Private lives

Minulle kerrottiin aikalailla yhtäkkiä tänään iltapäivällä, että huomenna aamulla kello yhdeksän pitää lähteä tervehtimään jotain Saksasta tulevaa porukkaa, jotka saapuvat kuulemma laivalla tänne. Heidän on tarkoitus ajaa täältä tuonne pohjoiseen, jossa heillä on kuulemma joku mökki tai vastaava.

Kuulemma tämä Saksalais-Suomalainen joukko - tai pikemminkin eräät sen jäsenet ovat kuulemma minulle jotain sukua. Big surprise, enpä tiennytkään! Tämähän on sikäli tyypillistä, että siteeni niin kutsuttuihin "sukulaisiini" yleensä koostuu tällaisista tilanteista, jossa joku suurinpiirtein random tyyppi vaan ilmaantuu jostakin ja sitten melkein heti ennen sitä tapaamista taikka välittömästi sen jälkeen kerrotaan hänen olevan minulle jotain sukua.

En ole koskaan nähnytkään taikka kuullutkaan siitä porukasta joka tänne nyt ajelee Saksasta asti viettämään hilpeää lomaa Pohjois-Ruotsiin tämän kaupungin kautta. Siltikin minut nyt sitten raahataan sinne mukaan, ja toisaalta eihän se nyt hirveästi haittakaan, mutta onhan se vähän outoa kun en koko porukkaa edes tunne enkä ole heitä koskaan nähnytkään. Voinee olla vaikeaa keksiä mitään järkeviä puheenaiheita, mutta toivon mukaan englanniksi voinee heittää jotain small talk -bullshittiä vaikkapa ajan kuluksi.

Tänään muuten tajusin taas olevani erään löydön jäljiltä aivan liian liberaali tyyppi. Olen liian liberaali tyyppi omaksi parhaakseni, mutta siitäkin huolimatta olen liberaali tyyppi. Teen ja ajattelen vapaamielisyyksiä, vaikka oikeastaan kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla hyvinkin konservatiivinen. Se pelätty taiteilijapersoona minussa kuitenkin tulee aina esille, ja rationaalisesti saa aikaiseksi sen että lopulta kykenisin varmaan jotenkin perustelemaan itselleni lähes minkä tahansa pahennusta herättävän asian luonnollisena osana ihmisen kehitystä ja periäviä ominaisuuksia. Ihmisellä pitää ehdottomasti olla mielestäni edes muutamia periaatteita joita ylläpitää elämässä, tai muussa tapauksessa sitten tullaan olemaan tällaisia "lähes kaikkia käy"-tason Jees-miehiä niin kuin minä, joiden mielipiteet pikemminkin kaatavat yhteiskuntajärjestyksiä kuin ylläpitävät niitä.

Tiedättekös muuten mitä olen päättänyt tehdä sen kännykän kanssa? Olen päättänyt että tämän viikonlopun aikana keksin jotakin settiä sen varalle, ja ellen tosiaankaan keksi, niin kenties se on sitten vaan palautettava maanantaina. Minnekös sen palautan? No jaa, kaiketi poliisille. Katsotaan nyt sitten että mitä keksin - olen nimittäin aikalailla tämän päivän jäljiltä kuluttanut keinoni loppuun sen asian osalta että miten muutenkaan saisin selville sen omistajan. Toisaalta voihan sen aina pitää, mutta kenties sitten taas ei. Remains to be seen.

Tässä samalla kun kirjoittelin tätä tässä 01:44 paikallista aikaa, niin tuli samalla tsiigailtua tuo Låt den rätte komma in. Hyi hemmetti mikä elokuva! Mutta puhtaasti hyvällä tavalla tosin. Näin hyvää kauhuleffaa en ole nähnytkään pitkään aikaan, tosin ainoa asia joka pisti minut miettimään leffan toisella puoliskolla, oli kenties muutamien kohtauksien raadollisuus ja yleensäkin koko leffan "kieroutuneisuus". Tämä tosiaankin iski minuun vain ja ainoastaan hyvällä tavalla, mutta pisti kyllä miettimäänkin. Ei tällaisia elokuvia kyllä koskaan voitaisi tehdä Suomessa.