Tästäkin taitaa taas tulla näitä "mua vituttaa osa 476"-postauksia, mutta minkäs teet kun mää olen niin paha ja ylimielinen immeinen, että en enää osaa muusta kirjoittaa.
Viime aikoina taas aikalailla sadellut, eilenkin oikeastaan koko päivän. Nyt alkaa juurikin tämä "kylmä ja märkä"-kausi, josta en hirveästi pidä, mutta hyväksyn sen kuitenkin luonnollisena osana Maapallon pohjoisen puoliskon säätiloja samalla ymmärtäen sen, että joku muu saattaa siitä erityisestikin pitää. Ja tämä oli nyt sitten sellainen poliittisesti korrekti "muiden mielipiteet huomioonottava" lausunto, jotta kukaan ei suuttuisi ja pääsisi kutsumaan minua jotenkin ylimieliseksi paskiaiseksi.
Anyways, luin eilen tuota Helsingin Sanomien kuukausiliitettä. Siinä oli juttua Simo Rantalaisesta, joka ei varmasti monelle sano mitään. Kyseessä oli kuitenkin erään 1990-luvun alun suhteellisen poleemisen talk show'n toinen "paha" juontaja, Jari Sarasvuon ollessa se ns. "hyvä" juontaja. Sitä rumaa juontajaa ei kai koskaan ollutkaan, ellei juurikin S. Rantalaista myöskin pahuuden ohella lasketa sellaiseksi. Puhun nyt siis tästä.
Artikkeli Rantalaisesta oli oikeastaan aikalailla klassinen tarina noususta ja tuhosta Median kourissa tai pikemminkin sen ytimessä. Vaikka olin about viisi vuotias kun Simo Rantalainen&Jari Sarasvuo pyörittivät tätä ohjelmaa, niin muistan siitä kyllä muutamia osuuksia. Tämän jälkeen on sitten tullut tsiikailtua sitä Youtubesta muutamien pätkien osalta, ja täytyy todeta että tällaisia keskusteluohjelmia ei tosiaankaan enää tehdä, mitä silloin joskus. Nykyään ohjelmien pitää olla lähes aina poliittisesti korrekteja, ei liian hävyttömiä tai kontroversaaleja huumorillaan sekä lähes aina asettua melkoisen keskinkertaiseen kastiin muutenkin. Tällainen trendi on minusta näkynyt erityisesti keskusteluohjelmissa ja erilaisissa sketsisarjoissa. 1990-luvun alku oli oikeastaan varmaan se viimeinen aika tämän maan historiassa, jolloin todellakin niin Talk Show't kuin Sketsisarjatkin olivat aiheiltaan ja toteutukseltaan erilaisuutensa ansiosta juuri niin hyviä. Nykyäänhän oikeastaan tällaisia Talk Show-formaattiin mahtuvia keskusteluohjelmia syntyy ja kuolee koko ajan, jotka väittävät mukamas olevansa jollain tapaa "erilaisia" sisällöltään - mutta mitkään niistä sitä eivät todella ole. Nyt kun on katsonut hiukan tuota Hyvät, Pahat ja Rumat - sarjan antia, niin sanottaisiinko että Rantalaisen persoonasta huolimatta niin se oli oikeastaan hyvinkin tarpeellista toimia niin kuin hänkin siinä toimi saadakseen sitä aitoa keskustelua aikaiseksi mm. politiikasta ohjelman aikana. Nykyään tuntuu tosiaan siltä, että kaikki tällaiset ohjelmat eivät ole oikeasti edes "rajoja rikkovia" tai poleemisia, vaan uskon että hyvinkin pitkälti ne käsikirjoitetaan ja ohjataan niin tarkasti jottei skandaaleja sun muuta seuraisi. Kieltämättä juuri päinvastainen toimintahan kaatoi tämän Rantalaisen&Sarasvuon ohjelman, mutta sanottaisiinkos näin että se ei suinkaan varsinkaan Sarasvuon uralle tehnyt pitemmällä tähtäimellä hallaa ja siksi toisekseen se oli tarpeellinen ohjelma silloin. Harmillista että moisia ohjelmia ei enää tehdä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment