Göteborgissa sataa noin neljä kertaa päivässä ja öisin tuulee kuin pahemmankin luokan katastrofielokuvassa.
Näistäkin varsin tapahtumarikkaista seikoista huolimatta sain itseni lähtemään kameran kanssa kaupungille. Laittelen kuvia tuonne kuvat.fi -osoitteeseeni jossain vaiheessa kunhan jaksan ja kerkeän. En voi kuitenkaan väittää saaneeni mitään kovin kaksisia toimintakuvia aikaiseksi, vaikka väijyin muunmuassa poliisiautoa ja ambulanssia. Poliisiautoa ajeli hupaisa Ruotsalainen poliisisetä, jolla oli hauskat pulisongit. Nämä pulisongit saivat minut repeämään ja kokemaan jälleen sen kuuluisan "only in Sweden"-tuntemuksen. Kotipuolessa poliisit ovat melkein aina kaljuja tai hyvin vähän hiuksia omaavia heppuja.
Kävin myös lainaamassa kasan elokuvia kirjastosta, sillä mulla oli nyt kirjastokorttikin ja kaikkea. Tämän ohella niin täällä olikin noiden DVD-elokuvien lainauksen osalta sellainen sääntö että niitä sai periaatteessa lainata ihan kuinka paljon vaan kolmen päivän ajaksi. Kotipuolesta on tuttu sellainen sääntö taasen että maksimissaan kymmenen elokuvaa saa viedä kotiinsa noin pariksi viikoksi.
Lainasin kuitenkin kaksitoista elokuvaa, jotka ovat:
-There will be blood
-Pride and Glory
-Lost highway
-The Machinist
-Nosferatu
-Zorba the Greek
-Watchmen
-The Wolfman (v.1941!)
-Maltan haukka
-A fistful of dollars
-As tears go by
-Days of being wild
Hiukkasen jännää. Mä olen nimittäin alkanut kiinnostumaan elokuvien katselusta taas aivan uudella tavalla ja sanotaanko jopa että tutkimuksellisessakin mielessä. Monet noista lainaamistani elokuvateoksista löytyivät itseasiassa siitä 1001 elintärkeää teosta listaavasta kirjasta, ja pyrinkin valitsemaan vähän sen kirjan neuvojen mukaan sitä mitä mahdollisesti alkaisin katsella.
Saavuttuani takaisin asunnolle niin täällä oli päätetty ilmeisesti minun kunniakseni tehdä eräs pienehkö käytännön pila. Nimittäin oli ostettu purkki "Surströmming"-nimellä kulkevaa Ruotsalaista "perinneruokaa". Olen kuullut tarinoita tuosta "herkusta", mutta nyt tällä kertaa pääsin todellakin itse sitä maistamaan.
Kyseessähän oli ja on nimittäin käsittääkseni sillä metodilla valmistettu ruoka-aines, jossa kokonaisia sillejä ilman päätä mutta kaikki muut sisuskalut suurinpiirtein tallella on asetettu "käymään" tiivistettyyn säilykepurkkiin. Voin sanoa että kun tuollaisen purkin avaa, niin vähintään se "tuoksuksi" tällä kertaa kutsuttava ensikosketus on hyvin vahva. Lisäksi tuo kala on äärimmäisen suolaista, joten maistoin periaatteessa siitä yhden sillin puolikkaan enkä yhtään enempää. Lähinnä tuon sillin maku toi mieleen sen kuinka jo yhdenkin palan jäljiltä suolakiintiöni taisivat olla taivaissa muutaman kuukauden ajalle tästä eteenpäin.
Että joo, aika karmea elämyshän tuo Surströmming oli kaikesta yrityksestä huolimatta. Vaikka sen kanssa yritti syödä vähän lisukkeitakin, niin lopputulos oli silti aina melko brutaali. Nyt tällä hetkellä on myöskin käynyt niin julmasti että kun tuollaisen purkin tuota kamaa on avannut, niin talossa vieläkin leijailee sellainen epämukava Surströmmingin katku.. ja tuota, se on melko epämukava yllätys kaikesta siitäkin huolimatta mitä olen itse saanut kokea erinäisten kivojen elämänkokemusten ohella ja ne huomioonottaen. Kai tästä kuitenkin selvitään tuuletuksella ja kovalla meditaatiolla sen suhteen ettei moista tapahtumaa ehkä sittenkään koskaan todella käynyt, vaan kaikki oli vain pahaa unta tai todellisuuden vääristymä.
Mutta juu, nyt lähden juomaan kahvia hillitysti ja valmistautumaan seuraavaan koitokseeni. Mikä se sitten ikinä onkaan.
Saturday, July 31, 2010
Friday, July 30, 2010
Detox
Yöllä sataa kaatamalla ja asfaltti, puut ja ruohikot monen muun luonnollisen asian osalta on jälleen sadeveden kyllästämää. Kuulemma koko viikonlopun tulee olemaan tällaista, joten sinänsä alkaa jo tuntumaan että syksy on oikeastaan tuloillaan.
Ikävä myöntää että tuntuu tosiaan syksyn jo saapuneen. Tämä oli huono kesä sään osalta, mutta kukapa oikeastaan käski lähteä kerrankin suomesta kun siellä oli minullekin mitä parhaimmat ilmat tällä kertaa luvassa? Juttelin oikeastaan eilen erään kaverini kanssa, ja hän mainitsi että Suomessa oli jälleen rikottu jonkinlainen lämpöennätys 35 asteeseen. Aika ironista että lämpimät ilmat ja minä emme mitenkään voi koskaan missään nimessä päätyä yhteen.
Lisäksi minua vaivaa omituinen fyysinen vaiva. Sormenpääni ovat olleet jo oikeastaan parikin päivää omituisen kipeät ja uskallan kai jopa käyttää termiä "tunnottomat". Veikkaan sen johtuvan kahvista ja kai sen liiallisesta nauttimisesta ja täten kofeiinin lisääntymisestä verenkierrossani. Veikkaisin tämän olevan tosiaan pohjimmiltaan jonkinlainen hermostollinen varoituslaukaus, joka ilmenee siinä vaiheessa kun kofeiinia alkaa olemaan liikaa elimistössä. Lisäksi tätä asiaa saattaa auttaa sekin että.. noh, let's face it- unen määrä on omituisesti vähentynyt päivästä päivään tämän loman aikana. On periaatteessa liian paljon tekemistä, vaikka ei sitten ehkä kuitenkaan.
Olen kuitenkin kohdannut tämän vaivan ennenkin kai kerran tai pari, mutta en suoraan sanottuna viitsi sen kummemmin syventää ihmisiä siitä että minkä seurauksena. On kuitenkin kai parempi vain jatkaa tätä olemassaoloa kivennäisveden ja teen voimalla, sillä totta puhuen joinkin jo kaksi kahvipakettia tyhjäksi täällä ollessani vain noin viiden viikon aikana. Loput erikoiskahvit säästän kyllä mukaani avaamattomissa paketeissa, sillä ne ovat nyt aivan liian arvokkaita ettäkö niitä kaikkia pitäisi heti hotkaista kitaansa. Elämässähän tulee nimittäin alati ja jatkuvasti oppia kohtuutta kaikin mahdollisin keinoin.. muussa tapauksessa käy huonosti tai niin kuin minulle.
Muuten niin itseasiassa kirjoitan tätä nukuttuani muutaman tunnin ajan. Kävinkin eilen postista hakemassa tuon "1001 Movies You Must See Before You Die"-teoksen erään sadekuuron välissä, ja selailinkin sitä pitkin päivää. Olenkin päättänyt että teenpä vielä jossain vaiheessa listan siitä että mitkä kaikki noista leffoista olen oikeastaan nähnyt, ja sitten sen perusteella pohjustan mahdolliset ja tulevat elokuvanautintonikin. Hauskaa muuten oli että jopa Clerks oli päässyt listaan, vaikka ei siitä ihan niin paljoa jauhettu kuin ehkä olisi voitu. Muutenkin vaikutti että leffa "Slackers" oli periaatteessa vähän tuosta aihepiiristä tekijän mielestä huomattavasti sisältörikkaampi kuin Clerks. Noh, en ole kyllä Slackersia nähnytkään, joten on vaikeaa sanoa.
Ikävä myöntää että tuntuu tosiaan syksyn jo saapuneen. Tämä oli huono kesä sään osalta, mutta kukapa oikeastaan käski lähteä kerrankin suomesta kun siellä oli minullekin mitä parhaimmat ilmat tällä kertaa luvassa? Juttelin oikeastaan eilen erään kaverini kanssa, ja hän mainitsi että Suomessa oli jälleen rikottu jonkinlainen lämpöennätys 35 asteeseen. Aika ironista että lämpimät ilmat ja minä emme mitenkään voi koskaan missään nimessä päätyä yhteen.
Lisäksi minua vaivaa omituinen fyysinen vaiva. Sormenpääni ovat olleet jo oikeastaan parikin päivää omituisen kipeät ja uskallan kai jopa käyttää termiä "tunnottomat". Veikkaan sen johtuvan kahvista ja kai sen liiallisesta nauttimisesta ja täten kofeiinin lisääntymisestä verenkierrossani. Veikkaisin tämän olevan tosiaan pohjimmiltaan jonkinlainen hermostollinen varoituslaukaus, joka ilmenee siinä vaiheessa kun kofeiinia alkaa olemaan liikaa elimistössä. Lisäksi tätä asiaa saattaa auttaa sekin että.. noh, let's face it- unen määrä on omituisesti vähentynyt päivästä päivään tämän loman aikana. On periaatteessa liian paljon tekemistä, vaikka ei sitten ehkä kuitenkaan.
Olen kuitenkin kohdannut tämän vaivan ennenkin kai kerran tai pari, mutta en suoraan sanottuna viitsi sen kummemmin syventää ihmisiä siitä että minkä seurauksena. On kuitenkin kai parempi vain jatkaa tätä olemassaoloa kivennäisveden ja teen voimalla, sillä totta puhuen joinkin jo kaksi kahvipakettia tyhjäksi täällä ollessani vain noin viiden viikon aikana. Loput erikoiskahvit säästän kyllä mukaani avaamattomissa paketeissa, sillä ne ovat nyt aivan liian arvokkaita ettäkö niitä kaikkia pitäisi heti hotkaista kitaansa. Elämässähän tulee nimittäin alati ja jatkuvasti oppia kohtuutta kaikin mahdollisin keinoin.. muussa tapauksessa käy huonosti tai niin kuin minulle.
Muuten niin itseasiassa kirjoitan tätä nukuttuani muutaman tunnin ajan. Kävinkin eilen postista hakemassa tuon "1001 Movies You Must See Before You Die"-teoksen erään sadekuuron välissä, ja selailinkin sitä pitkin päivää. Olenkin päättänyt että teenpä vielä jossain vaiheessa listan siitä että mitkä kaikki noista leffoista olen oikeastaan nähnyt, ja sitten sen perusteella pohjustan mahdolliset ja tulevat elokuvanautintonikin. Hauskaa muuten oli että jopa Clerks oli päässyt listaan, vaikka ei siitä ihan niin paljoa jauhettu kuin ehkä olisi voitu. Muutenkin vaikutti että leffa "Slackers" oli periaatteessa vähän tuosta aihepiiristä tekijän mielestä huomattavasti sisältörikkaampi kuin Clerks. Noh, en ole kyllä Slackersia nähnytkään, joten on vaikeaa sanoa.
Thursday, July 29, 2010
When it rains, it pours
No nyt kuulemma se sadeilma täällä oikein alkaakin. Huomasin eilen kaupassa käydessäni Expressenin etusivulta ison uutisen siitä kuinka emme saisikaan nauttia "venäläishelteistä", vaan pikemminkin saisimme kauhulla odottaa sitä että milloin kuulemma trooppiset mittasuhteet saava sääkaos iskeytyisi päällemme.
No, tämähän oli periaatteessakin odotettavissa sen vanhan Murphylaisen sananlaskun mukaisesti että "kun asiat menevät huonosti, niin todennäköistä on että pian ne menevät vielä huonommin".
Tästä kaikesta huolimatta syvennyin eilen katsomaan jälleen televisiota. Olen huolissani siitä miten tuo laite mädättää aivoni ja kusee moraalis-eettisten arvomaailmojeni päälle jälleen kerran minun antauduttuani sen vetovoimalle tasaisin väliajoin. Oikeastaan totta puhuen on jo ainakin kymmenen vuotta tuntunut siltä että aivoni ja moraalikäsitykseni on jo ehditty mädäntää, joten elämänihän on siinä mielessä merkityksetön televisionkatselun osalta.
Seurailin tuolta televisiosta sellaista jotakin keskusteluohjelmaa, jota juonti Tyra Banks. Mikäli kukaan ei tiedä kuka on Tyra Banks, niin voitakoon sanoa että hän on mitä ilmeisimminkin Oprahin manttelinperijä tai kovasti ainakin pyrkii Oprahiksi Oprahin paikalle. Olen sivusilmällä joskus nähnyt tuon "Tyra Banks Show"-ohjelman pätkiä, ja jo niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen ettei Oprahia voi ainakaan virallisesti voittaa Tyra Banks. Tyra Banks ei periaattessa ole positiivis-sympaattinen ja samalla "tätimäinen" ymmärtäjä niin kuin Oprah, vaan hänestä huokuu sellainen nykynaisen sporttinen malli joka ikävä kyllä ainakin näin tämän katsojan osalta ei onnistu huokumaan minkäänlaista sympatiaa- vaan kyseessä saattaa jopa olla aistimus siitä että Tyra Banks enemmän tai vähemmän epäsuorasti vihaa samoja vieraita, mitä juoksee samoista aihepiireistä joissakin Oprahissakin nyt vaikkapa.
Muistan kerran nähneeni sellaisen varhaisen Tyra Banks Show'n jakson, missä vieraana oli tuo Jenkkiläisten keskusteluohjelmien iänikuinen supertähti, nimittäin vakavasti ylipainoinen naisihminen. Tuossa jaksossa sitten tämä Tyra Banks seisoi tuon naisen vieressä hänen syötyään jäätelöä ja katseli häntä ylimielisesti. Jossain vaiheessa tuo nainen kai yritti tarjota Tyra Banksillekin lusikallista, mutta suoraan sanoen hänen kasvoiltaan kuulsi niin vahva itseinhon ja kenties jopa vähän halvennuksenkin tuntemus, että kyseeseen ei enää jäänyt se että kuka edelleenkin on se aito Oprah ja kuka ei. Sitäpaitsi, Tyra Banks Show'ssa ei vielä ole kertaakaan käynyt niin että Tom Cruise olisi pomppinut pitkin sohvia siellä vieraana ja muutenkin sekoillut ympäriinsä. Tietenkin se on oleellisin kysymys tuossakin tapauksessa, että oliko se hyvä vai huono asia.
Sillä kertaa kun tuota Tyra Banks Show'ta seurailin sivusilmällä, niin keskustelunaiheena tuntui olevan se että kuinka kuulemma tosi moni kyttää entisten seurustelukumppaneidensa elämää tavalla jos toisella ihan vaan silkasta mielenkiinnosta. Tämä aihe jossain määrin kyllä koskettaa minua itseänikin, mutta totta puhuen niin aion jättää aiheen käsittelemisen sikseen kun olen oikeastaan luvannut koko jutusta vaieta ikuisiksi ajoiksi. Aiheena se oli kuitenkin aika pistävää materiaalia omaan elämääni suhteutettuna, ja siksipä tilanne kieltämättä oli vähän hassu varsinkin television kautta tiedotettuna.
No, tämähän oli periaatteessakin odotettavissa sen vanhan Murphylaisen sananlaskun mukaisesti että "kun asiat menevät huonosti, niin todennäköistä on että pian ne menevät vielä huonommin".
Tästä kaikesta huolimatta syvennyin eilen katsomaan jälleen televisiota. Olen huolissani siitä miten tuo laite mädättää aivoni ja kusee moraalis-eettisten arvomaailmojeni päälle jälleen kerran minun antauduttuani sen vetovoimalle tasaisin väliajoin. Oikeastaan totta puhuen on jo ainakin kymmenen vuotta tuntunut siltä että aivoni ja moraalikäsitykseni on jo ehditty mädäntää, joten elämänihän on siinä mielessä merkityksetön televisionkatselun osalta.
Seurailin tuolta televisiosta sellaista jotakin keskusteluohjelmaa, jota juonti Tyra Banks. Mikäli kukaan ei tiedä kuka on Tyra Banks, niin voitakoon sanoa että hän on mitä ilmeisimminkin Oprahin manttelinperijä tai kovasti ainakin pyrkii Oprahiksi Oprahin paikalle. Olen sivusilmällä joskus nähnyt tuon "Tyra Banks Show"-ohjelman pätkiä, ja jo niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen ettei Oprahia voi ainakaan virallisesti voittaa Tyra Banks. Tyra Banks ei periaattessa ole positiivis-sympaattinen ja samalla "tätimäinen" ymmärtäjä niin kuin Oprah, vaan hänestä huokuu sellainen nykynaisen sporttinen malli joka ikävä kyllä ainakin näin tämän katsojan osalta ei onnistu huokumaan minkäänlaista sympatiaa- vaan kyseessä saattaa jopa olla aistimus siitä että Tyra Banks enemmän tai vähemmän epäsuorasti vihaa samoja vieraita, mitä juoksee samoista aihepiireistä joissakin Oprahissakin nyt vaikkapa.
