Voi ei.
"Rikoin" vahingossa kahvitteluhuoneessa sijainneen eettisesti tuotetun puisen kahvipurujen ammennukseen tarkoitetun lusikan. Se tippui mikron päältä johon se oli normaalisti sijoitettu sitä varten jos joku haluaisi kahmia kahvia keittimen sisään.
Onneksi kukaan ei nähnyt.
Aluksi mietin että jos vain pyrkisin korjaamaan tuon lusikan teipillä, mutta ikävänä piirteenä sille suunnitelmalle oli sitten taas se ettei teippi suostunut kiinnittymään kyseiseen lusikkaan ollenkaan. Lisäksi tuo eettisesti tuotettu puulusikka meni halki siten että kuppiosa ja varsi irtosivat täysin. Olisiko kantsinut ehkä ostaa alunperinkin muovinen kahvinannostelulusikka?
Päätin jättää korjausaikeet sikseen ja heitin lusikan roskikseen. Saapa jäädä sinne homehtumaan vähäksi aikaa, jonka jälkeen siirryin kuuntelemaan Blue Öyster Cultia.
Tulisi jo se loma.
Friday, May 20, 2011
Thursday, May 19, 2011
Blaa blaa
Koko viikon on satanut vettä ja on hemmetin kylmä. Tänään vilkaisin erästä lämpömittaria talon seinässä ja siellä aika yksiselitteisesti numerot eivät todellakaan olleet nousussa. Ikävä tuulikin on vaivannut.
Kieltämättä blogin päivittäminen on jäänyt aika vähille viime aikoina. Ei suinkaan ole kyse siitä ettenkö haluaisi, mutta totta puhuen aikaa ei sille juuri nyt tässä tilanteessa jää. Olisi kyllä ihan kivaa jos jäisi ja ennen pitkää omaakin aikaa on saatava hinnalla millä hyvänsä ja vaikka väkisinkin.
Kieltämättä blogin päivittäminen on jäänyt aika vähille viime aikoina. Ei suinkaan ole kyse siitä ettenkö haluaisi, mutta totta puhuen aikaa ei sille juuri nyt tässä tilanteessa jää. Olisi kyllä ihan kivaa jos jäisi ja ennen pitkää omaakin aikaa on saatava hinnalla millä hyvänsä ja vaikka väkisinkin.
Tuesday, May 17, 2011
Friday, May 06, 2011
Thursday, May 05, 2011
Jatkuvaa juoksentelua
Nyt minua ottaa päähän eli ns. "hajottaa" sellainen elämäni tosiasia että koko ajan pitäisi olla jonnekin menossa. Nykyään haluaisin luonnehtia viikonloppujani mielellään rauhan, rakkauden ja henkisen rauhoittumisen tyyssijoiksi, mutta olenkin huomannut että näin eivät asiat suinkaan ole.
Minulla on aikatauluja ja aina pitäisi olla jonnekin menossa. Miksi en vain voisi mennä kotiini ja yrittää relaksoitua töiden jälkeen? Näin ei kuitenkaan voi tehdä, sillä muuten huolella mietityt suunnitelmat menevät kuulemma pieleen. Minua on jo ehditty tämän epäaktiivisuuteni johdosta epäilemään sellaiseksi ihmiseksi joka ei kuulemma pidä lapsista. What bullshit.
Kevät tosiaan etenee enkä juurikaan ole käynyt kotona viime aikoinakaan. Helsinki pitää imussaan monella eri tavalla, eikä suinkaan kaikki mikä kiiltää sielläkään ole suinkaan kultaa. Oikeastaan on vähän ikävää että tällä hetkellä blogiinkaan ei tule mitään fiksuja, huolella mietittyjä kirjoitelmia vaan aina joudun muutaman rivin verran pahoittelemaan sitä kun en ehdi kirjoittelemaan blogiini ja kertomaan kuinka on niin kova kiire.
Ei kuitenkaan hätää pitemmällä tähtäimellä. Nyt olen aikeissa toteuttaa ainutlaatuisen ja mittavan kokoluokan omaavan operaation, jolla kenties saadaan aikaiseksi jopa se että omaakin aikaa löytyisi itselleni enemmän kuin kolme tuntia joka päivä kerran viikossa.
Viikon loppupuolella nähdään miten kävi. Ilmoittelen ehkä blogiin.. jos taas kerkeän.
Minulla on aikatauluja ja aina pitäisi olla jonnekin menossa. Miksi en vain voisi mennä kotiini ja yrittää relaksoitua töiden jälkeen? Näin ei kuitenkaan voi tehdä, sillä muuten huolella mietityt suunnitelmat menevät kuulemma pieleen. Minua on jo ehditty tämän epäaktiivisuuteni johdosta epäilemään sellaiseksi ihmiseksi joka ei kuulemma pidä lapsista. What bullshit.
Kevät tosiaan etenee enkä juurikaan ole käynyt kotona viime aikoinakaan. Helsinki pitää imussaan monella eri tavalla, eikä suinkaan kaikki mikä kiiltää sielläkään ole suinkaan kultaa. Oikeastaan on vähän ikävää että tällä hetkellä blogiinkaan ei tule mitään fiksuja, huolella mietittyjä kirjoitelmia vaan aina joudun muutaman rivin verran pahoittelemaan sitä kun en ehdi kirjoittelemaan blogiini ja kertomaan kuinka on niin kova kiire.
Ei kuitenkaan hätää pitemmällä tähtäimellä. Nyt olen aikeissa toteuttaa ainutlaatuisen ja mittavan kokoluokan omaavan operaation, jolla kenties saadaan aikaiseksi jopa se että omaakin aikaa löytyisi itselleni enemmän kuin kolme tuntia joka päivä kerran viikossa.
Viikon loppupuolella nähdään miten kävi. Ilmoittelen ehkä blogiin.. jos taas kerkeän.
Thursday, April 21, 2011
Lomaa vaikka väkisin
Nyt voin sanoa kokeneeni melko kokonaisvaltaisesti kevään Helsingissä.
Olen nyt nähnyt sen miten kadut muuttuvat lumisista kanjoneista harmaankeltaisiksi asfalttiviidakkojen tukipylväiksi keväisen auringon paisteessa, sekä sen miten ylipäätään kaupunki siirtyy talvesta kevääseen ja jossain vaiheessa kesäänkin. Kävin eilen ja toissapäivänä nukkumassa muutaman yön kotona, mutta eipä tuo maiseman ja paikan vaihto juurikaan psyykkeessä mitenkään mitään muuttanut- olin edelleen aivan konkreettisesti tornitalojen, modernin arkkitehtuurin ja tuhansien uusien kasvojen maailmassa.
M ei usko minua kun kerta toisensa jälkeen kerron pitäväni Helsinkiä turvattomana kaupunkina etenkin yöaikaan. Eilen illalla joku bussinkuljettaja oli hakattu juurikin sielläpäin missä M asuu, joten tulemme varmasti käymään asiasta keskusteluja tänään kunhan vain työpäivänä täällä päättyy. Kenties välinpitämätön asenne tällaisia asioita kohtaan juontaa juurensa M:n yleensäkin huolettomammasta elintavasta, johon kuuluu eräänä osana liiallisen huolehtimisen vähäinen esiintyminen hänen käyttäytymisessään tilanteen kuin tilanteen osalta.
