Aurinko poistuu

Tänään on ollut hiukan erikoinen päivä noin sään suhteen. Helteet ovat kadonneet, ja taivas on ollut pitkälti täysin pilvinen. Vettä ei kuitenkaan ole satunut puhumattakaan siitä, että olisi ollut erityisen kylmä.

Siivoilu on jatkunut, mutta olen myös ehtinyt katselemaan muutaman elokuvan tässä välillä: The Bride of Re-Animator:in, ja Children of The Corn:in ensimmäisen jatko-osan. Kyseiset elokuvat olivat kyllä aika erilaisia noin tasoltaan, vaikkakin kyllähän niiden ääressä viihtyi muutaman tunnin siitäkin huolimatta.

Maissilasten jatko-osa oli jokseenkin yllätyksetön tekele, jossa oli kaikki mahdolliset kauhuelokuvan kliseet aina vanhasta sekopäisestä mummosta viisaaseen intiaanipappaan edustettuina. Se kuitenkin jäi aika vaisuksi jatko-osaksi, kuten yleensä tapahtuukin, huolimatta sen muuten ihan keskikertaisesta juonesta. En kuitenkaan suosittele, että kukaan maksaisi tästä elokuvasta minkäänlaista summaa rahaa, ellei se sitten tule esim. jonkun isomman elokuvia sisältävän paketin mukana.

The Bride of Re-Animator taasen, oli aivan eri laatua: kieltämättä se oli kyllä efekteiltään aika huono, mutta lopulta sen huonous kävi eduksi. Elokuvan juoni kertoo kahdesta lääkärin ja tiedemiehen välimuodosta, jotka ottavat asiakseen keksiä nesteen, jolla herättää kuolleita henkiin. Tässä jatko-osassa toinen tohtoreista haluaa entisen rakastettunsa takaisin, ja niinpä kaverukset ryhtyvät kasaamaan sairaalaan ruumishuoneen avustuksella vanhaa rakastettua takaisin. Väliin mahtuu kuitenkin epämääräinen rakkaustarina sekä helvetin absurdiksi etenevää huumoria, jossa mm. kaksikon tappama läski poliisisetä heittää koiran seinään ja pakenee sen etujalka suussaan epämääräisesti muristen. Todella omituisia käänteitä ja aivan saatanan ällöttäviä vihulaisia ei siis tästäkään pätkästä puutu.

Elokuvan "erikoisefektit" (tai niiden puute) ovat myös niin parjaamisen kuin ylistyksenkin aihe. Vaikka ne edustavatkin vahvasti nk. "tekoverta ja lähikaupan pakaste-altaan sisäelimet" - luokkaa, niin juuri tässä elokuvassa ne onnistuvat parantamaan tunnelmaa huomattavasti. Myös näyttelijöiden suoritukset ovat heidän suoranaisen tuntemattomuutensa huomioon ottaen varsin hyviä, ja sopivat elokuvaan. Vaikka tämä onkin halvalla budjetilla toteutettu nk. "gore"-elokuva, niin juuri se onnistuukin kääntymään eduksi. Ainoa huono puoli elokuvassa on kuitenkin se, että sen loppu on hiukan liian nopeaa tempoa omaava, jotta kunnollinen ratkaisu saataisiin aikaiseksi. Olisinkin toivonut, että sitä olisi hidastettu sopivammin ja mm. toisen tohtorin lopullisista edesottamuksista kerrottu hieman enemmän. Muuten kuitenkin suosittelen sitä jokaiselle, joka mahdollisesti voisi kauhuelokuvista tykätä.

Tänään on vielä jäljellä viisi elokuvaa kyseisestä "Kauhukoira" - boksista, joista tulen katsomaan muutaman tuntien kuluttua. Sillä aikaa, pitäkääpä liput korkealla ja älkääkä päätykö ruumishuoneelle.