The avainkortit of our lives

Huitsin kivaa. Pankista tuli tänään joku kirje joka sisälsi taas uuden sellaisen muovisen ja mustavalkoisen avainkortin. Kortin luvuilla on tarkoitus kirjautua pankin internetpuolelle, jos ja kun siellä haluaa hoitaa raha-asioitaan. Viimeksi sain uuden kortin about puolisen vuotta sitten, ja nyt ollaan jo tunkemassa uutta. Sitä edellinen kortti kesti noin 3-4 vuotta, mutta ilmeisesti tuolle pankille on muodostunut noiden korttien uudistamisesta jonkinlainen pakkomielle.

En suoraan sanottuna nyt oikein tiedä että mitä tuollekin kortille tekisi. Kai se pitää ennen pitkää ottaa käyttöön kumminkin.

Olin muuten Helsingissä/Espoossa käymässä tuossa muutama päivä sitten. Oikein kiva reissu kaikinpuolin, mutta pakko myöntää että olen edelleen aikalailla vieraantunut koko pääkaupunkiseudusta ja Helsingistä. Mitä enemmän käyn Helsingissä, niin sitä enemmän haluan vain lukea sen tapahtumista lehdistä. Jotenkin se on omaan mieleen niin kasvoton paikka, johon kulminoituu todella paljon maamme tämänhetkisiä ongelmia. Espoossa taasen pelotti se kuinka joka kadunkulma oli ihan oikeasti täynnä koiranpaskaa joka sentiltä, jolloin täytyi pujotella pitkin ja poikin jottei astuisi mihinkään niistä nelijalkaisten pudottelemista miinoista. Hiukan absurdia kieltämättä moinen juttu, kun olen itse elänyt siinä toivossa että Espoo on Suomen toivoja näin asukkailtaan, mutta näyttääpä vahvasti vähän siltä että samanlainen meno siellä on kuin Helsingissäkin asukkaiden kesken kun koiria kusetetaan pitkin jalkakäytäviä joissa ihmiset sitten tallustelevat 24/7. Tämä tällainen ilmiö sitten puolestaan kielii siitä että porukka ei hirvittävästi ajattele kuin itseään, kun koiraa voidaan tuolla tavalla käyttää tarpeillaan jumalauta saatana keskellä kävelykatua. En mä ole itse vielä näinkin laajamittaiseen ja järjestelmälliseen egoismiin törmännyt, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Toisaalta taas sitten Espoohan on suurelti tuollaista urbaania betonihelvettiä muutenkin, joten senkin ymmärrän että paikkoja ei niin lähellä ole joissa niitä eläimiään voisi käyttää. Kieltämättä ongelmalla on siis luonnollisesti monta eri astetta.

Luin myös bussissa tätä yhtä PK-seudun sisäpuolella ja vissiin vähän muuallakin julkaistavaa ilmaislehteä. Kyseessä ei ollut Nöjesguiden, mutta jotain sen tapaista se kuitenkin oli. Noh, siinä oli kannessa sitten iso juttu siitä kuinka joku kolumnisti neuvoi miten Dildo voidaan oikeaoppisesti desinfioida sen jälkeen kun sitä on käyttänyt sukupuolitaudin vaikutuksen alaisena. Jotenkin tuo kyseinen kolumni oli sisällöltään niin kertova nykyajastamme ja sen tilasta, jossa tällaisistakin asioista on vaan ihan pakko julkaista kirjalliset ohjeet jossain ilmaisjakelulehdessä.