. Ostin siis yhden S - koon Punisher - logolla varustetun T-paidan. Hiukka kieltämättä vitutti, kun moinen Tanskalainen myi noinkin asiallisella logolla varustettua paitaa, vaan koot olivat valmistusmaansa Intian johdosta todellakin päin persettä. Luultavimminkin Intialaiset kuvittelivat tekevänsä paitoja lihaville rappiokulttuurin edustajille lännestä, joille koko S:n piti vastata ainakin L:n kokoa jossain muualla.

Olen myös alkanut miettimään sitä, että miten minun tulisi selvitä n. 8 tunnin automatkasta täältä Tukholmaan. Viime vuonna se oli aivan helvetillinen saavutus, ja nyt tällä kertaa minulla on onneksi mukanani hyödennettävänä mm. MP3-soitin, sekä hieman tarkempi idea niistä kirjoista, mitä tulisi matkan aikana lukea. Myös jonkinlaista makeaa syötävää ja juotavaa tulisi ottaa mukaan oikean pukeutumisen ohella. Olen tässä miettinyt, että kaiketi tällä kertaa voisi yrittää kuunnella Reggaeta bussimatkan aikana. Uskon kuitenkin, että musiikkivalinnat tulevat olemaan kovinkin erilaisia näiden varhaisten ideoiden jälkeen.

Noh, pitäisiköhän tästä nyt sitten lähteä nukkumaankin.. Probably, yes.

Another day

I've got a week left in this country, and after that I'll go home.

My girlfriend bought a new couch for her apartment in Kauhava, which happens to be the first piece of western "sitting furniture" for her place, since the apartment has been decorated on in an Oriental way (Japanese, to be specific) . I can't see that couch until next week's sunday, but knowing her good taste in general, I'm sure the couch will be fine. I downloaded a Super Nintendo emulator and Super Mario All Stars for it, in order to pass the time, too.

Also, I picked up a couple of books yesterday; Plato's Republic and The Illustrated Directory of The United States Marine Corps by Chester G. Hearn. They weren't that expensive at all: you can't expect to get these sorts of books that cheap from Finland anyway.

Next monday, while I'm still "in country", I'll continue my internet auctioning after a two month pause: this time though, all the money I get out of will be saved to the last dime for up-coming expenses, and not squandered away at leisure like the last time. I've also been considering on selling my old Sega 16-bit Megadrive in the auctions, since I've seen some fine money made out of old consoles. The only problem with the old Sega console is, that I'm a bit unsure of its' condition. Now, it might still work, or it might not. Have to test it, I guess.

Last Wednesday was pretty shitty too, in terms of my physical condition: I threw up during the early morning hours, possibly due to a stress reaction of some sort, and afterwards collapsed to the bathroom floor. I remember sending some SMS's to my girlfriend, and then after a few moments I started feeling a bit dizzy and finally puked twice. Afterwards, I collapsed to the floor for a few moments while having a fashionable cold sweat and a terrible feel of disorientation. I'm pretty sure, that the reason for this little incident were my deeply irregular sleeping hours for the past month, and the somewhat long nights I've been spending for the last months. Either way, I've been sleeping regular hours now, and temporarily quit burning the midnight oil.

Right now, though, I have some things to do back here, so I'll just bid you a good day.

The dark night swallows the day..

It's been very hot here again.

Last night I had trouble sleeping, and after several failed attempts on hitting the hay, I continued reading Jared Diamond's Guns, Germs and Steel. That thing pretty much put me to sleep, although it's still a very good and informative book. It's kinda like if you'd publish a mechanical manual or something to that end on toilet paper: the overall look of the publication wouldn't be much, but the text would sure as hell be concrete "no bull" information.

We also bought all the needed ingredients to make Sushi. We'll probably try to manufacture it today, but we've also got a game of Petanque set for tomorrow. And I've never played it before, so odds are, that it's going to take a fair amount of time to familiarize.

Anyway, the store I bought all those Sushi-stuff from, also had some weird teas: I ended buying something called "Luo Han Kyo - Tea" from the shop due to its' rather inventive package. It was manufactured in China. Sometimes Chinese food scares me, since you can never know what they manufacture food out of. Once, I remember reading an article about some Chinese folks selling some sort of jam made out of tigers feet. Now, all of the feet that had been used in the production of the Chinese Tiger Foot Jam, had apparently came from the little leggies of some type of an soon-to-be extinct tiger ! And the Chinese made jam out of their feet !

Anyway, the tea was in these little brown cubes you put in hot water. The tea itself tasted like Soy and regular tea put together. It certainly wasn't the nicest of my culinary experiences, but after my second cube of "Luo Han Kyo" - tea, it didn't really matter, though. I'm hoping, that this mystical oriental tea would have some sort of a profound effect on me: perhaps it would let me see in the dark, or perhaps give the strength of ten oxen in bed. Hopefully when I'm done drinking this stuff in a week or so, I'll be the ultimate warrior of all time.

Now though, I'll be going to the yard again to sit in the darkness and listen to music. You have a good night.

Watching movies

Yesterday we went downtown for some shopping again. This time, I bought a wireless keyboard and a mouse of the less than dubious Microsoft-brand. The reason why I bought them was, that at home I'm having some real trouble with all of the dozens of cords and wires hanging out of the computer and slithering along the floor like serpents.. Luckily, I can also throw away the cheap Compaq mouse & keyboard, that I've had since I got that 500 MHz computer many years ago. Needless to say, I don't have it anymore, but the keyboard along with the mouse still remain in service with my new computer.

Anyway, I bought some movies too: Kill Bill Vol. 1 & 2 were being sold at the same store I bought all the wireless gimmicks from. I watched both of the movies last night, and have to conclude, that the second part started to suck at the very end, when Uma Thurman finally met Bill at his Mexican Hacienda. The whole "Superman is actually Clark Kent, and so are you" - metaphors sucked real badly, and I didn't really see the movie turning into a slow drawl at the very end. Both of the movies rolled along real smoothly, but the end of part two, as I stated, somehow slowed down and became way too surreal for me to understand. Thus, I started to wonder if the people giving this movie four stars out of five on the reviews had even seen part two completely. Also, the "five point heart exploding technique" was a bit lame of an attempt to quickly finish the movie and let everybody go home. I was expecting a cool sword fight, but it turned out to be an extremely slow and dragging dialogue with a very low-key ending too.

