Ajanmies

Luin tuossa eräänä päivänä jonkun täysin satunnaisen tyypin Blogia, joka kertoi aivan avoimesti että halusi kehittyä paremmaksi Bloggaajaksi kuin mitä oli nyt. Hän arvioi ettei kyennyt juuri silloin tuottamaan kiinnostavia tekstejä eikä myöskään kirjoittamaan ajankohtaisista ja mielenkiintoisista aiheista. Hän kertoi, että oli aloittanut henkilökohtaisen kampanjan juuri näiden postauksiensa laadun parantamiseksi.

Minusta on tavallaan hauskaa, että jollakulla on suorituspaineita tällaisen Blogin pitämistä kohtaan. Jonkun mielestä on tuikitärkeätä ruokkia sitä yleisöä jatkuvasti jollain ajan hermolla roikkuvalla aiheella tai mielipiteellä, joka pitää sitten ihmiset kiinnostuneina sen Blogin sisältöä ja kenties vähän itse Blogin kirjoittajaakin kohtaan. Totta kai Blogit onkin varmasti luotu juuri tällaista mielipiteenilmaisua ja Interaktiivista artikkelinkirjoittelua varten, mutta itse olen moisesta ajattelusta luopunut jo aikoja sitten. Minulle Blogi on julkinen päiväkirja, ja niin näyttää olevan yllättävän monelle tuntemalleni tai tietämälleni henkilöllekin. Toisinaan mukaan pääsee kyllä ajankohtaisiakin aiheita käsitteleviä juttuja, mutta enimmäkseen kirjoittelen tänne vain sitä älytöntä ja ilmeisen ehtymätöntä tajunnanvirtaa elämääni ympäröivistä asioista, asenteistani ja ilmiöistä, jonka takia olen joutunut henkilökohtaisen elämäni puolella niin monesti vaikeuksiin. Olen kuitenkin nyt ymmärtänyt sen, että juurikin tällaiselle julkiselle päiväkirjanpidolle on aina oma varjopuolensa siinä vaiheessa, kun nimenomaan liikutaan siellä henkilökohtaisten asioiden puolella. Tämähän on totta, mutta se ei ole koskaan estänyt minua kirjoittamasta asioista eikä minun ole myöskään koskaan tarvinnut lopettaa tämän Blogin parissa mielipiteitteni julkaisua ja ilmaisua puhtaasti sen takia, ettenkö uskaltaisi niitä näin tämän ainoan henk.koht. Blogini puolella esittää.

Ja nyt kun taas mielipiteet on ilmaistu, päästään päivän polttaviin ajatuksiin:

Olisi mielenkiintoista lukea Pentti Saarikoskea joko hänen kääntämiensä teosten tai muiden kautta. En ole koskaan hänen tuotantoonsa tutustunut, mutta erään dokumentin hänen elämästään näin useita vuosia sitten. Kieltämättä kyseessähän on Traaginen persoona, mutta samalla kuitenkin selkeästi ei mikään tyhjäntoimittaja. Hänenlaistensa ihmisten tarinat noususta tuhoon ovat mielestäni oikeastaan suhteellisen arkisia nykyaikana, eivätkä suinkaan muuten epätavallisia varsinkaan Suomessa.

Syön tai söin muuten tässä samalla tätä kirjoittaessani Jogurttia. Se oli oikeastaan aikaa pahaa - jotenkin nuo erinäisiä marjoja sisältävät Jogurtit alkavat pikkuhiljaa etomaan minua. En halua enää syödä Marjajogurtteja, ja päädyinkin heittämään muutaman lusikallisen jälkeen koko setin roskiin. Hyh hyh hyy.

Huomenna luvassa kenties paljastuksia?