The human Zoo

Asuntoasiaa

Näyttää taas siltä, että pitää lähteä mahdollisuuksien mukaan käymään Kauhavalla tämän viikon perjantaina. Syynä on se, että minun pitää lähteä valvomaan että tulevan asuntoni kuntotarkastus suoritetaan perusteellisesti. Asia sattuu nimittäin olemaan niin, että tämä isännöitsijä sattuu myös toimimaan samassa toimessa tyttöystäväni asunnolla, ja on valitettavasti tunnettu hieman kitsaana henkilönä. Ja tällä kitsaalla tarkoitan sitä, että kuulemani mukaan tämä isännöitsijä ei suostu ainakaan vapaaehtoisesti merkitsemään asunnon vikoja raporttiinsa ellei niistä itse mainita.

Tässä kaksiossa, syystä että se on vanha, sattuu olemaan ikävä kyllä hiukan huomautettavaakin. Mikäli nämä huomautukset, ja mahdolliset korjaukset eivät tule kuntotarkastusta koskevaan raporttiin, voi niiden korjausten maksaminen myöhemmin päätyä minun kontolleni. Olen suunnitellut asuvani kyseisessä kaksiossa ainakin n. 5 vuotta.

Hyvähän sinne on siis mennä, sillä kyseinen taloyhtiö voi myös olla pakotettu korjaamaan muutamat kaakelit vessan seinästä yms. yleistä huoltoa harjoittamaan. Nämä asiat siis täytyy hoitaa viikonlopulla, mikäli asunto nyt sitten tulee minulle. Mikä on kyllä aika todennäköistä.


Muuta sen ulkopuolella

Käväisin tuossa aamusella taas kaupassa Porvoon Lidlissä. Pistin merkille, että aamuisin kyseisen kaupungin kaduilla liikkuvat lähinnä vanhukset, jotka päätyvät jostain syystä Lidliin kaivelemaan kenkälaareja yms. alennuksesa olevia kamoja.

Meinasi taas alkaa vituttamaan oikein kunnolla, kun huomasin että Porvoon Lidlissä ei ollut näitä Kauhavan Lidlistä tuttuja pieniä sinisiä koreja (taaskaan). Tarjolla on ainoastaan helvetin isoja ostoskärryjä, jotka maksavat 0.50 - 1 € käyttäjälleen. Kun huomasin tämän, kiroillen meinasin jättää moisen kärryn "vuokraamisen", kun ystävällinen vanha pappa työnsi eteeni kärryn, ja sanoi että "otapa poika tuosta kärri, ettei tarvithe maksaa".

That was pretty good.

Tällä kertaa tuli jopa ostettua kaikki tarpeellinen. Jopa Lidlin hyvää jogurttia, jota on muuten aina tarjolla Kauhavalla, vaan ei viime viikolla Porvoossa, oli hyllyt pullollaan ! Sitä sitten tietenkin ostin.

Pakkasin tavarani ostoskasseihin, ja lähdin kävelemään pois Lidlistä, kun toinen äärimmäisen vitutuksen tunne valtasi minut: valtava ulkomaalainen turistibussi ajeli pitkin Maistraatinkatua, ja sieltä sitten koppavat ulkomaalaiset turistit pällistelivät meitä tavallisia kulkijoita. Epäilen, että kyseessä saattoi olla Saksalaisten turistien osasto, sillä mitenpä muuten ne olisivat tulleet katsomaan Lidliä. Kun ei viimeksi koko maailmaa saatu panssarein ja lentokonein, niin ainakin Lidlillä Euroopan herruus varmistettiin.

Itse en mielelläni menisi moisille kierto-ajeluille, sillä pidän niiden asetelmaa äärimmäisen alentavana: yksi joukko istuu bussissa, ja pällistelee ulos ikkunoista jonkun selostaessa mikrofonin ääressä turhuuksia. Mieleen tulee eläintarha, jonka keskelle ilmaantuu ihmisiä kierto-ajeluille katselemaan leijonia, antilooppeja taikka sitten krokotiilejä. Näytillähän mekin siellä olimme niille. Vittumaista on ajatella, kuinka jotkut koppavat rikkaat turistit pällistelevät minun tarpomistani pitkin katua autoistaan. Näytin moisille turisteille hyvin nirpeästi kieltä. Hih hih hih hih hih.

Tämän jälkeen minun piti sitten mennä taas vaihteeksi muiden kulkiyhteyksien ollessa hiukan niukilla kotiin bussilla. Tällä kertaa bussiin ilmestyi erästä entistä lukion matematiikan opettajaa muistuttava parrakas nainen (!) , joka mulkoili ympärilleen inhottavasti. Mikä kuitenkin iljettävintä, oli ilmeisesti joku nk. "karvaperse" istuskellut penkillä, jonne minä istahdin. Tämän karvaperseen vierailu ilmeni sillä, että penkki jossa istuin ja seuraavankin penkin noja olivat aivan täynnä epämääräisiä valkoisia ja harmaita karvoja ! Ne tarttuivat housuihini, jotka pyyhin pois hiljaa kiroillen.

Sitten kun pääsin kotiin, niin alkoi satamaan...

Ja niin edelleen.