Shipping news

Tämän postauksen tarkoituksena olisi sitten tehdä selkoa siitä, minkälainen paluumatkani oli Ruotsista suomeen kaksi viikkoa sitten. Jälleen kerran tapahtumat olivat kovinkin persoonalliset, ja todellakin sellaisia, joita voisi tapahtua vain minulle.

Menomatkan ensimmäiset tunnit etenivät ihan hyvin, paitsi että pysähtyessämme Södertäljen lähellä sijaitsevaan ravintolaan ruokailemaan, niin tapahtumat olivat varsin erikoiset. Viime vuonna ajeltuamme täysin samaa reittiä, pysähdyimme myös tässä samaisessa tienvarressa sijaitsevassa ravintolassa. Viime kerralla koko paikka oli aivan helvetin täynnä ihmisiä eikä n. 45 minuutin pituinen suunniteltu pysähtyminen riittänyt ruokailuun. Tällä kertaa paikalla oli todella huvittava sakki ilmeisesti Tukholmasta ajautuneita "motoristikerholaisia", joilla oli nahkatakkiensa selkämyksissä pelottavat "Hell Demons MC" tjsp. merkit. Ongelma heidän uskottavuudessaan kuitenkin oli se, että 2/3 näistä pelottavista motoristimiehistä mustaan nahkaan puettuina olivat hiukan lyhyitä. Itse katselin näiden pelottavien Helvetin Enkelien kopioiden iloista vipellystä heidän päittensä ylitse. Heillä oli mukanaan ilmeisesti samaan porukkaan kuuluvia naisiakin. Äänekkäitä ja äärimmäisen päättämättömiä tilaamiensa ruokalajien suhteen he kuitenkin olivat.

Itse en tarkalleen enää muista, että mitähän mahdoin tilata: hyvä asia kuitenkin oli se, että yhden ruoka-annoksen mukana sai hakea salaattipöydästä täydennystä vaikka kuinka paljon. Söinkin enemmän salaattipöydän antimia, kuin varsinaista ruokaa, joka taisi muistaakseni olla joku Schnitzel - pihvi ja ranskalaiset. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, mutta se oli silloisen päivän ensimmäinen ateria, joten enpä liiemmin vastustellut. Salaattipöydästäkin kuitenkin onnistui täyttämään itsensä ihan kohtuullisesti. Minun piti lukea automatkan aikana Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille, vaan menetin hyvinkin nopeasti kiinnostukseni sitä kohtaan. Taisin muistaakseni päästä sivulle 45.

Päästyämme Tukholmaan ja noustuamme laivaan kiertelimme laivan nopeasti lävitse, jonka jälkeen menin nukkumaan matkan uuvuttamana. Minun on kuitenkin kovinkin vaikeaa nukkua laivoissa, sillä en mitenkään kykene rentoutumaan sen sisässä. Nukkumiseni jäi noin muutaman minuutin pätkiin, jonka aikana käytäviltä kuului epämääräistä Venäläisten molotusta, klassista musiikkia, kovia piippauksia yms. hälinää.

Laiva myös kääntyili koko ajan ja piti ikäviä ääniä, jotka eivät missään nimessä rauhoittaneet minua. Olen nähkääs nähnyt painajaisen, missä herään laivan hytin ylimmästä pedistä, ja vettä on lähes ylimmälle pedille saakka. Tuo vesi on kylmää, ja tajuan kovinkin nopeasti, että taidan hukkua kyseiseen hyttiin ilman minkäänlaista apua. Tämän jälkeen en ole onnistunut nukkumaan kovinkaan hyvin laivoissa, vaan aina pysytellyt hereillä mahdollisimman kauan. Pyörittyäni sängyssä muutaman tunnin, heräsin ja lähdin matkalla mukana olleen sukulaiseni kanssa katselemaan laivaa. Tarkoituksenamme oli syödä, ja mahdollisesti ostaa jotakin tuliaisia. Tuliaiset jäivät onneksi minun kohdaltani aika pieniksi, sillä ostin vain 24 tölkillistä Sprite-virvoitusjuomaa sisältävän pakkauksen. Sukulaiseni nyt tietysti sitten osti sitä miestäkin vahvempaa.

Etsiskelimme laivalta ravintolaa, ja saavuimme paikkaan, joka mainosti itseään "quick and easy" - sloganilla. Saimme eteemme ihan perinteisen Ménun, josta taisin valita jonkinlaisen makkaran perunasalaatilla ja Rucolalla (jostain syystä myös jokaiseen annokseen kuuluivat defaulttina ranskalaiset ???) . Valittuamme ruokalajit, odottelimme hetken jos toisenkin mahdollista valmistumista. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että vieressämme istui neljä henkeä sisältänyt perhe. Kaksi pientä lasta pomppi ympäriinsä ja yritti näyttää tympääntyneelle ja juovuksissa olleelle äidilleen jonkinlaista piirrustusta. Äiti kuitenkin kielsi moisen huvin, ja komensi lapset pallomereen tjsp. vihaisena. Tämän jälkeen hän alkoi sättiä miestään, ja mies sitten yritti honottaa silmälasit heiluen vastalauseita. Tämä nainen oli äärimmäisen äänekäs tapaus, ja mies taas jokseenkin hiljainen. Ikävää oli kuitenkin odotella paikallaan lähes puoli tuntia tätä kaikkea kuunnellessa, ja samalla odotellessa ruokaansa. Hiljalleen aloin kyllästymään moiseen odotteluun, mutta tarjoilija kuitenkin vakuutti, että ruokaa oli tulossa. Totesin kuitenkin tarjoilijalle, että valitettavasti heidän sloganinsa oli varsin harhaanjohtava.

Lopulta saatuamme annoksemme, ne olivat ihan hyväksyttävät. Ainoa huomautettava juttu oli kuitenkin se, että vihreä Rucola taisi sisältää vielä multaa, sillä se narskui todella pelottavasti hampaissa. Hetken arvelinkin, että mahdollisesti yksi takahampaistani taisi mennä poikki. Puolivälissä ateriaamme tämä viereisen pöydän kaksikko onneksi kuitenkin poistui, jonka jälkeen saimme ateriamme loppuun ihan kohtuullisessa ajassa.

Tämän jälkeen mekin poistuimme - nimittäin kuluttamaan hiukan jäljellä olevia rahojamme nk. "yksikätisissä rosvoissa". Se oli jokseenkin harmitonta hupia, jonka aikana eräs pelikoneista mystisesti lakkasi toimimasta eikä suostunut maksamaan n. 1,60 € voittorahoja. Otimme yhteyttä laivan infoon, jonka kommentti antoi vähintäänkin erinomaiset puitteet pienelle huijaukselle: he käskivät vain ottaa koneen sarjanumeron ylös, ja sen jälkeen tulla ilmoittamaan summa. Hetken mietiskelinkin, että teoriassa olisin voinut vaikkapa sanoa voitokseni 10 euroa, ja porhaltaa infoon vaatimaan sen itselleen. En kuitenkaan ryhtynyt moiseen tekoon, vaikka nyt myöhemmin ajatellen niinhän siinä tietty olisi pitänyt tehdä. Helppoa rahaa kun harvemmin osuu tielle.

Pelailun jälkeen taisin netotakin moisesta operaatiosta n. 8-10 euroa. Se oli ihan hyvä summa rahaa, sillä suunnilleen saman verran taisin työntää koneisiinkin. Tämän jälkeen kuitenkin olimme sen verran väsyneitä sukulaiseni kanssa, että painuimme hyttiin nukkumaan.