The first part was great, though. The action was great and definately the over-the-top spilling of blood created the ideal atmosphere for my liking. The second part seemed a bit overrated however, especially taking the somewhat vague ending into consideration.

Ostelu iskeytyy päin seiniä

Tänään lähdettiin sitten taas käymään kaupungilla. Tarkoituksena oli ostaa hieman lisää vaatteita, sillä niitähän minä loppujen lopuksi tarvitsen kaikista eniten.

Etsiskelin hihattomia T-paitoja, ja lopulta löydettyämme niitä, saimmekin kolme kappaletta varsin harvalla. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että päästyämme kotiin asti paitojen kanssa, meille selvisikin, että minun käyttämäni M-koon sijasta yksi paita oli kokoa XL ja toinen omasi niin naurettavan suuren kaula-aukon, että se olisi sopinut paremmin tyttöystävälleni. Hiukanhan tämä "state of affairs" vitutti minua, sillä 2/3 katastrofista olisi voitu välttää sillä, että olisi katsottu hieman tarkemmin sitä, että mitä ostetaan.

Toiseksi kompastuskiveksi muodostui sitten päällyshousujen (engl. "Trousers) osto. Tällä kertaa ääretöntä vitutusta aiheutti se, että etsiskeltyämme normaaleja mustia housuja, saimmekin vain lähinnä naurettavia, ja vähintäänkin halvalta näyttäviä housuja eteemme. Monet kaupat myivät aivan täyttä paskaa, ja sitten kun lopulta löysimme kunnollisia housuja, lähentelivät niiden hinnat normaalin miesten puvun housujen hintaa. Totesinkin, että en helvetissäkään aikoisi maksaa sellaisia summia housuista, jotka kuitenkin tulisivat jokapäiväiseen käyttöön - puvun housut olisivat sitten tietty eri asia. Niitä en kuitenkaan ollut etsimässä.

Lopuksi, saimme kylläkin ne housut, ja ihan hyvään hintaankin, vaan niiden hankkiminen oli helvetillisen työn takana. Eniten minua vituttaakin seisoskella jonkun tavaratalon sovituskopissa, ja testata päälleni viittä eri paria housuja, jotka eivät sitten kuitenkaan välttämättä ole ollenkaan sitä, mitä etsin. Juuri housujen sovittelu päälle on äärimmäisen vittumaista hommaa, ja käsittääkseni olen parkunut keuhkoni mustiksi siitä jo lapsesta saakka. Old habits die hard.

Sitten seuraakin viihde-uutisia: minulla oli myös tarkoituksena ostaa Playstation 2, sillä olen kuullut että kohta se kolmaskin versio julkaistaan, ja täten kyseinen kakkonen voisi alkaa irtoamaan hiukan halvemmalla. Tällaisen uutisen nimittäin sain tämän kaupungin paikallisesta EB Games-pelikaupasta, joka väitti myyvänsä PS2 - konsoleita hintaan 999 kruunua. Kun menimme paikan päälle katselemaan, niin selvisikin että kaupan ikkunassa oleva tarjous oli täyttä paskaa ! Liikkeestä löytyi ainakin n. 20 laatikkoa, missä oli päällä tarroja suuresta PS2-alennuksesta, vaan kaikki laatikot olivatkin tyhjiä !! Haahahah !

Kun sitten kysyin "myyjältä" (oikeampi termi olisi varmaan ollut "seisoskelija tiskin takana") , niin tämä vain totesi, että ei heillä ollut yhtään kyseisiä konsoleita myynnissä. Ilmeisesti moinen tarjous oli sitten vain vituillakseen pystytetty ikkunaan, ja vieläpä tyhjät laatikot laitettu ympäriinsä kauppaa huijaamaan tietämättömiä. Kun sitten kysyin hieman epävarmasti sitä, että missä konsolit mahtoivat ollakaan, niin tämä juntti tiskin takana sitten vain totesi ettei niitä ollut: hän ei siis nähnyt mitään ristiriitaa siinä ETTÄ NIITÄ VITUN KONSOLEITA MAINOSTETTIIN KAIKKIALLA, MUTTA NIITÄ EI SITTEN PERKELE JUMALAUTA SAATANA EDES OLLUT MISSÄÄN ! Eipä sikäli, olen kullut kyseisestä "EB Games" - kauppa ketjusta vain huonoa, joten eipä sikäli mitenkään ihmeellistä.

Poistuin kaupasta, ja sen jälkeen vitutti taas niinkin paljon, että mikäli olisin omannut esim. raketinheittimen, niin olisin varmasti antanut mennä koko vitun piipun täydeltä moisen kaupan tiloihin pari laukausta..

For those about to rock (we salute you)

So, turns out that the ME has once again turned hot. This time, the Israelis have started to roll onto Lebanon in order to stop the terror strikes on their soil and to free those two poor guys the terrorists have kidnapped.

Anyway, I got accepted into the faculty of humanities in the University of Vaasa. This development is quite surprising for me, since I was under the impression after the entrance exams, that I had somehow messed up the first part of the test. Luckily though, I got a pretty good score out of the entrance exams, and can now call myself a student of the (big surprise) English language in the University of Vaasa Department of English.

Me getting into the University also brings some major chances in my life: first of all, I get to move the fuck out of Sipoo and start a life of my own in Western Finland. Secondly, I'll be a completely "independent unit" from now on. There will be nothing else in this world besides me and my girlfriend - my parents will stay in Sipoo.

Now though, I'm going to go and get some sleep. All this rambling has made me sleepy.

Good night.

Some additional pictures

So, here's some additional pictures that I've forgotten to post in the blog:

Here's the 3-color Desert DCU's I bought, They're almost brand new and for sale (again) too.

