It ain't solving nothing ( but we've got to roll with it)

Tänään opin sellaisen asian että aivan spontaanisti asioista puhuminen ei aina auta tai helpota tilannetta. Elin vahvasti siinä uskossa että empatiakykyni riittäisivät erään menneisyyden hahmon kanssa paremmin tutustumiseen, mutta pikemminkin koko setti taisi vähän kääntyä päälaelleen ja vieläpä siinä määrinkin että minä olin jälleen sen paha jätkä kaikista yrityksistä huolimatta. Se on vähän ikävä juttu sinänsä että minun tarkoituksenani ei suinkaan ollut näyttää enemmän syylliseltä ja loukkaajalta, mutta niinhän siinä toisaalta aina käy. Mitään todella uutta ei ole auringon alla, vaan kaikki edelleen uskovat tasan siihen mihin haluavat uskoa.

Odotin tuosta juttelutuokiosta jonkinlaista katarsista, jolla oloni asiaa kohtaan helpottuisi. Nyt on todettava että siitä ei kai lopulta ollut mitään hyötyä, vaan olisi kai kaiketi ollut viisaampaan jättää koko homma sikseen. Eipähän sitten olisi ainakaan tarvinnut joutua epäilysten alaiseksi vaikka mistä uudelleenlämmittely-yrityksistä ja salaliitoista. Jotenkin alkaa kyllä tuntumaan että minä olen tasan se viimeinen heppu jolla olisi joitain ongelmia sen asian suhteen josta muun muassa kävimme keskusteluja, mutta mielikuvillehan minä en voi oikeastikaan mitään.

Lupasin kuitenkin itselleni nyt jättää tämän käsiteltävän asian puinnin sikseen kokonaisuudessaankin. "This confession has meant nothing" on lauseena kaikista parhaiten tätä tilannetta kuvaava, varsinkaan kun odotettua katarsista ei sitten henkisesti tai fyysisestikään asiaa ajatellen tullut. Yllättävää, mutta minkäs teet kun kaikkesi yrität asian tiimoilta.

Nyt aion hakea emotionaalisen lapioni ja dumpata tämän asian emotionaalisessa mielessä kaivamaani kuoppaan. Sitten lapioin kymmenen kiloa emotionaalisesti latautunutta hiekkaa asian päälle ja toivon ettei se enää koskaan nouse sieltä ylös kummittelemaan niin kuin eräät asiat ovat elämässäni valitettavasti tehneet. Vaikka olen periaatteessa nämä asiat jo moneen kertaan käsitellytkin, niin näyttää että tänään vasta lopullisesti ollaan sitten siinä vaiheessa että se voidaa kuopata ja unohtaa.

Eli nyt sitten voidaan todeta ensimmäisen ja viimeisen kerran että suhdeasioita ei enää kaivella, yritetä elvyyttää tai muuten vain nostattaa kuolleista tämän blogin sivuilla. Niistä vaietaan nyt hiljaisuudella.