Muistan kerran nähneeni sellaisen varhaisen Tyra Banks Show'n jakson, missä vieraana oli tuo Jenkkiläisten keskusteluohjelmien iänikuinen supertähti, nimittäin vakavasti ylipainoinen naisihminen. Tuossa jaksossa sitten tämä Tyra Banks seisoi tuon naisen vieressä hänen syötyään jäätelöä ja katseli häntä ylimielisesti. Jossain vaiheessa tuo nainen kai yritti tarjota Tyra Banksillekin lusikallista, mutta suoraan sanoen hänen kasvoiltaan kuulsi niin vahva itseinhon ja kenties jopa vähän halvennuksenkin tuntemus, että kyseeseen ei enää jäänyt se että kuka edelleenkin on se aito Oprah ja kuka ei. Sitäpaitsi, Tyra Banks Show'ssa ei vielä ole kertaakaan käynyt niin että Tom Cruise olisi pomppinut pitkin sohvia siellä vieraana ja muutenkin sekoillut ympäriinsä. Tietenkin se on oleellisin kysymys tuossakin tapauksessa, että oliko se hyvä vai huono asia.
Sillä kertaa kun tuota Tyra Banks Show'ta seurailin sivusilmällä, niin keskustelunaiheena tuntui olevan se että kuinka kuulemma tosi moni kyttää entisten seurustelukumppaneidensa elämää tavalla jos toisella ihan vaan silkasta mielenkiinnosta. Tämä aihe jossain määrin kyllä koskettaa minua itseänikin, mutta totta puhuen niin aion jättää aiheen käsittelemisen sikseen kun olen oikeastaan luvannut koko jutusta vaieta ikuisiksi ajoiksi. Aiheena se oli kuitenkin aika pistävää materiaalia omaan elämääni suhteutettuna, ja siksipä tilanne kieltämättä oli vähän hassu varsinkin television kautta tiedotettuna.
Monday, July 26, 2010
Eminence Front
Tänään säät jälleen omituisesti kirkastuivat ja lämmintä alkoi jopa olla ilmassakin noin parinkymmenen asteen verran.
Tuossa eräs aamu heräsin epämääräisesti koiran haukuntaan ulkoa. Ihmettelin sitä hetken, sillä volyymi oli sitä tasoa että epäilin sen olevan aikalailla isokin koiraeläin. Haukahdus oli sikäli erikoinen, että se oli muistikuvieni mukaan vain yksittäinen ja erittäin kova. Hetken mietinkin että oliko se unta vai todellisuutta. Sitä kuitenkaan ei kaiketi enää koskaan saada selville.
Olen kuitenkin päättänyt että tänä viikonloppuna ryhdyn metsästämään tämän kaupungin osalta ns. "Action Shot"-valokuvia, joissa kuvataan jotain jännää toimintaa jossakin kohdin tämän kaupungin katuja. Erinäiset maisekuvat sun muut saavat nyt riittää- on aika kokeilla jotakin aivan erilaista! En vain tiedä kuinka hyvin siinä onnistun ja haluanko todella liikkua kaupungilla kameran kanssa yöaikaan, jolloin tietysti tapahtuisi vaikka mitä inhaa ja kuvanarvoista.
No, katsotaan miten viikonlopun kuvausreissu onnistuu.
Tuossa eräs aamu heräsin epämääräisesti koiran haukuntaan ulkoa. Ihmettelin sitä hetken, sillä volyymi oli sitä tasoa että epäilin sen olevan aikalailla isokin koiraeläin. Haukahdus oli sikäli erikoinen, että se oli muistikuvieni mukaan vain yksittäinen ja erittäin kova. Hetken mietinkin että oliko se unta vai todellisuutta. Sitä kuitenkaan ei kaiketi enää koskaan saada selville.
Olen kuitenkin päättänyt että tänä viikonloppuna ryhdyn metsästämään tämän kaupungin osalta ns. "Action Shot"-valokuvia, joissa kuvataan jotain jännää toimintaa jossakin kohdin tämän kaupungin katuja. Erinäiset maisekuvat sun muut saavat nyt riittää- on aika kokeilla jotakin aivan erilaista! En vain tiedä kuinka hyvin siinä onnistun ja haluanko todella liikkua kaupungilla kameran kanssa yöaikaan, jolloin tietysti tapahtuisi vaikka mitä inhaa ja kuvanarvoista.
No, katsotaan miten viikonlopun kuvausreissu onnistuu.
Jalkapalloa, Huligaaneja sekä huonoa säätä-
Oli pakko tulla vielä kirjoittamaan yksi kohtuullinen postaus ennen nukkumaanmenoa. Siitä tietää että tämä Blogin pitäminen on muuten ihan suhteellisen vakaalla pohjalla, kun alkaa tuntemaan psykosomaattista kipua tai jotain vastaavaa kaipauksen tunnetta joka kerta kun ei ole pariin päivään mistään kertoillut.
Mutta joo, aloitetaan:
YLLÄTYS-YLLÄTYS! Taas sataa!
Itselläni on täällä nyt noin kaksi viikkoa oleskeluaikaa vielä jäljellä, ja totta puhuen ilmat ovat olleet aivan suoraan jostain reväistyjä ihan alusta alkaen. Muutamat ihan lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat tulleet toisinaan vastaankin, mutta yleisilme on ollut kovin sateinen.
No, sehän ei kuulemma ole tämän kaupungin sääolosuhteiteet huomioonottaen mitenkään erikoista. Sinänsä on kumminkin tuntunut oudolta että täällä on nyt pitkästä aikaa ollut näinkin sateisia ja apeita jaksoja kaikkialla sekä koko ajan. Suomessa taas on saatu nauttia ihan kivoista helteistä, jotka minä itse taasen olisin mieluiten kokenut myös täällä. Mutta minkäs teet- väärä lomakohde tämä on sinänsä ollut.
Kävin kuitenkin kirjastossa tuossa eräs päivä. Olen käynyt tuolla kaupungin pääkirjastossa tasan kerran ennen viimeisintä visiittiäni, ja sekin oli varmaan silloin kun olin viisi. Ehkä hauskin piirre sen lisäksi että koko kirjasto oli todella moderni ja sen yhdellä virkailijamiehellä oli todella runsain mitoin tatuoidut kädet, niin myös ihan standarditason hyvin varustettu kahvila sijaitsi samassa rakennuksessa. Eli pystyt kävelemään kahvilan puolelta sutjakkaasti takaisin kirjojen pariin vain muutaman askeleen päähän jos tosiaan niin haluat tehdä. Jäätelöitä tai nesteitä et kuitenkaan saa etkä saanut tuoda sitten itse kirjaston puolelle, sillä kaikki isin ja äidin pikku nassuthan tietävät että lopulta kumminkin se kioskilta ostettu jäätelötuutti lörtsähtäisi epämukavasti suoraan sille ainoalle painokselle maailmanhistoriaa käsittelevää huipputeosta taikka sitten kenties ihan muuten vaan sulaisi pitkin lattioita. Asiaa saattaisi myös pahentaa se jos tämän sääntöjä rikkovan perheen mukana löntystelisi lemmikkikoira, joka kenties omilla ruumiintoiminnoillaan aiheuttaisi lisää pahennusta kirjaston yleiselle ilmeelle. Siksipä on kai turhaa todeta etteivät myöskään lemmikit saa tulla kirjastoon.
Mitä nyt itse valikoimaan tulee, niin voitakoon kai sanoa lyhyesti että elämäni on lyhyt ja mielenkiintoisten kirjojen lista on aivan liian pitkä. Kävin kuitenkin kävelemässä tuon kirjaston lävitse ja löysinkin erään varsin mielenkiintoisen käännösteoksen nimeltä "1001 filmer du måste se innan du dör" Steven Jay Schneiderin alkuperäisesti kirjoittamana.
Luin sitä pitkän aikaa kirjastossa ja sen ollessa kaikista uusin versio tuosta opuksesta, jossa kansakuntaa neuvotaan auliisti etsimään käsiinsä ja katsomaan ne kaikki 1001 elokuvaa jotka tämän filmikriitikkorypäksen mielestä kaikkien tulisi nähdä ennen kuolinpäivää. Mutta siis kannessa oli edesmenneen Jokerin, eli Heath Ledgerin naamakuva siitä Batman-elokuvasta. Siitä siis tunnistatte tuon viimeisimmän version, vaikka luultavimmin elokuva-alan markkinavoimat julkaisevatkin siitä uuden painoksen tuotapikaa varmaan jo ensi vuonna.
Mutta, ajattelin myös vähintään yhtä pitkään kuin tuota opusta luinkin että se olisi kiva lainata. Lähinnä pääasiallisesti siksi halusin lainata sen, että se oli a)mielenkiintoinen sekä b)koska sen lainaamalla olisin samalla oppinut vähän enemmän Ruotsia näinkin mielenkiintoisen teoksen kautta. Sain kuitenkin tietää että periaatteessa tuon teoksen sai lainata vain noin pariksi viikoksi, enkä olisi sitä kuitenkaan sitten ehtinyt aikatauluni huomioiden mitenkään lukea täydellisesti loppuun.
Minun on siis myönnettävä että kun päädyin takaisin majapaikalleni niin tilasin tuon kirjan alkuperäiskielellä luonnollisesti mutta äärettömän lopullisesti täysin omakseni. Vaikka en enää usein haluaisikaan ostaa kirjoja, niin kieltämättä nyt kyllä pomppasi mielenkiinto aivan uusiin sfääreihin tämän kautta. Samalla mietin että elokuvia olisi varmaan melkoisen mielenkiintoista opiskella jonkinlaiselta akatemiselta näkökantilta katsottuna, mutten tiedä että olisiko moinen mahdollista kotipuolessa- tiedän nimittäin että ainakin tässä kaupungissa olisi.
Seuraavaksi asiaksi on kuitenkin kai otettava hieman viimeaikaisten kaupunkikohtaisten asioiden pohdintaa. Selvisi nimittäin että kun täällähän on ollut meneillään tuo kansainvälinen nuorison jalkapalloturnaus, eli Gothia Cup, niin parisen päivää sitten ainakin IFK Göteborgin joku joukkue ja minulle toistaiseksi tuntematon joukkue olivat vissiin jotenkin ottaneet yhteen.
Tämä oli sikäli vähän pelottava uutinen, että olen huomioinut kaupungilla viime päivinä paljonkin noita sinivalkoisiin IFK Göteborgin kannattajaporukoihin sonnustautuneita henkilöitä kaupungilla. Mietinkin itsekseni että jos he ovat tulossa seuraamaan joitain matseja, niin silloin varmasti paikalle on saapunut joku toinenkin porukka ihan samat pahat mielessä myöskin.
No, tosiaan yöllä tai illalla nuo eri köörit olivat sitten ottaneet vissiin yhteen tuolla kaupungilla. Enempää en tiedä, mutta kiitänpä jälleen itseäni siitä etten ollut siellä pöyrimässä silloin niiden matsien aikaan.
Nyt kuitenkin lähden nukkumaan. Kello on taas aika paljon sekä yöuneni ovat oudosti viime aikoina lyhentyneet tasaisin väliajoin entisestäänkin. Kohta ei varmaan ehdi nukkumaan kuin kaksi tuntia yössä että kerkeää ihan aamuksi jonnekin ja sitten iltapäiväksi taas toiseen kohteeseen.
Mutta joo, aloitetaan:
YLLÄTYS-YLLÄTYS! Taas sataa!
Itselläni on täällä nyt noin kaksi viikkoa oleskeluaikaa vielä jäljellä, ja totta puhuen ilmat ovat olleet aivan suoraan jostain reväistyjä ihan alusta alkaen. Muutamat ihan lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat tulleet toisinaan vastaankin, mutta yleisilme on ollut kovin sateinen.
No, sehän ei kuulemma ole tämän kaupungin sääolosuhteiteet huomioonottaen mitenkään erikoista. Sinänsä on kumminkin tuntunut oudolta että täällä on nyt pitkästä aikaa ollut näinkin sateisia ja apeita jaksoja kaikkialla sekä koko ajan. Suomessa taas on saatu nauttia ihan kivoista helteistä, jotka minä itse taasen olisin mieluiten kokenut myös täällä. Mutta minkäs teet- väärä lomakohde tämä on sinänsä ollut.
Kävin kuitenkin kirjastossa tuossa eräs päivä. Olen käynyt tuolla kaupungin pääkirjastossa tasan kerran ennen viimeisintä visiittiäni, ja sekin oli varmaan silloin kun olin viisi. Ehkä hauskin piirre sen lisäksi että koko kirjasto oli todella moderni ja sen yhdellä virkailijamiehellä oli todella runsain mitoin tatuoidut kädet, niin myös ihan standarditason hyvin varustettu kahvila sijaitsi samassa rakennuksessa. Eli pystyt kävelemään kahvilan puolelta sutjakkaasti takaisin kirjojen pariin vain muutaman askeleen päähän jos tosiaan niin haluat tehdä. Jäätelöitä tai nesteitä et kuitenkaan saa etkä saanut tuoda sitten itse kirjaston puolelle, sillä kaikki isin ja äidin pikku nassuthan tietävät että lopulta kumminkin se kioskilta ostettu jäätelötuutti lörtsähtäisi epämukavasti suoraan sille ainoalle painokselle maailmanhistoriaa käsittelevää huipputeosta taikka sitten kenties ihan muuten vaan sulaisi pitkin lattioita. Asiaa saattaisi myös pahentaa se jos tämän sääntöjä rikkovan perheen mukana löntystelisi lemmikkikoira, joka kenties omilla ruumiintoiminnoillaan aiheuttaisi lisää pahennusta kirjaston yleiselle ilmeelle. Siksipä on kai turhaa todeta etteivät myöskään lemmikit saa tulla kirjastoon.
Mitä nyt itse valikoimaan tulee, niin voitakoon kai sanoa lyhyesti että elämäni on lyhyt ja mielenkiintoisten kirjojen lista on aivan liian pitkä. Kävin kuitenkin kävelemässä tuon kirjaston lävitse ja löysinkin erään varsin mielenkiintoisen käännösteoksen nimeltä "1001 filmer du måste se innan du dör" Steven Jay Schneiderin alkuperäisesti kirjoittamana.
Luin sitä pitkän aikaa kirjastossa ja sen ollessa kaikista uusin versio tuosta opuksesta, jossa kansakuntaa neuvotaan auliisti etsimään käsiinsä ja katsomaan ne kaikki 1001 elokuvaa jotka tämän filmikriitikkorypäksen mielestä kaikkien tulisi nähdä ennen kuolinpäivää. Mutta siis kannessa oli edesmenneen Jokerin, eli Heath Ledgerin naamakuva siitä Batman-elokuvasta. Siitä siis tunnistatte tuon viimeisimmän version, vaikka luultavimmin elokuva-alan markkinavoimat julkaisevatkin siitä uuden painoksen tuotapikaa varmaan jo ensi vuonna.
Mutta, ajattelin myös vähintään yhtä pitkään kuin tuota opusta luinkin että se olisi kiva lainata. Lähinnä pääasiallisesti siksi halusin lainata sen, että se oli a)mielenkiintoinen sekä b)koska sen lainaamalla olisin samalla oppinut vähän enemmän Ruotsia näinkin mielenkiintoisen teoksen kautta. Sain kuitenkin tietää että periaatteessa tuon teoksen sai lainata vain noin pariksi viikoksi, enkä olisi sitä kuitenkaan sitten ehtinyt aikatauluni huomioiden mitenkään lukea täydellisesti loppuun.
Minun on siis myönnettävä että kun päädyin takaisin majapaikalleni niin tilasin tuon kirjan alkuperäiskielellä luonnollisesti mutta äärettömän lopullisesti täysin omakseni. Vaikka en enää usein haluaisikaan ostaa kirjoja, niin kieltämättä nyt kyllä pomppasi mielenkiinto aivan uusiin sfääreihin tämän kautta. Samalla mietin että elokuvia olisi varmaan melkoisen mielenkiintoista opiskella jonkinlaiselta akatemiselta näkökantilta katsottuna, mutten tiedä että olisiko moinen mahdollista kotipuolessa- tiedän nimittäin että ainakin tässä kaupungissa olisi.
Seuraavaksi asiaksi on kuitenkin kai otettava hieman viimeaikaisten kaupunkikohtaisten asioiden pohdintaa. Selvisi nimittäin että kun täällähän on ollut meneillään tuo kansainvälinen nuorison jalkapalloturnaus, eli Gothia Cup, niin parisen päivää sitten ainakin IFK Göteborgin joku joukkue ja minulle toistaiseksi tuntematon joukkue olivat vissiin jotenkin ottaneet yhteen.