And here's the cheap holster I bought (Banana not included). It too, is for sale soon at very comforting prices.

The shots are of a church of some sort. Apparently it isn't that old compared i.e. to the old church of Porvoo (that got burned fairly recently), but old enough, nonetheless. Now, what I tried to do with these pictures, was to take shots from somehow unusual angles and positions. I've always been alot more interested in a specific building's corners instead of the normal "take a picture of the building from the front" - shots that so many family albums are littered with.

And here's some more pictures from midsummer's eve. Some (Finnish and Swedish) people had lit a large bonfire at a nearby sportsfield.

Went down like a log

Oh man, was I tired last night. I can honestly confess, that last night was the first time in something like two weeks, since I've been able to actually get some sleep. Most of the nights during the last weeks, I've just been up all night watching the TV. The good thing about some of the Swedish channels is, that they pretty much work like cable: you've got programs running all night.

Anyway, I've been reading more of A. Swofford's Jarhead, again. I can't say that the book's that great at all - mediocre at best with all of the pure BS and over-the-top exaggerations. At times, it rather seems like Mr. Swofford has been experiencing severe mental health problems, and has even been able to make it in the Marines on the side. The general message of the book is very clear to me: Swofford's trying to tell the outside world, how the USMC - AKA "The Suck" - traps young boys inside its' gaping bowels and turns them into mindless killers who'll do nothing more than what the government wants - for reasons they don't quite understand themselves. To me, it rather seems like Swofford's place shouldn't have been in the Marines in the first place: he should've probably joined his sister in the quiet and idyllic mental institutions he spends so much time writing about on the book.

Still, though, I'm not saying that all of his stories in the book are lies. What I'm saying is, that most of his stories have been "painted with the broad brush", giving them the similar shock value and controversial content that usually make successful books about this subject. Sometimes, though, such stories are revealed to contain holes in them: and it rather seems, that stories like these are especially appt on having them.

All in all, I consider Jarhead to be an interesting analogy of a man in the wrong place at the wrong time. Even if his physical condition (apparently) was enough to sustain the strains of war and the USMC doctrine, his mental condition surely wasn't. The book, through Swofford, also speaks of double morals: the author constantly worries about his girlfriend's possible infidelity, but it rather seems like the feeling's very much mutual - in other words, all he should be worrying about is his own faithfulness to his lover. I'll have to remark, that if all the psychological trouble and constant pressure that Swofford (supposedly) endured over there would've been transformed into actual motivation and actions instead of words, then perhaps he would've actually done something concrete instead of all that useless bitching and moaning.

My advice to anyone reading this title is, that whatever you do, don't believe even half of the stuff it's telling you. Even if the title certainly illustrates the 1991 Gulf War quite correctly from the soldier's viewpoint, by portraying the loneliness and the small-scale actions, it's still a rather questionable piece of work.

Marching orders

I watched the last remaining episodes of Lost, and have to say that I'm definately hooked on it. Hopefully the 2nd season DVD-box set will be available soon enough, since I'll be buying it faster than you can say "shipwrecked". I haven't been hooked on a series as much as I was since.. Since.. Sob.. The end of Babylon 5 several years ago !

Anyway, to tell you the truth, I think that Lost as a series, is one of the only seriously written and genuinely interesting programs at the moment. The whole plot is so freakin' twisted, that you could indeed be expecting anything. Right now though, I'm betting that it's something of a cross breed between Jurassic Park and Resident Evil.

On other news, I'll be leaving Sweden on the 29th. This time, we'll have to hop on a bus and ride it all the way to Stockholm. The reason for this is, that we can't go into a plane since I'll have to get my sleeping bag and tent out of here. If we were to go into a plane, we'd probably have to pay extra for those items. So, we picked the bus-alternative, and thus we'll be spending six hours in a notoriously hot bus full of little Swedish kiddies running around. All in all, this isn't what I wanted, but it just has to be done for the greater good - and my stuff.

We did the same thing last year too: unfortunate for me, the trip can best be described as a "hellish" ride through Southern Sweden in a boiling hot bus full of little yelling kiddies and drunken idiots. During that trip, I also remember reading Michael Moore's "Stupid White Men", and talking to this half Finnish git, who somehow assumed that I liked Turbonegro. The same guy also followed me around on the boat from Stockholm to Helsinki, and started singing some idiotic song to me. Luckily though, I didn't understand a word he said.

Last year, when we did the trip, it was also alot worse, since we had to return back to Gothenburg. We were just there to deliver the stuff, and then get back here in order to continue the vacation for a while longer. Anyway, as we came back to Stockholm from Helsinki, it was raining very hard, and we were all stuffed into this incredibly old bus with shitty seats and a dozen of screaming little kiddies. I remember having a terrible need to "go", but for some reason couldn't bring myself to stand up and release myself inside the tiny bathroom of the bus.

Anyway, I started reading Jarhead. I'm pretty disappointed so far, since if the book's message to the reader is to relay Anthony Swofford's severe frustration and the fact, that he joining the USMC was wrong - it's doing a hell of a job. If it's supposed to tell us how the Marines are hardcore motherfuckers spreading American sunshine around the world with their M16's, then it certainly fails. So far, I've had tremendous trouble on trying to understand Swofford's deeper message: it just seems like the only things he has to do is to bitch and moan about everything. However, I'll be laying down my final opinion on this title at a later date.

On a related note, I'm considering on getting Colby Buzzell's "My War - Killing Time in Iraq". It'll be interesting to read them both, and then compare their overall message and ideas.

Now though, I'll be going to bed for some quality sleep. I can finally rest easy after getting confirmation on a certain very important thing, that has been bothering me for weeks.

Good night.

Got lost !!

No joo, kirjoitellaan Suomeksi välillä.

