Aika kuuma päivä.
Pääsin jo puolelta päivin pois töistä, eikä siellä tänään poikkeuksellisesti tehtykään mitään muuta kun juotiin kahvia ja taisteltiin eräästä asiasta sen suhteen että kenen piti hoitaa eräs homma. Iso asia se ei ollut, joten jätin todellakin ne asiat sinne minne ne kuuluivatkin.
Töitä on muuten vielä muutama päivä tämän juhannussetin jälkeenkin. Tosin tulevan viikon perjantaina pitäisi lähteä sitten taas tuonne kaikkien pahojen(?) poikien kotimaahan ja "pohjoismaiden Beirutina" tunnettuun kaupunkiin.
Nyt minä kuitenkin istuskelen tässä ja kuuntelen sellaista musiikkikokoelmaa kuin Lounge Box 2. Siinä on paljon tällaista Lounge ja Chillout -musaa, joka sopii tunnelmaltaan tällaisiin juhannuslomiin oikein mukavasti. Sitäpä tässä oikeastaan nyt tarvitaankin- nimittäin tunnelmallista ja rentouttavan heijastelevaa merkityksellisyyttä.
Tiesittekös mikä on muuten tosi hyvä asia nyt näin juhannuksena jos ilmat vaan ovat hyviä? Se että kun ajelee täälläpäin, niin kultaiset viljaniityt ja vainiot näyttäytyvät ohitse ajaville henkilöille moottoriteillä aivan joltain muulta kuin todellisuudelta kuultavassa iltaisen auringon valossa. On mukavaa katsella niitä näin iltasella ja vain ajatella kuinka rentouttavan mukavaa aikaa tämä kesä voisi olla, jos kävisi oikein tuuri ja asiat menisivät hyvin.
Muuten niin eipä taideta olla tänäkään juhannuksena hullua hurskaampia monenkaan asian suhteen. Kaikki on aika samalla tavalla nyt kuin vielä vähän aikaakin sitten.
Hemmetti että väsyttää, mutta sellaista se teettää kun vielä työpäivän päälle jaksaapi näitä sekoiluja kirjoitella.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Kahvin juonnista tulikin mieleen, että joskus sitä miettii että tuleeko kahvia juotua vähän liiankin innokkaasti. Jossain iltapäivälehdessä taisi olla artikkeli, jossa kahvin ryystämisen väitettiin olevan okei, kunhan se juominen pysyisi enintään kymmenessä kupillisessa per päivä. Samassa artikkelissa taidettiin jopa hehkuttaa kahvin positiivisia terveydellisiä vaikutuksia. Itse juon yleensä vähintään kaksi kahvikupillista päivässä, joskus jopa viisi. Kahviautomaateista tulevina ne ovat tosin melko pieniä annoksia.
Se mikä minua pelottaa eniten on, että kulutan nykyään enemmän kahvia kuin virvoitusjuomia. Vielä muutama vuosi takaperin en edes pitänyt kaffen mausta! Nyt se kuitenkin tuntuu välttämättömältä perushyödykkeeltä. Sitähän sanotaan, että hyvä kahvi on mustaa kuin yö, makeaa kuin rakkaus ja vahvaa kuin piru tjsp. Itse en tosin koskaan lisää sokeria kahviini vaan juon sen mustana.
Pitääkin kysyä sen verran arvon herran kahvitottumuksista, että minkälainen kahvi sitä oikeastaan maistuukaan?
Mä en oikein tiedä että ketä ja mitä tahoa uskoa tuon kahvin vaarallisuuden tai terveyttä edistävien vaikutusten paikkansapitävyyden osalta.
Itsekin luin muutes tuon jutun josta mainitsit, jossa kerrottiin että kahvin pitäisi olla tietyissä määrin hyvää terveydelle. Puolestaan sitten toinen juttu kertoi, että kahvinjuonti edistää erinäisiä verenkiertoelimistön sairauksia tai vastaavaa.
Mutta joo, näistäkin seikoista huolimatta tykkään juoda lähes minkälaista kahvia tahansa. Totta kai tulee nautittua sitä ihan perinteistäkin, mutta sitten muuten kelpaa kyllä nämä ns. "hienostolaadutkin".
Ennen tuli juotua kahvia aina maidolla, mutta sitten kun maito aina loppui erinäisissä paikoissa ja erinäisistä syistä, niin oli pakko juoda kahvia mustana. Oikeastaan kahvi onkin tosi jännää ihan mustana sinällään, joten eipä sinänsä ole mitään valittamista vaikka alussa fiilikset olivat aina sen puolesta että kahvi mustana ei ole missään nimessä "hyvää".
