Poor Lonesome Cowboy

Päätin tuossa nyt pitkällisen pelon ja kauhun jälkeen olla ottamatta sitä H1N1-rokotetta. Suoraan sanottuna olen lukenut niin paljon kaikenlaista epämääräistä tietoa liittyen noihin tuon rokotuksen sivuvaikutuksiin, että alan pikkuhiljaa uskomaan että se voikin olla itseasiassa vaarallinen tai vähintään epävarma vaikutuksiltaan. Tai ehkäpä nämä epäilevät Tuomakset ovat vain saaneet ruokittua luontaista epäilystäni, ja täten saaneet vakuuttumaan että kyseinen rokote on jollain tapaa epäterveellinen. Joka tapauksessa niin voittaa minut sitten se tauti tai ei, niin en ota sitä rokotetta. Kenties tässä nyt sitten kuollaan jouluun mennessä.

Muuten niin asiat ovat jälleen aikalailla vatupassissa. Tulevalla viikonlopulla ei kai ole töitä, mutta sitten taas saattaa olla taikka sitten ehkäpä ei. Ihana elää näinkin epävarmaa elämää jälleen.

Näin muuten taas viime yönä kaksi aika rajua painajaista putkeen. Ensimmäisessä unessa iso meluava joukko ihmisiä tunkeutui jonkinlaiseen taloon jossa asuin, ja he alkoivat viettää siellä riehakkaita ja äänekkäitä Kotibileitä. Yritin yksikseni heittää sieltä porukkaa pihalle, mutta en onnistunut. Lopulta siellä sitten tapeltiin, ja soitin poliisit. Poliisi tyhjensi talon mutta Kriminaalit olivat saaneet aikaiseksi jo pahaa jälkeä.

Tämän jälkeen toinen uni oli taas jonkinlainen maailmanloppuun liittyvä. Tälla kertaa kävelin isokokoisen pilvenpiirtäjän aulaa pitkin ja katsahdin isoista lasiovista ulos, jossa näin taivaanrannassa jonkinlaisen jättimäisen ja vihertävän ulottuvuusportin avautuvan. Sieltä sitten ilmeisesti joku muukalaisrotu heitteli maan pinnalle atomipommeja, jotka osuessaan maahan aiheuttivat älyttömiä sienipilviä ja tämän ohella vieressäni seisonaan pojan palamisen elävältä. Oikeastaan tuon pojan kohtalo oli selkeästi jonkinlainen muistijälki siitä Silent Hill-leffasta, jossa se naispoliisi poltetaan elävältä sen Kultin toimesta siellä kirkossa.

Näiden painajaisunien jälkeen olinkin taas iloisesti lähinnä koko loppupäivän henkisesti käymistilassa. Aika helvetin brutaalia, että viime aikoina en ole kyennyt näkemään kuin painajaisia, ja nyt kaiken kukkuraksi näen kaksi painajaisunta putkeen. Pitäisi taas varmaan lopettaa nukkuminen, niin kuin kesällä. Sittenpä olisi ainakin lisää aikaa kaikkeen muuhun paitsi noista epäterveellisistä aiheista uneksimiseen.

Olen kyllä ruvennut miettimään tuota syytä näille painajaisille. Uskon sen syyn olevan juuri se mitä eräs tänne kommentoinut ehdottikin. Sitähän se juurikin varmasti mitä todennäköisimmin on, mutta aivan eri asia onkin sitten se että miten moinen loppuu. Kenties ajan kanssa.

Ennen tuntui että näin muuten vaan outoja unia, mutta nyt viime aikoina vain lähinnä painajaiset pyörivät mielessä. Tämä on melko ikävää, mutta minkäs edelleen teet. Toinen asia kanssa mikä saattaa vaikuttaa suurelti mielialoihin on tuo syksy - pitää olla taas niin saatanan synkkää ja ikävää. Koko ajan tuntuu että on pimeää, kylmää ja muutenkin alakuloista meininkiä.