Tämä oli sikäli vähän pelottava uutinen, että olen huomioinut kaupungilla viime päivinä paljonkin noita sinivalkoisiin IFK Göteborgin kannattajaporukoihin sonnustautuneita henkilöitä kaupungilla. Mietinkin itsekseni että jos he ovat tulossa seuraamaan joitain matseja, niin silloin varmasti paikalle on saapunut joku toinenkin porukka ihan samat pahat mielessä myöskin.
No, tosiaan yöllä tai illalla nuo eri köörit olivat sitten ottaneet vissiin yhteen tuolla kaupungilla. Enempää en tiedä, mutta kiitänpä jälleen itseäni siitä etten ollut siellä pöyrimässä silloin niiden matsien aikaan.
Nyt kuitenkin lähden nukkumaan. Kello on taas aika paljon sekä yöuneni ovat oudosti viime aikoina lyhentyneet tasaisin väliajoin entisestäänkin. Kohta ei varmaan ehdi nukkumaan kuin kaksi tuntia yössä että kerkeää ihan aamuksi jonnekin ja sitten iltapäiväksi taas toiseen kohteeseen.
Friday, July 23, 2010
Ja muistot kultaa-
Luin tänään sellaista sivustoa kuin fmylife.com, joka on yksinkertaisuudessaan täynnä tarinoita siitä miten helvetin kieroutunutta elämä voi olla aina tasaisin väliajoin ihan kenelle vaan.
Koska olen itsekin kai vähän kieroutunut, niin luin noita tuon sivuston tunnustuksia jonkin aikaa. Todettakoon että osa niistä sai minut nauramaan, toiset hiukan apeaksi ja kolmannet sitten olivat siinä rajalla että tunteako epätoivoa vaiko todellista myötätuntoa jotakin aivan tuntematonta toista ihmistä kohtaan.
Kieltämättä minulla itsellänikin olisi varmasti parikin settiä jotka voisin heittää tuonne listalle aina seurustelusuhteiden kiemuroista lähtien, mutta sitä asiaa ajateltuna niin tämä osui silmiini:
Today, I got an email from a professor saying he was going to fail me for missing the alloted absences, which is school policy. I pointed out I was in the hospital for two weeks with a life threatening illness and that he even came to visit me. He told me "rules are rules." FML
Itselläni oli vähän samanlainen tapaus lukiossa erään matematiikan kurssin kanssa. Sairastin nimittäin siinä samalla vähän tietämättäni sitä yleisintä mitä yleensäkin kuumeen iskiessä- keuhkoputkeni tulehdusta. En tosin tiennyt sitä silloin, vaan orjamaisesti vedin niitä tunteja lävitse yhdessä vaiheessa jopa hämärän rajamailla hilluen.
Syytän tietysti vain itseäni siitä etten mennyt lääkäriin aikaisemmin, mutta sitten kun menin niin olin jo aikaisemminkin oikeastaan ilmaissut tuolle opettajalleni sillä kurssilla että en oikein voi hyvin ja kuumetta on. Häntä se ei oikein näyttänyt kiinnostavan, vaan hänen ensimmäinen vastauksensa oli alkaa luennoida poissaolokäytännöistä sekä niiden konkreettisista määristä. Sinä päivänä kun sitten sain tuon diagnoosin lääkäristä keuhkoputkentulehdukseen, niin jäin välittömästi kotiin makaamaan ihan lääkärinkin kehoituksesta.
Ilmoitin kuitenkin koululle mikä tilanne oli ja mikä minua vaivasi. Lopulta niin olin tuon sallitun määrän poissa tunneilta, jonka jälkeen ilmaannuin kokeisiin sen kurssin osalta- jossa opettaja ilmoitti minulle että en tulisi kuitenkaan läpäisemään sitä kurssia sillä kertaa, sillä poissaollessani oli joku monistenippu tai vastaava jaettu.
No perhana, olisi se kai voinut sanoa vaativansa sellaisen jotta kurssista pääsisi lävitse. Niinpä ei nyt kuitenkaan aivan käynyt, vaan se "korppikotkaksi" kutsuttu vanha opettajatar pysyi asiasta ihan hiljaa siihen asti kunnes koeviikko koitti. Melko reilua ja ehtaa minun tuuriani.
Muistan vielä lakkiaisista tuon saman todella yrmeän ja happamanoloisen matematiikan opettajan, joka ojenteli meille lakkeja todella ympäripyöreästi mutisten. Jotenkin sen koulun osalta muuten usein tuntuikin siltä että ne matematiikan opettajat olivat pahimpia mahdollisia persoonia ihan muutenkin.
Mutta se jääköön toiseen kertaan sitten kerrottavaksi että miksi ja milloin näin oli.
Koska olen itsekin kai vähän kieroutunut, niin luin noita tuon sivuston tunnustuksia jonkin aikaa. Todettakoon että osa niistä sai minut nauramaan, toiset hiukan apeaksi ja kolmannet sitten olivat siinä rajalla että tunteako epätoivoa vaiko todellista myötätuntoa jotakin aivan tuntematonta toista ihmistä kohtaan.
Kieltämättä minulla itsellänikin olisi varmasti parikin settiä jotka voisin heittää tuonne listalle aina seurustelusuhteiden kiemuroista lähtien, mutta sitä asiaa ajateltuna niin tämä osui silmiini:
Today, I got an email from a professor saying he was going to fail me for missing the alloted absences, which is school policy. I pointed out I was in the hospital for two weeks with a life threatening illness and that he even came to visit me. He told me "rules are rules." FML
Itselläni oli vähän samanlainen tapaus lukiossa erään matematiikan kurssin kanssa. Sairastin nimittäin siinä samalla vähän tietämättäni sitä yleisintä mitä yleensäkin kuumeen iskiessä- keuhkoputkeni tulehdusta. En tosin tiennyt sitä silloin, vaan orjamaisesti vedin niitä tunteja lävitse yhdessä vaiheessa jopa hämärän rajamailla hilluen.
Syytän tietysti vain itseäni siitä etten mennyt lääkäriin aikaisemmin, mutta sitten kun menin niin olin jo aikaisemminkin oikeastaan ilmaissut tuolle opettajalleni sillä kurssilla että en oikein voi hyvin ja kuumetta on. Häntä se ei oikein näyttänyt kiinnostavan, vaan hänen ensimmäinen vastauksensa oli alkaa luennoida poissaolokäytännöistä sekä niiden konkreettisista määristä. Sinä päivänä kun sitten sain tuon diagnoosin lääkäristä keuhkoputkentulehdukseen, niin jäin välittömästi kotiin makaamaan ihan lääkärinkin kehoituksesta.
Ilmoitin kuitenkin koululle mikä tilanne oli ja mikä minua vaivasi. Lopulta niin olin tuon sallitun määrän poissa tunneilta, jonka jälkeen ilmaannuin kokeisiin sen kurssin osalta- jossa opettaja ilmoitti minulle että en tulisi kuitenkaan läpäisemään sitä kurssia sillä kertaa, sillä poissaollessani oli joku monistenippu tai vastaava jaettu.
No perhana, olisi se kai voinut sanoa vaativansa sellaisen jotta kurssista pääsisi lävitse. Niinpä ei nyt kuitenkaan aivan käynyt, vaan se "korppikotkaksi" kutsuttu vanha opettajatar pysyi asiasta ihan hiljaa siihen asti kunnes koeviikko koitti. Melko reilua ja ehtaa minun tuuriani.
Muistan vielä lakkiaisista tuon saman todella yrmeän ja happamanoloisen matematiikan opettajan, joka ojenteli meille lakkeja todella ympäripyöreästi mutisten. Jotenkin sen koulun osalta muuten usein tuntuikin siltä että ne matematiikan opettajat olivat pahimpia mahdollisia persoonia ihan muutenkin.
Mutta se jääköön toiseen kertaan sitten kerrottavaksi että miksi ja milloin näin oli.
Thursday, July 22, 2010
Overnight Express
Tänään katsoin Youtubesta jonkun Ruotsalaisnaisen Vlogia, joka on niin kuin Blogi mutta videomuodossa. Youtubessa on muutamakin ihan mielenkiintoinen heppu joka pitää ihan mielenkiintoisia Vlogeja, ja tuleehan niitä aina toisinaan seurattua.
Kuitenkin niin siinä yhdessä videossa esiintyi jonkinlainen Ruotsalaisversio tästä tutusta nyky-yhteiskunnan arkkityypistä, eli ns. "Pissiksestä" jonka nimi oli tällä kertaa Fanta. Fanta oli nuori nainen, vaikka ajattelinkin että tuollaisten hahmojen nimi pitäisi oikeastaan olla pikemminkin Pepsi. Myös nimi "Coca" voisi olla hyvä moiselle hahmolle, sillä sitten se jatkaisi tuota epämääräistä perinnettä johon itsekin olen törmännyt missä erinäisille huolimattomille Pissishahmoille annetaan erinäisten virvoitusjuomamerkkien nimiä vähintään yhtä huolimattomasti.
Turmiollisista nesteistä puheenollen niin ilmat ovat taas kertaalleen huonot. Nyt tänään tässä puolen kuuden aikoihin aamusta alkoi satamaan aivan kaatamalla vettä ja vissiin niin taitaa olla asianlaita loppuviikonkin osalta. Tämä on sinänsä vähän surkuhupaisaa että lähdin nimenomaan pakoon huonoja ilmoja, mutta omat preferenssini huomioonottaen kävikin sitten niin että täällä oli jälleen kerran huonot ilmat mutta kotona olikin älyttömän lämmintä ja muutenkin mukavaa. No, tämä nyt on taas jälleen kerran tätä minun onneani, joten eipä asiasta voi juuri muuta sanoa kuin että näinhän sen tulisi varmaan mennäkin.
Mutta hei, new stuff! Tilasin eilen CDON:sta pari DVD:tä. Kun siellä oli meneillään jonkinlainen tarjousviikko missä kahdesta DVD:stä sai alennusta ja ne toimitettiin vieläpä ilman postikulujakin perille, niin oli ihan pakko valita vihdoinkin Brittiläisen Bottom-sarjan kaudet 2&3. Kyseinen sarja on kyllä aivan helvetin hyvä kaikin mahdollisin puolin, eikä pelkästään kai sen takia että sen toisena päänäyttelijänä ja käsikirjoittajana on eräs oma Brittisuosikkini Rik Mayall. Olisin ostanut vielä siihen samaan pakettiin tuon kaksikon tekemän elokuvan "Guest House Paradiso", mutta se on ollut jo aika pitkäänkin täysin loppu.
Nytpä tässä samalla tarkistelin että mistähän tuon Guest Housen voisi hankkia, mutta eräs ainoista paikoista jolla sitä voisi olla tässä kaupungissa on tuo Movieline. Se on kyllä lopulta aika Worthless paikka, sillä aina tuntuu siltä että kun katson sen sivuilta jotakin DVD-tallennetta ihan hankittavaksi asti, niin ne ovat aina jotain epämääräisiä R1-julkaisuja ilman mitään tekstityksiä. Toki minullehan ei ole niin nöpönuukaa se että onko elokuvassa tekstityksiä mikäli se on englanniksi puhuttu, mutta yleisesti ottaen on kivempaa jos siinä levyllä tulisi mukana vaikkapa pohjoismaiset tekstityksetkin ihan vaan sen takia että se olisi mukavaa. Näin ei kuitenkaan käy kovinkaan usein tuon Movielinen kanssa, vaan tosiaan aina sieltä löytyy joku ihmeen peräkylän versio siitä elokuvasta vieläpä tosi kohtuuttomaan hintaan sisältöönsä nähden. Ai niin, ja eräs varsin huomioitava asia on myös räväytettävä ilmoille Movielinesta: en muista sen juuri koskaan myyneen pornoa, eli siellä ei ole minkäänlaista verhoin suljettua omaa pientä likanurkkausta jossa punainen kattovalo hohtaa epämääräisten sadetakkimiesten puikkelehtiessa pitkin ja poikin sen alaikäisiltä rajattuja ja vuorattuja hyllyjä.
.. And all of this I'm telling you people, in case.. you know, you really wanted to know.
Mutta joo, nyt alkoi muuten taas satamaan aivan TO-DELLA kovaa ja kuuluvasti.
Kuitenkin niin siinä yhdessä videossa esiintyi jonkinlainen Ruotsalaisversio tästä tutusta nyky-yhteiskunnan arkkityypistä, eli ns. "Pissiksestä" jonka nimi oli tällä kertaa Fanta. Fanta oli nuori nainen, vaikka ajattelinkin että tuollaisten hahmojen nimi pitäisi oikeastaan olla pikemminkin Pepsi. Myös nimi "Coca" voisi olla hyvä moiselle hahmolle, sillä sitten se jatkaisi tuota epämääräistä perinnettä johon itsekin olen törmännyt missä erinäisille huolimattomille Pissishahmoille annetaan erinäisten virvoitusjuomamerkkien nimiä vähintään yhtä huolimattomasti.
Turmiollisista nesteistä puheenollen niin ilmat ovat taas kertaalleen huonot. Nyt tänään tässä puolen kuuden aikoihin aamusta alkoi satamaan aivan kaatamalla vettä ja vissiin niin taitaa olla asianlaita loppuviikonkin osalta. Tämä on sinänsä vähän surkuhupaisaa että lähdin nimenomaan pakoon huonoja ilmoja, mutta omat preferenssini huomioonottaen kävikin sitten niin että täällä oli jälleen kerran huonot ilmat mutta kotona olikin älyttömän lämmintä ja muutenkin mukavaa. No, tämä nyt on taas jälleen kerran tätä minun onneani, joten eipä asiasta voi juuri muuta sanoa kuin että näinhän sen tulisi varmaan mennäkin.
Mutta hei, new stuff! Tilasin eilen CDON:sta pari DVD:tä. Kun siellä oli meneillään jonkinlainen tarjousviikko missä kahdesta DVD:stä sai alennusta ja ne toimitettiin vieläpä ilman postikulujakin perille, niin oli ihan pakko valita vihdoinkin Brittiläisen Bottom-sarjan kaudet 2&3. Kyseinen sarja on kyllä aivan helvetin hyvä kaikin mahdollisin puolin, eikä pelkästään kai sen takia että sen toisena päänäyttelijänä ja käsikirjoittajana on eräs oma Brittisuosikkini Rik Mayall. Olisin ostanut vielä siihen samaan pakettiin tuon kaksikon tekemän elokuvan "Guest House Paradiso", mutta se on ollut jo aika pitkäänkin täysin loppu.
Nytpä tässä samalla tarkistelin että mistähän tuon Guest Housen voisi hankkia, mutta eräs ainoista paikoista jolla sitä voisi olla tässä kaupungissa on tuo Movieline. Se on kyllä lopulta aika Worthless paikka, sillä aina tuntuu siltä että kun katson sen sivuilta jotakin DVD-tallennetta ihan hankittavaksi asti, niin ne ovat aina jotain epämääräisiä R1-julkaisuja ilman mitään tekstityksiä. Toki minullehan ei ole niin nöpönuukaa se että onko elokuvassa tekstityksiä mikäli se on englanniksi puhuttu, mutta yleisesti ottaen on kivempaa jos siinä levyllä tulisi mukana vaikkapa pohjoismaiset tekstityksetkin ihan vaan sen takia että se olisi mukavaa. Näin ei kuitenkaan käy kovinkaan usein tuon Movielinen kanssa, vaan tosiaan aina sieltä löytyy joku ihmeen peräkylän versio siitä elokuvasta vieläpä tosi kohtuuttomaan hintaan sisältöönsä nähden. Ai niin, ja eräs varsin huomioitava asia on myös räväytettävä ilmoille Movielinesta: en muista sen juuri koskaan myyneen pornoa, eli siellä ei ole minkäänlaista verhoin suljettua omaa pientä likanurkkausta jossa punainen kattovalo hohtaa epämääräisten sadetakkimiesten puikkelehtiessa pitkin ja poikin sen alaikäisiltä rajattuja ja vuorattuja hyllyjä.
.. And all of this I'm telling you people, in case.. you know, you really wanted to know.
Mutta joo, nyt alkoi muuten taas satamaan aivan TO-DELLA kovaa ja kuuluvasti.
Monday, July 19, 2010
Everybody Gets What They Want
Kävelin tänään tuolla kaupungilla lähellä satamaa ja silmieni eteen osui varsin osuva teksti. Se oli maalattu spray-maalilla keltaisen ja ilmeisesti entisen satamarakennuksena toimineen varastohallin seinään ja seiniin. Keltaisessa seinässä oli paljon Spray-maalilla töherrettyjä sanoja sekä ylipäätään kieliopillisesti virheellistä Ruotsinkieltä, mutta suurin ja kenties kantaaottavin teksti oli isolla hopeisella värillä töherretty "alla fick allt".