Työpäivistä puheenollen minulle on järjestelty nyt seuraaviksi pariksi viikoksi melko vähän työaikaakin. Se on kenties jopa ihan hyväkin, vaikka voisihan sitä jälleen töissäkin olla. Seuraavalla viikolla olen kuitenkin vain kolme päivää töissä ja tämäkin viikko kutistui nyt saman suuruiseksi. Pidän tätä eräänlaisena pakkolomautuksena, mutta veikkaisin että pikemminkin se taitaa johtua siitä että työnjohdolliset tahot ovat huomanneet minun olleen aika paljon töissä lopputalven sun muun ajan muutenkin.
Hukkasin viimeisen toimivan MP3-soittimeni erääseen bussiin tässä jokin aika sitten. En ole vieläkään jaksanut ostaa uutta, vaikka sinänsä ironisinta asiassa on kai se että pitkään podin epämukavuutta sen soittimen osalta lähinnä siksi että sen kuulokkeet olivat aivan mäsänä, mutta nyt kohtalon koura poisti itseasiassa koko soittimen olemassaolon niinkin tyylikkäästi ettei tuollaisia asioita muutenkaan tarvitse enää pitää huoltensa listalla ykkösenä. Anttilassa uudet soittimet olisivat hintaloukkaa 70-100€. Nyt kun voisi vielä päättää sen mallin sun muuta.
Nyt kuitenkin luvassa on pääsiäinen. En tarkalleen muista mitä tein viime pääsiäisenä, mutta varmaa kai on että se ei ollut mitään sellaista mitä me nyt olemme aikeissa toteuttaa. Raportoin siitä sitten kunhan seuraavan kerran olen koneen äärellä.
Olen nyt nähnyt sen miten kadut muuttuvat lumisista kanjoneista harmaankeltaisiksi asfalttiviidakkojen tukipylväiksi keväisen auringon paisteessa, sekä sen miten ylipäätään kaupunki siirtyy talvesta kevääseen ja jossain vaiheessa kesäänkin. Kävin eilen ja toissapäivänä nukkumassa muutaman yön kotona, mutta eipä tuo maiseman ja paikan vaihto juurikaan psyykkeessä mitenkään mitään muuttanut- olin edelleen aivan konkreettisesti tornitalojen, modernin arkkitehtuurin ja tuhansien uusien kasvojen maailmassa.
M ei usko minua kun kerta toisensa jälkeen kerron pitäväni Helsinkiä turvattomana kaupunkina etenkin yöaikaan. Eilen illalla joku bussinkuljettaja oli hakattu juurikin sielläpäin missä M asuu, joten tulemme varmasti käymään asiasta keskusteluja tänään kunhan vain työpäivänä täällä päättyy. Kenties välinpitämätön asenne tällaisia asioita kohtaan juontaa juurensa M:n yleensäkin huolettomammasta elintavasta, johon kuuluu eräänä osana liiallisen huolehtimisen vähäinen esiintyminen hänen käyttäytymisessään tilanteen kuin tilanteen osalta.
Työpäivistä puheenollen minulle on järjestelty nyt seuraaviksi pariksi viikoksi melko vähän työaikaakin. Se on kenties jopa ihan hyväkin, vaikka voisihan sitä jälleen töissäkin olla. Seuraavalla viikolla olen kuitenkin vain kolme päivää töissä ja tämäkin viikko kutistui nyt saman suuruiseksi. Pidän tätä eräänlaisena pakkolomautuksena, mutta veikkaisin että pikemminkin se taitaa johtua siitä että työnjohdolliset tahot ovat huomanneet minun olleen aika paljon töissä lopputalven sun muun ajan muutenkin.
Hukkasin viimeisen toimivan MP3-soittimeni erääseen bussiin tässä jokin aika sitten. En ole vieläkään jaksanut ostaa uutta, vaikka sinänsä ironisinta asiassa on kai se että pitkään podin epämukavuutta sen soittimen osalta lähinnä siksi että sen kuulokkeet olivat aivan mäsänä, mutta nyt kohtalon koura poisti itseasiassa koko soittimen olemassaolon niinkin tyylikkäästi ettei tuollaisia asioita muutenkaan tarvitse enää pitää huoltensa listalla ykkösenä. Anttilassa uudet soittimet olisivat hintaloukkaa 70-100€. Nyt kun voisi vielä päättää sen mallin sun muuta.
Nyt kuitenkin luvassa on pääsiäinen. En tarkalleen muista mitä tein viime pääsiäisenä, mutta varmaa kai on että se ei ollut mitään sellaista mitä me nyt olemme aikeissa toteuttaa. Raportoin siitä sitten kunhan seuraavan kerran olen koneen äärellä.
Wednesday, April 20, 2011
"I'm so happy to be back home again"
Kevät jatkuu. Vaalitkin tuli ja meni.
Oikeastaan nuo vaalit olivat siitä ikävät, että vaikutti pikemminkin siltä että kaikki sellaiset ehdokkaat jotka olen nähnyt livenä ja heidän sanomaansa tutustunut yhtään enempää eivät tuntuneet päässeen lävitse. Lisäksi oma henkilökohtainen vaaliskandaalini taisi pohjata tuossa eilen, kun huomasin että minun ääntäni ei vissiin sieltä oltukaan rekisteröity haluamalleni ehdokkaalle. Toisaalta kun asiaa ajattelee, niin aiheuttajana on saattanut hyvinkin olla ihan vaan epäselvä käsiala taikka sitten ääntenlaskijan (väärä) tulkinta ehdokasnumerosta. Kyllähän tietysti moinen käänne vähän itkettää, mutta minkäs teet enää tässä vaiheessa jos asiat ovat kerran menneet tuolla tapaa.
Fiilikset noin muuten ovat olleet kaikesta jo tapahtuneesta huolimatta aika hyviä. Parasta tietty on kevät ja lämpö, jota on muuten luvattu tällekin viikonlopulle ihan kiitettävästi.
Oikeastaan nuo vaalit olivat siitä ikävät, että vaikutti pikemminkin siltä että kaikki sellaiset ehdokkaat jotka olen nähnyt livenä ja heidän sanomaansa tutustunut yhtään enempää eivät tuntuneet päässeen lävitse. Lisäksi oma henkilökohtainen vaaliskandaalini taisi pohjata tuossa eilen, kun huomasin että minun ääntäni ei vissiin sieltä oltukaan rekisteröity haluamalleni ehdokkaalle. Toisaalta kun asiaa ajattelee, niin aiheuttajana on saattanut hyvinkin olla ihan vaan epäselvä käsiala taikka sitten ääntenlaskijan (väärä) tulkinta ehdokasnumerosta. Kyllähän tietysti moinen käänne vähän itkettää, mutta minkäs teet enää tässä vaiheessa jos asiat ovat kerran menneet tuolla tapaa.
Fiilikset noin muuten ovat olleet kaikesta jo tapahtuneesta huolimatta aika hyviä. Parasta tietty on kevät ja lämpö, jota on muuten luvattu tällekin viikonlopulle ihan kiitettävästi.
Sunday, April 17, 2011
Kiva juttu, tota
Ulkona lämmintä vähintään 13 astetta ja sisällä istuskellaan sunnuntaita "töitä" tehden. Elämä on joskus rankkaa.
Wednesday, April 13, 2011
Tämän siitä saa-
Kevät on nyt jopa alkanut täälläkin päin. Ikävää on tietysti se että aika paljon on myös sadellut tämän suuren, keväisen loiston ohella.
