Katselin taas tuossa käyttäjätilastojani ja huomasin että viime aikoina täällä on ollut oikeastaan todella vähän kävijöitä. Eräs pitkäaikaisimmista lukijoistammekin, eli AY/CW/Sidewinder/Cottonmouth vai mikä onkaan nykyään on myös lopettanut tämän blogin lukemisen jostain syystä. Kenties hänellekin on keksitty jotain järkevämpää tekemistä monen muun tapaan. Tai kenties hän on lomalla. Vaikea sanoa kun asiahan ei oikein minulle edes kuulu millään asteella.
Tänään syvennyin kuuntelemaan Roxy Musicia. En enää muista että missä vaiheessa tuon Bryan Ferryn ja Roxy Musicin oli tarkoitus tulla tännekinpäin maailmaa kiertueelle, mutta samapa se kun tekisi mieli kenties käydä katsomassa sitä yhtyettä. Ongelmanahan on myös se, että näin kahdenkympin puolessavälissä niin jotenkin omituisesti jonkinlainen keski-ikäinen (enemmän tai vähemmän) herrasmies pyrkii ulos minusta, sillä fanitan jostain kumman syystä sellaisia 1980- ja 1970-lukujen yhtyeitä jotka olivat suurinpiirtein pinnalla silloin kun en edes ollut vielä syntynyt. Voisin kuvitella itseni tilanteeseen jossa menisin sinne konserttiin ja olisin vähintään ekstaasissa Bryan Ferryn saapuessa lavalle, mutta sitten kaikki ympärilläni pitäisivät minua täydellisenä luuserina juurikin sen takia. Ajattelisivat minua varmaan jonkinlaiseksi "poussaajaksi", joka yrittäisi soluttautua keski-ikäisten Roxy Music-fanien keskuuteen paratiisin käärmeen viekkaudella ja vääryydellä. Olisi se tavallaan kauheaa, mutta onneksi säännöllisen epäsäännölliset tuloni estänevät toivon mukaan tuohonkin konserttiin menemisen, eli siinä mielessä on kyllä hyvä kun taloudelliset estot rajoittavat tällaisia impulsiivia päähänpistojani. Minkähänlainen soppa siitä syntyisi jos The Genesis tulisi suomeen jälleen? Onneksihan kuulemma ko. yhtye ei enää keikkaile, tai varsinkaan siinä vaikuttanut Phil Collins ei kuulemma enää rumpuile. Ei The Genesis ole mitään ilman Phil Collinsia.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment