Tuo artikkeli käsittelee aikamme erästä ilmiötä, joka kai periaatteessa alkoi tyyliin kaikenlaisista IRC-gallerioista, Reality TV-formaatin televisio-ohjelmista ja jatkuu kai edelleen Facebookien sun muiden muodossa. Siinä sivussa oleellisesti asiaan kuuluen mainitaan myös Blogikirjoittelusta ja siitä mihin se saattaa liian yksityiskohtaisten selostuksien sun muiden yksityiselämän asioiden setvimisen jäljiltä johtaa.
Se on tosiaan ihan toimiva konsepti ettei paljasta kovinkaan yksityisiä juttuja Blogeissaan tai varsinkaan vaikkapa Facebookissa omalla nimellään. Kaikenlaistahan on saanut lukea siitä kuinka porukka on mennyt todella henkilökohtaisuuksiin vaikkapa pomojensa, opettajiensa, sukulaistensa tai tuttaviensa asioista erinäisissä sosiaalisen median muodoissa. Lähes aina siitä on seurannut jotain välittömän negatiivista, ja ymmärrettävästikin näin.
Itsekin rupesin pohtimaan sitä että mitä tähänkin blogiin olisi oikeastaan kannattavinta kirjoittaa ottaen huomioon sen mahdollisen lukijakunnan sekä sitten myös sen, että tämä on suurimmaksi osaksi henk.koht. asioitani käsittelevää sisältöä omaavaa. Tuossa vuoden 2009 alussa sain enemmän tai vähemmän pienimuotoisen näpäytyksen siitä että mistä täällä kannattaisi oikeastaan kirjoitella ja mistä ei. Niiden kokemusten perusteella päätin sitten ruveta kirjoittamaan asioista melko pintapuolisesti ja siihen sävyyn ettei minkäänlaisia henkilökohtaisten intressien tai asioiden tiettyyn suuntaan etenevien juttujen jäljiltä tulisi minkäänlaista jälkipeliä. Paljon olen siis jättänyt kertomattakin kaikenlaista enemmän tai vähemmän oleellista jo yli vuoden päivät tämän blogin sisällä, mutta eipä se minua haittaa jos ei ketään muutakaan. Liian avoimeksi mennessään tämä homma voisi nimittäin käsittää vähän liian monta ihmistä, enkä näe sitä kuitenkaan sitten niin oleellisena juttuna kuin se ehkä joidenkin mielestä olisikin.
Tässä muutamia hyviä lainauksia, jotka poimin tuosta linkittämästäni artikkelista - ne saivat ainakin minut kieltämättä jälleen pohtimaan Blogini itsesensuurin määrää ja laatua yhä uudelleen:
Toki kaikissa meissä asuu narsisti, ja välissä sen on hyvä päästä ääneen. Mutta kannattaa silti miettiä, mitä jakaa itsestään internetissä.
Siitä on kuitenkin tullut yhtä julkinen tila kuin vaikkapa Kolmen Sepän aukiosta Helsingissä. Kovin moni ei mene patsaan juurelle huutamaan "OMG olin tosi kännissä eilen ja oksensin naapurin postiluukkuun LOL".
Tai edes kertomaan siitä, miten parisuhde on kriisissä, pomo on ääliö ja rahat on taas loppu. Silti samat asiat kerrotaan internetissä yleisölle, joka on tuhansia kertoja suurempi kuin yhden kadunkulman väkimäärä.
No comments:
Post a Comment