Kenen syy-

Huvittavaa seurata tuon Islannin tulivuorenpurkauksen jälkimaininkeja lentoliikenteen osalta. Täällähän on nyt meneillään äärimmäisen isokokoinen ja rasittava kädenvääntö siitä että kuuluuko muun muassa lentoyhtiöiden maksaa korvauksia siitä että yksittäiset matkustajat eivät juuri silloin ole sillä hetkellä päässeet haluamalleen lennolle. Automaattisesti matkustajien mielestä kun lento ei ole toteutunut, niin sitten myös kaikki siitä aiheutuneet lisäkulut ovat myöskin lentoyhtiöiden maksettava.

Jotenkin tuntuu että tässä on taas kadonnut suuremmalta osalta porukkaa sellainen tietynlainen tilannetietoisuus ja ennen kaikkea kohtuullisuus. Kyseessähän nyt on näin lähtökohtaisesti luonnonkatastrofin aiheuttamasta tilapäisestä lentokiellosta, josta johtuen koneet eivät tosiaan ole päässeet matkaan. Se on minusta ihan kohtuullista että lentoyhtiöt maksavat takaisin toteutumattomien lentojen lippuhinnat, mutta sitten aletaan mennä jo aika rankasti harmaalle alueelle kun ruvetaan vaatimaan vielä sitä että ihmisten lisämajoituksesta sun muista kuluista ryhdytään laskuttamaan lentoyhtiöitä. Jotenkin tuntuu että monilta on kadonnut sellainen tietty tilannetaju, jonka mukaan olisi vain hyväksyttävä että a) toisinaan näinkin ison kokoluokan omaavia luonnonkatastrofeja vain tapahtuu sekä b) niitä ei juurikaan voida estää ja täten eivät käyttäydy mitenkään muuten kuin luonnonlakien mukaisesti. Nyt kuitenkin monet matkatta jääneet ihmiset vaativat automaattisesti korvauksia toteutumattomasta matkastaan ja koska tulivuorta itseään ei voi vaatia korvausvelvolliseksi, niin otetaan tähtäimeen se seuraava (epä)looginen rahahana periaatteella "aivan sama kuka maksaa, kunhan joku maksaa". Ihmiset eivät vain suostu hyväksymään että lentomatkustaminen on lopulta sekin sijoitus, joka omaa riskinsä ja tappionsa siinä tapauksessa että jotain tällaista odottamatonta tapahtuu. Kyse on ns. Force Majeure-ilmiöstä, mutta kovinkaan monihan ei suostu vaan nykyaikana hyväksymään että luonnonkatastrofeja tapahtuu eikä niille löydy mitään konkreettisia inhimillisiä tahoja, jotka olisivat jotenkin tilivelvollisia kaikesta tapahtuneesta korvausvelvollisesti.

Näin laajemmin ajateltuna niin nykypäivänä on vallalla muutenkin tällainen ajattelu, jonka mukaan suurinpiirtein päähän tippuneesta oksanpätkästäkin iltalenkillä on saatava rahallinen korvaus koska se oli jonkun inhimillisen tahon syy. En sitten tiedä että olisiko tällainen korvauskäytäntö rantautunut jostain älyttömän korvausvaateiden ja niihin läheisesti riippuvien oikeusjuttujen maasta, vai onko niin että ihmisessä itsessään alkaa jossain vaiheessa nousemaan vallalla sellainen luonteenpiirre jonka mukaan kaikkeen vähäisimpäänkin vastoinkäymiseen on aina löydyttävä syypääksi joku toinen ihminen tai ylipäätään taho jonka kautta asiasta voidaan sitten hyötyä rahallisesti.