Over and over

Eilen täällä oli aivan helvetinmoinen tuuli ja myräkkä oikeastaan koko päivän. Sähkötkin katkeilivat ja tuossa illasta sitten nettikin meni pimeäksi aamuun (kuuteen) asti.

Katselin yöllä loppuun tuon Akira Kurosawan Sanjuron- tai no sillä nimellä se täällä kai kulkee. Sitä alkuperäisnimeä en enää edes muista, mutta kuitenkin se oli todella säväyttävä elokuva. Visuaalisesti siinä oli muutama todella hyvä kohtaus, vaikka suoraan sanottuna se kasteluletkun paineella ja esteettisyydellä toteutettu veren purskahdus sen yhden samurain haavoista oli vähintäänkin koomista enemmän kuin mitään muuta. Kuitenkin se tämän Sanjuron näyttelijä oli kyllä todella erinomainen valinta pääosaan- lienee tainnut olla joskus 1960-luvulla Japanissa jonkinlainen pop-ikonikin ihan.

Yöllä vettä satoi taas niin paljon että ulos pihalle oli ilmaantunut kaikesta siitä kasaantuneesta vedestä yhteen painaumakohtaan valtava vesilätäkkö. Katselin tuota lätäkköä hetkisen ja mieleeni juolahti välittömästi se kevyehkö vitsi siitä kuinka erään katsantokannan mukaan minulla olisi siellä nyt oma uima-allas. Eipä silti, sitä vettä todellakin oli aika järkyttävän paljon siinä painaumassa, että siinä mielessä jos nyt eläisin Kaliforniassa niin todennäköisimmin siinä "altaassa" olisi uinut joku pummi tai vastaava itseään pesten ja nauttien. Aika inhottava mielikuva moinen, eikö totta? Noh, minäpä voin kertoa että tiedän erään tyypin joka kertoi asuessaan jossain Jenkkilän länsirannikolla että hänen asuinkompleksinsa pihalle oli aina ilmaantunut kuulemma sateen jälkeen jotain puliukkoja kylpemään sen pihamaalla sijaitsevaan "kuoppaan" joka oli toisinaan siellä sataessa täyttynyt vedellä. Onneksi kuitenkaan täällä ei aivan niin käynyt.

Aloitin muuten vihdoinkin erään kirjan lukemisen. En ole lukenut juurikaan kuin yhtä teosta koko viimeisen puolen vuoden aikana tietyistä syistä, joten suoraan sanottuna on alkanut vähän puuduttamaan tämä meininki. Aloitin nyt kuitenkin tuossa aamuyöstä Bret Easton Elliksen Less than Zero'n, joka on siis hänen esikoisteoksensa. Hauska yksityiskohta tuosta teoksesta taitanee olla se että hän kirjoitti sen 21-vuotiaana. Selkeää kirjallista lahjakkuuttahan hänellä on täytynyt olla, sillä en minä olisi 21-vuotiaana osannut moisia vielä kirjoittakaan. Palatakseni kuitenkin nyt itse teokseen, eli Less than Zeroon, niin se on kyllä ollut aika tavanomainen tekele alultaankin toistaiseksi ainakin. Toisaalta eivätköhän nuo kaikki Easton Elliksen teokset ala tuntumaan tavanomaisilta kun ne nyt kumminkin varsinkin alkupäänsä osalta käsittelevät niin paljolti samoja aiheita ja vähän hahmojakin, että siinä mielessä mitään hirveän uutta ei ole kai tiedossa niiden osalta missään vaiheessa. Pakko kyllä sanoa että juuri tuo teosten aiheiden samankaltaisuus toisinaan vähän masentaa tuo Easton Elliksessä, sillä tuntuu hyvin vahvasti että hän ei osaa kirjoittaa mistään muusta kuin rikkaiden valkoisten juppien ja heidän sukupolvensa elämästä eri muodoissa ja eri hahmojen kautta. Sitten taas se ainoa kerta kun hän yritti jopa kirjoittaa jotakin erilaista tuon Lunar Parkin muodossa, niin sekin jotenkin sitten raahautui ja laahautui vain eteenpäin. Eipä silti, en kyllä tunne kovinkaan montaa kirjailijaa joka olisi niin suvereeni mestari ettäkö kykenisi kirjoittamaan mahdollisimman monesta eri aiheesta mahdollisimman mielenkiintoisen ja vieläpä menestyksekkäänkin teoksen. Jos nyt miettii vaikkapa jotain Stephen Kingiäkin, niin eihän hänkään ole koskaan kai mitään muuta kirjoittanutkaan kuin kauhutarinoita eri muodoissaan. Toisinaan eri kirjailijat kai kokeilevat toisia tyylilajejakin, mutta se on sitten ihan epämääräistä että miten tuollaisten irtiottojen kanssa käy. Jotkut onnistuvat ja jotkut taas eivät- Easton Ellis ei ainakaan oikeastaan onnistunut Lunar Parkillaan.

Mutta joo, menipä taas kirjallisuudesta jauhamiseen tämäkin postaus. Oikeastaan olen miettinyt jo jonkin aikaa että jos tästä blogista pitäisi maksaa jotain vaikkapa per palsta, niin tulisikohan sitä syvennyttyä läheskään yhtä tyhjänpäiväisesti näihin aiheisiin kuin nyt. Oikeastaan joku tuollainen maksullinen blogi voisi olla minulle hyvä, koska silloin en suoltaisi kaikkea älytöntä rivitolkulla vaan aina ja kaikkialla pitäisi miettiä vain sitä olennaisinta sisältöä ruudulle siirrettäväksi. Onneksi kuitenkaan ei nyt ihan niin fasistiseen meininkiin lähdetä.