Töissä suuret henkilöstöpoliittiset uudelleenjärjestelyt ovat luoneet tilanteen jossa kesän suunnitelluista lomista ja tarkasta työjärjestyksestä ei oikeastaan ole mitään varmuutta tulossa. Toisinaan on ikävää kun organisaatio jolle mukamas työskentelee ei oikeastaan pidä sovituista asioista kiinni, vaikka kuinka yrittäisi jäsennellä jo vapaa-aikansakin niin että työt sujuisivat mahdollisimman sutjakkaasti.
Olen kuitenkin valitettavasti joutunut huomaamaan että niinhän se vaan menee pitemmällä tähtäimellä että asiat sotketaan kyllä ihan sinunkin puolestasi ja muiden toimesta mikäli ellet tajua tehdä sitä itsekin. Itse itseään ei siis tarvitse avustaa. Onneksi kuitenkin kyse on suhteellisen pienistä jutuista, mutta tietysti kokonaisuuden kannalta ajatellen olisi ihan mukavaa tietää muutamakin minua jo pitempään askarruttanut juttu näihin asioihin liittyen.
Vapaa-ajan osalta tekemistä jälleen riittää. Voisin sanoa että oikeastaan vapaa-ajan osalta tekemistä on jo niinkin paljon että vapaa-aikakin on kuin oikeastaan jäsenneltyä ja tarkasti ohjailtua "toimintaa", jossa nimenomaan aina pitää olla jossain johonkin tiettyyn aikaan ja tietyissä aikeissa. Tämä ei minusta ole oikeastaan se vapaa-ajan ydin ja perimmäisin tarkoitus, mutta kenties tilanne nyt vaan on niin että näin niiden asioiden on mentävä. Oikeastaan olin tuossa viikonloppuna eräillä kutsuilla käymässä, jonka sivutuotteena olin kovin väsynyt muutenkin.
Jälleen kerran voitaisiin siis sanoa että tämä tällainen vaatii verojaan, enkä totta puhuen jaksaisi enää töissäkään hirveästi sitä tahtia mitä tämä nyt on ollut jo aika kauan. Vähän voisi siis tahti helpottaa, mutta minkäs toisaalta teet kun kerran on aloitettu. Sentään se on kyllä ihan ihailtavaa että illat alkavat olla todella valoisia. On mukavaa lähteä töihin niin kuin lähteä töistäkin iltapäivällä tai illalla nähden jopa eteensä. Eilen näin ihmisten jopa yrittäneen aloittaa terassikautta tietyissä kohdin kaupunkia, mutta kyllähän ne juomalasit olivat sitten siihen jääneet kun oli huomattu että etenkin iltaisin ilma vetäytyy melko kylmäksi muutenkin.
Ikävä todeta ehkä näin, mutta kyllä ehdottomasti haluaisin vaan vapaa-ajallani edes jonkun verran nukkua ja levätä. Nytkään en oikeastaan pääse perjantaina viettämään mitään viikonloppua, vaan joudun lähtemään "kiertelemään" paikkoja yhteyksissä jos toisissakin melkeinpä puoleen yöhön. Tämä kaikki siis ihan vapaaehtoispohjalta "koska pitää olla hauskaa" jne.
Töissä suuret henkilöstöpoliittiset uudelleenjärjestelyt ovat luoneet tilanteen jossa kesän suunnitelluista lomista ja tarkasta työjärjestyksestä ei oikeastaan ole mitään varmuutta tulossa. Toisinaan on ikävää kun organisaatio jolle mukamas työskentelee ei oikeastaan pidä sovituista asioista kiinni, vaikka kuinka yrittäisi jäsennellä jo vapaa-aikansakin niin että työt sujuisivat mahdollisimman sutjakkaasti.
Olen kuitenkin valitettavasti joutunut huomaamaan että niinhän se vaan menee pitemmällä tähtäimellä että asiat sotketaan kyllä ihan sinunkin puolestasi ja muiden toimesta mikäli ellet tajua tehdä sitä itsekin. Itse itseään ei siis tarvitse avustaa. Onneksi kuitenkin kyse on suhteellisen pienistä jutuista, mutta tietysti kokonaisuuden kannalta ajatellen olisi ihan mukavaa tietää muutamakin minua jo pitempään askarruttanut juttu näihin asioihin liittyen.
Vapaa-ajan osalta tekemistä jälleen riittää. Voisin sanoa että oikeastaan vapaa-ajan osalta tekemistä on jo niinkin paljon että vapaa-aikakin on kuin oikeastaan jäsenneltyä ja tarkasti ohjailtua "toimintaa", jossa nimenomaan aina pitää olla jossain johonkin tiettyyn aikaan ja tietyissä aikeissa. Tämä ei minusta ole oikeastaan se vapaa-ajan ydin ja perimmäisin tarkoitus, mutta kenties tilanne nyt vaan on niin että näin niiden asioiden on mentävä. Oikeastaan olin tuossa viikonloppuna eräillä kutsuilla käymässä, jonka sivutuotteena olin kovin väsynyt muutenkin.
Jälleen kerran voitaisiin siis sanoa että tämä tällainen vaatii verojaan, enkä totta puhuen jaksaisi enää töissäkään hirveästi sitä tahtia mitä tämä nyt on ollut jo aika kauan. Vähän voisi siis tahti helpottaa, mutta minkäs toisaalta teet kun kerran on aloitettu. Sentään se on kyllä ihan ihailtavaa että illat alkavat olla todella valoisia. On mukavaa lähteä töihin niin kuin lähteä töistäkin iltapäivällä tai illalla nähden jopa eteensä. Eilen näin ihmisten jopa yrittäneen aloittaa terassikautta tietyissä kohdin kaupunkia, mutta kyllähän ne juomalasit olivat sitten siihen jääneet kun oli huomattu että etenkin iltaisin ilma vetäytyy melko kylmäksi muutenkin.
Ikävä todeta ehkä näin, mutta kyllä ehdottomasti haluaisin vaan vapaa-ajallani edes jonkun verran nukkua ja levätä. Nytkään en oikeastaan pääse perjantaina viettämään mitään viikonloppua, vaan joudun lähtemään "kiertelemään" paikkoja yhteyksissä jos toisissakin melkeinpä puoleen yöhön. Tämä kaikki siis ihan vapaaehtoispohjalta "koska pitää olla hauskaa" jne.
Wednesday, April 06, 2011
Ai niin, tota.. (huomautus: part I)
Oikeastaan mä haluaisin nyt tämän syksyä muistuttavan kevään ja halpojen jatsinautintojen saattelemana ruveta kirjoittamaan tätä blogia niin kuin dekkarimuotoiseksi. Se olisi mielenkiintoisen kokeellinen projekti, joka voisi tuottaa uusia assosiaatioita eli mielleyhtymiä vallitsevan todellisuuden rajapintaan.
.. AHAHAHAHAHA. Mä meen nyt Punavuoreen.
.. AHAHAHAHAHA. Mä meen nyt Punavuoreen.
Casual wednesday.
Sade vierii taivaasta pitkin Helsingin keskustan kiviharmaiden elementtitalojen rypästä. Ilma on hyvin syksyinen, vaikka päivämäärä kertookin että nyt kai pitäisi olla kevättä tulossa. Kevät on kuulemma tänä vuonna myöhässä, vaikka tuntuu että se oli kyllä aivan yhtä myöhässä viimekin keväänä.
