En voi vaan yksinkertaisesti käsittää että mikä siinä on että aina minä olen se tyyppi joka tapaa netistä ne kusettajat, valehtelijat sun muut epäaidot tyypit. Tunnen muutamankin sellaisen tyypin, jonka onni näissä nettituttavuuksissa on ollut aivan päinvastainen omaani, eli he ovat löytäneet lähes poikkeuksetta aina netistä joitain todella hellyyttäviä persoonia toisin kuin minä!
Siis mikä siinä on ja voi olla!? Olenko minä joku ihmeen netin paskahoukutin? Vai olenko kenties itse tietämättäni yksi tasan samaa paskaa oleva nettipersoona, joka ei ansaitsekaan karmansa puolesta kuin huonoja ihmisiä. Rakas oraakkeli, miksi minä olen kirottu?
Tähän täytyy todella vahvasti liittyä se kauan peräänkuuluttamani Karman laki. Tosin en suoraan sanottuna ymmärrä että mitä vittua voisin muka tehdä enää toisin ettäkö tämä ikuinen paskojen tyyppien miittaus loppuisi ja tilalle saapuisi ihania ihmisiä ilman pimeitä tarkoitusperiä. Oikeastaan tuntuu siltä että tapaan oikeassakin elämässä vain paskoja tyyppejä, mutta kenties olen itsekin niin paska tyyppi että se on vaan loogista.
Olen oikeastaan ihan valmis soittamaan Anita Hirvoselle, Dr. Philille tai jollekin muulle ammattiauttajalle näistä ongelmistani. Olenko kirottu?! Noudatanko väärää Karmaa? Miksi aina väärät ihmiset ilmaantuvat tielleni ja paljastuvat ikäviksi ihmisiksi aivan liian myöhään!? Voi Perälän peräpukama sentään minkälaisilta sotkuilta, itkuilta ja hammastenkiristyksiltä tässä olisi säästytty vuosien mittaan mikäli olisi vain ollut ihan hiljaa eikä tehnyt tai sanonut mitään! Kirottu olkoon sosiaalisuuteni ja uskoni ihmisen sisimmäiseen hyvään! Mutta miksi aina minä, vaaaaa-vaa-vaaaahhh!!!
Hmm.. Tällainen itkuvirsi oli kyllä nyt tarpeellinen vuodattaa jälleen. Tuntuu vaan joskus niin lopullisen kirotulta kun rupeaa oikein miettimään tätä henkilöhistoriaansa juuriaan myöten. Tuntuu vaan toisinaan siltä että ne ihmiset jotka tapaavat mukamas netistä niitä pörröisen pehmoisia ihmisiä ja muutenkin hyviä tyyppejä ovat tasan ihan yhtä "ylimielisiä", "paskantärkeitä" ja egoistisia kuin minäkin. Mitähän helvettiä minä nyt sitten teen tässä kaiken aikaa väärin? Mikseivät muutkin voi hairahtua- tai siis pikemminkin perimmäisin kysymys on että miksi minä tapaan vain kaikenlaisia ikäviä tyyppejä netistä alinomaan ja muut sitten enimmäkseen vaan hyviä, kivoja, mukavia ja söpöjä tyyppejä? Kaikki alkaa vaan osoittamaan enemmän ja enemmän kirouksen suuntaan, vaikka eipä tässä asiassa sinänsä mitään eroa ole oikeaankaan elämääni suhteutettuna kun senkin puolella on lähes sama juttu. Perkele.
Harmi kun en osaa Ruotsia kovinkaan hyvin. Tai no, ymmärrän sitä kyllä mutta en osaa ilmaista itseäni sillä niin hyvin kuin olisi toivottavaa. Ajattelin nimittäin että olisi huitsin kivaa opiskella jossain Uppsalassa varmaan. Eipä silti, ehkäpä minun pitäisi hakea enemmänkin Japaniin Chuo-yliopistoon, sillä sieltäpäin näyttäisi ainakin joku olevan kovin kiinnostunut minun edesottamuksistani.. vaikea varmaan arvata että kuka.
Noh, vilpittömästi onnea ja menestystä sinulle. Kunpa minunkin elämäni ja unelmat oikeasti kiteytyisivät johonkin niinkin helposti toteutettavaan asiaan kuin tiettyyn maahan matkaamiseen ja sen kulttuurin ja elämäntavan omaksumiseen, niin oltaisiinhan tässä nyt huomattavasti onnellisempaa poikaa kuin nyt. Elämässä kuitenkin on vähintään yhtä tärkeää saada toteuttaa niitä unelmiaan sun muuta tasaisin väliajoin tai ehkäpä jopa toteuttaa niitä aina kun voi resurssien mukaan. Se on vaan niin pohjaton harmi kun kaikkien unelmat eivät ole noin helposti toteutettavissa, vaan pikemminkin pahinta on elää kaltaisenani tyyppinä joka ei ole koskaan onnellinen siitä mitä hänellä on eikä sen puoleen tiedä siitäkään mitään että millä sitä "onnea" ja henkistä kylläyttä tässä elämässä voisi saavuttaa. Hyvä kuitenkin että tämä taito on yhä joillain yksilöillä tallessa- minulta se tulee kuitenkin kaiketi pysyvästi puuttumaan tämän itse kehittämäni ja ylläpitämäni pahan onnen oravanpyörän kahlehdittuna häkkieläimenä, joka ei koskaan osannut sanoa mihinkään asiaan mitään muuta kuin sitä kaikkein epäolennaisinta paskaa.
Vilpittömin anteeksipyynnöin ja rajatonta metsästysonnea toivottaen,
--
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Tuntuu jotenkin kummalliselta ja hämmentävältä ajatella, että sinun yleissivistykselläsi ja kirjoittajan lahjoillasi varustettu ihminen muka kohtaisi pelkkää epäonnistumista koko loppuelämänsä ajan. Eväitä kun olisi varmaan vaikka mihin.
Toivoisin aidosti joskus näkeväni sellaisen blogipostauksen, jossa toteat sen muistaakseni "noidankehäksi" luonnehtimasi ikävien asioiden jatkumon vihdoinkin loppuneen.
Sano minun sanoneen, happiness will come.
Sitä postausta odotellessa. ;)
Joo, mutta kun sitten asiat menee aina vähän niin ja sitten asiat menee taas vähän näin justiinsa kun jotain todella mukavaa olisi tapahtumassa tai tapahtuu.
Mä uskon lopulta että tää kaikki epäonni sun muu on ihan mun itse luomaani ja kehittämääni. Sitähän sanotaan että "life is as you make it", ja mä olen vaan täydellisen pinttynyt näihin tapoihini ja tähän noidankehääni.
Olisi niin paljon helpompaa jos olis justiinsa joku tuollainen Titicaca-järvi tai vastaava jonne voisi mennä tai ylipäätään paeta elämänkohtaloitaan. Se tuhannen taalan kysymys on että mikähän se mahtaa olla mun elämässäni.
Ja sitten.. NE NAISET! NE NAISET! Miksi naiset aina huijaa mua? Oonko mä vaan vähän sinisilmäinen vai onko asia niin että ne naiset onkin todella se jo raamatussakin luonnehdittu "paholaisen sukupuoli", jonka onkin tarkoitettu huijaavan tällaisia tyyppejä kuin mä.
Ja hei, sä olet tosi OK-jätkä kaikesta siitä huolimatta mitä joskus on tapahtunut tai joku on ollut susta mieltä.
Post a Comment