Automaattisesti tuli mieleen se Amerikan Psykon loppukohtaus niin kirjateoksen kuin elokuvankin osalta, jossa Patrick Bateman heittää kenties erään parhaimmista monologinpätkistä jonka olen koskaan kuullut. Joka tapauksessa niin kun minulle kerrottiin näin vilpittömästi töhrityn satamatalon seinän kautta että kaikki saavat kaiken niin hänen tilallaan Baarin seinässä luki että "This is not an Exit".
Tämä oli jälleen kerran eräs elämäni tämänastisista hetkistä jolloin sellainen tietynlainen reflektio eli asioiden sekä tapahtumien jälkeisten tilojen heijastuminen alkoi mietityttämään. En tarkalleen osaa sanoa vielä että mitä pohdin tuosta, mutta tuo viesti oli selkeästi tarkoitettu minulle tai ainakin se puhutteli minua suorasti.
Kieltämättä tuo tapaus on vaivannut minua. Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään sen ajatuksenkulussa sivuraiteille toistaiseksi, vaikka tiedänkin ja osaankin jo sanoa mitä tuo viesti voisi tarkoittaa. Tietenkin se on selvää että tämä varmasti tuntuu hiukan kieroutuneelta ajatukselta- eli siltä että joku nuori mies mukamas kokee epämääräisten töherrysten puhuttelevan häntä vahvan henkilökohtaisesti keskellä jotain syrjäkatuja. Se on kuitenkin yksinkertaisimmillaan se totuus tästä kaikesta, ja näen sen kyllä edelleenkin reflektoivan useita asioita elämässäni ja edesottamuksissani.
Muihin asioihin keskittyen nyt vaihteeksi niin tässä eräänä aamuna tuli kohdattua eräs varsin mielenkiintoinen juttu. Heräsin tuossa joskus neljän aikoihin ja menin tuonne (taka)pihalle seisoskelemaan hetkeksi. Panin sellaisen asian merkille että oikeastaan tuuli nimenomaan tuoksuu täällä kovin erilaiselta kuin monessa eri paikassa missä olen luuhaillut, asunut tai oleskellut. Väittäisin sen jotenkin johtuvan tuosta meri-ilmastosta tai vastaavasta tekijästä vaikka ei nyt ihan periaatteessa lähellä merta ollakaan eräältä kantilta katsottuna. Joka tapauksessa siinä seisoessani niin kuulin hiljaista rapinaa läheisestä puskasta, ja yllätys oli melkoinen kun huomasin että sieltä putkahti ulos keskikokoinen metsäkauris tai vastaava.
Se ei onneksi huomannut minua aluksi, ja lähdinkin hiipimään sisälle kameraa hakemaan jotta saataisiin jonkinlaisia kuvatuksia siitä. Valitettavasti kuitenkin se äkkäsi minut hyvin nopeasti kameran haettuani ja puikkelehti jonnekin pakoon.
Sinänsä mielenkiintoinen sattuma että täälläpäin en ole noita tuollaisia nähnytkään. Toki luin tässä vastikään että Tukholmaankin oli keskustassa eksynyt joku hirvi tai vastaava. Harmillista että en saanut kuvaa.
Automaattisesti tuli mieleen se Amerikan Psykon loppukohtaus niin kirjateoksen kuin elokuvankin osalta, jossa Patrick Bateman heittää kenties erään parhaimmista monologinpätkistä jonka olen koskaan kuullut. Joka tapauksessa niin kun minulle kerrottiin näin vilpittömästi töhrityn satamatalon seinän kautta että kaikki saavat kaiken niin hänen tilallaan Baarin seinässä luki että "This is not an Exit".
Tämä oli jälleen kerran eräs elämäni tämänastisista hetkistä jolloin sellainen tietynlainen reflektio eli asioiden sekä tapahtumien jälkeisten tilojen heijastuminen alkoi mietityttämään. En tarkalleen osaa sanoa vielä että mitä pohdin tuosta, mutta tuo viesti oli selkeästi tarkoitettu minulle tai ainakin se puhutteli minua suorasti.
Kieltämättä tuo tapaus on vaivannut minua. Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään sen ajatuksenkulussa sivuraiteille toistaiseksi, vaikka tiedänkin ja osaankin jo sanoa mitä tuo viesti voisi tarkoittaa. Tietenkin se on selvää että tämä varmasti tuntuu hiukan kieroutuneelta ajatukselta- eli siltä että joku nuori mies mukamas kokee epämääräisten töherrysten puhuttelevan häntä vahvan henkilökohtaisesti keskellä jotain syrjäkatuja. Se on kuitenkin yksinkertaisimmillaan se totuus tästä kaikesta, ja näen sen kyllä edelleenkin reflektoivan useita asioita elämässäni ja edesottamuksissani.
Muihin asioihin keskittyen nyt vaihteeksi niin tässä eräänä aamuna tuli kohdattua eräs varsin mielenkiintoinen juttu. Heräsin tuossa joskus neljän aikoihin ja menin tuonne (taka)pihalle seisoskelemaan hetkeksi. Panin sellaisen asian merkille että oikeastaan tuuli nimenomaan tuoksuu täällä kovin erilaiselta kuin monessa eri paikassa missä olen luuhaillut, asunut tai oleskellut. Väittäisin sen jotenkin johtuvan tuosta meri-ilmastosta tai vastaavasta tekijästä vaikka ei nyt ihan periaatteessa lähellä merta ollakaan eräältä kantilta katsottuna. Joka tapauksessa siinä seisoessani niin kuulin hiljaista rapinaa läheisestä puskasta, ja yllätys oli melkoinen kun huomasin että sieltä putkahti ulos keskikokoinen metsäkauris tai vastaava.
Se ei onneksi huomannut minua aluksi, ja lähdinkin hiipimään sisälle kameraa hakemaan jotta saataisiin jonkinlaisia kuvatuksia siitä. Valitettavasti kuitenkin se äkkäsi minut hyvin nopeasti kameran haettuani ja puikkelehti jonnekin pakoon.
Sinänsä mielenkiintoinen sattuma että täälläpäin en ole noita tuollaisia nähnytkään. Toki luin tässä vastikään että Tukholmaankin oli keskustassa eksynyt joku hirvi tai vastaava. Harmillista että en saanut kuvaa.
Saturday, July 17, 2010
Eräs perjantai tapahtumien osalta-
No onpahan taas tapahtunut asioita puoleen jos toiseenkin viimeisten 24 tunnin aikana.
Ihan ensiksi on tietysti mainittava että valtavat mittasuhteet saavuttanut eeppinen rauhansopimus erään varsin perinteikkään tahon kanssa on solmittu. Oikein hyvä että saatiin asiat kuntoon siinä mittakaavassa ettei minkäänlaista häiritsevää ole enää välillämme puhumattakaan "pahasta verestä". Tämä on nyt selkeästi se edistysaskel joka toivon mukaan ainakin toisi lisää samankaltaisia kehityskulkuja kenties muidenkin tahojen kanssa, vaikka pahasti pelkäänkin että tämä tällainen on vähän liiankin harvinaista herkkua.
Muuten niin ennen kuin voin jutella lauantaista niin on kai aloitettava perjantaisen aamun tapahtumista.
Heräsin joskus neljän aikoihin sillä en saanut unta kuin vain parin tunnin ajalta. Katselin televisiota ja sattumalta päädyin seuraamaan Ruotsinkielisiä aamuohjelmia, jossa oli vieraana tämä Muhammed-pilapiirtäjä Lars Vilks. En jaksanut katsella hänen haastatteluaan loppuun, joten käännin kanavan MTV:lle- eli siis sille musiikkikanavalle eikä suinkaan suomalaiselle "Maikkarille".
Seurasin aamun musiikkivideotarjontaa jonkin aikaa. Eräs biisi joka jäi mieleen oli Sean Paulin joku uusin, josta en suinkaan lopulta pitänyt sitten kumminkaan. Pakko kuitenkin hehkuttaa sitä että Sean Paulilla on yksi hyvä cover-biisi duettona jonkun toisen latinalaiskaunottaren kanssa kappaleesta "Still in Love with You". Se on hyvä biisi ja erityisesti se on hyvä kesäbiisi. Toivon myöskin että tuo biisin nimi meni oikein, nimittäin en satavarmana pidä sitä ettäkö muistaisin enää tuota biisin nimeä täysin oikein.
Katselin sitten musiikkivideoita parisen tuntia tai jotain. Tämän jälkeen menin keittiöön aikeissani juoda hieman appelsiinimehua, kun satuin katsahtaman keittiön ikkunasta ulos. Huomasin siinä sitten kuultavassa aamuauringossa että siellä ulkosalla makasi keskellä katua joku tyyppi. Hetken katselin siinä jännittyneenä että oliko hän kuollut, tajuton vai ihan leikillään siinä makoili. Välillä se kuitenkin siinä sätki, joten epäilin hetken sairaskohtausta syyksi. Hain kuitenkin kiikarit jotta pystyin tsiigailemaan tuota mystistä makoilijaa hieman tarkemmin.
Kiikareiden lävitse varmistui se asia mitä olin jo hiukan epäillytkin: kyseessä oli tosiaan ns. "paheksuttavaan ainekseen" kuuluva henkilö. Kotoisesti voidaan siis ilmaista hänen olleen Spurgu, ja sitähän tuo tyyppi varmasti kaikessa yksinkertaisuudessaan todella olikin. Hupaisana yksityiskohtana tällä miehellä oli päällään sinivalkoinen Everlast-verkkaritakki, joka maksaa vähän lähteestä riippuen 500-600 kruunua. Voidaan siis hyvällä syyllä väittää että täällä puliukotkin pukeutuvat fiinisti verrattuna kotipuoleen.
No kuitenkin tämän Spurgun vaakatasollinen olemassaolo jatkui kaikesta huolimatta. Hän makasi keskellä maata aina välillä hieman käsiään huitoen ja nytkähdellen. Tasaisin väliajoin joku ohikulkija näki että mies makasi kadulla, mutta kukaan ei sitten sen pahemmin kiinnittänyt huomiota hänen tilaansa huomattuaan että "han vara bara full", kuten täällä asia ilmaistaisiin. Mietin hetken itsekin että jospa menisin kysäisemään häneltä että "är du bara fullt, eller?" niin kuin ihan ystävälliseen sävyyn, mutta jäipä onneksi tekemättä.
Koska muutakaan tekemistä ei ollut niin päädyin kiikaroimaan tuota makailevaa Spurgua joksikin toviksi. Siinä hänen liikkeitään seuratessani mieleeni juolahti alati se teoria siitä kuinka tosi moni noista puliukoista ja laitapuolenkin kulkijoista on aivan hyvällä syyllä ylpeä ja jopa ajoittain egoistinen. Erityisesti kotona suomessa olen törmännyt useampaankin puliukkoon, jotka ovat vartavasten olleet kännissä meluavia ja sekoilevia yksilöitä ihan vaan sen takia että joku kiinnittäisi heihin huomiota. Samaan tapaan he myös asemastaankin huolimatta tai ehkä siitä johtuen säilyttävät tietyn ylpeyden, kuten eräs sukulaiseni kertoi männävuosien kohtaamisestaan erään spurgun kanssa joka määräili sairaalassa ollessaan sen henkilökuntaa ja tunsi että hänen ihmisarvonsa ei mm. sietänyt yhteismajoitusta muiden potilaiden kanssa samoissa isoissa huoneissa. Kaikkihan eivät tietenkään ole heistä tällaisia, mutta minulle on aikoinani hiukan nuorempana huudeltu yhtä sun toista etovaa näiden tällaisten ainesten toimesta tehokkaasti samalla tukahduttaen auttamishaluni sympatian ohella heitä kohtaan.
Uskon pohjimmiltaan että tässäkin tempussa oli kyse puhtaasta egoismista. Tuo mies halusi huomiota ja päätti ilmaantua muuten ihan rauhalliselle asuinalueelle makailemaan maahan jotta joku kiinnittäisi häneen huomiota. Tällä tavalla hän saisi niin henkisesti kuin kenties fyysisestikin kontaktia johonkuhun, sillä ennen pitkää se viinapullo ei kuitenkaan olisi ihan niin sosiaalinen kumppani oman ystäväpiirin alati vähentyessä erinäisistä syistä. Minun kokemustani perusteella tällainen on kuitenkin periaatteessa täällä harvinaista verrattuna suomeen, jossa kaikki etovat kännikalat haluavat aina jotenkin vetää niihin omiin sekoiluihinsa ulkopuolisia ihmisiä mukaan tai osallisiksi. Jälleen siis voidaan puhua aivan selkeästi Egoistisesta huomionhakuisuudesta, jonka perusteella pultsarit tai muut vastaavat toisinaan häiritsevät sitten jotakuta sattumanvaraista kohdetta vaikkapa nyt rahan tai muun toivossa.
Kerronpa erään toisen hiukan tähän asiaan liittyvän jutun, joka samalla alleviivaa maittemme välisiä käyttäytymiseroja sekä myös kertoo jotain ihmisistä itsestäänkin. Olin nimittäin näihin laitapuolenkulkija-asioihin liittyen tässä päivänä eräänä illalla tulossa bussilla kohti majapaikkani, ja sen kyydissä oli sitten kaksi kappaletta näitä puliukkoja yhden miehen ja yhden naisen muodossa. He olivat totta kai päissään ja melusivat pitkin bussia, mutta vain keskenään kovasti örähdellen ja sekoillen. He eivät muita matkustajia häirinneet, kunnes sitten tuo mieshenkilö totaalisesti kilahti sille naispuoliselle jostain ja heitteli hänen kädessään olleesta juustonaksuja sisältäneesta pussista niitä naisen päälle vihaisesti huudellen. Tuossa kohtaa kun naksut alkoivat lennellä ilmassa villisti repesin totaalisesti kun mies muistaakseni huusi ruotsiksi tälle pulivaimolleen että "NO TÄSSÄ SULLE NYT NIITÄ HELEVETIN JUUSTONAKSUJA!!".
Jos tuo olisi tapahtunut suomessa, niin ensinnäkin minun repeämiseni nauruun olisi aiheuttanut tappelun ja tämän lisäksi Spurgu olisi heitellyt niitä naksujaan vihan vallassa kaikkien muidenkin päälle. Täällä tällä kertaa kuitenkin kävi hiukan toisin, mutta se minusta alleviivaa sitä että yksinkertaistetusti täällä puliukot sekoilevat keskenään kun kotona periaatteessa ne kyllä aiheuttavat hämminkiä ihan kelle vaan kuka tielle sattuu.
Tämän perjantaisen Spurgun kanssa kävi sitten niin että muistaakseni noin yhdeksän aikoihin se selvisi sieltä maasta ylöskin ja alkoi hoippumaan pitkin ja poikin katua. Ihmiset tietysti varoivat häntä ja yhdessä vaiheessa sitten kyseinen heppu päätyi istumaan eräälle penkille jossa sitten örisi jotain epämääräistä. Lopuksi kai hän sitten poistui johonkin suuntaan, mutta en ole ihan varma että minne.
Nyt kyllä postaus piteni sen verran suureksi että päätän jatkaa vähän myöhemmin tuota lauantaista postausta uusilla aiheilla ja kertomuksilla. Tähän on kuitenkin hyvä päättää toistaiseksi.
Ihan ensiksi on tietysti mainittava että valtavat mittasuhteet saavuttanut eeppinen rauhansopimus erään varsin perinteikkään tahon kanssa on solmittu. Oikein hyvä että saatiin asiat kuntoon siinä mittakaavassa ettei minkäänlaista häiritsevää ole enää välillämme puhumattakaan "pahasta verestä". Tämä on nyt selkeästi se edistysaskel joka toivon mukaan ainakin toisi lisää samankaltaisia kehityskulkuja kenties muidenkin tahojen kanssa, vaikka pahasti pelkäänkin että tämä tällainen on vähän liiankin harvinaista herkkua.
Muuten niin ennen kuin voin jutella lauantaista niin on kai aloitettava perjantaisen aamun tapahtumista.
Heräsin joskus neljän aikoihin sillä en saanut unta kuin vain parin tunnin ajalta. Katselin televisiota ja sattumalta päädyin seuraamaan Ruotsinkielisiä aamuohjelmia, jossa oli vieraana tämä Muhammed-pilapiirtäjä Lars Vilks. En jaksanut katsella hänen haastatteluaan loppuun, joten käännin kanavan MTV:lle- eli siis sille musiikkikanavalle eikä suinkaan suomalaiselle "Maikkarille".
Seurasin aamun musiikkivideotarjontaa jonkin aikaa. Eräs biisi joka jäi mieleen oli Sean Paulin joku uusin, josta en suinkaan lopulta pitänyt sitten kumminkaan. Pakko kuitenkin hehkuttaa sitä että Sean Paulilla on yksi hyvä cover-biisi duettona jonkun toisen latinalaiskaunottaren kanssa kappaleesta "Still in Love with You". Se on hyvä biisi ja erityisesti se on hyvä kesäbiisi. Toivon myöskin että tuo biisin nimi meni oikein, nimittäin en satavarmana pidä sitä ettäkö muistaisin enää tuota biisin nimeä täysin oikein.
Katselin sitten musiikkivideoita parisen tuntia tai jotain. Tämän jälkeen menin keittiöön aikeissani juoda hieman appelsiinimehua, kun satuin katsahtaman keittiön ikkunasta ulos. Huomasin siinä sitten kuultavassa aamuauringossa että siellä ulkosalla makasi keskellä katua joku tyyppi. Hetken katselin siinä jännittyneenä että oliko hän kuollut, tajuton vai ihan leikillään siinä makoili. Välillä se kuitenkin siinä sätki, joten epäilin hetken sairaskohtausta syyksi. Hain kuitenkin kiikarit jotta pystyin tsiigailemaan tuota mystistä makoilijaa hieman tarkemmin.
Kiikareiden lävitse varmistui se asia mitä olin jo hiukan epäillytkin: kyseessä oli tosiaan ns. "paheksuttavaan ainekseen" kuuluva henkilö. Kotoisesti voidaan siis ilmaista hänen olleen Spurgu, ja sitähän tuo tyyppi varmasti kaikessa yksinkertaisuudessaan todella olikin. Hupaisana yksityiskohtana tällä miehellä oli päällään sinivalkoinen Everlast-verkkaritakki, joka maksaa vähän lähteestä riippuen 500-600 kruunua. Voidaan siis hyvällä syyllä väittää että täällä puliukotkin pukeutuvat fiinisti verrattuna kotipuoleen.
No kuitenkin tämän Spurgun vaakatasollinen olemassaolo jatkui kaikesta huolimatta. Hän makasi keskellä maata aina välillä hieman käsiään huitoen ja nytkähdellen. Tasaisin väliajoin joku ohikulkija näki että mies makasi kadulla, mutta kukaan ei sitten sen pahemmin kiinnittänyt huomiota hänen tilaansa huomattuaan että "han vara bara full", kuten täällä asia ilmaistaisiin. Mietin hetken itsekin että jospa menisin kysäisemään häneltä että "är du bara fullt, eller?" niin kuin ihan ystävälliseen sävyyn, mutta jäipä onneksi tekemättä.
Koska muutakaan tekemistä ei ollut niin päädyin kiikaroimaan tuota makailevaa Spurgua joksikin toviksi. Siinä hänen liikkeitään seuratessani mieleeni juolahti alati se teoria siitä kuinka tosi moni noista puliukoista ja laitapuolenkin kulkijoista on aivan hyvällä syyllä ylpeä ja jopa ajoittain egoistinen. Erityisesti kotona suomessa olen törmännyt useampaankin puliukkoon, jotka ovat vartavasten olleet kännissä meluavia ja sekoilevia yksilöitä ihan vaan sen takia että joku kiinnittäisi heihin huomiota. Samaan tapaan he myös asemastaankin huolimatta tai ehkä siitä johtuen säilyttävät tietyn ylpeyden, kuten eräs sukulaiseni kertoi männävuosien kohtaamisestaan erään spurgun kanssa joka määräili sairaalassa ollessaan sen henkilökuntaa ja tunsi että hänen ihmisarvonsa ei mm. sietänyt yhteismajoitusta muiden potilaiden kanssa samoissa isoissa huoneissa. Kaikkihan eivät tietenkään ole heistä tällaisia, mutta minulle on aikoinani hiukan nuorempana huudeltu yhtä sun toista etovaa näiden tällaisten ainesten toimesta tehokkaasti samalla tukahduttaen auttamishaluni sympatian ohella heitä kohtaan.
Uskon pohjimmiltaan että tässäkin tempussa oli kyse puhtaasta egoismista. Tuo mies halusi huomiota ja päätti ilmaantua muuten ihan rauhalliselle asuinalueelle makailemaan maahan jotta joku kiinnittäisi häneen huomiota. Tällä tavalla hän saisi niin henkisesti kuin kenties fyysisestikin kontaktia johonkuhun, sillä ennen pitkää se viinapullo ei kuitenkaan olisi ihan niin sosiaalinen kumppani oman ystäväpiirin alati vähentyessä erinäisistä syistä. Minun kokemustani perusteella tällainen on kuitenkin periaatteessa täällä harvinaista verrattuna suomeen, jossa kaikki etovat kännikalat haluavat aina jotenkin vetää niihin omiin sekoiluihinsa ulkopuolisia ihmisiä mukaan tai osallisiksi. Jälleen siis voidaan puhua aivan selkeästi Egoistisesta huomionhakuisuudesta, jonka perusteella pultsarit tai muut vastaavat toisinaan häiritsevät sitten jotakuta sattumanvaraista kohdetta vaikkapa nyt rahan tai muun toivossa.
Kerronpa erään toisen hiukan tähän asiaan liittyvän jutun, joka samalla alleviivaa maittemme välisiä käyttäytymiseroja sekä myös kertoo jotain ihmisistä itsestäänkin. Olin nimittäin näihin laitapuolenkulkija-asioihin liittyen tässä päivänä eräänä illalla tulossa bussilla kohti majapaikkani, ja sen kyydissä oli sitten kaksi kappaletta näitä puliukkoja yhden miehen ja yhden naisen muodossa. He olivat totta kai päissään ja melusivat pitkin bussia, mutta vain keskenään kovasti örähdellen ja sekoillen. He eivät muita matkustajia häirinneet, kunnes sitten tuo mieshenkilö totaalisesti kilahti sille naispuoliselle jostain ja heitteli hänen kädessään olleesta juustonaksuja sisältäneesta pussista niitä naisen päälle vihaisesti huudellen. Tuossa kohtaa kun naksut alkoivat lennellä ilmassa villisti repesin totaalisesti kun mies muistaakseni huusi ruotsiksi tälle pulivaimolleen että "NO TÄSSÄ SULLE NYT NIITÄ HELEVETIN JUUSTONAKSUJA!!".
Jos tuo olisi tapahtunut suomessa, niin ensinnäkin minun repeämiseni nauruun olisi aiheuttanut tappelun ja tämän lisäksi Spurgu olisi heitellyt niitä naksujaan vihan vallassa kaikkien muidenkin päälle. Täällä tällä kertaa kuitenkin kävi hiukan toisin, mutta se minusta alleviivaa sitä että yksinkertaistetusti täällä puliukot sekoilevat keskenään kun kotona periaatteessa ne kyllä aiheuttavat hämminkiä ihan kelle vaan kuka tielle sattuu.
Tämän perjantaisen Spurgun kanssa kävi sitten niin että muistaakseni noin yhdeksän aikoihin se selvisi sieltä maasta ylöskin ja alkoi hoippumaan pitkin ja poikin katua. Ihmiset tietysti varoivat häntä ja yhdessä vaiheessa sitten kyseinen heppu päätyi istumaan eräälle penkille jossa sitten örisi jotain epämääräistä. Lopuksi kai hän sitten poistui johonkin suuntaan, mutta en ole ihan varma että minne.
Nyt kyllä postaus piteni sen verran suureksi että päätän jatkaa vähän myöhemmin tuota lauantaista postausta uusilla aiheilla ja kertomuksilla. Tähän on kuitenkin hyvä päättää toistaiseksi.
Wednesday, July 14, 2010
Northern Europe daylight time
Suoraan sanottuna on vituttanut nämä viimeaikaiset ilmat ja niiden vaihtelut. Tänään nyt oli ihan kohtuullisen mukava päivä ja lämmintäkin, mutta taitaa loppuviikkoon mennessä alkaa taas satamaan.
Pyörin tänään enimmäkseen kaupungilla ja kummaa sinänsä ettei kukaan häirinnyt minua mitenkään millääm tavalla. Yleensähän Helsingissä niin käy "most often than not", mutta tällä kertaa kukaan ei tehnyt minkäänlaista elettä suuntaan tai toiseen. Se nyt oli tavallaan ihan kiva, mutta tavallaan sitten taas ei.
Kuljin yhden baarin ohitse ja sisältä kuului kumma kyllä Armin van Buurenia. Sinänsä tämä on kai ensimmäinen kerta kun olen kuullut noiden tuollaisten "pubityyliä" hyödyntävien kapakoiden soittavan sitä keskellä päivää, nimittäin yleensähän Van Buurenin musaa tulvii yöaikaan Diskoissa sun muissa paikoissa. Samalla kun Armi van Buurenia tuli kuultua, niin automaattisesti tuli pohdittua sitä että kuinkahan jännää olisi matkustaa Hollantiin. Siellä minä en koskaan ole ollut, mutta minua on kasvatettu jostain kumman syystä lapsesta saakka siihen että Hollantilaiset ovat kuulemma todella helvetin lupsakkaa sakkia kaikista erinäisistä Eurooppalaisista kansalaisuuksista. Tällainen ajattelumalli sai vahvistuksen, kun kerran erään hollantilaisen kanssa jutellessa hän totesi että "we Dutch are just like Alfred Jodokus Kwak", verraten siihen takavuosien piirretyissä esiintyneeseen ankkaan hahmona. Tavallaan tuo on kai tottakin ainakin minun ja varmasti monen muunkin havaintojen perusteella.
Toisekseen niin nyt on muuten aivan helvetin eeppinen ilta hämärtymässä täällä kaupungissa ja sen ylle. Sellaiset todella optimaaliset illan hämärtymiset tapahtuvat silloin kun taivas on ollut kirkas koko päivän ja on ollut lämmintä- lopuksi auringonsäteet kuultavat vielä pilvistä luoden sellaisen omituisen punaisen hohteen kaikelle. Tätä ei usein pääse kokemaan eikä päässyt kokemaan vielä viime talvenakaan.
Pyörin tänään enimmäkseen kaupungilla ja kummaa sinänsä ettei kukaan häirinnyt minua mitenkään millääm tavalla. Yleensähän Helsingissä niin käy "most often than not", mutta tällä kertaa kukaan ei tehnyt minkäänlaista elettä suuntaan tai toiseen. Se nyt oli tavallaan ihan kiva, mutta tavallaan sitten taas ei.
Kuljin yhden baarin ohitse ja sisältä kuului kumma kyllä Armin van Buurenia. Sinänsä tämä on kai ensimmäinen kerta kun olen kuullut noiden tuollaisten "pubityyliä" hyödyntävien kapakoiden soittavan sitä keskellä päivää, nimittäin yleensähän Van Buurenin musaa tulvii yöaikaan Diskoissa sun muissa paikoissa. Samalla kun Armi van Buurenia tuli kuultua, niin automaattisesti tuli pohdittua sitä että kuinkahan jännää olisi matkustaa Hollantiin. Siellä minä en koskaan ole ollut, mutta minua on kasvatettu jostain kumman syystä lapsesta saakka siihen että Hollantilaiset ovat kuulemma todella helvetin lupsakkaa sakkia kaikista erinäisistä Eurooppalaisista kansalaisuuksista. Tällainen ajattelumalli sai vahvistuksen, kun kerran erään hollantilaisen kanssa jutellessa hän totesi että "we Dutch are just like Alfred Jodokus Kwak", verraten siihen takavuosien piirretyissä esiintyneeseen ankkaan hahmona. Tavallaan tuo on kai tottakin ainakin minun ja varmasti monen muunkin havaintojen perusteella.
Toisekseen niin nyt on muuten aivan helvetin eeppinen ilta hämärtymässä täällä kaupungissa ja sen ylle. Sellaiset todella optimaaliset illan hämärtymiset tapahtuvat silloin kun taivas on ollut kirkas koko päivän ja on ollut lämmintä- lopuksi auringonsäteet kuultavat vielä pilvistä luoden sellaisen omituisen punaisen hohteen kaikelle. Tätä ei usein pääse kokemaan eikä päässyt kokemaan vielä viime talvenakaan.
Tuesday, July 13, 2010
Rain in the Night
Parisen tuntia sitten alkoi ihan kiva vesisade ja samalla ilmaantui ukkonenkin. Onneksi täällä kaupungissa ei mennyt sähköjä poikki tai nettiyhteydet kärsineet ollenkaan.
Näin ei ehkä saisi sanoa, mutta kun katselee noita öisiä kaupungin rakennusten silhuetteja vasten tummaa ja satelevaa taivasta, niin väkisinkin tulee mieleen se mitä Robert De Niro sanoi Taxi Driverissa- ja että mitäkö hän sitten sanoi? No hän sanoi että "Some day a real rain will come and wash all the scum off the streets", joka ei kyllä suinkaan ollut se juttu mikä minulla oli silloin mielessäni mutta jos elämäni olisi elokuva niin taustalla olisi soinut dramaattista musiikkia ja siinä samalla sitten tuo monologinpätkä olis pärähtänyt ruutuun kaikkien ihmeteltäväksi.
Kuuntelen muuten tässä samalla The Soundsia. Se on ihan kiva bändi, eikä suinkaan mitenkään ylimitoitettukaan maineeltaan. Lisäksi luin heidän suomennetun haastattelunsa tässä taannoin, ja kyseisen bändin keulakuvana&solistina toimiva Maja Ivarssonkin vaikutti todella "jalat maassa"-tyyppiseltä persoonalta eikä miltään täysin mulkulta jätkältä niin kuin Bonokin U2:sta valitettavan usein.
Maja Ivarssonista tuli mieleen että parisen päivää sitten kaupungilla näkemäni en nuori naispuolinen kansalainen niillä tatuoinneilla varustettuna näytti hieman Maja Ivarssonilta. Mutta se nyt kai on vähän sivuseikka huomautettavaksi tässä vaiheessa.
Seisoskelin ja istuskelin tuolla ulkotiloissa jonkin aikaa kuunnellen vain sadetta sekä ukkosta. Se on äärettömän rauhoittavaa puuhaa, vaikkakaan en aina suinkaan pysty ottamaan tuollaisia tilanteita niiden vaatimalla rauhallisuudella noin niin kuin mielialojen osalta. Pohdin nimittäin tuolla pihalla "lorviessani" että oikeastaan näkisin olevani tässä nykyisessä elämäntilanteessani sellaisen tilanteen sisässä jonka tarkoituksena olisi etsiä tasapainoa ja suuntaa vähän oikeastaan moneenkin asiaan. Eli englanniksi ilmaistuna "that I would see to be the object of the game". Se ei kuitenkaan tule olemaan helppoa, mutta yrittämisen arvoista ja kaiketi vähän metafyysiseen pohdintaan taipuvaisena toteanpa myös että äärimmäisen väistämätöntäkin kohdallani. Kohtaloaan ei voi paeta.
Olen oikeastaan tajunnut tässä vaiheessa elämääni että nyt on tärkeämpää- ja ehkäpä ylipäätäänkin elämässä on tärkeämpää päästä tasapainoon asiassa kuin asiassa jatkuvan konfliktipohjaisen elämisen ja asioihin suhtautumisen osalta. Mielestäni varsinkin menneisyydestäni löytyy se aivan liian konfliktiorientoituneen maailmankuvan omaava herra HC sekä myös helvetisti niitä joilla tuo maailmankuva on yhä edelleen paikallaan. Siksipä olen kai niin väsynyt sellaiseen ja pyristelen siitä eroon.
Että joo, Jack Nicholsonin sanoin "can't we all just get along?". Ilmeisesti kaikista jaloista ja positiivisista tarkoitusperistäkin huolimatta emme näemmä voi, sillä vaikka olen itse todella kiinnostunut hitsaamaan kaiken rikotun siinä mielessä paikoilleen ettei pahaa verta olisi jäljellä enää monenkaan kanssa, niin reaalipoliittisesti katsottunahan se ei tule olemaan koskaan mahdollista. Totta kai luonnollisesti aina tulee olemaan niitä ihmisiä joiden kanssa vaan ei pääse yhteisymmärrykseen ja uskokaapa pois että niitäkin olen löytänyt kourallisen elämäni luurankokaapeista ihan riittävästi. Tämä onkin tosiaan täten ikävä ja huomioonotettava tosiasia, mutta suoraan sanottuna niinhän se on että kaikkien kanssa ei voi aina olla kaveria tai mitenkään hyvissä väleissä muutenkaan koska monien luonnonlakien mukaisesti se nyt ei vaan tule olemaan mahdollista. Minusta kumminkin ehdottomasti kannattaa pyrkiä olemaan mahdollisimman monen kanssa hyvissä väleissä ihan yleisen hyödynkin perusteella, eikä suinkaan hautoa minkäänlaisia kostotoimenpiteitä tai valuttaa pahaa verta ihmistenvälisiin suhteisiin vuositolkulla.
Paljon on vielä tekemättä tämän elämäni aspektin osalta ja siinä samalla ymmärrän kyllä täydellisesti että on myös paljon asioita joihin en voi koskaan vaikuttaakaan tämän osion osalta. Teenpä kuitenkin voitavani.