Kuuntelen tässä John Coltranen häikäilemättömän tyylikästä jatsikappaletta "Jazz Casual" jonkun orkesterin säestämänä ja juon kahvia. Viikonlopuksi taitaa taas olla jonkinlaista settiä tiedossa, vaikka voihan se olla ihan oikeastaan mitä vaan karaoken, syömään menemisen ja muuten vaan oleilun väliltä. Oikeastaan yllätykset ovat ihan kivoja ja odotettujakin tältä saralta.
Kahvi on muuten pian taas loppu. Täytyy käydä ostamassa lisää kahvia, sillä ilman sitä en tosiaankaan aina oikein pysy hereillä tai muutenkaan oma henkilökohtainen ns. "flow" ei ole yhtä tautinen suinkaan ilman sitä.
Juttelin tänään ekstaattisen työkaverini kanssa, joka oli kuulemma onnistunut saavuttamaan ns. "Lucid"-unen jossa tosiaan tajusi näkevänsä unta ja täten kykeni havainnoimaan ympäristöään samaan tapaan kuin reaalitodellisuudessakin unen aikana. Unessa kuulemma tämä tyyppi oli mennyt jonkun asuntoon ja siellä sitten jutusteltuaan hetken siellä olleiden tyyppien kanssa sisään oli pamahtanut joku oravaa muistuttava elikko, joka oli täytynyt poistaa asunnosta ikkunan kautta. Unessa olleet tyypit kertoivat että välillä kämppään kuulemma tulee joku oravapeto aina kummittelemaan, mutta siitä pääsee eroon ihan vaan feidaamalla sen ulos ikkunan kautta.
Tuota tyyppiä kuunnellessani mieleeni tulvahti kyllä varsin mielenkiintoinen olotila. Tavallaan olin kateellinen siitä että hänen unensa olivat ja ovat niin mielikuvituksellisia, sillä nykyään nimittäin minä en enää ollenkaan muista uniani kovinkaan tarkkaan. Ehdotin tuolle tyypille että jos hän haluaa ja viitsii, niin tällaisten unien merkitseminen ylös kantsii ehdottomasti tehdä ihan jo jälkipolviakin ajatellen.
Ai niin, ja tänään muuten luin Wikipedian puolelta aiheesta "munat" eli Egg (biology).
Kuuntelen tässä John Coltranen häikäilemättömän tyylikästä jatsikappaletta "Jazz Casual" jonkun orkesterin säestämänä ja juon kahvia. Viikonlopuksi taitaa taas olla jonkinlaista settiä tiedossa, vaikka voihan se olla ihan oikeastaan mitä vaan karaoken, syömään menemisen ja muuten vaan oleilun väliltä. Oikeastaan yllätykset ovat ihan kivoja ja odotettujakin tältä saralta.
Kahvi on muuten pian taas loppu. Täytyy käydä ostamassa lisää kahvia, sillä ilman sitä en tosiaankaan aina oikein pysy hereillä tai muutenkaan oma henkilökohtainen ns. "flow" ei ole yhtä tautinen suinkaan ilman sitä.
Juttelin tänään ekstaattisen työkaverini kanssa, joka oli kuulemma onnistunut saavuttamaan ns. "Lucid"-unen jossa tosiaan tajusi näkevänsä unta ja täten kykeni havainnoimaan ympäristöään samaan tapaan kuin reaalitodellisuudessakin unen aikana. Unessa kuulemma tämä tyyppi oli mennyt jonkun asuntoon ja siellä sitten jutusteltuaan hetken siellä olleiden tyyppien kanssa sisään oli pamahtanut joku oravaa muistuttava elikko, joka oli täytynyt poistaa asunnosta ikkunan kautta. Unessa olleet tyypit kertoivat että välillä kämppään kuulemma tulee joku oravapeto aina kummittelemaan, mutta siitä pääsee eroon ihan vaan feidaamalla sen ulos ikkunan kautta.
Tuota tyyppiä kuunnellessani mieleeni tulvahti kyllä varsin mielenkiintoinen olotila. Tavallaan olin kateellinen siitä että hänen unensa olivat ja ovat niin mielikuvituksellisia, sillä nykyään nimittäin minä en enää ollenkaan muista uniani kovinkaan tarkkaan. Ehdotin tuolle tyypille että jos hän haluaa ja viitsii, niin tällaisten unien merkitseminen ylös kantsii ehdottomasti tehdä ihan jo jälkipolviakin ajatellen.
Ai niin, ja tänään muuten luin Wikipedian puolelta aiheesta "munat" eli Egg (biology).
Tuesday, April 05, 2011
Optinen harha
Menin ostamaan maitoa. Sen piti maksaa litralta 1,59€.
Kassalla sijainnut sinihiuksinen tyttö kuitenkin pyyti maitolitrasta vain yhdeksänkymmentä senttiä. Totesin että hintapyyntö taisi olla kevään ensimmäinen optinen harha johon onnistuin hairahtumaan.
Muuten niin koko viime viikon satoi. Aika paljon tuli vieteltyä aikaa sisätiloissa, ja mistäpä sitä tietää jos joutuu vieläkin viettämään aikaa sisätiloissa mukamas nyt virallisesti alkaneen kevään johdosta. Olin kyllä havaitsevinani lumien sulamista, mutta kyllähän tuota valkoista mönjää kaikkialla yhä edelleen paljoltikin on.
Eilinen maanantai oli muuten vapaapäivä. Kulutin tuon päivän lähinnä nukkumalla helvetisti, joka sitten kulminoitui siihen että yöllä ei väsyttänyt ollenkaan. Yhdessä vaiheessa muistan nähneeni unen siitä miten nukuin töissä jollain ihmeen sohvalla ja sitten pomoni löysi minut sieltä makaamasta. Oikeastaan tuo uni ei olisi voinut olla lähempänä totuudesta.. ainakaan mielikuvitustasolla.
Kassalla sijainnut sinihiuksinen tyttö kuitenkin pyyti maitolitrasta vain yhdeksänkymmentä senttiä. Totesin että hintapyyntö taisi olla kevään ensimmäinen optinen harha johon onnistuin hairahtumaan.
Muuten niin koko viime viikon satoi. Aika paljon tuli vieteltyä aikaa sisätiloissa, ja mistäpä sitä tietää jos joutuu vieläkin viettämään aikaa sisätiloissa mukamas nyt virallisesti alkaneen kevään johdosta. Olin kyllä havaitsevinani lumien sulamista, mutta kyllähän tuota valkoista mönjää kaikkialla yhä edelleen paljoltikin on.
Eilinen maanantai oli muuten vapaapäivä. Kulutin tuon päivän lähinnä nukkumalla helvetisti, joka sitten kulminoitui siihen että yöllä ei väsyttänyt ollenkaan. Yhdessä vaiheessa muistan nähneeni unen siitä miten nukuin töissä jollain ihmeen sohvalla ja sitten pomoni löysi minut sieltä makaamasta. Oikeastaan tuo uni ei olisi voinut olla lähempänä totuudesta.. ainakaan mielikuvitustasolla.
Suurkaupungin idylliä
Olen pitkästä aikaa kotona käymässä.
Kevät ei ole oikeastaan säiden osalta juurikaan edennyt, vaan tänäänkin satoi lunta vaikka ilmat olivatkin varsin lämpimiä. Selkeästi paikoitellen kai kevät jotenkin näkyy, mutta aika talvistahan tuolla ulkona jälleen ja yhä edelleen on.
