Subutex-miehen paluu

No kävinpä katsomassa tosiaan sen Reindeerspottingin.

Päällimmäisenä en kyllä tajua että miksi tuota elokuvaa pitäisi esittää K18-lätkällä, vaan juuri tuollaista materiaaliahan sitä pitäisi huumeidenkäytöstä vapaammin levittääkin niihin pesäkkeisiin jossa potentiaalisia ja kiinnostuneita kokeilijoita löytyisi. Inhorealistinen katsantokanta huumeista ja niiden käytöstä on minusta tehokkain ja ajatuksiaherättävin keino ehkäistä sitä käyttöä sen verran kun se on mahdollista niissä yksilöissä joihin tuollainen puree. Tietysti aina tulee olemaan porukkaa joita kiinnostaa kokeilla huumeita, ja se sallittakoon vaikka sitä totuutta ei tulekaan unohtaa että sillekin on sitten lopulta ne omat seurauksensa ja vain hyvin pienestä- jos juurikaan mistään ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään sekä valintojaan. Suosittelen siis tuota elokuvaa ihan siinä mielessä että tuo päähenkilö jotenkin tuntui niin kovin tavalliselta kaverilta että häntä oli jännää seurata. Parasta antia tuossa elokuvassa oli kieltämättä se ulkomailla kuvattu osuus, jonka leikkaus oli kyllä hektisyydessään todella mukavaa katsottavaa. Erittäin lämpimät ja savuisen tajunnanräjäyttävät suositukset siis minultakin Reindeerspottingin suuntaan. Käykää katsomassa.

Toisekseen niin kun olin Helsingissä niin törmäsin johonkin sellaiseen munkkiin. Tyyppi oli ilmeisesti alunperin jostain Oulusta, mutta oli sitten vissiin jo aika monta vuotta ollut jonkun tällaisen Krishna-tyyppisen munkkiporukan jäsenenä. Hän pysäytti minut kadulla kysyen että "anteeksi, ootko sä muusikko?", johon oli pakko vastata totuudenmukaisesti että en ollut muusikko, vaikkakin kenties kaikkea muuta. No, kuitenkin juteltiin siinä sitten kaikkea jännää hänen kanssaan ja tyyppi oli sikäli supliikkimiehiä, että hän yritti myydä minulle jonkinlaisia Intialaisia elämäntaidonoppaita, mutta totesin että minulla on jo nyt aivan liikaa kirjoja joista a) haluaisin eroon sekä b) joita en ehdi edes lukemaan. Supliikkimunkki sai kuitenkin ovelasti käännettyä keskustelun naisiin, ja tämän varjolla usutti minulle jonkinlaisen Intialaisen kirjan nimeltä "Kuningatar Kuntin Opetukset" (the holy teachings of Queen Cunt???), jossa kuulemma pitäisi olla jotain elämänviisauksia naisista. Kerroin tyypille että oikeastaan olin jo oppinut jonkin verran elämänviisauksia ja ennen kaikkea lainalaisuuksia naisista, heidän ajatusmaailmastaan sun muusta- mutta pidin hänen kanssaan juttelemisesta niin paljon että lykkäsin tyypille viiden euron setelin siitä kirjasta. Meillä oli myös tämän munkin kanssa jonkinlaista keskustelua naisista ja oikeastaan aina välillä hän voiteli minua henkisesti viitaten siihen kuinka älykkäältä ja "kokeneelta" kaverilta minä vaikutin. Hän itseasiassa jopa epäili minun olevan noin kolmenkymmenen, vaikka onneksi siihen on vielä vähän matkaa.

Jossain vaiheessa tuo munkki oli kutsumassa minua johonkin juhliinsa ja kertoi että antamani vitonen kuulemma menee johonkin heidän yhteisiin aterioihinsa. Kieltäydyin mielestäni ihan asiallisesti kutsusta, mutta kieltämättä täytyy kyllä myöntää että tuollainen henkisen maailman sutenöörien sanataiturointi ja nöyrä kehuskelu pitkästä aikaa teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Oli hauskaa että täysin tuntemattomat tyypit tuolla tavalla huomasivat minun vaikuttavan henkisen aurani (tai jotain) ja tämän ohella oli kivaa puhdistaa kuvainnollisia syntejään jakamalla viiden euron seteleitä tällaisille "korkeamman ymmärryksen liikkeille".

Ja nyt tämän kaiken jälkeen niin onhan se totta että hiustenleikkuu tekisi vaihteeksi terää. Alan kyllä näyttää hieman takatukallani vähän joltakin muusikolta, enkä osaa soittaa edes kitaraa, joten siinä mielessä falsifioitu imagoni on hiukan vääränlainen. Taidanpa lähteä lyhentämään "lettiäni" jälleen sellaiseen kuntoon ettei ongelmia synny enää vastaisuudessa identifikaation osalta.