Ronin

Olen kehittänyt uudenlaisen teorian onnellisuuteen ja Materialistisiin seikkoihin liittyen elämässäni. Tämä(kin) teoria periaatteessa perustuu siihen, että ihminen tarvitsee ja kaipaa lopulta elämäänsä jatkuvaa ja alati arvaamatonta muutosta. Ilman muutosta ei voi elää - tuli se sitten missä muodossa tahansa.

Ennen uskoin siihen, että kun säästää rahaa ja odottaa sen kasvua tarpeeksi hartaasti - välttäen samalla kaikenlaisia heräteostoksia sun muuta Impulssishoppailua, niin tämän perusteella tosiaankin kannattaa panostaa siihen Materialistiseen puoleen. Uskoin siis siihen, että säästämällään rahalla kuuluisi enimmäkseen hankkia kiinteää materiaa, eikä niinkään esim. hassata rahojaan lyhyisiin iloihin, kuten vaikkapa juhlimiseen sun muuhun. Uskoin, ja uskon edelleen enimmäkseen siihen, että kuluttamastaan rahasummasta tulisi jäädä edes jonkinlainen konkreettinen jälki muistoksi hataraa muistikuvaa lukuunottamatta.

Tällaisella säästäväisyydellä on kuitenkin varjopuolensa. Ainakin itselleni.

Kun sinulle jatkuvasti suuremman tai pienemmän aikavälin kuluttua alkaakin kertyä sitä "Konkreettista jälkeä" niukasta rahankäytöstäsi ja säästäväisyydestäsi, niin tämän jälkeen alatkin ymmärtämään että itseasiassa kaikki Materia ympärilläsi onkin juuri sitä mitä se pohjimmiltaan monille on; turhaa taakkaa, jonka hankkimisesta tulee lopulta vain älytön Noidankehä, joka kestää hautaan asti. Vaikka kuinka säästäväisesti ja "just the basics"-tasolla eläisikin, niin valitettavasti sitä tavaraa kuitenkin väistämättä kasaantuu. Sitä luulee hetken, että kun hankkii jotakin kovan pähkäilyn, niukkuuden tai säästämisen seurauksena, niin sitten kyseisen tavaran, esineen tai asian hankkimisesta olisi jotenkin onnellinen tai tyytyväinen. Minun elämässäni ainakin tällä hetkellä tuo onnellisuus kestää vain muutamia hetkiä, jonka jälkeen tuo tunne kääntyy minua vastaan osoittaen sormellaan ja kysyen - Miksi sinä nyt oikeastaan tuonkin menit ostamaan?

Haluan alkaa elämään sellaista elämää, jossa rahat haaskataan hetkellisiin huvituksiin. Niistä ei jää mitenkään konkreettisia todisteita seuraavalle päivälle tai aamulle. Tällä hetkellä moiset asiat tuovat minulle helpotusta, sillä moiset aktiviteetit tuovat minulle aivan toisenlaisia muistoja vastalahjanaan. Nuo muistot eivät tuijota minua kelmeästi takaisin jonkun kaapin pohjalta tai hyllyn päältä päivittäin syyllistäen minua jo pelkällä olemassaolollaan. Olen vakavasti alkanut uskomaan siihen, että ainoastaan sellaiset kokemukset jotka liittyvät rahan käyttöön tuhlailevassa mielessä ovat tällä hetkellä ns. "hyviä muistoja", sillä ne eivät tuo mukanaan mitään syyllistävää painolastia.

Tein tällaisia kokeita asiaan liittyen vuonna 2008. Voisi oikeastaan todeta, että pidin moisen Sosiaalisen kokeen tuloksista, ja niitin sen hedelmiä hymy kasvoillani. Kieltämättä kenties haluaisin palata moiseen aikaan, sillä se saa minut unohtamaan niin monta muutakin asiaa, jotka ovat toisaalta tällaisen Materialismipelon ohella ja sen takana piileviäkin.

Kuuntelin muuten tänään U2:n Albumin nimeltä Unforgettable Fire. Todella erinomainen kokemus tämäkin, ja se on muistaakseni julkaistu vuonna 1984. En voi suoraan sanottuna aina ymmärtää, että miksi tällaisetkin albumit unohdetaan kokonaan tällaisten yhtyeiden tuotannoista, ja War-albumin kaltaisia, varsin poliittisia tekeleitä hehkutetaan sitten maasta ääriin. Täytyy kuitenkin todeta, että sopivissa määrin politiikka musiikissa on erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen lisä, mutta totuus on myös se, että toisille bändeille ja ennen kaikkea niiden esikuville sopii paremmin tuo politiikkaan sekoittuminen kuin taas toisille. Minusta on puolestani aina tuntunut, että U2 on vain Bonon poliittisen Opportunismin jatke, jonka kautta hän koettaa jollain tapaa kanavoida pyrkimyksiään MTV:n ja musiikkimaailman kautta. On kuitenkin todettava, että vaikka kieltämättä Unforgettable Fire sisältää myös jossain määrin poliittisesti latautuneita kappaleita, niin on se kuitenkin kokonaisuutenaan vähemmän poliittisempi kuin tuo aikaisempi Albumi, War.

Itselläni on oikeastaan eräs toinenkin tähän asiaan liittyvä ristiretki meneillään. U2 oli kuulemma tokaissut '85, että se olisi yhtyeenä 1980-luvun merkittävin tuotos. Vaikka tuo varmaan meneekin monella lävitse kuin vettä vaan siis faktuaalisena informaationa, niin itse en todellakaan ole valmis olemaan väittämän kanssa samaa mieltä. Tietoni kuitenkin 1980-luvun Angloamerikkalaisesta populaarimusiikista on niin suppea, että vielä en voi mitenkään julkistaa omaa versiotani tapahtumista. Kenties muutaman vuoden päästä voin sitten vakavalla naamalla kertoa kaikille mahdollisille halukkaille, että mikä on 1980-luvun merkittävin yhtye omasta näkökannastani.