Jotenkin taas Helsingissä. Päähän sattui ja kaikki tuntui olevan kuin unessa.
Sunnuntai-aamu avautui kylmän tuulisena mutta ehdottoman keväisenä kokonaisuutena. Kävin Vallilassa pyörimässä ja kävelin sieltä Sörnäisiin. Kävin ihmettelemässä legendaarista ravintola "kolmea Kaisaa".
Sörnäisten metroasema oli hiljainen. Kampissa Japanilainen pariskunta jakoi minulle englanninkielisiä Jeesus-lentolehtisiä, jossa kerrottiin Kristuksen olevan rakkaus. Forum oli kiinni ja vastaani tuli ehkä vain kaksi ihmistä. Metrossakin oli hiljaista.
Ajoin metrolla myöskin Hakaniemeen tai oikeastaan sen ohitse. Ei pitäisi mennä lähellekään duunipaikkojaan vapaapäivinä, ja siksipä olo olikin hiukan outo. Sisäinen työnarkomaanini heräili jälleen, mutta nukahti sitten uudestaan tajuten että palattaisiin astialle vasta tiistaina.
Liian moni ravintola oli yhä kiinni. Humaltuneita puliukkoja kannettiin ostoskeskuksesta ulos ja Lauttasaaren busseja ei kuulunut. Minun teki mieli tehdä jotain hullua.
Väsymys noin yleisesti on käsinkosteltavan valtavaa. Vaikka kevät onkin tulossa, niin siltikään en voi sanoa olevani mitenkään fiiliksissä. Vaikka edelleen perusasiat ovatkin kunnossa, niin tämä suurkaupungin meininki jo sinänsä on karannut käsistä.
Tähän asti opittua olikaan?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment