Jo siis tää blogi on täysin rändömiä, hei

Katselin tuossa iltasella Suomen kanavia, ja sieltä tuli sitten ilmeisesti TV2:lta sellainen hauska dokumenttisarja kuin "Satuhäät".

Tuossa sarjassa seurataan tosiaan Suomalaisia aviopareja- tai pikemminkin sitä tietä miten he päätyvät aviopareiksi. Tämä asia nyt selvisi ilman sitä että piti tsekata ohjelman taustatietoja tai mitään. Joka tapauksessa niin aina kun olen erehtynyt nopeasti vilkaisemaan tuota ohjelmaa, niin siinä esiintynyt aviopari on ollut aivan helvetin hörhö. Ne kaikki parit siinä ovat olleet aivan helvetin hörhöjä. Eräässäkin osassa niin tämä aviopari päätyi sellaiseen hääkuvaan missä he näyttivät kameralle varsin groteskisti perseitään. Mikähän vitun pointti tuossakin oli?

Tänään katselin taas erään Clint Eastwoodin leffan. Sen nimi oli lyhyesti ja ytimekkäästi että "Every Which Way But Loose", jossa Eastwoodin Klintti on vitunmoinen nyrkkisankari ja vieläpä rekkakuskikin. Hänellä on myös Oranki. Tämän jälkeen hän suututtaa poliisin sekä jo 1970-luvun toimintaleffoille ominaisen natsien moottoripyöräjengin etsiessään paennutta rakastaan. Leffa oli aivan helvetin rändömi vähintään kymmenen minuutin välein, ja eräs muistettavin kohtaus luonnollisesti itselleni on se kun natsien moottoripyöräjengi menee kahvilaan rähisemään, ja joku vanha äijä väittää näiden prätkähiirien juovan hevosen kusta. Siitäkös ne suuttuvat, ja mättävät äijää turpaan. Äijä kuitenkin pistelee vastaan ja lopulta joku Nestori ajelee prätkäjengin moottoripyörät paskaksi.

Pahoittelen hiukan vulgaaria kielenkäyttöäni, mutta pelkäänpä että noiden kohtauksien kuvaileminen ei onnistuisi ilman kirosanoja ja niiden alta ajoittain paljastuvaa intoa kohtauksien intensiteettiä kohtaan. Tuosta leffasta tulee muuten mieleen ne Bud Spencer&Terence Hill-leffat, joissa suurinpiirtein vedetään porukkaa turpaan entistä tiuhempaan tahtiin, eli viiden minuutin välein. Eräässä Bud Spencer&Terence Hill -elokuvassa on tuo Philip Michael Thomas, eli Miami Vicen Ricardo Tubbs kuulemma näyttelemässä jotain transua. Se taasen kertoo ehkä PMT:n tasosta enemmän kuin tarpeeksi roolituksen osalta MV:n jälkeen, vaikka hänellä olikin vähintään viisivuotissuunnitelman uskottavuutta lähentelevä "plan" voittaa Emmy, Grammy, Oscar ja sitten vielä "Tony". Vieläkään tuo tyyppi ei ole voittanut yhtäkään, mutta kokemuksieni mukaan 1980-luvulla tuli tehtyä ja annettua lausuntoja vähän kaikenlaisesta sellaisesta millä ei ollut mitään mahdollisuuksia onnistua käytännössä muutenkaan. Olen siis Suomen Philip Michael Thomas 2000-luvun versiona. Ehkä. Tai sitten ei.

Lauantaina sitten taas kai menen jonnekin sekoilemaan.

Btw,

"Planet Caravan" Black Sabbathilta on kova biisi ja erinomainen eskapismin väline.