Super Mario Libanonissa

Viime päivät ovat olleen jokseenkin tylsää katseltavaa: CNN:n tarjontaa ja uutisia seurattuani olen pelaillut Super Mario 3:sta emulaattorilla. Se on ollut ihan hauskaa, sillä viimeksi kun todella syvennyin sen saloihin, niin taisin vieläpä ihan oikeastikin omistaa Super Nintendon.

Tämä Libanonin Kriisi, paremman termin puuttuessa, on ollut täälläkin aika iso juttu. Tänäänkin käytyämme nk. "Kvibergin markkinoilla", tuli vastaamme suuri joukko selvästi arabialaisia naisia, jotka olivat tökänneet lastenrattaisiinsa Libanonin punavalkoiset liput liehumaan. Kuulin myös, että jotkut geneeriset "vasemmistotyypit" olivat pitäneet jonkinlaista mielenosoitusta yllä kaupungilla. Taisin myös nähdä erään naisen pitävän ranteessaan valkoista nk. "rannenauhaa", jossa oli Libanonin lippu.

Päästyäni kotiin, tyttöystäväni ilmoitti, että menisi tekemään töitä ainakin seuraavalle viikolle asti, jotta sitten olisi vapaata siinä vaiheessa kun tulen viikon päästä kotiin. Kuulin myös, että Lidl myy erittäin hyviä patonkeja yrttivoilla kuorrutettuna, vaan valitettavasti en taida pitää niistä, sillä olen kehittänyt varsin vahvoja antipatioita juuri yrttipatonkeja kohtaan Pirkan patonkien ällöttävän maun johdosta. Lupasin myös viedä kotoa tyttöystävälleni mahdollisimman paljon lukion ajoilta jäljelle jääneitä konseptipapereita, joita seisoi nyt isoina kasoina kotonani.

Ne Kvibergin markkinat, noin tapahtumana, olivat kyllä tapahtumiltaankin varsin köyhät. Koko paikka oli lähinnä erilaisten "Ahmed" ja "Abdullah" nimisten mieshenkilöiden täyttämä sotku myyntipöytiä, joissa oli tarjolla aina teurastamon antimista matkapuhelimien kautta arabialaiseen musiikkiin. Joku hämärä tanskalainen äijä myi paikalla T-paitoja varsin halvalla, ja hetken mietinkin mahdollisuutta ostaa AC/DC:n logolla yms. raapustuksilla varustetun paidan. Huomasin myös Mr. Punisherin logolla varustetun T-paidan, vaan ongelmaksi muodostuikin sitten se, että oikeaa kokoa ei vain ollut. Nämä paidat olivat aivan suunnattoman isoja, ainakin kaksi tai kolme kokoa normaalin länsimaisen mittapuun ylitse. Tanskalainen äijä yritti tarjota minulle XL-koon paitaa, vaan yritin selittää hänelle, että paita oli vain liian suuri minulle. Pienin koko mikä minulle edes hiukan sopi, oli S. Ostin siis yhden S - koon Punisher - logolla varustetun T-paidan. Hiukka kieltämättä vitutti, kun moinen Tanskalainen myi noinkin asiallisella logolla varustettua paitaa, vaan koot olivat valmistusmaansa Intian johdosta todellakin päin persettä. Luultavimminkin Intialaiset kuvittelivat tekevänsä paitoja lihaville rappiokulttuurin edustajille lännestä, joille koko S:n piti vastata ainakin L:n kokoa jossain muualla.

Olen myös alkanut miettimään sitä, että miten minun tulisi selvitä n. 8 tunnin automatkasta täältä Tukholmaan. Viime vuonna se oli aivan helvetillinen saavutus, ja nyt tällä kertaa minulla on onneksi mukanani hyödennettävänä mm. MP3-soitin, sekä hieman tarkempi idea niistä kirjoista, mitä tulisi matkan aikana lukea. Myös jonkinlaista makeaa syötävää ja juotavaa tulisi ottaa mukaan oikean pukeutumisen ohella. Olen tässä miettinyt, että kaiketi tällä kertaa voisi yrittää kuunnella Reggaeta bussimatkan aikana. Uskon kuitenkin, että musiikkivalinnat tulevat olemaan kovinkin erilaisia näiden varhaisten ideoiden jälkeen.

Noh, pitäisiköhän tästä nyt sitten lähteä nukkumaankin.. Probably, yes.