Tänään käytiin katsastamassa lokaalin sekatavarakaupan, teknikmagasinetin, tarjontaa: päämäränä oli hankkia halpahko Swiss Armsin reisikotelo pistoolille, joka voitaisiin mahdollisimman pian myydä eteenpäin. Tämä 14 euron hintainen "holsteri" saattaa nimittäin mennä kaupaksi kotopuolessa kaupusteluni yhteydessä mahdollisesti suuremmalla hinnalla, kuin minkä siitä maksoinkaan.

Samalla kun pyörimme aivan Göteborgin keskustassa, sen rautatieaseman yhteydessä toimineen DVD:itä, musiikkia, pelejä ja T-paitoja myyneen kaupan valikoima osui tiellemme. Sattui nimittäin niin, että kauppa myi kahdenkymmenen euron hintaan Lost:in ensimmäistä kautta DVD:lle. Normaalisti tästä saisi pulittaa noin viitisenkymmentä euroa. Tämä sarja on minulle jo oikeastaan ennestäänkin tuttu tyttöystäväni kautta, joka alkoi sitä seurailemaan säännöllisesti kotona. Itse en kiireitteni johdosta ehtinyt sarjaa sen kummemmin seurailla säännöllisin ajoin, vaan katselin jaksoja aina silloin tällöin kun ehdin.

Päätinpä siis hankkia kyseisen DVD - boxin, sillä mitä luultavimmin sen katsottuani lävitse, lahjoitan sen tyttöystävälleni (mutta älkää kertoko sille - tästä pitäisi tulla yllätys !!) . Kyseinen sarja on myös maailmanlaajuisesti aika suosittu, eikä minusta se ole mitenkään liian epärealistinen tai imelä toteutukseltaankaan. Kieltämättä aion katsella jäljellä olevat kuusi DVD:tä Lostia, sillä juuri äsken sain loppuun vain pilotti-episodin 1 & 2 osien lisäksi kaksi muuta. Välillä täytyy kuitenkin nukkua - ja heittää tikkaa.

Mitä nyt kuitenkin neljä jaksoa katsottuani panin merkille, oli se että tämä sarja oli oikeasti ihan hyvin käsikirjoitettu ja jopa toteutettukin. Hahmot ovat inhimmillisiä ja epäilemättä ovat juuri sen yksilöllisen persoonansa joko muita ihastuttamaan tai vihastuttamaan. Sarja on myös sikäli ovela, että sen pilotti-episodista ei voi oikeastaan päätellä täydellisesti sitä, mitä tuleman pitää muissa osissa: Lost oikeastaan yhdistelee erilaisia genrejä yhteen, luoden ainakin minua henkilökohtaisesti kiinnostavan kokonaisuuden.

No joo, nyt sitten saa riittää moisesta sarjasta lässyttäminen: siirrytäänpä seuraavaan aiheeseen. Me nimittäin menimme kaupungilta palattuamme jälleen kerran kauppaan, jossa kävi taas aika omalaatuinen - ja sinällään onnekaskin juttu. Työntelin nimittäin ostoskärryjä pitkin kaupan lattioita, kun yhtäkkiä katsahdin alaspäin. Lattialta löytyi hyvinkin mystisellä tavalla viidenkymmenen kruunun seteli, jonka välittömästi poimin ylös ja pistin taskuuni. Täytyy myöntää, että muut ihmiset eivät sitä ilmeisestikään huomanneet, ja hetken tuntuikin että jonkinlainen pohjimmiltaan pahasuopa ja ilkikurinen henki olisi saattanut asettaa sen minun tielleni. Odotin myös, että joku mummeli olisi saattanut tulla vaatimaan seteliään takaisin jonkun purkkirivistön takaa, vaan moisessa tilanteessa olisin luultavasti vain todennut, että seteli oli nyt minun, ja että mummon kannatti pitää parempaa huolta rahoistaan ja tarkistaa taskujensa ehjyys seuraavalla kerralla. Kyseessä ei myöskään näyttänyt olevan leikkiraha.

Sääkin on muuttunut aivan ihmeellisellä tavalla taas siedettäväksi: muutama tunti sitten alkoi helvetillinen kesämyrsky, joka kyllä pisti vedetkin virtaamaan raamatullisin elkein. Olin ihan tyytyväinen siihen, että nyt sataa puolestaan vettä, eikä kuiva kuumuus näännytä minua hengiltä. Ainoa huono puoli onkin, että nyt en voi heittää tikkaa ulkona koko yötä, vaan joudun jäpittämään täällä sisällä. Plääh.

Valitettavasti en voi vieläkään postailla viime lauantain kuvia, sillä tämä paska blogi ei taas suostu niitä uploadamaan ollenkaan. Valitettavasti takaisku sinänsä, vaan ehkäpä yritämme sitten päivällä uudelleen.

Nyt aion lähteä nukkumaan, joten hyvää yötä..

The animal refuge - part deux

Last morning when we were about to go to the city, something unexpected happened again. We found this fellow sitting on the yard table:

That's right, a very friendly cat stood on the table and jumped down when it saw me. I proceeded to pat it, and it was very friendly towards me from the start. Have I mentioned, that I love cats ?

Anyway, the cat just rolled around and purred happily as I took a few more shots of it:

By all accounts, the cat was extraordinarily friendly. It probably belonged (as far as cats can "belong" to anyone) to one of the neighbours in the area. Nevertheless, it was a very nice sight to see a cat as friendly and nice looking as this one. The 20 or so cats that my girlfriend's parents place houses aren't always as nice as this one, since some of them always try to bite me (but they're little catties, and like to play around, therefore biting me). Once, a cat got its' head stuck in a catfood tin, and it ran around the yard like crazy!!

Still though, I like all the cats I've ever encountered, besides this one ugly bastard that used to beat my black kitty around six years ago. Nobody around that area liked the ugly bastard of a kitten, but its' owner always protected it by going around and yelling at people who gave his precious little kitty some trouble. I hope that fat dude's dead now - and his "lovely" cat, too !

Whenever I see cats, myself, I became somewhat melancholic. I used to have two very nice cats about six years ago, but the older black one just left us when we moved even further into the backwoods of Sipoo. The other cat, named Ernest, got ran over before my eyes when I was about thirteen. I felt very lonely those days when both of my cats had either been MIA'd or KIA'd out of my life. It was a tough time, since I was pretty new to the neighbourhood and didn't really care much for it. I still don't, actually.

My parents then got a dog. It seemed at times, that they were more happy to get rid of the cats and get a dog, than to try and make things better for the cats. Now, sure, I don't hate dogs at all- but the fact still is, that I've lived among cats most of my time, and thus their influence on me has stuck. I don't hate dogs at all (have to say it again), but the individuality of cats fascinates me. They're alot more human than dogs, who need masters in order to be able to survive. I believe that the saying which dictates, that "dogs have masters, but cats have staff", is true for the most part. Perhaps the cat considers you more as a piece of furniture than the supreme commander of its' life. Dogs on the other hand, follow very strict rules and orders for their existence.

Well, I think I'll call it a day at this point. There's still to more posts I have to do today, but right now I'm going to go outside and play a few games of darts !

Bye !!

Pulling the night shift

As I woke up yesterday, I had a real bad craving for three things: Tabasco, instant coffee and M&M's. I can't really tell you why, but I guess that the MRE review I wrote yesterday had something to do with it. I really needed some of that Tabasco-sauce, and fast.

Since it was saturday, we went into the city to for some general exploring and buying of needed things: all in all the trip was well worth the trouble. This French dude, who holds an outrageously expensive store with all sorts of military surplus material, was (of all things) having a discount sale. Now, last year we bought a set of French CCE - fatigues from this dude, and we were basically ripped off. I swore never to return, but Pierre certainly knew how to get into my soft side this time too. Now, he had organized a discount sale in his store, with every price being cut to half from its' original price tag: every clothing rack was layered with notes saying that since his store was about to close for good, all had to go - and for a good price too.

We searched the racks for awhile, when Pierre saw me again: he certainly remembered me from last year, and he came to talk to us. He saw me fondling the US 3-color desert DCU's, and he started raving about how they were so cheap and wonderful - and you could only get them in ripstop for this specific offer. To tell you the truth, the 3-color DCU's were in excellent condition, and they had been hardly touched. Since most of them were made out of the more expensive 50% Cotton/ 50% Nylon Ripstop fabric, I decided that for the price of 50 Euros, a set was going to be mine. Who knows, I might actually be able to sell this with a good price back home at one time or the other.

So, we tried the DCU jacket and the trousers on, and then paid Pierre and left again. He practically begged us to buy the set, and luckily this one wasn't too badly worn either - it was new and manufactured out of freakin' ripstop ! What a find ! I could actually sense from the last time, that Pierre and his little business in this material wasn't going to last too long: he had pretty much the same sort of stuff as the official surplus dealers do, and sometimes with alot more hefty price tags on them. So, I guess that Pierre's business going belly-up like this wasn't much of a surprise, since nobody would be interested of buying overpriced army surplus like this anyway.

To tell you the truth, we actually set out to buy regular clothes, not these cammies. We were originally looking for some trousers, but since we didn't find the kinds we were looking for, we just bought a few more T-shirts for 9 euros. We also ran into a youth orchestra of some sorts, which I'll be covering with details and pictures in my next post. I also took a few dramatic pictures of a nearby church. We also bought a dart board for those pesky dart games in the summer heat.

After concluding our business downtown, we went back home and did a short tour at the grocery store: I bought all the things I had badly craved for along with some other stuff. Then we returned to the house, and I started playing around with the dart board. We also ate some killer liver steaks with the proper sauce + potatoes , and then continued throwing the darts. My girlfriend send me an SMS, informing me that she'd be going to the lake for a short swim.

As the night fell, I decided to keep on throwing darts: afterall, that was the most exhilatering activity I've had for the past two weeks, so I kinda feel instantly motivated on doing it when you get the chance. After an hour of throwing the darts on the board, I felt the need for the instant coffee. I boiled some water while listening to some random, less familiar song from Dee Dee Snider and his band of merry 80's Glam rockers from my MP3-player. You know, to tell you the truth, I'm kinda surprised that of all possible things, I suddenly felt the need to drink (instant)coffee. The reason for my amazement is, that me and coffee haven't exactly gotten along in the past. I remember the horrific event from something like three or four years ago, which pretty much cut my relationship with coffee to shreds.

It all went down like this: it was a nice winter morning during some generic winter holiday, when I had been up all night, probably playing games or something. Since I needed to stay awake, I drank a whole pot of fresh coffee. Since the coffaine kept me up and running, I felt pretty odd from all that sudden energy, but continued on anyway. At some point, I went outside and walked into our garage where the car was being kept (for an unknown reason). However, as I exited the garage, I also hit my head real freakin' hard on the ceiling of the garage, which was way too low for me. The ensuing pain was freakin' gigantic, and I'm pretty sure that I had a mild concussion or something , since there was quite a bit of force used in our little "meeting" with the ceiling.

So, I quickly rushed inside the house, and the extra energy transmitted to my body via the coffee suddenly betrayed me: somehow the energetic feeling added to the horrible pain in my head and made me puke. For the remainder of the holiday, two days tops, I remained in the bed while screaming for mercy from the horrible headaches. As I slowly returned back to reality, I swore never to drink coffee again. And that promise held for four years.

As I sipped on the coffee while sitting on the bench in the yard, I remembered the whole winter holiday and the infamous "Coffee Incident" that came with it. It's kinda funny though, how a person is willing to try the same stuff again after given time to atone. Even if you swore under heavy pain and sorrow, that you'd never touch the shit again, you suddenly find yourself boiling hot water into the cup in order to drink instant coffee again. Funny how "what comes around, goes around" applies to my life too - this way.

Around 1 o'clock AM it started raining real hard: thank whoever's responsible for that. We finally got proper rain here, since the entire climate was starting to resemble Sahara or Arizona with the 30 degrees celcius rates. I can't remember when was the last time I actually was able to sleep well: seems like for the past weeks it's been nothing but suffocating dry heat, that made you constantly sweat even indoors and made standing in the sun almost impossible. Finally the weather's going to cool off. Hooray for that.. And, as a buddy of mine said once: "thank god for small favors". He is an atheist though, but the saying sure does hit the spot.