Näin ei ehkä saisi sanoa, mutta kun katselee noita öisiä kaupungin rakennusten silhuetteja vasten tummaa ja satelevaa taivasta, niin väkisinkin tulee mieleen se mitä Robert De Niro sanoi Taxi Driverissa- ja että mitäkö hän sitten sanoi? No hän sanoi että "Some day a real rain will come and wash all the scum off the streets", joka ei kyllä suinkaan ollut se juttu mikä minulla oli silloin mielessäni mutta jos elämäni olisi elokuva niin taustalla olisi soinut dramaattista musiikkia ja siinä samalla sitten tuo monologinpätkä olis pärähtänyt ruutuun kaikkien ihmeteltäväksi.
Kuuntelen muuten tässä samalla The Soundsia. Se on ihan kiva bändi, eikä suinkaan mitenkään ylimitoitettukaan maineeltaan. Lisäksi luin heidän suomennetun haastattelunsa tässä taannoin, ja kyseisen bändin keulakuvana&solistina toimiva Maja Ivarssonkin vaikutti todella "jalat maassa"-tyyppiseltä persoonalta eikä miltään täysin mulkulta jätkältä niin kuin Bonokin U2:sta valitettavan usein.
Maja Ivarssonista tuli mieleen että parisen päivää sitten kaupungilla näkemäni en nuori naispuolinen kansalainen niillä tatuoinneilla varustettuna näytti hieman Maja Ivarssonilta. Mutta se nyt kai on vähän sivuseikka huomautettavaksi tässä vaiheessa.
Seisoskelin ja istuskelin tuolla ulkotiloissa jonkin aikaa kuunnellen vain sadetta sekä ukkosta. Se on äärettömän rauhoittavaa puuhaa, vaikkakaan en aina suinkaan pysty ottamaan tuollaisia tilanteita niiden vaatimalla rauhallisuudella noin niin kuin mielialojen osalta. Pohdin nimittäin tuolla pihalla "lorviessani" että oikeastaan näkisin olevani tässä nykyisessä elämäntilanteessani sellaisen tilanteen sisässä jonka tarkoituksena olisi etsiä tasapainoa ja suuntaa vähän oikeastaan moneenkin asiaan. Eli englanniksi ilmaistuna "that I would see to be the object of the game". Se ei kuitenkaan tule olemaan helppoa, mutta yrittämisen arvoista ja kaiketi vähän metafyysiseen pohdintaan taipuvaisena toteanpa myös että äärimmäisen väistämätöntäkin kohdallani. Kohtaloaan ei voi paeta.
Olen oikeastaan tajunnut tässä vaiheessa elämääni että nyt on tärkeämpää- ja ehkäpä ylipäätäänkin elämässä on tärkeämpää päästä tasapainoon asiassa kuin asiassa jatkuvan konfliktipohjaisen elämisen ja asioihin suhtautumisen osalta. Mielestäni varsinkin menneisyydestäni löytyy se aivan liian konfliktiorientoituneen maailmankuvan omaava herra HC sekä myös helvetisti niitä joilla tuo maailmankuva on yhä edelleen paikallaan. Siksipä olen kai niin väsynyt sellaiseen ja pyristelen siitä eroon.
Että joo, Jack Nicholsonin sanoin "can't we all just get along?". Ilmeisesti kaikista jaloista ja positiivisista tarkoitusperistäkin huolimatta emme näemmä voi, sillä vaikka olen itse todella kiinnostunut hitsaamaan kaiken rikotun siinä mielessä paikoilleen ettei pahaa verta olisi jäljellä enää monenkaan kanssa, niin reaalipoliittisesti katsottunahan se ei tule olemaan koskaan mahdollista. Totta kai luonnollisesti aina tulee olemaan niitä ihmisiä joiden kanssa vaan ei pääse yhteisymmärrykseen ja uskokaapa pois että niitäkin olen löytänyt kourallisen elämäni luurankokaapeista ihan riittävästi. Tämä onkin tosiaan täten ikävä ja huomioonotettava tosiasia, mutta suoraan sanottuna niinhän se on että kaikkien kanssa ei voi aina olla kaveria tai mitenkään hyvissä väleissä muutenkaan koska monien luonnonlakien mukaisesti se nyt ei vaan tule olemaan mahdollista. Minusta kumminkin ehdottomasti kannattaa pyrkiä olemaan mahdollisimman monen kanssa hyvissä väleissä ihan yleisen hyödynkin perusteella, eikä suinkaan hautoa minkäänlaisia kostotoimenpiteitä tai valuttaa pahaa verta ihmistenvälisiin suhteisiin vuositolkulla.
Paljon on vielä tekemättä tämän elämäni aspektin osalta ja siinä samalla ymmärrän kyllä täydellisesti että on myös paljon asioita joihin en voi koskaan vaikuttaakaan tämän osion osalta. Teenpä kuitenkin voitavani.
Monday, July 12, 2010
Must be a new record
Aika kovat lämpölukemat olleet täällä viime päivinä ja etenkin tänään. Näistä tällaisista lukemistahan toisaalta tykkään oikein paljon vieläpä siksi että yöt ovat sitten sellaisia mukavan trooppisen leutoja siinä samalla. Tuossa parisen yötä sitten olisin voinut vaikka vannoa että täällä pyöri joitain epämääräisiä trooppisia papukaijoja tai vastaavia sirkuttelemassa ikkunan alla tai jotain.. yöllä nimittäin kuulin joitain todella outoja ilmeisesti linnun tekemiä ääniä tässä päivänä eräänä. En tosin ole aivan täysin varma että näinkö unta vain jostain epämääräisestä "trooppisesta olotilasta", vai oliko tilannetajuni jälleen kerran heittänyt kuperkeikkaa ja pahasti.
Ryhdyin myöskin katsomaan Wallanderia. Tämähän on jo eräänlainen perinne, sillä vanhempani ovat jonkinlaisia ruotsalaisten "crime drama"-sarjojen kuluttajia ja erityisesti Wallanderit ja Beckit ovat heidän mieleensä olleet jo vuosia. Nyt minutkin koukutettiin nähtyäni kaupassa halvalla erään osan jossa oli mielestäni mielenkiintoinen juoni ja siksipä ollaan päädytty tähän tilanteeseen. Tuo taisi olla sitä 2000-luvun Wallander-tuotantoa, eli tätä uusinta materiaali luonnollisestikin. Se nyt ei periaatteessa haitannut minua yhtään, vaikka vähän "huvitti" se miten sillä jätkällä oli koko ajan parta ajamatta ja virkapaidan napitkin olivat niin auki että koko ajan näkyi aluspaita ja rintakarvat kun jollain.. niin jollain! Voidaan kai siis hyvällä omallatunnolla sanoa että siinäpä vasta oli armeijaslangia hyväksikäyttäen ilmaistuna hiukan "Gonahtanut" poliisipäällikkö, vai mikä kriminalkommissarie hän nyt onkaan viralliselta titteliltään.
Kuitenkin niin ihan mielenkiintoisia nuo Wallanderitkin. Seuraavaksi ajattelin että voisin taas tutustua hieman paikalliseen elokuvakulttuuriin katselemalla sellaisen pätkän kuin Jägarna muistaakseni vuodelta '96. Siinä on kuulemma joku suomalainenkin näyttelijä, joka nyt ei sinänsä ole ruotsalaisissa elokuvissa mikään hirveän erikoinen juttu kuitenkaan. On se kuitenkin juoneltaan ihan mielenkiintoinen, eikä tosiaankaan mitään Emil i Lönneberga -tasoa.
Ryhdyin myöskin katsomaan Wallanderia. Tämähän on jo eräänlainen perinne, sillä vanhempani ovat jonkinlaisia ruotsalaisten "crime drama"-sarjojen kuluttajia ja erityisesti Wallanderit ja Beckit ovat heidän mieleensä olleet jo vuosia. Nyt minutkin koukutettiin nähtyäni kaupassa halvalla erään osan jossa oli mielestäni mielenkiintoinen juoni ja siksipä ollaan päädytty tähän tilanteeseen. Tuo taisi olla sitä 2000-luvun Wallander-tuotantoa, eli tätä uusinta materiaali luonnollisestikin. Se nyt ei periaatteessa haitannut minua yhtään, vaikka vähän "huvitti" se miten sillä jätkällä oli koko ajan parta ajamatta ja virkapaidan napitkin olivat niin auki että koko ajan näkyi aluspaita ja rintakarvat kun jollain.. niin jollain! Voidaan kai siis hyvällä omallatunnolla sanoa että siinäpä vasta oli armeijaslangia hyväksikäyttäen ilmaistuna hiukan "Gonahtanut" poliisipäällikkö, vai mikä kriminalkommissarie hän nyt onkaan viralliselta titteliltään.
Kuitenkin niin ihan mielenkiintoisia nuo Wallanderitkin. Seuraavaksi ajattelin että voisin taas tutustua hieman paikalliseen elokuvakulttuuriin katselemalla sellaisen pätkän kuin Jägarna muistaakseni vuodelta '96. Siinä on kuulemma joku suomalainenkin näyttelijä, joka nyt ei sinänsä ole ruotsalaisissa elokuvissa mikään hirveän erikoinen juttu kuitenkaan. On se kuitenkin juoneltaan ihan mielenkiintoinen, eikä tosiaankaan mitään Emil i Lönneberga -tasoa.
Sunday, July 11, 2010
Kyseenalaisia käsivarsia
Pelottavaa ja ihan suotavaakin- mutta kaiketi aivan tottakin on se, että ihmiset ottavat nykyään yhä enemmän tatuointeja itseensä ja kehoonsa sukupuolesta huolimatta. Tänään kuitenkin huomasin kaupungilla erään nuoren naisen, joka oli äärimmäistä lähimmäisenrakkautta osoittaen tatuoinut olkavarsiinsa ilmeisesti isänsä ja äitinsä pärstät.
Vaikka tällaisissa tilanteissa ei saisikaan nauraa, niin minun oli vaikea ajatella niitä kasvoja jotka niissä käsivarsissa hohtivat jokaiselle ohikulkevalle ihmiselle huomattavaksi. Olen nimittäin joskus lukenut ja oikeastaan erinäisistä netin kuvapalveluistakin huomannut että ne ihoon hakatut tatuoinnit eivät suinkaan erityisesti ihmisten piirteiden osalta aina aivan näytä ihossa siltä miltä niiden piti kenties ottajansa mielestä näyttää mielikuvaharjoittelun mukaisesti ennen operaatiota.
No, tosiaankin tällä kertaa se lopputulos oli jokseenkin varmasti täysin erilainen siitä miltä se idea oli tuntunut. Ymmärrän tietysti että on tärkeää ottaa lähimmäistensä kuvia eri puolille kehoa, sillä eräälläkin oli muistaakseni joskus Arvi Lind tatuointina ja se jos mikä on äärimmäisen lähimmäisenrakkauden osoitusta vieläpä äärimmäisen konkreettisestikin. Joskus on kuitenkin todella häkellyttävää huomata se ero miltä ihmiset näyttävät tatuoituina toistensa ruumiinosiin verrattaessa lopputulosta sitten oikean elämän esimerkkiin.
Ehkäpä tämän nuoren tytön tapauksessa eniten minua huvitti se että tuossa käsivarressa näkynyt mieshahmo toi mieleen erehdyttävästi sarjasta "Pokka Pettää" sen Onslow-nimisen kaljaa kittaavan äijän. Pohdinkin tuon huomion tehdässäni sitä että mahtoiko tytön isä näyttää oikeasti edes yhtään Onslow'lta, vai oliko kyseessä tosiaan jälleen eräs pahanlaatuinen esimerkki siitä kuinka "tatuointien vääristymä" taas kertaalleen teki tepposiaan jonkun nuoren tytön iholle tavalliseen tapaansa. Sukupuolienvälisen tasa-arvon nimeenkään vedottaessa en kuitenkaan aio paljastaa että miltä se ilmeisesti "äidiltä" näyttää pitänyt hahmo minusta kaikista eniten näytti, sillä huolimatta vahvoista ennakko-odotuksista niin en tosiaankaan vihaa naisia niin paljoa sukupuolena ettäkö haluaisin vartavasten ryhtyä mukamas mustamaalaamaan heitä erityisesti. Onslow'n mainitseminen jo riittänee antamaan sitä sopivaa ja suuntaa-antavaa informaatiota.
Vaikka tällaisissa tilanteissa ei saisikaan nauraa, niin minun oli vaikea ajatella niitä kasvoja jotka niissä käsivarsissa hohtivat jokaiselle ohikulkevalle ihmiselle huomattavaksi. Olen nimittäin joskus lukenut ja oikeastaan erinäisistä netin kuvapalveluistakin huomannut että ne ihoon hakatut tatuoinnit eivät suinkaan erityisesti ihmisten piirteiden osalta aina aivan näytä ihossa siltä miltä niiden piti kenties ottajansa mielestä näyttää mielikuvaharjoittelun mukaisesti ennen operaatiota.
No, tosiaankin tällä kertaa se lopputulos oli jokseenkin varmasti täysin erilainen siitä miltä se idea oli tuntunut. Ymmärrän tietysti että on tärkeää ottaa lähimmäistensä kuvia eri puolille kehoa, sillä eräälläkin oli muistaakseni joskus Arvi Lind tatuointina ja se jos mikä on äärimmäisen lähimmäisenrakkauden osoitusta vieläpä äärimmäisen konkreettisestikin. Joskus on kuitenkin todella häkellyttävää huomata se ero miltä ihmiset näyttävät tatuoituina toistensa ruumiinosiin verrattaessa lopputulosta sitten oikean elämän esimerkkiin.
Ehkäpä tämän nuoren tytön tapauksessa eniten minua huvitti se että tuossa käsivarressa näkynyt mieshahmo toi mieleen erehdyttävästi sarjasta "Pokka Pettää" sen Onslow-nimisen kaljaa kittaavan äijän. Pohdinkin tuon huomion tehdässäni sitä että mahtoiko tytön isä näyttää oikeasti edes yhtään Onslow'lta, vai oliko kyseessä tosiaan jälleen eräs pahanlaatuinen esimerkki siitä kuinka "tatuointien vääristymä" taas kertaalleen teki tepposiaan jonkun nuoren tytön iholle tavalliseen tapaansa. Sukupuolienvälisen tasa-arvon nimeenkään vedottaessa en kuitenkaan aio paljastaa että miltä se ilmeisesti "äidiltä" näyttää pitänyt hahmo minusta kaikista eniten näytti, sillä huolimatta vahvoista ennakko-odotuksista niin en tosiaankaan vihaa naisia niin paljoa sukupuolena ettäkö haluaisin vartavasten ryhtyä mukamas mustamaalaamaan heitä erityisesti. Onslow'n mainitseminen jo riittänee antamaan sitä sopivaa ja suuntaa-antavaa informaatiota.
Saturday, July 10, 2010
Ostaessani Kaffinkeitintä
Ou jee, tuli ostettua tänään jopa kahvinkeitinkin. Melko halpahan se oli, mutta periaatteellisesti kunnollinen kahvinkeitin on perustavanlaatuisesti jo niin hieno juttu että se itsessään on juhlinnan arvoinen suoritus.
Mukaan tietty suodatinpusseja sekä pari erilaisen eksoottista kahvilaatua. Ensimmäisenä vissiin Libanonilaista Cafe Najjaria ostettuna suoraan "aidoilta jälleenmyyjiltä" sekä sitten jotain Turkkilaista kahvia. Koepoltot teinkin jo tuolla Libanonilaisella, ja täytyypä sanoa että mielenkiintoisen vahvaa ja aromikasta settiähän se on. Täytyy ostaa useita paketteja mukaan kotiinkin.
Ai kun kiva ostos tuo kahvinkeitin. Nyt kelpaa keitellä sitten, vaikka onhan tässä talossa vissiin useampikin keittimiä jostain syystä.
Mukaan tietty suodatinpusseja sekä pari erilaisen eksoottista kahvilaatua. Ensimmäisenä vissiin Libanonilaista Cafe Najjaria ostettuna suoraan "aidoilta jälleenmyyjiltä" sekä sitten jotain Turkkilaista kahvia. Koepoltot teinkin jo tuolla Libanonilaisella, ja täytyypä sanoa että mielenkiintoisen vahvaa ja aromikasta settiähän se on. Täytyy ostaa useita paketteja mukaan kotiinkin.
Ai kun kiva ostos tuo kahvinkeitin. Nyt kelpaa keitellä sitten, vaikka onhan tässä talossa vissiin useampikin keittimiä jostain syystä.
Friday, July 09, 2010
Not always according to plan-
Hohhoijaa, tähän on siis päädytty.
Suoraan sanottuna päällänsä on jonkinlainen äärimmäistä turtumusta hohtava olotila. Olen päätynytkin sen tiimoilta lukemaan maitotölkkien takaosia ja muuten vaan nyhjöttämään täällä.
Lisäksi täällä sataa aika helvetistikin. Lupasivat että kuulemma koko yön sataisi ja toistaiseksi se taitaakin pitää paikkaansa. Kävin tänään vain sadekuurojen välissä kaupassa ostamassa erinäisiä hedelmiä, Chiliketsuppia sekä muistaakseni noin 12 litraa kivennäisvettä. Näillä antimilla mennään taas vähän aikaa nuudeleiden ja riisin kera.
Tuo Chiliketsuppi oli kyllä jokseenkin aika paska valinta. Sen pitäisi tosiaan olla molempien sekoitus sopivassa suhteessa, mutta enemmän se kyllä maistuu ketsupilta kuin Chililtä ja vieläpä tämän ohella se ei ole yhtään tulista tai mausteistakaan. Oikeastaan tuntuu siltä että olen joskus syönyt jonkun toisen valmistajan lähes tasan samanlaiselta maistuvaa ja haisevaa tavallista ketsuppia. Pitääpä jossakin vaiheessa käydä ostamassa jostain sitä aitoa ja tulista Chili Saucea, eikä tällaisia ihmeen räpellyksiä.
Lisäksi harvinaisen vittumainen juttu tapahtui tuon soosin kanssa tämän kaiken muun ohella, sitä nimittäin kaatui muutama löräys suoraan housuilleni. Onneksi kuitenkin housut olivat mustat, mutta se ei sinänsä auta asiaa kun noissa kohdissa on edelleen tuollaisia punamustia tahmaisia länttejä jotka nyt vituttavat ja itkettävät pientä kulkijaa siinä määrin että kulkijan on pakko pestä housunsa koneessa jossain vaiheessa. Toisaalta olisin kyllä voinut kaataa nuo sörsselit farkuillekin, jolloin ne olisivat näkyneet huomattavasti brutaalimmin siitä kankaalta muiden ohella.
Olen muuten nähnyt viime päivinä unia erinäisistä naisista. Kaikki unissani esiintyneet naiset ovat olleet kauniita ja haluttavia, eikä yksikään ole torjunut minua ikävällä tavalla. Tämän ohella kaikissa noissa unissa naisten lisäksi on ollut kuuma kesäpäivä, eikä mikään ole haitannut minua näiden unien aikanakaan.
Suoraan sanottuna päällänsä on jonkinlainen äärimmäistä turtumusta hohtava olotila. Olen päätynytkin sen tiimoilta lukemaan maitotölkkien takaosia ja muuten vaan nyhjöttämään täällä.
Lisäksi täällä sataa aika helvetistikin. Lupasivat että kuulemma koko yön sataisi ja toistaiseksi se taitaakin pitää paikkaansa. Kävin tänään vain sadekuurojen välissä kaupassa ostamassa erinäisiä hedelmiä, Chiliketsuppia sekä muistaakseni noin 12 litraa kivennäisvettä. Näillä antimilla mennään taas vähän aikaa nuudeleiden ja riisin kera.
Tuo Chiliketsuppi oli kyllä jokseenkin aika paska valinta. Sen pitäisi tosiaan olla molempien sekoitus sopivassa suhteessa, mutta enemmän se kyllä maistuu ketsupilta kuin Chililtä ja vieläpä tämän ohella se ei ole yhtään tulista tai mausteistakaan. Oikeastaan tuntuu siltä että olen joskus syönyt jonkun toisen valmistajan lähes tasan samanlaiselta maistuvaa ja haisevaa tavallista ketsuppia. Pitääpä jossakin vaiheessa käydä ostamassa jostain sitä aitoa ja tulista Chili Saucea, eikä tällaisia ihmeen räpellyksiä.
Lisäksi harvinaisen vittumainen juttu tapahtui tuon soosin kanssa tämän kaiken muun ohella, sitä nimittäin kaatui muutama löräys suoraan housuilleni. Onneksi kuitenkin housut olivat mustat, mutta se ei sinänsä auta asiaa kun noissa kohdissa on edelleen tuollaisia punamustia tahmaisia länttejä jotka nyt vituttavat ja itkettävät pientä kulkijaa siinä määrin että kulkijan on pakko pestä housunsa koneessa jossain vaiheessa. Toisaalta olisin kyllä voinut kaataa nuo sörsselit farkuillekin, jolloin ne olisivat näkyneet huomattavasti brutaalimmin siitä kankaalta muiden ohella.
Olen muuten nähnyt viime päivinä unia erinäisistä naisista. Kaikki unissani esiintyneet naiset ovat olleet kauniita ja haluttavia, eikä yksikään ole torjunut minua ikävällä tavalla. Tämän ohella kaikissa noissa unissa naisten lisäksi on ollut kuuma kesäpäivä, eikä mikään ole haitannut minua näiden unien aikanakaan.
Wednesday, July 07, 2010
Cruel summer 2010
Jeesustelu näemmä tuosta ampumatapauksesta on jälleen alkanut.
Uutisissa kuvia McDonaldsin pihasta parveilevista poliiseista, eristysnauhasta sekä uutissivustojen kuvat uhrien amerikanraudasta ja lopuksi rikospaikkatutkijoiden ja poliisien kantamat ruumissäkit.
Hieman epätodellinen tunne siinä mielessä että tällaisina päivinä muistuu hyvin esim. Kauhajoen tapahtumat, jolloin olin armeijassa muistaakseni kiinni ja hölmistyneenä kuulin sieltä ja täältä uutisia sen tragedian tapahtumista. Vaikka tätä nyt ei aivan voikaan verrata siihen, niin terrorivaikutus tuntuu tasan samanlaiselta.
Suoraan sanottuna ei tunnu miltään jälleenkään tämä välittömästi alkanut median jeesustelu kyseisestä tapauksesta. Kuten viime postauksessa kirjoitinkin, niin Porvoo on ollut väkivaltainen rajatila jo niin kauan että ihmetyttää se että jälleen kerran mukamas näihin väkivallantekoihin herätään vasta nyt sen asukkaiden keskuudessa. Kenties tämä on ensimmäisiä kertoja kun tuliasetta on siellä käytetty veritekoihin, mutta puukoilla sun muilla on kyllä saatu aikaa pahaa aikaan jo monia kertoja ennen tätäkin.
En voi sanoa olevani niinkään suuttunut tästä kaikesta, vaan pikemminkin huomaan että tällainen "eihän meillä voi mitään pahaa koskaan tapahtua"-ilmiö on ihan yleismaailmallinen juttu ja tasan samaa on koettu nyt vaikkapa Jokelassa sekä Kauhajoellakin. Toki niissä pitäjissä nyt kai se väkivallan historia ei ole aivan samanlainen tietenkään, joka tekeekin tästä Porvoon jeesustelusta niin kovin myöhäisherännäiseltä vaikuttavan.
Olen suoraan sanottuna todella tyytyväinen etten ole nyt kotipuolessa seuraamassa tätä ryöpytystä. Sinänsähän se on onni tosiaan.
Uutisissa kuvia McDonaldsin pihasta parveilevista poliiseista, eristysnauhasta sekä uutissivustojen kuvat uhrien amerikanraudasta ja lopuksi rikospaikkatutkijoiden ja poliisien kantamat ruumissäkit.
Hieman epätodellinen tunne siinä mielessä että tällaisina päivinä muistuu hyvin esim. Kauhajoen tapahtumat, jolloin olin armeijassa muistaakseni kiinni ja hölmistyneenä kuulin sieltä ja täältä uutisia sen tragedian tapahtumista. Vaikka tätä nyt ei aivan voikaan verrata siihen, niin terrorivaikutus tuntuu tasan samanlaiselta.
Suoraan sanottuna ei tunnu miltään jälleenkään tämä välittömästi alkanut median jeesustelu kyseisestä tapauksesta. Kuten viime postauksessa kirjoitinkin, niin Porvoo on ollut väkivaltainen rajatila jo niin kauan että ihmetyttää se että jälleen kerran mukamas näihin väkivallantekoihin herätään vasta nyt sen asukkaiden keskuudessa. Kenties tämä on ensimmäisiä kertoja kun tuliasetta on siellä käytetty veritekoihin, mutta puukoilla sun muilla on kyllä saatu aikaa pahaa aikaan jo monia kertoja ennen tätäkin.
En voi sanoa olevani niinkään suuttunut tästä kaikesta, vaan pikemminkin huomaan että tällainen "eihän meillä voi mitään pahaa koskaan tapahtua"-ilmiö on ihan yleismaailmallinen juttu ja tasan samaa on koettu nyt vaikkapa Jokelassa sekä Kauhajoellakin. Toki niissä pitäjissä nyt kai se väkivallan historia ei ole aivan samanlainen tietenkään, joka tekeekin tästä Porvoon jeesustelusta niin kovin myöhäisherännäiseltä vaikuttavan.
Olen suoraan sanottuna todella tyytyväinen etten ole nyt kotipuolessa seuraamassa tätä ryöpytystä. Sinänsähän se on onni tosiaan.
Tuesday, July 06, 2010
Simpukkapuhelinten ja hunajan maa (Anti-Porvoo manifesti)
Arvoisat lukijat,
Tämän päivän uutiset Porvoosta olivat kyllä jälleen niin kovin tavanomaisen odotettavissa, että se jälleen kerran myöskin tulee lisäämään vain yhden proverbiaalisen naulan arkkuun tapauksen "Porvoo on järjetön väkivaltainen kupla" osalta.
Porvoo on minusta äärimmäisen turvaton paikka etenkin keskustan osalta aina tasaisin väliajoin ja varsinkin öisin. Linja-autoaseman tienoilla on muuten vaan sekopäisiä narkkareita ja spurguja pummaamassa rahaa silmät päässä seisten- öisin puolestaan koko Porvoon keskustaa voisi aikalailla kuvata turvattomaksi villiksi länneksi, jonne ei kannata mennä eikä varsinkaan poistua mistään ravintoloista (lue: juottoloista) päissään, sillä silloin todennäköisimmin joku hullu puukkomies iskee sinua viisitoista kertaa eri puolille vartaloa eikä vain tyydy viemään lompakkoasi. Missään isommissa kaupoissa ei myöskään kannata käydä, sillä silloin sinua isketään varastetulla keittiöveitsellä niin kuin muistaakseni kesällä 2006. Kirkkojakin osataan Porvoossa polttaa, mutta samoin myös ampua poliisikoiria huoltoasemilla niin kuin vuoden 2002 tapauksessa Epoon huoltoasemalla.
Uutisissa on tasaisin väliajoin juttua siitä miten Porvoossa tapahtuu vaikka minkälaisia väkivallantekoja. Varmaa on kuitenkin luonnonlainmukaisesti että Porvoossa tullaan tekemään väkivallantekoja aina tasaisin väliajoin, enkä oikein suoraan sanottuna tiedä että mistä se johtuu. Kenties tälle maantieteelliselle alueelle on vain keskittynyt liian suuri määrä erinäisiä raskaan sarjan rikollisia ja hörhöjä, jotka sitten toteuttelevat mielivaltaisesti halujaan milloin lystäävät. Tänään osuvasti joku rikollinen oli päättänyt vetää setit kunnolla Jenkkilän meiningin mukaisesti ja ampua säälittävästi ihmisiä johonkin hampurilaisjonoon.
Porvoolainen todellisuus on väkivaltainen, turvaton ja äärimmäisyyksiin itseään toisteleva. Minun onkin todettava sen osalta että se paikka on selkeästi turvattomin, mielettömin ja paskin jossa olen koskaan joutunut asioimaan. Sipoo oli ehkä suomen suurin ulkoilmamielisairaala, mutta Porvoo on sitten sekopäisen väkivaltainen kokonaisuus ilman minkäänlaista järkeä, myötätuntoa tai omatuntoa.
Tasan yksi kysymys pyörii mielessäni tasaisin väliajoin: mikä helvetti näitä Porvoolaisia oikein vaivaa? Mitä vitun vikaa on Loviisassa? Entä mitä muka Sipoossa? Ainakaan kummassakaan mestassa ei tapeta, puukoteta ja mukiloida viattomia porukoita puhumattakaan purilaisjonoihin ampumisesta. Suoraan sanottuna olen sairaan väsynyt tähän Porvoo-laiffiin, enkä voi todeta mitään muuta kuin että täältä on jälleen lähdettävä. Sentään maaseudulla oli rauhallista, enkä voi mitään muuta kuin kaiholla muistella niitä päiviä kun ei tarvinnut pelätä henkensä puolesta öisin tai jättää kulkematta tietyissä kaupunginosissa vakavaan hengenvaaraan joutumisen pelossa.
Hohhoijaa.. Porvoo, tuo kusipäisten bussikuskien, vainoharhaisten poliisien ja vieläpä absoluuttisen sekopäisten ja randomien rikosten ja rikollisten tyyssija. Voidaan jälleen todeta että on varsin odotettavaa että olen joutunut tällaisten tapahtumien keskelle, sillä mitenkään muuten asiani eivät vaan voisi mennä tässä elämässä.
On pelonsekaista ajatellakin ja reflektoida sitä aikaa kun Porvoon kanssa ei ollut näin läheisesti tekemisissä. Sitä luuli että ko. "kaupunki" on jotenkin juuri sitä aidan toisella puolella vihreämpänä kasvavaa ruohoa, mutta sitten ennen pitkää huomasi että oikeastaan sekin on vain samaa paskaa kuin kaikki muukin ja vieläpä pahempaa.
"Porvoolainen idylli" on helvetin iso kupla, eikä tuon jutun perusteella tuossa mainita kuin murto-osasta niitä tapauksia mitä siellä tapahtuu ympärivuotisesti ja ihan koko ajan.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2010/07/1152566
Tämän päivän uutiset Porvoosta olivat kyllä jälleen niin kovin tavanomaisen odotettavissa, että se jälleen kerran myöskin tulee lisäämään vain yhden proverbiaalisen naulan arkkuun tapauksen "Porvoo on järjetön väkivaltainen kupla" osalta.
Porvoo on minusta äärimmäisen turvaton paikka etenkin keskustan osalta aina tasaisin väliajoin ja varsinkin öisin. Linja-autoaseman tienoilla on muuten vaan sekopäisiä narkkareita ja spurguja pummaamassa rahaa silmät päässä seisten- öisin puolestaan koko Porvoon keskustaa voisi aikalailla kuvata turvattomaksi villiksi länneksi, jonne ei kannata mennä eikä varsinkaan poistua mistään ravintoloista (lue: juottoloista) päissään, sillä silloin todennäköisimmin joku hullu puukkomies iskee sinua viisitoista kertaa eri puolille vartaloa eikä vain tyydy viemään lompakkoasi. Missään isommissa kaupoissa ei myöskään kannata käydä, sillä silloin sinua isketään varastetulla keittiöveitsellä niin kuin muistaakseni kesällä 2006. Kirkkojakin osataan Porvoossa polttaa, mutta samoin myös ampua poliisikoiria huoltoasemilla niin kuin vuoden 2002 tapauksessa Epoon huoltoasemalla.
Uutisissa on tasaisin väliajoin juttua siitä miten Porvoossa tapahtuu vaikka minkälaisia väkivallantekoja. Varmaa on kuitenkin luonnonlainmukaisesti että Porvoossa tullaan tekemään väkivallantekoja aina tasaisin väliajoin, enkä oikein suoraan sanottuna tiedä että mistä se johtuu. Kenties tälle maantieteelliselle alueelle on vain keskittynyt liian suuri määrä erinäisiä raskaan sarjan rikollisia ja hörhöjä, jotka sitten toteuttelevat mielivaltaisesti halujaan milloin lystäävät. Tänään osuvasti joku rikollinen oli päättänyt vetää setit kunnolla Jenkkilän meiningin mukaisesti ja ampua säälittävästi ihmisiä johonkin hampurilaisjonoon.
Porvoolainen todellisuus on väkivaltainen, turvaton ja äärimmäisyyksiin itseään toisteleva. Minun onkin todettava sen osalta että se paikka on selkeästi turvattomin, mielettömin ja paskin jossa olen koskaan joutunut asioimaan. Sipoo oli ehkä suomen suurin ulkoilmamielisairaala, mutta Porvoo on sitten sekopäisen väkivaltainen kokonaisuus ilman minkäänlaista järkeä, myötätuntoa tai omatuntoa.
Tasan yksi kysymys pyörii mielessäni tasaisin väliajoin: mikä helvetti näitä Porvoolaisia oikein vaivaa? Mitä vitun vikaa on Loviisassa? Entä mitä muka Sipoossa? Ainakaan kummassakaan mestassa ei tapeta, puukoteta ja mukiloida viattomia porukoita puhumattakaan purilaisjonoihin ampumisesta. Suoraan sanottuna olen sairaan väsynyt tähän Porvoo-laiffiin, enkä voi todeta mitään muuta kuin että täältä on jälleen lähdettävä. Sentään maaseudulla oli rauhallista, enkä voi mitään muuta kuin kaiholla muistella niitä päiviä kun ei tarvinnut pelätä henkensä puolesta öisin tai jättää kulkematta tietyissä kaupunginosissa vakavaan hengenvaaraan joutumisen pelossa.
Hohhoijaa.. Porvoo, tuo kusipäisten bussikuskien, vainoharhaisten poliisien ja vieläpä absoluuttisen sekopäisten ja randomien rikosten ja rikollisten tyyssija. Voidaan jälleen todeta että on varsin odotettavaa että olen joutunut tällaisten tapahtumien keskelle, sillä mitenkään muuten asiani eivät vaan voisi mennä tässä elämässä.