Pahinta on kai se ettei tiedä aina sitäkään että miten kannattaisi pukeutua. Kevään ensimerkeistä riemastuneena ryhdyin heti vähentämään vaatetusta ja sain sitten jälleen kerran flunssankin. Onneksi sentään ei noussut kuumetta tällä kertaa, mutta kyllähän sen jo naamastani näkee että kovaa ja usein tulee niisteltyä nenäänsä.
Luin töissä omakaupunki.fi:stä lukijan uutisen, jossa joku mies oli spontaanisti katsellut pornoa Kampissa joltain ilmaiselta tietokonepäätteeltä keskellä päivää ja vieläpä leikkivien lasten takana. Tuosta tapahtumasta oli sitten asiasta raportoinut lukija ottanut ihan kuvankin. Sinänsä kai tuurilleni sopivaa että tunnistin jopa tuon miehen hänen haalistuneesta maastotakistaan ja mustasta nutustaan sellaiseksi henkilöksi jonka olen ihan varmasti joskus ja jossain nähnyt Helsingissä. Oikeastaan varmaan juuri tuo haalea maastotakki taisi olla se mikä kiinnitti minun huomioni jo silloin, mutta en suinkaan osannut taaskaan arvioida että tällä kertaa tuo tyyppi jopa pääsisi jotenkin uutisiin pornoiluistaan. Kuinka sopivaa kuitenkin että kykenin tunnistamaan kyseisen tyypin näiden ihmismassojen keskeltä, mutta totta puhuen se näyttää tapahtuvan muutenkin aika usein.
Sinänsä kai hauska juttu että vapaa-ajalleni on kyllä kieltämättä keksitty nyt yhtä sun toistakin tekemistä. Koko ajan siis pitää valitettavasti olla menossa ja tekemässä jotain, joka nyt tietenkään ei ole sinänsä huono juttu ollenkaan. Joskus kuitenkin sitä haluaisi jälleen sitä kuuluisaa "aikaa itselleen", mutta minkäs teet kun olet päätynyt tekemisiin tyypin kuin tyypin kanssa siinä määrin että on päättänyt aikansa pyhittää toiselle mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Onhan se siis mukavaa, mutta samalla täytyy myös ymmärtää ettei millään kykene ainakaan tällä hetkellä tekemään kaikkea sitä mitä ehkä haluaisi.
On ehkä kuitenkin vaikeaa sanoa tai siis myöntää että tällä hetkellä tunnen suuremmalti kuitenkin jonkinlaista tyytyväisyyttä elämääni pitkästä aikaa. Tietenkin olen tuntenut tyytyväisyyttä elämässäni ennenkin, mutta juuri nyt olen sellaisissa seikkailuissa mukana etten suinkaan koe ettäkö tätä kannattaisi jättää kokemattakaan. Olen kuitenkin tottunut tilanteeseen, vaikka kieltämättä totuttautumistahan tämä edelleen vaatii.
Kello tulee kuitenkin nyt jo yli yksi ja huomenna pitää lähteä istuskelemaan "töissä duunissa"-periaatteella, joten toivotan pitemmittä puheitta kaikille tätä lukeneille oikein "hauskaa" päivänjatkoa omille tahoilleen.
Kevät ei ole oikeastaan säiden osalta juurikaan edennyt, vaan tänäänkin satoi lunta vaikka ilmat olivatkin varsin lämpimiä. Selkeästi paikoitellen kai kevät jotenkin näkyy, mutta aika talvistahan tuolla ulkona jälleen ja yhä edelleen on.
Pahinta on kai se ettei tiedä aina sitäkään että miten kannattaisi pukeutua. Kevään ensimerkeistä riemastuneena ryhdyin heti vähentämään vaatetusta ja sain sitten jälleen kerran flunssankin. Onneksi sentään ei noussut kuumetta tällä kertaa, mutta kyllähän sen jo naamastani näkee että kovaa ja usein tulee niisteltyä nenäänsä.
Luin töissä omakaupunki.fi:stä lukijan uutisen, jossa joku mies oli spontaanisti katsellut pornoa Kampissa joltain ilmaiselta tietokonepäätteeltä keskellä päivää ja vieläpä leikkivien lasten takana. Tuosta tapahtumasta oli sitten asiasta raportoinut lukija ottanut ihan kuvankin. Sinänsä kai tuurilleni sopivaa että tunnistin jopa tuon miehen hänen haalistuneesta maastotakistaan ja mustasta nutustaan sellaiseksi henkilöksi jonka olen ihan varmasti joskus ja jossain nähnyt Helsingissä. Oikeastaan varmaan juuri tuo haalea maastotakki taisi olla se mikä kiinnitti minun huomioni jo silloin, mutta en suinkaan osannut taaskaan arvioida että tällä kertaa tuo tyyppi jopa pääsisi jotenkin uutisiin pornoiluistaan. Kuinka sopivaa kuitenkin että kykenin tunnistamaan kyseisen tyypin näiden ihmismassojen keskeltä, mutta totta puhuen se näyttää tapahtuvan muutenkin aika usein.
Sinänsä kai hauska juttu että vapaa-ajalleni on kyllä kieltämättä keksitty nyt yhtä sun toistakin tekemistä. Koko ajan siis pitää valitettavasti olla menossa ja tekemässä jotain, joka nyt tietenkään ei ole sinänsä huono juttu ollenkaan. Joskus kuitenkin sitä haluaisi jälleen sitä kuuluisaa "aikaa itselleen", mutta minkäs teet kun olet päätynyt tekemisiin tyypin kuin tyypin kanssa siinä määrin että on päättänyt aikansa pyhittää toiselle mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Onhan se siis mukavaa, mutta samalla täytyy myös ymmärtää ettei millään kykene ainakaan tällä hetkellä tekemään kaikkea sitä mitä ehkä haluaisi.
On ehkä kuitenkin vaikeaa sanoa tai siis myöntää että tällä hetkellä tunnen suuremmalti kuitenkin jonkinlaista tyytyväisyyttä elämääni pitkästä aikaa. Tietenkin olen tuntenut tyytyväisyyttä elämässäni ennenkin, mutta juuri nyt olen sellaisissa seikkailuissa mukana etten suinkaan koe ettäkö tätä kannattaisi jättää kokemattakaan. Olen kuitenkin tottunut tilanteeseen, vaikka kieltämättä totuttautumistahan tämä edelleen vaatii.
Kello tulee kuitenkin nyt jo yli yksi ja huomenna pitää lähteä istuskelemaan "töissä duunissa"-periaatteella, joten toivotan pitemmittä puheitta kaikille tätä lukeneille oikein "hauskaa" päivänjatkoa omille tahoilleen.
Thursday, March 31, 2011
Tuesday, March 15, 2011
Oma, henkilökohtainen Tsunami
Jos Japanin on nielaissut valtavan tuhovoiman omaava tsunami, niin jotain sen tapaista on tapahtunut myös minulle. Olen välillä halunnut kovasti kirjoitella blogiini, mutta en vain ole oikeastaan taaskaan ehtinyt.
Kuten todettukin niin Tsunameilla on tapana huuhtoa kaikki mennyt pois alta ja tavallaan palauttaa kaikki tyhjään, vaikkakin epäilemättä tuhoisaan tilaan. Tämä Tsunami on tosiaan pyyhkäissyt minun elämässäni kaiken menneen ja vanhan pois ja palauttanut minut sellaiseen tilaan jossa Helsingin lukuisat houkutukset ovat iskeytyneet vasten kasvojani niin kuin kivenmurikat tai tosiaan ne hyökyaallot.
