To know oneself-

Kirjoitin tämän postauksen oikeastaan jo tuossa illalla kun töistä pääsin, mutta päätin ajastaa sen julkaisun vasta nyt yöhön. Oikeastaan syynä siihen ja sille on yksinkertaisesti se että halusin hieman kokeilla tuota ominaisuutta tässä Bloggerissa. Näyttää ilmeisesti toimivan jos tämä nyt todellakin on julkaistuu aamuyöstä lauantain puolella.

Minua on viime aikoina pohdituttanut tämän kaiken keskellä oikeastaan se miten ihmiset aina sanovat toisinaan tietyissä tilanteissa tietyille ihmiselle kuinka he tuntevat tai eivät tunne toista hyvin. Eniten kai minä kuitenkin aktivoidun kirjoittamaan tämän postauksen ajatellessani tuota asianlaitaa milloin joku väittää tuntevansa jonkun "hyvin" sanonnan mukaisesti.

Mitä se hyvin tunteminen oikeastaan on ja mitä se pitää sisällään? Itse väittäisin että kukaan- ei sitten kukaan ole oppinut tuntemaan minua hyvin kaveripiiristäni eikä varsinkaan seurustelusuhteiden osalta. Siltikin minun luonteenpiirteistäni ja luonteestani ihmisenä yleensä on ollut muutamilla niinkin pitkälle menneitä analyysejä, että olen suorastaan yllättynyt siitä kuinka joku muka olisi voinut niinkin pienessä ajassa oppia tuntemaan minua mukamas niin syvällisesti että olisi valmis tuomitsemaan tai ylipäätään väittämään minua tietynlaiseksi ihmiseksi. Olen mielestäni oppinut että kaikissa ihmisissä on vähintäänkin muutamia- mutta usein varsin moniasteisia puolia. Ei yksikään ihminen ole mitenkään erityisen yksi- tai kaksivaiheinen, vaan kaikki ihmiset omaavat enemmän tai vähemmän paljolti erilaisia puolia. Joskus nämä puolet ja persoonallisuuden eri värittymät pulpahtavat pintaan erilaisissa täysin ennalta-arvaamattomissa tilanteissa ja olosuhteissa, jolloin nimenomaan onkin niin kovin tärkeää tarkkailla ihmisiä mikäli meinaa ruveta tekemään heistä jonkinlaisia luonteenpiirteiden tai persoonallisuuden kartoittavaa päätäntöä.

Minulla on sellainen käsitys että kaikki jotka väittävät tuntevansa minun maailmankuvaani, ajatuksenkulkuani tai ylipäätään koko persoonaani ovat suurelti tai täydellisesti väärässä. En ole vielä tavannut yhtäkään sellaista ihmistä jonka voisin väittää tuntevan minut edes "hyvin", vaan pikemminkin väittäisin että kaikki se mitä nämä persoonat ovat minusta nähneet ovat olleet arkiminän ja ulkokuoren tuoman vaikutuksen yhteisummia.

En voisi koskaan ajatella sanovani jostain ihmisestä että "tunnen hänet hyvin" tai ylipäätään väittää että tuntisin jonkun ihmisen niin läpikotaisin pitkänkään ystävyys- tai seurustelusuhteen aikana. Minusta ihmisestä kuin ihmisestä paljastuu toisinaan tietyissä tapauksissa ja olosuhteissa aivan uudenlaisia ja odottamattomia luonteepiireitä ja henkisiä resursseja, joiden olemista ei todellakaan ole kukaan voinut päätellä tai välttämättä aina edes nähdäkään. Totta kai kuitenkin tiettyjä ihmisiä voidaan ennakoida niin käytöksen, päätösten ja oletettujen arvojenkin osalta jonkin verran, mutta edelleen väitteeni on että ihmistä kuin ihmistä et pysty koskaan todella tuntemaan välttämättä pitkienkään aikojen sisässä niin hyvin ettäkö voisit todella väittää tuntevasi hänet tai tietäväsi minkälainen hän sisimmässään on.

Minulle on useasti sanottu että kuulemma tämän väitteen esittänyt henkilö tietää tai tuntee minut hyvin persoonallisuuteni osalta. Olen lähes aina esittänyt sitten vastakysymyksenä pyynnön kertoa avoimesti adjektiivein sen että minkälainen minä nyt sitten olen. Syynä sille miksi yleensä kysyn asiasta vastakysymyksen on ollut ihan se että olen halunnut tietää että minkälaisen kuvan hän on minusta saanut. Jostain syystä kovinkaan moni ei ole näitä adjektiiveja esittänyt, vaikka olenkin sitä suuresti toivonut. Kenties siis kyseessä onkin jonkinlainen esitetty sisällöltään tyhjä kohteliaisuus, jonka syventämistä ei ole sen kummemmin ajateltukaan lausumista pitemmälle.

Loppukaneettina edelleen painotettakoon sitä että ihmistä ei minusta voi koskaan tuntea täydellisesti eikä välttämättä edes tarpeeksi hyvin pitkien ja syventävien aikavälienkään jälkeen. Vain silloin voidaan päästä ihmisen yksilöllisessä tuntemuksessa raottamaan sitä ulkokuorta enemmän jos tämä ihminen itse tarjoutuu tai ylipäätään haluaa näyttää itsestään sellaisia syvempiä puolia toiselle. Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu, niin lopulta vain ja ainoastaan voimme vetää enemmän tai vähemmän lopullisia johtopäätöksiä toisen ihmisen luonteesta, sen piirteistä tai ylipäätään sen koostumuksesta kaiken sen nojalla minkä tämä ihminen on itsestään päättänyt avata ulkomaailmalle tai läheisilleen tarkasteltavaksi. Olen aivan varma että kaikki ihmiset eivät avaa kaikkia omia luonteenpiirteitään tai puoliaan kuin itselleen, joka on ihan normaalia. Kaikilla meillähän on salaisuuksia ja asioita joita emme halua muiden näkevän tai tietävän- joka sekin on aivan normaalia. On kuitenkin mielestäni erittäin epätodennäköistä ettäkö kukaan ihminen saisi todella tuntea toisen aivan täydellisesti, vaan pikemminkin asia taitaa olla niin että joudumme elämään suurelti toistemme kanssa ja keskuudessa pitkälti mielikuvien varassa. Toisinaan tietysti jotakin uutta ja enemmän tai vähemmän hyvää tai huonoa paljastuu toisesta, mutta senkään jälkeen emme ole valmiita sanomaan kenestäkään mitään aivan lopullisen varmaa persoonallisuuteen ja luonteeseen liittyen.