I'm going to get some sleep now, but I'll write some stuff about that Gothenburg Youth Orchestra that we ran across yesterday. For now though, you potential readers out there, try to get some sleep too ! All these clear nights with lots of light and warmth can mess with your head !!

The great MRE - taste test !!

This post is going to be a definitive review of the MRE (Meal Ready to Eat) - operational rations issued to fighting men and women of the U.S. Military.

First off , here's some links covering the MRE's as a whole:

MRE Info

Wikipedia's entry on MRE's

Olive Drab.com's article


Now, as you know, MRE's are increasingly harder to get even inside the US these days, since their prices have risen due to various foreign and domestic crises of America. The second factor that has made MRE's pretty hard to find is, that the military strongly prohibits commercial sales of the MRE packages. Sometimes, though, MRE's end on commercial markets for sale (mainly E-Bay etc.), and civilian personnel are able to gain access to them. Apparently just this year the US Department of Defence has tried to limit the sales of MRE's on civilian market, but currently I have no info on how this crusade's going. I managed to buy a few off from a certain internet auction - site some time ago, and all in all the place didn't exactly ask extremely high prices of them. Then again, the seller told me that he had personally bought them off from some guy in the US 3rd Infantry Division while he was on tour.

As for the contents of the basic "Meal-Ready-To-Eat Individual" - package, here's a very illustrative picture I took from the contents of menu 21:

As you can see, the main dish in this specific menu is Chicken Tetrazzini, and the ration package is marked with the number "21". The main course is supposed to be warmed with the MRE heater bag, which relies on a chemical reaction with added water to heat the entry: simply put, you just add some water into the bag and throw the main dish package inside it to get hot food in a few moments. All the other stuff can be eaten "as is", or then you might need water i.e. for the drinks.

The little package inside the MRE, which I named as "the little bag of goodies", contains the following (and I'm sorry for the completely idiotic placement of the picture, but the software won't place it on "center", as I'd like) :

The contents of this specific bag may vary. For an example, I've heard that the newer MRE goodie bags also have instant coffee in them. So far, though, I haven't come across any instant coffee bags.

But, in order to move into the actual review of this product, I'll start reviewing the various food articles located in it:

The main course: Chicken Tetrazzini

First of all, I'll have to admit that I ate this one the last. I didn't have any idea what this Chicken Tetrazzini was, and since it sounded Italian, I expected something with Pasta in it. As I placed it inside the heater bag and poured in the water, the larger-than-life chemical reaction instantly started ! I remember reading from several sources, that it was only supposed to take fifteen minutes to get "very hot" food with this heater bag, but reality was a bit more bitter. It actually took close to 30 minutes to get it hot enough for consumption.

As I had a taste, this Tetrazzini made out of chicken tasted pretty good: it was compromised of (naturally) chicken, some sorts of Macaroni's and vegetables. It didn't taste bad at all.

Filled Pretzels, Nacho Cheese

Which "part" of the entire meal were these supposed to be ? I'm thinking, that they were some sorts of snacks, but then again I can't be that sure.

Anyway, these little "Pretzels" were made out of bread and cheese: they pretty much tasted the way they were supposed to. They were crunchy too ! Apparently the little pretzel had some sort of liquid cheese-brand inside it, but the overall "cheesyness" of the entire pastry pretty much absorbed it. They were good, though.

Cocoa Bewerage Powder

This one was the first thing I tasted: first with water (yuck) and then properly mixed with milk. I'll have to say though, that the powder sure was bitter in taste, and mixed with plain simple water it wasn't much of treat. I'm sure that MRE Cocoa powder mixed with water is pretty close to the taste of muddy water - although I can't be sure ! With milk, though, it was a completely different story.

So, this bewerage powder has to be mixed with milk in order for it to be enjoyable enough. If mixed with water, you might as well as drink water from a muddy gutter. I'm personally accustomed to cocoa powders with more sugar in them, but this one certainly had more cocoa in it without the smooth chocolate taste of the civilian stuff I've been drinking in the past.

Iced Tea Drink Mix (Lemon)

This one was the best drink of the entire pack. It's basically just normal ice tea with lemon-flavor. You just mix it in the water, shake well, add some ice - and you're done !

Spiced Cider Instant Apple Flavor Drink Mix

As if the name wouldn't have been long enough, the story behind this one sure was odd: the label on the back stated, that it had to be mixed into hot water. Now, who the hell drinks hot cider ?! Apparently the Americans do, since they've manufactured such oddities into their MRE's. For awhile, a genuine thought of bewilderment towards the instructions to use hot water for the job clouded my mind.

Anyway, I did what the label asked for, and emptied the contents into a glass full of boiled water. I have to say, that the ensuing hot cider drink truly did taste like cider - only it was hot and I'm accustomed to drinking it cold ! This one also had enough sugar in it. It wasn't bad at all, I'm just not accustomed to these sorts of hot ciders.

Chewing Gum

Some of the stories I've heard concerning the MRE chewing gum are just plain nasty. Apparently the gum gives you the shakes, the Heebie-Jeebies and a dozen other wacky intestinal problems. In some stories, this one is supposed to make you crap your pants and in others, it just won't exit the natural way.

In my case, the MRE gum was as normal as the stuff you could buy from the stores. Nothing wrong with it, and it also sticks into benches the same way as normal civilian gum does.

The small bottle of Tabasco

Goddamn, almighty !

The bottle of Tabasco is certainly one of the most useful items in the whole package: it spices up your food, and there's an adequate amount of it too in the small bottle. They should really make a bigger bottle of this stuff with every MRE, since it makes everything you put it on taste hot n' spicy !! Madre de Dios !!

Matches

Just normal matches in a little package. Nothing to report, sir.

Soft Chocolate cake/cookie

This one was a pretty good article of food too. It wasn't too dry and it was certainly soft too: certainly a pleasure to eat.