Olen löytänyt itseni tosiaan parisuhteesta. Kyseessä kuitenkaan ei ole E. Kyseessä on nyt yllätyksellisesti eräs toinen, joka on täysin vastakohta vaikka mille. Aluksi sanottakoon että hän on nyt vaikkapa heti aluksi vastakohta minulle. Sen enempää en aio vielä tässä vaiheessa paljastaa sillä en oikein itsekään ymmärrä tätä tilannetta ja sen alkua.
Toisekseen olen ollut tässä jo viikon päivät kipeänä. Uskon sen olevan työstressiin pohjautuvaa. Kyseessä tuskin on mitään vakavaa, mutta todella outoa kumminkin.
Palataan asiaan lähipäivinä.
Kuten todettukin niin Tsunameilla on tapana huuhtoa kaikki mennyt pois alta ja tavallaan palauttaa kaikki tyhjään, vaikkakin epäilemättä tuhoisaan tilaan. Tämä Tsunami on tosiaan pyyhkäissyt minun elämässäni kaiken menneen ja vanhan pois ja palauttanut minut sellaiseen tilaan jossa Helsingin lukuisat houkutukset ovat iskeytyneet vasten kasvojani niin kuin kivenmurikat tai tosiaan ne hyökyaallot.
Olen löytänyt itseni tosiaan parisuhteesta. Kyseessä kuitenkaan ei ole E. Kyseessä on nyt yllätyksellisesti eräs toinen, joka on täysin vastakohta vaikka mille. Aluksi sanottakoon että hän on nyt vaikkapa heti aluksi vastakohta minulle. Sen enempää en aio vielä tässä vaiheessa paljastaa sillä en oikein itsekään ymmärrä tätä tilannetta ja sen alkua.
Toisekseen olen ollut tässä jo viikon päivät kipeänä. Uskon sen olevan työstressiin pohjautuvaa. Kyseessä tuskin on mitään vakavaa, mutta todella outoa kumminkin.
Palataan asiaan lähipäivinä.
Thursday, March 10, 2011
Zeniitti
Kävipä myös sitten niin tässä kevään mittaan että tulin kipeäksi. Ihan perinteinen flunssa tämä ei ole, sillä olen kyennyt nukkumaan vain kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena lyhyitä pätkiä parin viimeisen päivän ajalta. Luulin että umpisuoli vai mikä nyt onkaan oli puhjennut.
Tietenkin oleellinen kysymys on että olenko ollut töissä vai kotona tämän saatanallisen olotilan vallitessa, johon on vastattava että töissähän minä olen ihan kivasti ollut. Mielestäni nimittäin nyt on aivan liian kriittinen hetki monellakin tavalla edes olla poissa töistä ja samalla taasen mieleeni muistuu ne erään pomoni sanat tuolta kuukausien takaa jolloin hän oikein alleviivaten totesi etteivät hänen alaisena ole kovinkaan usein sairauksien takia poissa muutenkaan. Tiedän kyllä vähän yhden jos toisenkin jolla tuollaisia poissaoloja on tapahtunut aika tiuhaankin, mutta heidät nyt on jo mainittu niin monta kertaa tässä blogissa että se väsyttää jo minua itseänikin edes pohtia koko asiaa.
Jossain määrin on kyllä aurinkoisempaa päivisin. Viimeiset pari yötä ovat kuitenkin olleet niin kidutukseen verrattavia, että en oikeastaan ole kyennyt ajattelemaan yhtikäs mitään. Muistan vain kivunsekaisia hetkiä metrossa ja sen kuinka vastasin hampaat irvessä kännykkään. Tuntui että kaikki tuijottivat vaikka yritin hymyillä kanssamatkustajille naama irvessä.
Täytyy sanoa että olen kai saavuttanut näissä sekoiluissani sen lakipisteen jonka jokaisen täytyy saavuttaa. Olen kuitenkin huomannut että on vaikeaa tehdä ja toimia mitenkään muuten kuin tasan niin miten olen nyt tähän asti toiminut. Olen kai jotenkin sisäänrakennetusti aina näin toimiva ja ajatteleva tyyppi. Oravanpyörä on syönyt minut kokonaan.
Ajattelin tänään ottaa asiat mahdollisimman iisisti. En ole vieläkään aivan terve, mutta töihin kuitenkin raahauduin. Muistaakseni tällä viikolla olemme vieläpä sopineet lauantainkin työpäiväksi, joten kyllähän tässä saa vielä istuskella ennen sunnuntaita ja maanantaita. Tällä kertaa jopa toivon niiden päivien olevan oikeasti vapaapäiviä.
Tietenkin oleellinen kysymys on että olenko ollut töissä vai kotona tämän saatanallisen olotilan vallitessa, johon on vastattava että töissähän minä olen ihan kivasti ollut. Mielestäni nimittäin nyt on aivan liian kriittinen hetki monellakin tavalla edes olla poissa töistä ja samalla taasen mieleeni muistuu ne erään pomoni sanat tuolta kuukausien takaa jolloin hän oikein alleviivaten totesi etteivät hänen alaisena ole kovinkaan usein sairauksien takia poissa muutenkaan. Tiedän kyllä vähän yhden jos toisenkin jolla tuollaisia poissaoloja on tapahtunut aika tiuhaankin, mutta heidät nyt on jo mainittu niin monta kertaa tässä blogissa että se väsyttää jo minua itseänikin edes pohtia koko asiaa.
Jossain määrin on kyllä aurinkoisempaa päivisin. Viimeiset pari yötä ovat kuitenkin olleet niin kidutukseen verrattavia, että en oikeastaan ole kyennyt ajattelemaan yhtikäs mitään. Muistan vain kivunsekaisia hetkiä metrossa ja sen kuinka vastasin hampaat irvessä kännykkään. Tuntui että kaikki tuijottivat vaikka yritin hymyillä kanssamatkustajille naama irvessä.
Täytyy sanoa että olen kai saavuttanut näissä sekoiluissani sen lakipisteen jonka jokaisen täytyy saavuttaa. Olen kuitenkin huomannut että on vaikeaa tehdä ja toimia mitenkään muuten kuin tasan niin miten olen nyt tähän asti toiminut. Olen kai jotenkin sisäänrakennetusti aina näin toimiva ja ajatteleva tyyppi. Oravanpyörä on syönyt minut kokonaan.
Ajattelin tänään ottaa asiat mahdollisimman iisisti. En ole vieläkään aivan terve, mutta töihin kuitenkin raahauduin. Muistaakseni tällä viikolla olemme vieläpä sopineet lauantainkin työpäiväksi, joten kyllähän tässä saa vielä istuskella ennen sunnuntaita ja maanantaita. Tällä kertaa jopa toivon niiden päivien olevan oikeasti vapaapäiviä.
Monday, March 07, 2011
Reworked parts.
Tänään on maanantai 7.3.2011.
En mene töihin tänään.
Selkein kevään merkki on kai täytynyt olla se miten tiet ovat vihdoinkin sulaneet lähes kokonaan. On helppoa käydä lenkillä ja juosta keuhkojensa kyllyydestä pitkin harmaanruskeita katuja sekä tienvarsia tietäen että mahdollisuudet liukastumiselle tai muullekin moiselle onnettomuudelle ovat minimissään.
