The graceful Bamboo

Sää on taas älyttömän kuuma, eikä nukkumisesta ole loppujen lopuksi mitään hyötyä, sillä uni ei vaan tule tässä trooppisessa helvetissä. Tällä hetkellä olotilaani voisi kaiketi kuvailla hyvin samanlaiseksi kun Ace Venturan, tuon epämääräisen "lemmikki-etsivän", joka hikoili itsensä lähes kuoliaaksi sarjan toisessa osassa sarvikuono-puvun sisässä. Toisin sanoen, on todella lähellä etten kohta kirjoittele näitä postauksia täysin alastomana.

Huomenna pitäisi varmaan taas lähteä lauantain kunniaksi käymään jossakin. Emme ole vielä sen kummemmin paikkaa päättäneet, kunhan vain alustavasti ollaan päätetty jonnekin menevämme. Tyttöystävänikin siirsi suurimman osan maallisesta omaisuudesta uuteen asuntoonsa - jossa on kuulemma virallisten tietojen mukaan söpö ja pieni hattuhyllykin. Tämä on sikäli hyvä käänne, että sen kautta on mahdollista ostaa se harvinaisen tyylikäs ja musta miesten hattu Kauhavan halpahallista.

Noh, vaihdetaanpa sitten aihetta: haluan nimittäin kertoa teille eräästä tapahtumasta, joka jälleen asetti minut harvinaisen paskamaisten tyyppien alaisuuteen viime viikolla. Sattui nimittäin olemaan niin, että kävimme tässä lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa hieman ostoksilla - puhtaasti elintarvikkeiden merkeissä. Palaillessamme takaisin, kävelimme hiukan isomman bussilaiturin ohitse, jossa tietenkin sitten parveili vaikka minkälaisia ihmisiä. Jo kaukaa kykenin erottamaan todella rähjäisen, vähintäänkin ojasta nousseen näköisen vanhan papparaisen. Tuo ilmestys pisti silmään sikäli, että moinen käppänä oli pukeutunut punaiseen ruutupaitaan ja omasi ällöttävän pälvikaljun takana kasvavan kiharan tukan. Jollain ihmeen tavalla vaistosin jo kaukaa, että tämä tyyppi oli "nothing but trouble".

Kun mies sitten alkoi ohittamaan meitä, niin yhtäkkiä tapahtui mitä odottamatonta: tämä vanha pappa alkoi haukkumaan ja äyskähtelemään minua kohti kuin mikäkin vesikauhuinen rakki. Samalla tämä eksoottinen pälvikalju-pappa alkoi myös osoittelemaan minua, ja äyskähteli minua kohti kuin mikäkin eläin. Kieltämättä tämän papparaisen odottamaton veto tuli minulle täysin yllätyksenä, joten peräännyin moista ulvojaa. Tämän jälkeen kun ukko jatkoi, niin minäkin laukaisin suustani hiukan Suomalaisittain tunnistettavia kirosanoja ja uhkauksia. Mikäli tuo mielisairas pappa olisi tullut vielä lähemmäs ja alkanut vaikka sohimaan ympäriinsä, olisin varmaan pyrkinyt kaatamaan moisen hampaattoman ukkelin katuun. Moisesta syöpäläisestä olisi voinut vaikka saada vesikauhun - tai vaikka hyppykupan mikäli se olisi päässyt puraisemaan tai muuten käpälöimään.

Mies jatkoi ulvomistaan ja haukahtelua vielä kun kävelimme pois, ja huusin hänen peräänsä suomeksi kaikenlaisia hävyttömyyksiä - sinällään kuitenkin hyvinkin tehoton idea. Pohdin itsekseni paluumatkalla sitä, että mahtoikohan moisen papan ärjyntä lopulta tarkoittaa yhtään mitään. Luultavimmin tuo hampaaton kääpä oli vain jotenkin nk. "saanut hepulin" juuri minun kohdallani, ja päättänyt sitten pitää hiukan hauskaa ja osoitella minua kohti muitten nähden. Kaipa se oli ollu pohjimmiltaan vain halukas nolaamaan jonkun viattoman ohikulkijan. Hetken jopa epäilin, että kun kerran tämä sekopää oli näyttänyt arabilta, niin hän saattoi mahdollisesti ladella päälleni ruokottomuuksia vääräuskoisuudesta tai kutsua minua "jenkkisiaksi".

Oikeastaan nyt kun miettiin, niin olen kyllä pohjimmiltaan aika helvetin altis kaikenlaisten sekopäiden seuralla. Milloin ikinä tilaisuus tarjoutuukaan, niin yleensä se kaikista kummin tyyppi tulee ja alkaa puhumaan minulle. Kenties näytän sellaiselta, jolle on helppo yrittää tehdä jotain jäynää tai muuten vain purkaa sekaista päätään muiden ihmisten purjehtiessa eteenpäin. Muistan kerran seisoneeni Porvoon bussiasemalla joskus lukion ensimmäisellä, jolloin täysin huumeriippuvaiselta näyttävä tyyppi ilmaantui puhumaan minulle. Tämä tyyppi oli taas aivan täysin "wasted", ja ilmeisesti pyrki kotiinsa tai jonnekin. Hän sitten tärisi vieressäni ja silmät olivat vähintäänkin teevadin kokoiset: yhdessä vaiheessa hän sitten kysäisi, että olinko mahdollisesti huumepoliisista ja olinko tullut pidättämään hänet. Totesinkin, että kenties minun olisi hänen tilassaan kannattanut olla.

Onhan näitä sekopäitä nähty, joo. Viime talvella palaillessani historian luennoilta, eteeni sattui parrakas vahvasti vanhalta viinalta haiseva törkykasa. Tyyppi sitten kerjäsi minulta rahaa jonnekin hoitolaitokseen pääsyyn, ja todetessani että mitään takuita ei ollut sille että rahat menisivät juuri siihen tarkoitukseen, hän loi minuun aivan infernaalisen jäädyttävän katseen ! Uskonpa, että kyseessä taisi olla nk. "katse joka olisi voinut tappaa", sanonnan mukaisesti. Muutaman päivän päästä näin saman tyypin jälleen kerran parveilevan tuon bussiaseman lähettyvillä rahaa kerjäten.

Ottaa kyllä nykyisin päähän olla kaikenlaisten sekoboltsien huomion kohteena. Olenkin viime aikoina vain kylmästi aurannut tieni lävitse moisten tyhjäpäitten seurasta, ja todennut kauniisti heidän seuransa haisevan. Se on kieltämättä aika vapauttavaa. Ja nämä sekopääthän voisivat hyvin vaikka keskustella itsensä kanssa, sillä juuri siellä omassa pääkopassaan luulisi olevan tilaa myös muutamalle äänelle, joiden kanssa käydä haparoivia keskusteluja.