M&M's

You know, I hope that these little packs of M&M's reach every soldier on the battlefield via the MRE. They're little colorful drops of candy (as you know), and they taste good ! It's identical to the civilian stuff, naturally, but candy like this which tastes good and makes you happy in a cross fire with its' cheery colors deserves to be distributed as far as possible.

Now, I don't know about you, but I'd be very happy to recieve a pack of these during a mission.

The MRE spoon

The MRE spoon that comes with the package is handy in so many ways. First of all, it has been manufactured out of extremely sturdy plastic, so it won't break that easily. It is also small and you can probably re-use it, since that's what I did, at least !

Every morning afterwards, I've eaten my cerials with this great spoon manufactured out of pure military craftsmanship ! You should save yours too !

The final verdict: These things are great ! The MRE is pure magnificance ! The food in menu #21 was great, although these military rations naturally do include a much higher calory content than normal civilian food. Nevertheless I found the food to be excellent for my personal tastes, and would gladly eat more MRE's if they were made more easily available for us foreign civilians. Now, I'm sure that your neighbourhood restaurant might serve much better food, but for a guy like me, this stuff was pure manna from the sky. Granted, I do settle for very little, and thus my taste buds aren't exactly configured for the extreme, microscopic scans of the food's quality. I won't complain about food as basic as this. There's really nothing wrong with it, and the servicemen and women complaining over the quality should probably be left out of the food loop for a while - then they'd be able to appreciate stuff like this - even if, granted, it isn't the most healthy stuff out there.

These MRE's are great for any and all activities outdoors. You should always take a few with you for some extreme camping, hunting, bird watching etc. stuff.

The only bad thing I have to say, though, is of the heater bag: despite what the instructions on the bag stated, it does take alot longer than fifteen minutes to heat the food for optimal consumption temperatures. You'll have to keep the main course in the bag for at least 30-45 minutes in order for it to be warm enough. Now, I don't know about other experiences concerning the heaters, but at least around here it takes considerably more than fifteen minutes to make it hot !

Any comments or questions over my review are (more than) welcome !

The graceful Bamboo

Sää on taas älyttömän kuuma, eikä nukkumisesta ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, sillä uni ei vaan tule tässä trooppisessa helvetissä. Tällä hetkellä olotilaani voisi kaiketi kuvailla hyvin samanlaiseksi kun Ace Venturan, tuon epämääräisen "lemmikki-etsivän", joka hikoili itsensä lähes kuoliaaksi sarjan toisessa osassa sarvikuono-puvun sisässä. Toisin sanoen, on todella lähellä etten kohta kirjoittele näitä postauksia täysin alastomana.

Huomenna pitäisi varmaan taas lähteä lauantain kunniaksi käymään jossakin. Emme ole vielä sen kummemmin paikkaa päättäneet, kunhan vain alustavasti ollaan päätetty jonnekin menevämme. Tyttöystävänikin siirsi suurimman osan maallisesta omaisuudesta uuteen asuntoonsa - jossa on kuulemma virallisten tietojen mukaan söpö ja pieni hattuhyllykin. Tämä on sikäli hyvä käänne, että sen kautta on mahdollista ostaa se harvinaisen tyylikäs ja musta miesten hattu Kauhavan halpahallista.

Noh, vaihdetaanpa sitten aihetta: haluan nimittäin kertoa teille eräästä tapahtumasta, joka jälleen asetti minut harvinaisen paskamaisten tyyppien alaisuuteen viime viikolla. Sattui nimittäin olemaan niin, että kävimme tässä lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa hieman ostoksilla - puhtaasti elintarvikkeiden merkeissä. Palaillessamme takaisin, kävelimme hiukan isomman bussilaiturin ohitse, jossa tietenkin sitten parveili vaikka minkälaisia ihmisiä. Jo kaukaa kykenin erottamaan todella rähjäisen, vähintäänkin ojasta nousseen näköisen vanhan papparaisen. Tuo ilmestys pisti silmään sikäli, että moinen käppänä oli pukeutunut punaiseen ruutupaitaan ja omasi ällöttävän pälvikaljun takana kasvavan kiharan tukan. Jollain ihmeen tavalla vaistosin jo kaukaa, että tämä tyyppi oli "nothing but trouble".

Kun mies sitten alkoi ohittamaan meitä, niin yhtäkkiä tapahtui mitä odottamatonta: tämä vanha pappa alkoi haukkumaan ja äyskähtelemään minua kohti kuin mikäkin vesikauhuinen rakki. Samalla tämä eksoottinen pälvikalju-pappa alkoi myös osoittelemaan minua, ja äyskähteli minua kohti kuin mikäkin eläin. Kieltämättä tämän papparaisen odottamaton veto tuli minulle täysin yllätyksenä, joten peräännyin moista ulvojaa. Tämän jälkeen kun ukko jatkoi, niin minäkin laukaisin suustani hiukan Suomalaisittain tunnistettavia kirosanoja ja uhkauksia. Mikäli tuo mielisairas pappa olisi tullut vielä lähemmäs ja alkanut vaikka sohimaan ympäriinsä, olisin varmaan pyrkinyt kaatamaan moisen hampaattoman ukkelin katuun. Moisesta syöpäläisestä olisi voinut vaikka saada vesikauhun - tai vaikka hyppykupan mikäli se olisi päässyt puraisemaan tai muuten käpälöimään.

Mies jatkoi ulvomistaan ja haukahtelua vielä kun kävelimme pois, ja huusin hänen peräänsä suomeksi kaikenlaisia hävyttömyyksiä - sinällään kuitenkin hyvinkin tehoton idea. Pohdin itsekseni paluumatkalla sitä, että mahtoikohan moisen papan ärjyntä lopulta tarkoittaa yhtään mitään. Luultavimmin tuo hampaaton kääpä oli vain jotenkin nk. "saanut hepulin" juuri minun kohdallani, ja päättänyt sitten pitää hiukan hauskaa ja osoitella minua kohti muitten nähden. Kaipa se oli ollu pohjimmiltaan vain halukas nolaamaan jonkun viattoman ohikulkijan. Hetken jopa epäilin, että kun kerran tämä sekopää oli näyttänyt arabilta, niin hän saattoi mahdollisesti ladella päälleni ruokottomuuksia vääräuskoisuudesta tai kutsua minua "jenkkisiaksi".