Vaikka kevät tuleekin, niin tunnen itseni nimenomaan fyysisesti väsyneeksi kuten olen todennut aikaisemminkin. Olen toistaisen elämäni osalta kohdannut viimeaikaisten tapahtumien osalta hyvinkin erikoisia ihmisiä ja nimenomaan niitä tapahtumia. Uskon että tällaisia henkilöitä ja tapahtumia voi kohdata vain Helsingissä, sillä suurkaupungeissa yleensäkin minun tuureillani kaikenlaisten eksentrikkojen kohtaaminen on erittäin todennäköistä. En kuitenkaan varsinaisesti kutsuisi viime aikoina tapaamiani ihmisiä eksentrikoiksi, vaan pikemminkin "inhorealistisiksi" tyypeiksi, joiden olemassaolo sinänsä askarruttaa minua. Monet ovat nauraneet minulle päin naamaa kerrottuani etten voisi uskoakaan erään 47-vuotiaan miehen olevan sellainen kuin hän on, joten tunnen pitkästä aikaa itseni tavallaan neitseellisen viattomaksi ja suurkaupungin synnillisen lian tahraamaksi kokiessani vaikeaksi hahmottaa erään kahden ihmisen suhdetta ja omaa panostani sen välissä.
Olen pohtinut jonkin verran E:tä ja suoranaisia sekoilujani hänen osaltaan. Olen vältellyt häntä viime aikoina kaikkina erilaisina muotoina, mutta sen sijaan muutamat muut suunnitelmat minulla ovat hahmottuneet ja selkeytyneet todenteolla. Onkin oikeastaan ihan positiivista huomata että tällaisten pienten kriisien jäljiltä syntyy uudenlaisia ideoita, vaikkakin valitettavasti ne kaikki koskevat työasioita ja siksipä ovat lopulta melko yhdentekeviäkin sinänsä kokonaisuuksien kannalta katsottuna.
Olen rakastunut myöskin myslipatukoihin. Ostelen niitä laatikoittain ja suurinpiirtein elelen kyseisillä murkinoilla koko ajan. Kunpa niitä saisi lisää ja mahdollisimman hedelmäisinä vaihtoehtoina. Samalla olen myös pohtinut erään naispuolisen työtoverini alaselän tatuointia arabialaisin kirjaimin kuvioituna. Kyseessä on ns. "tramp stamp"-tyylinen ratkaisu, joka saa jokaisen punaverisen miehen takuuvarmana miettimään että onko kyseessä vain liberaali nainen vaiko kenties huolimaton tapaus tarkoituksenaan herättää keskustelua ja ennen kaikkea huomiota kanssatoveriensa keskuudessa.
Kolmanneksi on kai huomioitava että tämä käyttämäni melko uusi PC alkaa olemaan melko vittumaisessa tilassa. Se on väläytellyt sitä pirullista "sinistä ruutua" jo jonkin aikaa, mutta vaatimattomilla PC-taidoillani ko. laatikon sielunelämän korjailu ja jopa poismanaaminen ovat osoittautuneet haasteellisiksi. Olen saanut tämän koneen kyllä joten ja kuten toimimaan, mutta eihän se täydellisesti ole toiminut noin viikkoon.
Lisäksi olen päättänyt päättää ns. "langattoman aikakauden" elämässäni siinä mielessä että turhautumiseni epikriisinä heitin Microsoftin "standard wireless optical mousen" seinään sen jumittuessa taas sadannen kerran. Palaan vuosikymmen taaksepäin laittamalla tuon Fujitsu-Siemensin hiiren kuntoon johdollisena ihan piakkoin.
Yritän mennä nyt nukkumaan.
En mene töihin tänään.
Selkein kevään merkki on kai täytynyt olla se miten tiet ovat vihdoinkin sulaneet lähes kokonaan. On helppoa käydä lenkillä ja juosta keuhkojensa kyllyydestä pitkin harmaanruskeita katuja sekä tienvarsia tietäen että mahdollisuudet liukastumiselle tai muullekin moiselle onnettomuudelle ovat minimissään.
Vaikka kevät tuleekin, niin tunnen itseni nimenomaan fyysisesti väsyneeksi kuten olen todennut aikaisemminkin. Olen toistaisen elämäni osalta kohdannut viimeaikaisten tapahtumien osalta hyvinkin erikoisia ihmisiä ja nimenomaan niitä tapahtumia. Uskon että tällaisia henkilöitä ja tapahtumia voi kohdata vain Helsingissä, sillä suurkaupungeissa yleensäkin minun tuureillani kaikenlaisten eksentrikkojen kohtaaminen on erittäin todennäköistä. En kuitenkaan varsinaisesti kutsuisi viime aikoina tapaamiani ihmisiä eksentrikoiksi, vaan pikemminkin "inhorealistisiksi" tyypeiksi, joiden olemassaolo sinänsä askarruttaa minua. Monet ovat nauraneet minulle päin naamaa kerrottuani etten voisi uskoakaan erään 47-vuotiaan miehen olevan sellainen kuin hän on, joten tunnen pitkästä aikaa itseni tavallaan neitseellisen viattomaksi ja suurkaupungin synnillisen lian tahraamaksi kokiessani vaikeaksi hahmottaa erään kahden ihmisen suhdetta ja omaa panostani sen välissä.
Olen pohtinut jonkin verran E:tä ja suoranaisia sekoilujani hänen osaltaan. Olen vältellyt häntä viime aikoina kaikkina erilaisina muotoina, mutta sen sijaan muutamat muut suunnitelmat minulla ovat hahmottuneet ja selkeytyneet todenteolla. Onkin oikeastaan ihan positiivista huomata että tällaisten pienten kriisien jäljiltä syntyy uudenlaisia ideoita, vaikkakin valitettavasti ne kaikki koskevat työasioita ja siksipä ovat lopulta melko yhdentekeviäkin sinänsä kokonaisuuksien kannalta katsottuna.
Olen rakastunut myöskin myslipatukoihin. Ostelen niitä laatikoittain ja suurinpiirtein elelen kyseisillä murkinoilla koko ajan. Kunpa niitä saisi lisää ja mahdollisimman hedelmäisinä vaihtoehtoina. Samalla olen myös pohtinut erään naispuolisen työtoverini alaselän tatuointia arabialaisin kirjaimin kuvioituna. Kyseessä on ns. "tramp stamp"-tyylinen ratkaisu, joka saa jokaisen punaverisen miehen takuuvarmana miettimään että onko kyseessä vain liberaali nainen vaiko kenties huolimaton tapaus tarkoituksenaan herättää keskustelua ja ennen kaikkea huomiota kanssatoveriensa keskuudessa.
Kolmanneksi on kai huomioitava että tämä käyttämäni melko uusi PC alkaa olemaan melko vittumaisessa tilassa. Se on väläytellyt sitä pirullista "sinistä ruutua" jo jonkin aikaa, mutta vaatimattomilla PC-taidoillani ko. laatikon sielunelämän korjailu ja jopa poismanaaminen ovat osoittautuneet haasteellisiksi. Olen saanut tämän koneen kyllä joten ja kuten toimimaan, mutta eihän se täydellisesti ole toiminut noin viikkoon.
Lisäksi olen päättänyt päättää ns. "langattoman aikakauden" elämässäni siinä mielessä että turhautumiseni epikriisinä heitin Microsoftin "standard wireless optical mousen" seinään sen jumittuessa taas sadannen kerran. Palaan vuosikymmen taaksepäin laittamalla tuon Fujitsu-Siemensin hiiren kuntoon johdollisena ihan piakkoin.