On pelonsekaista ajatellakin ja reflektoida sitä aikaa kun Porvoon kanssa ei ollut näin läheisesti tekemisissä. Sitä luuli että ko. "kaupunki" on jotenkin juuri sitä aidan toisella puolella vihreämpänä kasvavaa ruohoa, mutta sitten ennen pitkää huomasi että oikeastaan sekin on vain samaa paskaa kuin kaikki muukin ja vieläpä pahempaa.
"Porvoolainen idylli" on helvetin iso kupla, eikä tuon jutun perusteella tuossa mainita kuin murto-osasta niitä tapauksia mitä siellä tapahtuu ympärivuotisesti ja ihan koko ajan.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2010/07/1152566
Monday, July 05, 2010
Here and again
Töiden osalta ennen kuin tänne lähdin niin jäi vaivaamaan suoraan sanottuna yksi palkanmaksuun liittyvä setti. Talvella sen kanssa oli pienoisia ongelmia eräiden seikkojen johdosta, mutta toivon tosiaan että se nyt skulaisi paremmin tällä kertaa, toki olosuhteetkin olivat tuolloin vähän erilaisia.
Muuten niin asiat ovat alkaneet olla täälläpäin melkoisen hyvin. Ei todellakaan valittamisia asioiden suhteen, vaan selkeän positiivista jälleen kerran on se että kun vaihtaa maata niin kummasti hintatason laskun huomaa hyvinkin konkreettisesti melko monen asian kannalta. Se täällä kyllä on selkeästi parhain juttu, nimittäin aivan eri tasolla olevat hinnat lähes asiassa kuin asiassa. Siksipä kai esim. Haaparannastakin lähdetään sinne Ruotsin puolelle "Haparandaan" vai mikäs se nyt olikaan ostamaan erinäisiä tuotteita kun niin halvalla saa kuitenkin kotimaan hintoihin verrattuna.
Säiden osalta kummempia ei ole nyt oikeastaan tapahtunut, vaan eilen satoi ja sitä edellisinä päivinä oli ihan lämpimät ilmat. Tänään on ollut melko pilvistä, mutta lämpö ei ole onneksi pahemmin katoillut.
Jostain kumman syystä tuo Ruotsin pääministeri, eli tämä ns. "Nahkakuula" Reinfeldt on ilmaantunut elämääni televisioruutujen kautta äkillisesti lähes joka päivä. En voi oikein tajuta että miksi hänen pärstänsä ja olemuksensa on aina silloin telkkarissa kun satun itse istahtamaan sitä mukamas katselemaan. Poliittiset ohjelmat, tai sanotaanko että poliittisin päämäärin ladatut ohjelmat ovat vähän brutaalia seurattavaa näin kesähelteillä, joten taidan suosiolla vain jättää television katselut sikseen.
Lisäksi täällä kaupungissa on vähän ikävää yrittää käydä lenkillä. Lähinnä kai sen takia että koko ajan jossain tulee ihmisiä koirineen, lastenvaunuineen, lapsineen, kantamuksineen tai ihan vaan jonkun esineen tai asian kanssa vastaan niin että joko he tukkivat kulkuväylät taikka sitten minä tukin ne varsin tehokkaasti. Jonkinlainen kesäkuntoilun muoto pitäisi kuitenkin yrittää löytää tai kehittää, vaikka sellaistahan nämä setit ovat aina kaupunkiolosuhteissa- summa summarumina ei kannata siis välttämättä asua kaupungissa koska ne ovat niin tupaten täynnä porukkaa ettei välttämättä aina pääse kovin mutkattomasti kulkemaankaan.
Mutta tosiaan lisää taas juttuja jossain vaiheessa.
Muuten niin asiat ovat alkaneet olla täälläpäin melkoisen hyvin. Ei todellakaan valittamisia asioiden suhteen, vaan selkeän positiivista jälleen kerran on se että kun vaihtaa maata niin kummasti hintatason laskun huomaa hyvinkin konkreettisesti melko monen asian kannalta. Se täällä kyllä on selkeästi parhain juttu, nimittäin aivan eri tasolla olevat hinnat lähes asiassa kuin asiassa. Siksipä kai esim. Haaparannastakin lähdetään sinne Ruotsin puolelle "Haparandaan" vai mikäs se nyt olikaan ostamaan erinäisiä tuotteita kun niin halvalla saa kuitenkin kotimaan hintoihin verrattuna.
Säiden osalta kummempia ei ole nyt oikeastaan tapahtunut, vaan eilen satoi ja sitä edellisinä päivinä oli ihan lämpimät ilmat. Tänään on ollut melko pilvistä, mutta lämpö ei ole onneksi pahemmin katoillut.
Jostain kumman syystä tuo Ruotsin pääministeri, eli tämä ns. "Nahkakuula" Reinfeldt on ilmaantunut elämääni televisioruutujen kautta äkillisesti lähes joka päivä. En voi oikein tajuta että miksi hänen pärstänsä ja olemuksensa on aina silloin telkkarissa kun satun itse istahtamaan sitä mukamas katselemaan. Poliittiset ohjelmat, tai sanotaanko että poliittisin päämäärin ladatut ohjelmat ovat vähän brutaalia seurattavaa näin kesähelteillä, joten taidan suosiolla vain jättää television katselut sikseen.
Lisäksi täällä kaupungissa on vähän ikävää yrittää käydä lenkillä. Lähinnä kai sen takia että koko ajan jossain tulee ihmisiä koirineen, lastenvaunuineen, lapsineen, kantamuksineen tai ihan vaan jonkun esineen tai asian kanssa vastaan niin että joko he tukkivat kulkuväylät taikka sitten minä tukin ne varsin tehokkaasti. Jonkinlainen kesäkuntoilun muoto pitäisi kuitenkin yrittää löytää tai kehittää, vaikka sellaistahan nämä setit ovat aina kaupunkiolosuhteissa- summa summarumina ei kannata siis välttämättä asua kaupungissa koska ne ovat niin tupaten täynnä porukkaa ettei välttämättä aina pääse kovin mutkattomasti kulkemaankaan.
Mutta tosiaan lisää taas juttuja jossain vaiheessa.
Thursday, July 01, 2010
Lähtökuopissa jälleen jollain tapaa-
No tuota niin juu, huomenna sitten olisi lähtö.
Mitkä on fiilikset? Eivät ainakaan vielä mitenkään erityisen koholla, mutta onhan se taas kiva vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa toisen (vähintään yhtä paljon nähtyyn) maisemaan.
Nyt tässä pari tuntia sitten myöskin minulle tuli joku "check in"-tekstiviesti, jossa neuvottiin että jos halusin valita istumapaikan niin se onnistuisi netin kautta. En muista että teinkö niin viimeksi, mutta nyt kuitenkin tuli paikka valittua ja siinäpä se sitten olikin. Täytyy vaan muistaa että valitsin paikan 7F.. 7F..7F. Täytyy kirjoittaa tuo ylös etten vahingossa valtaa perseelläni jonkun mummon paikkaa, joka rupeaa sitten räpättämään ja valittamaan siitä pahimmillaan.
Katselin tuossa aamuyöstä yhden leffankin. Se oli tämä Mickey Rourken tähdittämä "The Wrestler", joka oli kyllä oikeastaan aika hemmetinkin hyvää draamaa pitkästä aikaa. Tykkäsin siitä, vaikka suoraan sanottuna mm. se kohta missä Rourke piikitti perseeseensä (tai siis tarkemmin pakaroihinsa) steroideja oli kyllä aika pahaa katsottavaa. Saihan tuo Rourke enemmän ja vähemmän päihinsä leffan aikana, mutta ihan OK leffa se juuri kai sen takia olikin. Lisäksi minua jäi vähän mietyttämään että oliko siinä leffassa se sen tytär oikeasti lesbo vai ei.. saattoi nimittäin muuten ollakin.
Minä en muuten kai tunne yhtään lesboa oikeassa elämässä. Homon tai pari olen saattanut tunteakin tietämättäni, mutta lesboa en koskaan. Olen kyllä kerran tai pari jutellut lesbon kanssa, mutten kyllä sen syvällisemmin ole heihin tutustunut. Ehkäpä pitäisi, vaikka tuskinkaan siitä mitään erityisen pornoelokuvamaista lopputulosta kuitenkaan seuraisi.
Lisäksi se sadan vuoden yksinäisyys jää nyt lukematta. Suoraan sanottuna se kirja toimii hyvin unilääkkeenä, muttei suinkaan minään viihdyttävänä kirjallisuuden Nobelin (vai mikä se nyt olikaan) arvoisena lukuelämyksenä. Selkeän yliarvostettu tuokin, vaikka suoraan sanottuna onhan se loppuun joskus jossain vaiheessa luettava.
Ennen lähtöäni niin tässä on oikeastaan enemmän ja vähemmän kaikenlaista pientä tekemistä. Pelkäänpä että saattaa mennä vähän aamuyöhönkin että saan muutaman homman skulaamaan ja ennen kaikkea "lähtökuntoon", joten sinänsä aikaa taas kuluu.. varmaan myös kahvia kuluu. Eipä silti, parempi tehdä nämä asiat näin kun jättää tekemättä varsinkaan jos ei nukuta. Viimekin yö oli aivan helvetin valoisa ja kirkas, joten nukkuminen meni vähän niin ja näin.
Seuraava postaus sitten taas ehkä "periltä".. ellei lentokone tipu ja minä joudun johonkin Ahvenanmaan saaristoon Lost-hengessä kamppailemaan hengestäni 300-kiloisen Samoalaisen ja syvällisen outoja puhuvan neliraajahalvaantuneen kaljupään seurassa.
Mitkä on fiilikset? Eivät ainakaan vielä mitenkään erityisen koholla, mutta onhan se taas kiva vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa toisen (vähintään yhtä paljon nähtyyn) maisemaan.
Nyt tässä pari tuntia sitten myöskin minulle tuli joku "check in"-tekstiviesti, jossa neuvottiin että jos halusin valita istumapaikan niin se onnistuisi netin kautta. En muista että teinkö niin viimeksi, mutta nyt kuitenkin tuli paikka valittua ja siinäpä se sitten olikin. Täytyy vaan muistaa että valitsin paikan 7F.. 7F..7F. Täytyy kirjoittaa tuo ylös etten vahingossa valtaa perseelläni jonkun mummon paikkaa, joka rupeaa sitten räpättämään ja valittamaan siitä pahimmillaan.
Katselin tuossa aamuyöstä yhden leffankin. Se oli tämä Mickey Rourken tähdittämä "The Wrestler", joka oli kyllä oikeastaan aika hemmetinkin hyvää draamaa pitkästä aikaa. Tykkäsin siitä, vaikka suoraan sanottuna mm. se kohta missä Rourke piikitti perseeseensä (tai siis tarkemmin pakaroihinsa) steroideja oli kyllä aika pahaa katsottavaa. Saihan tuo Rourke enemmän ja vähemmän päihinsä leffan aikana, mutta ihan OK leffa se juuri kai sen takia olikin. Lisäksi minua jäi vähän mietyttämään että oliko siinä leffassa se sen tytär oikeasti lesbo vai ei.. saattoi nimittäin muuten ollakin.
Minä en muuten kai tunne yhtään lesboa oikeassa elämässä. Homon tai pari olen saattanut tunteakin tietämättäni, mutta lesboa en koskaan. Olen kyllä kerran tai pari jutellut lesbon kanssa, mutten kyllä sen syvällisemmin ole heihin tutustunut. Ehkäpä pitäisi, vaikka tuskinkaan siitä mitään erityisen pornoelokuvamaista lopputulosta kuitenkaan seuraisi.
Lisäksi se sadan vuoden yksinäisyys jää nyt lukematta. Suoraan sanottuna se kirja toimii hyvin unilääkkeenä, muttei suinkaan minään viihdyttävänä kirjallisuuden Nobelin (vai mikä se nyt olikaan) arvoisena lukuelämyksenä. Selkeän yliarvostettu tuokin, vaikka suoraan sanottuna onhan se loppuun joskus jossain vaiheessa luettava.
Ennen lähtöäni niin tässä on oikeastaan enemmän ja vähemmän kaikenlaista pientä tekemistä. Pelkäänpä että saattaa mennä vähän aamuyöhönkin että saan muutaman homman skulaamaan ja ennen kaikkea "lähtökuntoon", joten sinänsä aikaa taas kuluu.. varmaan myös kahvia kuluu. Eipä silti, parempi tehdä nämä asiat näin kun jättää tekemättä varsinkaan jos ei nukuta. Viimekin yö oli aivan helvetin valoisa ja kirkas, joten nukkuminen meni vähän niin ja näin.
Seuraava postaus sitten taas ehkä "periltä".. ellei lentokone tipu ja minä joudun johonkin Ahvenanmaan saaristoon Lost-hengessä kamppailemaan hengestäni 300-kiloisen Samoalaisen ja syvällisen outoja puhuvan neliraajahalvaantuneen kaljupään seurassa.
Insomnia diaries
Kuten olen aikaisemminkin todennut niin kesä on muuten todella hyvää aikaa paitsi siinä mielessä että minulla on toisinaan vähän ongelmia saada unta valoisien kesäöiden ansiosta. Usein tuntuu että juuri nyt tällä hetkellä enemmän ja vähemmän Juhannuksen jälkeen ongelma on suurimmillaan.
Nykyisin en oikeastaan enää edes yritä saada unta öisin, vaan todellakin päätän tehdä jotain muuta jotta aika ei kulu hukkaan. Eipä silti, nyt töiden ansiosta unirytmi on kyllä pysynyt ihan kohtuullisena vaikkakin viime yö menikin hieman toisin jälleen sen suhteen.
Fight Clubissa oli se hyvä monologinpätkä siitä miten unettomuudesta kärsiessään sitä ei oikeastaan koskaan nuku muttei ole koskaan hereilläkään. Se on osuvasti sanottu kaikki seikat huomioonottaen, ja siksipä satunkin pitämään siitä.
Tässä parin päivän ajan on ollut hieman ongelmia tuon netin kanssa. Aina iltaisin se menee poikki moneksi tunniksi jonkun puhelinyhtiön korjauksen ansiosta, josta he ilmoittivatkin minulle puhelimitse muutamia päiviä sitten. Olen ihan tyytyväinen että he niin tekivät, paitsi että olin unohtanut asian kokonaan ja koinkin erinäisiä epäilyksen tunteita kun netti vain yhtäkkiä vedettiin altani niin kuin matto eräänä päivänä. Eipä sillä nyt kai sinänsä ole niin väliä että miten tuon netin kanssa käy, sillä 24 tunnin päästä pitäisi lähteä matkustelemaankin tästä ja tämä jää sitten käyttämättä joksikin aikaa.
En suoraan sanottuna ole ajatellut tuota matkustusasiaa kuin piilevästi viime aikoina. Eniten mietityttää että pitäisikö pakata mukaan mitään lämmintä vaatetta vai lähteä kesävarustuksella. Luin nimittäin että tuleva viikonloppu olisi aika lämmin siellä, mutta ennen pitkää ilmat varmasti taasen kylmenevät.
Nykyisin en oikeastaan enää edes yritä saada unta öisin, vaan todellakin päätän tehdä jotain muuta jotta aika ei kulu hukkaan. Eipä silti, nyt töiden ansiosta unirytmi on kyllä pysynyt ihan kohtuullisena vaikkakin viime yö menikin hieman toisin jälleen sen suhteen.
Fight Clubissa oli se hyvä monologinpätkä siitä miten unettomuudesta kärsiessään sitä ei oikeastaan koskaan nuku muttei ole koskaan hereilläkään. Se on osuvasti sanottu kaikki seikat huomioonottaen, ja siksipä satunkin pitämään siitä.
Tässä parin päivän ajan on ollut hieman ongelmia tuon netin kanssa. Aina iltaisin se menee poikki moneksi tunniksi jonkun puhelinyhtiön korjauksen ansiosta, josta he ilmoittivatkin minulle puhelimitse muutamia päiviä sitten. Olen ihan tyytyväinen että he niin tekivät, paitsi että olin unohtanut asian kokonaan ja koinkin erinäisiä epäilyksen tunteita kun netti vain yhtäkkiä vedettiin altani niin kuin matto eräänä päivänä. Eipä sillä nyt kai sinänsä ole niin väliä että miten tuon netin kanssa käy, sillä 24 tunnin päästä pitäisi lähteä matkustelemaankin tästä ja tämä jää sitten käyttämättä joksikin aikaa.
En suoraan sanottuna ole ajatellut tuota matkustusasiaa kuin piilevästi viime aikoina. Eniten mietityttää että pitäisikö pakata mukaan mitään lämmintä vaatetta vai lähteä kesävarustuksella. Luin nimittäin että tuleva viikonloppu olisi aika lämmin siellä, mutta ennen pitkää ilmat varmasti taasen kylmenevät.
Subscribe to:
Posts (Atom)