Oikeastaan nyt kun miettiin, niin olen kyllä pohjimmiltaan aika helvetin altis kaikenlaisten sekopäiden seuralla. Milloin ikinä tilaisuus tarjoutuukaan, niin yleensä se kaikista kummin tyyppi tulee ja alkaa puhumaan minulle. Kenties näytän sellaiselta, jolle on helppo yrittää tehdä jotain jäynää tai muuten vain purkaa sekaista päätään muiden ihmisten purjehtiessa eteenpäin. Muistan kerran seisoneeni Porvoon bussiasemalla joskus lukion ensimmäisellä, jolloin täysin huumeriippuvaiselta näyttävä tyyppi ilmaantui puhumaan minulle. Tämä tyyppi oli taas aivan täysin "wasted", ja ilmeisesti pyrki kotiinsa tai jonnekin. Hän sitten tärisi vieressäni ja silmät olivat vähintäänkin teevadin kokoiset: yhdessä vaiheessa hän sitten kysäisi, että olinko mahdollisesti huumepoliisista ja olinko tullut pidättämään hänet. Totesinkin, että kenties minun olisi hänen tilassaan kannattanut olla.

Onhan näitä sekopäitä nähty, joo. Viime talvella palaillessani historian luennoilta, eteeni sattui parrakas vahvasti vanhalta viinalta haiseva törkykasa. Tyyppi sitten kerjäsi minulta rahaa jonnekin hoitolaitokseen pääsyyn, ja todetessani että mitään takuita ei ollut sille että rahat menisivät juuri siihen tarkoitukseen, hän loi minuun aivan infernaalisen jäädyttävän katseen ! Uskonpa, että kyseessä taisi olla nk. "katse joka olisi voinut tappaa", sanonnan mukaisesti. Muutaman päivän päästä näin saman tyypin jälleen kerran parveilevan tuon bussiaseman lähettyvillä rahaa kerjäten.

Ottaa kyllä nykyisin päähän olla kaikenlaisten sekoboltsien huomion kohteena. Olenkin viime aikoina vain kylmästi aurannut tieni lävitse moisten tyhjäpäitten seurasta, ja todennut kauniisti heidän seuransa haisevan. Se on kieltämättä aika vapauttavaa. Ja nämä sekopääthän voisivat hyvin vaikka keskustella itsensä kanssa, sillä juuri siellä omassa pääkopassaan luulisi olevan tilaa myös muutamalle äänelle, joiden kanssa käydä haparoivia keskusteluja.

Plans of future actions

So, Blogger decided to crash again. For no apparent reason, I had trouble for something like 45 minutes on trying to publish my latest entry. At first it just gave a bunch of messages describing various errors, but nevertheless decided to publish the post (??!!). Now everything seems to be running adequately enough , though.

So, I thought that this post might serve as a little reminder of the things to come on my latest entries. First of all, there's going to be a food article: however, knowing me, it won't be a traditional "how to prepare the best Lasagne and mom's apple pie" - story. Instead, we're going to do "something completely different". And, to top things off, there's definately going to be pictures of the things that I mean.

I'm going to write another entry soon enough, since right now I'm too hyped up on night air and cheap soft drinks to be able to concentrate too much. I shall, however, tell you that I'm as homesick and bored as ever. So, until the next post..

"You all have a good one"..

A nightly surprise

So there I was again, sitting in the yard after another meaningless hot day in this land of confusion. The nightly breeze was surprisingly cold, and I was beginning to feel a bit sleepy too.

I walked out of the yard, and went to the small field situated near the yard, when I saw something peculiar: a little dark figure was creeping along the ground. It didn't take me very long to understand, that the figure we were dealing with was a little hedgehog. Unfortunately, it was way too scared of a big bad human to come closer - thus it fled in panic while I went inside to grab the camera. When I returned, however, the little fellow had already ran away.

A bit disappointed due to my slowness, I returned back to the yard. I just stood there in the darkness with my camera on my other hand. All of a sudden, I heard a faint rattling sounds coming from something real close. The hedgehog had creeped in our yard ! I jumped up, and like a good Japanese tourist, I proceeded to snap great shots of the little fellow as it ran around the yard with me in hot pursuit:














The little hedgehog, whom I named Ziggy, sure knew how to run around the yard and evade my terrific shots!











As I ran behind it, Ziggy systematically started to retreat towards the fence on the back. The poor thing sure was scared. Hope you can find it (Ziggy, the hedgehog) from the picture, still.



Finally, Ziggy was cornered ! Oh, how will our fearless hedgehog escape ?!? By..



Digging through the fence, of course ! Ziggy just managed to pull itself through the small openings on the fence, while I hysterically tried to "snap a few good ones" of it. Unfortunate for me, Ziggy escaped and my shots weren't all that commendable. After getting through the fence, Ziggy returned to the same little field in front of the yard.



I followed Ziggy around, and thus managed to get the best picture of it from the whole collection. This one's a pretty nice shot, even if I do say so myself, since it illustrates that Ziggy is infact a fully grown, adult hedgehog.

There goes Ziggy again.. It pretty much made these funny Zig-Zag patterns while trying to evade me and my ever-present camera flash. This picture along with the one I posted here earlier, shows that Ziggy's a pretty health and big Hedgehoggie.




Ziggy's backside fully illustrated, even if a bit non-illuminated.



This badly illuminated shot can reveal Ziggy to us in only one way: one of Ziggy's eyes is glowing brightly in the darkness on this one. This is also the last shot worth showing to the general public, since most of the other pictures did not succeed that well at all. All in all, we can conclude, that Ziggy disappeared into the darkness after this. Hope he comes back some night, though.