Yritän mennä nyt nukkumaan.
Sunday, March 06, 2011
Kuolleet sunnuntait
Jotenkin taas Helsingissä. Päähän sattui ja kaikki tuntui olevan kuin unessa.
Sunnuntai-aamu avautui kylmän tuulisena mutta ehdottoman keväisenä kokonaisuutena. Kävin Vallilassa pyörimässä ja kävelin sieltä Sörnäisiin. Kävin ihmettelemässä legendaarista ravintola "kolmea Kaisaa".
Sörnäisten metroasema oli hiljainen. Kampissa Japanilainen pariskunta jakoi minulle englanninkielisiä Jeesus-lentolehtisiä, jossa kerrottiin Kristuksen olevan rakkaus. Forum oli kiinni ja vastaani tuli ehkä vain kaksi ihmistä. Metrossakin oli hiljaista.
Ajoin metrolla myöskin Hakaniemeen tai oikeastaan sen ohitse. Ei pitäisi mennä lähellekään duunipaikkojaan vapaapäivinä, ja siksipä olo olikin hiukan outo. Sisäinen työnarkomaanini heräili jälleen, mutta nukahti sitten uudestaan tajuten että palattaisiin astialle vasta tiistaina.
Liian moni ravintola oli yhä kiinni. Humaltuneita puliukkoja kannettiin ostoskeskuksesta ulos ja Lauttasaaren busseja ei kuulunut. Minun teki mieli tehdä jotain hullua.
Väsymys noin yleisesti on käsinkosteltavan valtavaa. Vaikka kevät onkin tulossa, niin siltikään en voi sanoa olevani mitenkään fiiliksissä. Vaikka edelleen perusasiat ovatkin kunnossa, niin tämä suurkaupungin meininki jo sinänsä on karannut käsistä.
Tähän asti opittua olikaan?
Sunnuntai-aamu avautui kylmän tuulisena mutta ehdottoman keväisenä kokonaisuutena. Kävin Vallilassa pyörimässä ja kävelin sieltä Sörnäisiin. Kävin ihmettelemässä legendaarista ravintola "kolmea Kaisaa".
Sörnäisten metroasema oli hiljainen. Kampissa Japanilainen pariskunta jakoi minulle englanninkielisiä Jeesus-lentolehtisiä, jossa kerrottiin Kristuksen olevan rakkaus. Forum oli kiinni ja vastaani tuli ehkä vain kaksi ihmistä. Metrossakin oli hiljaista.
Ajoin metrolla myöskin Hakaniemeen tai oikeastaan sen ohitse. Ei pitäisi mennä lähellekään duunipaikkojaan vapaapäivinä, ja siksipä olo olikin hiukan outo. Sisäinen työnarkomaanini heräili jälleen, mutta nukahti sitten uudestaan tajuten että palattaisiin astialle vasta tiistaina.
Liian moni ravintola oli yhä kiinni. Humaltuneita puliukkoja kannettiin ostoskeskuksesta ulos ja Lauttasaaren busseja ei kuulunut. Minun teki mieli tehdä jotain hullua.
Väsymys noin yleisesti on käsinkosteltavan valtavaa. Vaikka kevät onkin tulossa, niin siltikään en voi sanoa olevani mitenkään fiiliksissä. Vaikka edelleen perusasiat ovatkin kunnossa, niin tämä suurkaupungin meininki jo sinänsä on karannut käsistä.
Tähän asti opittua olikaan?
Friday, March 04, 2011
White nights
Tänään töissä vietin aikaa lukiessani myslipatukoista sekä hermoromahduksista. Sentään kevät on kai nyt virallisesti alkanut ja olen jopa keksinyt kaikkea kivaa tekemistä viikonlopulle.
Torstain piti tosiaan olla vapaapäivä, mutta töihin sitä kuitenkin sitten puhelinäänen käskyttämänä mentiin. Se kyllä kieltämättä vitutti, mutta nythän se ei enää tee niin. Muutenkin kyllä kieltämättä tuntuu että elämä vaan sekoittuu entistä hektisemmäksi koko ajan, enkä usko että se on kaikki pelkästään omaa vikaani. Nyt vaan odotellaan sitä suomalaisen miehen elämänhallinnan hajoamista, niin sitten pääsee joku moralisointiin taipuvainen taho toteamaan että "mitäs minä sanoin" ja niin edelleen.
Positiivisena asiana eräs armeija-ajoilta tuttu heppu otti yhteyttä. Hänkin on nykyään paljon Helsingissä, joten ehdotti että tavattaisiin jossain vaiheessa. Kyseessähän on ja oli niin mukava heppu että saatanpa kenties tavatakin hänet jossain vaiheessa. Olisi mielenkiintoista kuulla että miten hänellä menee nykyään, sillä aivan kovin useinhan emme ole nähneet muutenkaan sitten armeijan. Kahvillehan sitä on siis mentävä jossain vaiheessa hänenkin kanssaan.
Torstain piti tosiaan olla vapaapäivä, mutta töihin sitä kuitenkin sitten puhelinäänen käskyttämänä mentiin. Se kyllä kieltämättä vitutti, mutta nythän se ei enää tee niin. Muutenkin kyllä kieltämättä tuntuu että elämä vaan sekoittuu entistä hektisemmäksi koko ajan, enkä usko että se on kaikki pelkästään omaa vikaani. Nyt vaan odotellaan sitä suomalaisen miehen elämänhallinnan hajoamista, niin sitten pääsee joku moralisointiin taipuvainen taho toteamaan että "mitäs minä sanoin" ja niin edelleen.
Positiivisena asiana eräs armeija-ajoilta tuttu heppu otti yhteyttä. Hänkin on nykyään paljon Helsingissä, joten ehdotti että tavattaisiin jossain vaiheessa. Kyseessähän on ja oli niin mukava heppu että saatanpa kenties tavatakin hänet jossain vaiheessa. Olisi mielenkiintoista kuulla että miten hänellä menee nykyään, sillä aivan kovin useinhan emme ole nähneet muutenkaan sitten armeijan. Kahvillehan sitä on siis mentävä jossain vaiheessa hänenkin kanssaan.
Tuesday, March 01, 2011
Not less or equal
Asioita pitkään pyöriteltyäni ja erinäisiä kokemuksia rikkaampana tilanne on kai rauhoittumaan päin. Torstaina pitäisi olla vapaapäivä, joten ehdin sitten ehkä purkaa tuntojani. Tilanne on kuitenkin ratkaistu vaikkakaan ei kovin lopullisesti.
Nyt juuri on taas niin kiire että ei oikeastaan ehdi kirjoitella. Voin kuitenkin kertoa että metroon ilmaantui joku häiskä peilailemaan itseään pienestä käsipeilistä ja ilveilemään naisille. Itse en oikein tiennyt mitä ajatella.
Kaveripohjalla kuitenkin ollaan.
Nyt juuri on taas niin kiire että ei oikeastaan ehdi kirjoitella. Voin kuitenkin kertoa että metroon ilmaantui joku häiskä peilailemaan itseään pienestä käsipeilistä ja ilveilemään naisille. Itse en oikein tiennyt mitä ajatella.
Kaveripohjalla kuitenkin ollaan.
Subscribe to:
Posts (Atom)