Mutta niin, perimmäisin ongelmani taitaa olla se että ihan oikeastaan kaikenlaiset kahvilaadut maistuvat. Erityisesti todella kitkerän vahva Turkkilainen kahvi on superhyvää alkujärkytyksestä toivuttuaan. Capuccino on myös ihan hyvää, mutta sitä kun tunnustaa juovansa näin ilmaistuna "i regelbundet", niin saa helposti jonkinlaisen kermap*rseen maineen.
Ja mä tiedän ja tunnen muuten paljon hyvinkin eri ikäluokkia edustavaa porukkaa, joilla on virvoitusjuomien osalta addiktio päällänsä. Itse en niinkään niitä ole juonut pitkiin aikoihin, koska esim. Colajuomien maku aiheuttaa välittömästi jonkinlaisen oksennusrefleksin aktivoitumisen, mutta monille muillepa ei.
Eli voidaan sanoa että you're not alone on this one.
Tuleeko muuten sinulla koskaan "harrastettua" sitä, että uppoudut iltamyöhällä esim. lukemaan jotain ja pian huomaatkin auringon nousseen ja joudut toteamaan, että oikeanlaisen unirytmin ylläpitämiseksi kannattaa valitettavasti valvoa iltaan asti. Itselläni tätä tapahtuu lähes viikottain, eli usein tulee valvottua vuorokausikin putkeen. Vähän samaan tapaan kuin kahvista, oli jossain iltapäivälehdessä artikkeli myös päin skogea olevan unirytmin postiviisista, psykologisista vaikutuksista, joita väitettiin muistaakseni olevan mm. hetkellisesti lisääntynyt luovuus, spontaanisuus ja ylipäätänsäkin tosiaan kyky keksiä uusia ideoita. Vuorokausi ilman untahan taitaa vastata jonkinasteista humalatilaa.
Täytyy sanoa, että ymmärrän mitä tuolla artikkelilla ajetaan takaa. Silloin kun "nattuggla"-vaihe sattuu olemaan päällä, niin omalla kohdallani ensin odotetaan aamunkoittoa vaikkapa Age of Kingsiä pelaten, minkä jälkeen vetäistään naamaan pari kupillista kuumaa kahvia. Tämän jälkeen siivoan mielelläni asuntoani, mikäli jotain siivottavaa on. Sitten hoippuroin pystyyn kuolleen lailla ulos kävelylle, vaikka ruoka- tai kirjakauppaan pyöriskelemään ja tappamaan aikaa. Joskus vastaan tulevat ihmiset toivottavat minulle hyvää huomenta. Voin vain kuvitella, miltä verestävine, univajetta säitelevine silmineni näytän...
Tuntuu erikoiselta olla yhtä aikaa kamalan pirteä ja kamalan väsynyt. Joskus on kyllä varoitettu, että tällaisella elämäntyylillä päätyy lähinnä unilääkkeiden päivittäiskäyttäjäksi. Ärsyttävintä onkin oikeastaan se, että elimistö tottuu ajan myötä vääränlaiseen unirytmiin, ja silloin sen korjaaminen vaatii todella suuria henkisiä ponnisteluja. Vaikka nukkuisi kahdentoista tunnin yöunet, aamulla väsyttää, koska elimistö on sitä mieltä, että päiväsaikaan kuuluisi nukkua...
Joo, on tuttua toimintaa myös minulle. Kahvin voimalla itsekin usein havahdun siihen että aurinko on jo noussut ja päivää on toisinaan erinäisistä syistä vaan enemmän tai vähemmän pakko jatkaa. Eipä se nyt toisaalta haittaakaan.
Ja mä olen aina miettinyt monia sellaisia historiallisia suurmiehiä joista olen lukenut niiden poikkeuksellisen vähäisen unentarpeensa johdosta. En nyt muista kuka se oli, mutta yksikin nukkui yössä vaan 2-4 tuntia ja muutenkin piti pitkiä yöunia ihan tarpeettomana. Justiinsa tuollaiset jätkät ovat sellaisia jonka luonnon haluaisin mielellään periäkin, vaikka onhan se kivaa ja kai ihan hyödyllistäkin nukkua vähän pitempäänkin toisinaan.
Kuitenkin olisi jännää jos omaisi tosi vähän unentarpeen, niin siinä sitten vapautuisi kellosta tunteja ja aikaakin ylipäätään erinäisiin tekemisiin siitä ajasta minkä käyttäisi sängyssä enemmän tai vähemmän tajuttomana makaamiseen.
Lisäksi mun on todettava, että erityisesti näin kesäisin jotenkin tunnen yöajan ja päiväajan todella vaikeasti hahmottuviksi jutuiksi ja kokonaisuusiksi ylipäätään valoisuuden johdosta.
Post a Comment